Lentoreitit ja rakkaus vievät mannerlaattojen yli. Hajonneen japanilaisen avioliiton jälkijäristyksiä käydään aina Suomessa asti. Pietarissa tavataan nuori rakkaudessa pettynyt nainen, suomalais-filippiiniläinen perhe jumittuu luonnonvoimien vuoksi kauas kotoaan. Rakkaus kolmeen appelsiiniin piirtää maailmankartalle lämpimään huumoriin kiedottuja kohtaamisia, joita yhdistävät ihmissuhteiden ja luonnonkatastrofien tummat pilvet. Zinaida Lindén ilmaisee taidokkaasti ja lempeällä huumorilla juurettomuuden kokemusta ja kulttuurien yhteentörmäyksiä. Teos on palkittu Svenska litteratursällskapetin kirjallisuuspalkinnolla.
Zinaida Lindénin tyyli on minun mieleeni. Hänellä on teksteissään lämmin mutta terävä ote. Henkilöt jäävät mieleen persoonina, aiheet koskevat pitkälti parisuhdetta, vierauden tuntemuksia, muutoksia. Jokin tässä viehättää ja paljon.
Lainasin tämän hiukan työkäyttöön mutta lukeminen sitten jäi, kun lukupäivään tuli kiireisempiä kirjoja. Kirja jäi lojumaan kotiin ja päätin sitä hiukan lueskella, olisiko käyttöä. Ja niinhän siinä kävi, että tarinat imaisivat mukaansa täysin.
Kahdeksan novellia ihmisistä, jotka ovat poissa sijoiltaan. Osa heistä on muuttanut ulkomaille, osa ei hyväksy yhteiskunnallisia muutoksia, osa ei hyväksy itseään ja niin edelleen. Useimmat kokoelman novellit sijoittuvat muutamaan maahan: Japaniin, Suomeen, Venäjään ja Puolaan. Novelleissa voi olla kyse kulttuurien kohtaamisestakin, mutta enemmän ne kertoivat minulle meistä ihmisistä 2000-luvulla. Novellien tapahtumat sijoittuvat katastrofeihin ja tragedioihin, jotka ovat vaikuttaneet isoihin ihmisryhmiin: Eyjafjallajökull tuhkaa purkava tulivuori pysäyttämässä lentoliikenteen, Utøya, Puolan presidentin Kaczynskin kuolea lento-onnettomuudessa matkalla Katynin muistoseremoniaan sekä Fukushima poikkeuksellisen voimakkaan maanjäristyssarjan jälkeen.
Ihailin tekstissä erityisesti kirjailijan tapaa luoda henkiöhahmoja ja kertoa tarina henkilöhahmojen kautta. Luonteenpiirteet, unelmat, toiveet, pelot, maailmankuva ja elämänkokeminen veivat tarinoita eteenpäin ja loivat usein yllättäviä käänteitä juoneen, joka sai minut lukijana muuttamaan katsantokantaani joihinkin kirjan henkilöistä kerta heitolla. Henkilöhahmoihin oli helppo eläytyä ja kaiken kaikkiaan novelikokoelma oli toimiva kokonaisuus ja sujuvaa luettavaa.
Luettu Monikulttuurinen kirjallisuus Suomessa -kurssille.
Rakkaus kolmeen appelsiiniin on kaunis, kutkuttava ja välillä ironisen ihana kokoelma novelleja. Päähenkilöt ovat usein kytköksissä moneen eri etnisyyteen tai kansallisuuteen, ja novelleissa liikutaankin niin Suomessa, Japanissa, Venäjällä kuin kansainvälisessä ilmatilassa.
Tekstit ovat huomattavasti koherentimpia kuin Lindénin aiemmassa novellikokoelmassa Nuorallatanssija. Aiempaa kokoelmaa vaivannut taiteellisuus on karsittu pois ja novelleja on nyt ilo lukea - ne ovat helppolukuisia, mutta syviä. Teos ei ole vuonna 2019 luettaessa vanhentunut lainkaan, vaikka sitouttaakin juonensa ajallisiin tapahtumiin, kuten Norjan vuoden 2011 terrori-iskuun ja Fukushiman ydinvoimalaonnettomuuteen.
Jätin kesken sivulla 87. Poikkeuksellisen löysää kerrontaa, ja kaiken lisäksi vielä melko tyhjänpäiväinen ja mutkaton tarina. Kovin kevein perustein en jätä kirjaa kesken, mutta en nyt vain onnistu pysymään hereillä kirjan loppuun asti.
Rakkaus kolmeen appelsiiniin on novellikokoelma, joka lähentelee episodiromaania, sillä novellit sisältävät viittauksia toisiinsa. Pidän siitä! Usein tarinoissa viitattiin lähihistorian maailmantapahtumiin. Nämä kaksi yhdessä tuovat mieleen Eurooppalaiset unet -romaanin, mikä ei ole huono.
Novelleissa oltiin sopivan lähellä ihmistä, mutta pidettiin vähän etäisyyttäkin. Erityisesti viimeinen novelli ja hahmo puhutteli, kun oli niin erilainen muista. Monet muut olivat melkein toisintoja toisistaan. Lisää variaatiota!
Eri kulttuureja pyöritetään ja niissä ollaan kotoisasti. Kansainvälisyys oli toistuvaa jo siinä määrin, että otti päähän välillä. Ei liikaa kuitenkaan. Hyvää työtä ja ihanaa kansitaidetta!