Människan är ett känsligt djur

by Rafael Donner

Swedish / Svenska

Genres: Essays

200 pages, Paperback

First published January 1, 2018

Reviews

[Susa · Rating 3 out of 5]

Pidän siitä ajatuksesta, että ihminen voi alle kolmekymppisenä kirjoittaa elämäkertaesseitä. Tässä oli jotenkin ihanaa tuntua siitä mitä on olla nuori aikuinen: varma ainostaan siitä, että on paljon epävarmempi niissä asioissa, jotka aiemmin kuvitteli tietävänsä.

Vähän epätasainen kokoelma tekstejä, kylläkin. Ajatukset hypähtelivät teeman sisällä aiheesta toiseen eikä niitä aina johdettu kauhean kunnolla. Feminismiä käsittelevä essee oli ehdottomasti heikoin.

[Elina Mäntylammi · Rating 4 out of 5]

Nuoren miehen kirja vähän kaikesta, mutta varsinkin kasvamisesta. Luin Rafael Donnerin esseitä elämän ilmiöistä ilahtuneena ja luin niistä paljon vilpittömyyttä.

Kunpa tätä lukisivat nuoret ja vanhat. Nuoret siksi, että omat ajatukset ehkä vähän selkiytyisivät ja vanhat siksi, että muistaisivat jotain aitoa kyynisten kerrostumiensa alta. Ihminen on herkkä eläin sai minut hirmuisen toiveikkaaksi siitä, että ihmisyys ei ole katoamassa eikä ihan kauheasti edes muuttumassa, vaikka teknologia ja ahneus tuntuvat riivaavan ihmiskuntaa. Seuraavat sukupolvet etsivät elämän tarkoitusta yhä uudestaan ja etsivät sitä aina yhtä uteliaina.

[Reetta Rönkä · Rating 3 out of 5]

Painiskelin tosi pitkään kahden ja kolmen tähden välillä. Mä en sinänsä pitänyt tästä kirjasta ihmeemmin. Kirjan ajatukset ja havainnot olivat yksinkertaisia ja teemoittelu vähän laiskaa. Monesti kirjan lukemisen aikana havahduin siihen, että mä ajattelen jotain ihan omia juttunani. Tavallaan voisi ajatella, että se kertoo kirjan tylsyydestä, mutta kertoohan se myös siitä, että teksti saa mut ajattelemaan juttuja. Eli kyllähän se resonoi. Samaan aikaan mä oon myös tosi iloinen siitä, että tällaisia kirjoja tehdään! Että 27-vuotias nuori ihminen voi kirjoittaa kirjan universaaleista ja osittain tyhjänpäiväisistä ajatuksistaan. Sitähän kaikki seniorit tekevät jatkuvasti, ja ihan yhtä yksinkertaisia ajatuksia niilläkin on, mutta iän tuoman kokemuksen takia niissä on muka jotain mystistä "syvää rintaääntä". Eli ehkä tämä pieni kirja saa kolme tähteä eniten sen takia, että tykkään siitä, mitä se edustaa kirjallisuuden kentällä.

[Heidi · Rating 3 out of 5]

Kelailen. Mm. Miksi tämä kirja on olemassa? Mikä anti tällä on? (Esseekokoelma). Mitä tämä kertoo omasta ajastamme? Miksi ulkona tuulee niin rajusti etten saa unta? Tai: miksen saa unta kun ulkona tuulee niin rajusti? Miten tätä tulisi lukea? Kenelle tämä on kirjoitettu? Mitä opin? Miksi välillä harpoin? Miksi välillä hymyilin ja hyväntuulisesti hymistelin/nyökyttelin kirjaa lukiessa? Mikä on esseekirjallisuuden tarkoitus?

[Lena · Rating 3 out of 5]

Kanske kan fungera bra till unga tonåriga
pojkar som försöker hitta rätt i sin manlighet.

[Heidi · Rating 3 out of 5]

Miten ihanan ristiriitaiset ajatukset tämän opuksen jäljiltä. Tämä on ehdottoman naiivi, nuoren kirjoittama kirja, jota ei olisi julkaistu ilman isän (Jörn Donner) meriittejä. Ja tämä on edellä mainittuja itsetietoisesti, avoimesti ja jopa alleviivaten. Tässä on jotain, jonka vuoksi toivoisin todella monen nuoren (alle 30v.) miehen tarttuvan tähän, jotain minkä vuoksi toivoisin monen nuoren naisen tarttuvan tähän, jotain minkä vuoksi toivoisin monen keski-ikäisen naisen tarttuvan tähän ja jotain minkä vuoksi toivoisin monen vanhan miehen tarttuvan tähän. Ensimmäisten ja viimeisten siksi, että herkkyys, paljaus ja halu kääntää oma kiusallisenkin etuoikeutettu elämä yhteiseen hyvän toistaiseksi epäselvällä tavalla eli ehkä jonkinlainen epävalmius ja uskallus siihen, ovat harvinaisia piirteitä aikamme miehille, nuorille ja vanhoille. Naisille taas siksi, että tämä avaa nulikkuutta ja nykymiesten ristiriitaisuutta yhden pään kautta sellaisella tavalla, johon harvoin törmää, mutta jonka uskon monen tunnistavan.

"Nuoruuteni ansiosta uskallan esittää hätiköityjä väitteitä, joita myöhemmin kadun, mutta ehkä ne elävät hetken ja saavat aikaan jotain uutta." Ehkä, Rafael, ehkä.

[Laura · Rating 2 out of 5]

Ai että. Niin rasittava ja sympaattinen, omaa napaa kaiveleva ja yleisinhimillinen, kaikkea yhtaikaa, erikseen, limittäin ja lomittain etten tiedä ärsyttikö vai ihastuttiko tämä kirja minua enemmän. Kallistun jälkimmäiseen, sillä Donner kuvaa kaikessa etuoikeutetussa asemassaan niin mainiosti sitä nuoren mielen tapaa hahmottaa maailmaa, että harvoin sitä näin herkän maskuliinisessa muodissa tulee enää itse luettuakaan. Olkoonkin, että jaksaminen meinasi loppua aina niissä kohdin, kun Donner esittelee jonkin ikiaikaisen tai vaikkapa ihan sukupuolentutkimuksellisesti/sosiologisesti olemassa olevan ilmiön omana oivalluksenaan vaivautumatta kiinnittämään sitä laajempaan kontekstiin, mutta: sitähän nuoruus on. Omaa egoistista käsitystä siitä, että juuri minä ja minun ajatukseni ovat erityisen erityisiä, ihan kaikesta muusta irrallaan.

Niin herkkää, herttaista mutta ennen kaikkea sympaattista. Ja aika raivostuttavaakin, lopulta.

[Mindy Svenlin · Rating 4 out of 5]

Det här är intellektuellt stimulerande läsning. Samtidigt utsökt lättsmält men förrädiskt vassa hörn. Det är en bok för reflektion och eftertanke och om livets största frågor. Jag älskar att det inte är en äldre man som på sin ålders höst summerar sin livsvisdom, utan det är en ung man med fräscha ögon på uråldringa fenomen som ”Svaghet”, ”Manlighet” och ”Tro”.

[Waltteri · Rating 1 out of 5]

Sain Donnerista sympaattisen kuvan Ylen sarjasta, jossa hän ja puolisonsa remontoivat vanhan koulurakennuksen kodikseen. Myös näiden esseiden jälkeen ennen kaikkea hän vaikuttaa ihmiseltä, jollaisia maailmassa tulisi olla paljon enemmän. Tuli mieleen, että ehkä hän voisikin seurata isänsä jalanjäljissä politiikan puolelle, jossa toimii diplomaattisuus.

[Minna · Rating 2 out of 5]

Ristiriitaiset ajatukset. Kirja, josta tekee todella paljon mieli keskustella.

[Ville Verkkapuro · Rating 2 out of 5]

Most sincere book I've read in a very long time. Immature, yes, and way to ambitious. But somehow in all of its naivety has something interesting.
Every single theme had the same structure: I'm just 27, and I was in (New Zealand/Tokyo/Los Angeles/South Africa) and then I thought this and I'm not sure I know anything about it, but isn't it a bummer that I will inherit so much money that I will be having a hard time finding a meaning for my life... etc.
But somehow the honesty rocks and I appreciate the effort, also the growing and the themes and the sensitivity is beautiful in its own way.
But, still...
The metaphors were just ridiculous at times, this could've used some critical rewrites. If only it would have contained more about the life of a spoiled child in the shadow of his father, that felt like something that could've carried these pages. Because now it's so much about something that interests but that the writer hasn't really chewed yet. So many generalizations,
This voice could've been given to someone else. But I'm still glad I read it, and somehow I feel that the purity and earnest touch of this book gives it life.

[Perttu Ojanperä · Rating 3 out of 5]

Nuoren kirjalijan esikoisteos, joka koostuu itsenäisistä esseistä. Kevyehkö, mutta muutamissa esseissä kirjoittaja osoittaa varsin kypsää ajattelua ja tuo esiin aivan mielenkiintoisia näkökulmia. Mielestäni parhaita esseitä olivat häpeää, ylpeyttä, miehekkyyttä, itsekkyyttä ja uskoa käsittelevät. Tämä voisi olla hyvä kirja nuorelle luettavaksi, koska se käsittelee paljon aikuistumista ja oman itsensä löytämistä. Arvosana enemmänkin 3,5, mutta ihan neljään ei nouse.

[Clara · Rating 3 out of 5]

Roligt att läsa en bok som refererar till Finland och tar upp händelser/åsikter som är moderna. Tyvärr var det bara stundtals som jag fastnar för det som skrivs.

Jag hade nog föredragit om det var fler berättelser och mindre förklaringar av åsikter...

[Sebastian Granskog · Rating 1 out of 5]

I’m 14 and this is deep.

[Iiju · Rating 4 out of 5]

Rehellinen ja hyvin kirjoitettu puheenvuoro. Osat keskenään hiukan eri tasoisia tai sitten tietyt aiheet kiinnostivat mua toisia enemmän.

[Outi · Rating 2 out of 5]

Jaa'a, en ehkä ihan ymmärtänyt kirjan pointtia. Tai no, 27-vuotiaan, tunnetun isän pojan ajatuksia ja havaintoja tähänastisesta elämästä? Jotkut ajatukset ja merkinnät tuntuivat niin naiiveilta ja itsekkäiltä, että tuntui vähän hassulta, kun Donner mainitsi itsekin, että "saatat pitää minua pinnallisena tai itsekkäänä". Tästä jäi tunne, että tämä olisi voinut olla vähän enemmänkin, mutta toteutus oli jotenkin laiska.