Loukkupoika

by Nonna Wasiljeff

Fantasiatrilleri vankeuteen syntyneestä pojasta, jonka kohtalo heittää vaaralliselle matkalle.

15-vuotias Aaron on elänyt koko elämänsä Loukussa, vankilassa, jota hallitsevat harmaaunivormuiset Tomut. Loukusta on vain yksi tie ulos: salaperäinen Toinen taso, josta kukaan ei halua puhua.

Aaron on oppinut selviämään pysyttelemällä näkymättömänä, kunnes eräänä päivänä Loukkuun tuodaan nuoret veljekset, jotka alkavat suunnitella pakoa. Aaronilla ei ole mitään aikomusta päästää uusia ystäviään lähtemään, mutta kun kaikki menee kammottavalla tavalla pieleen, hänen on valittava: yhä vaarallisemmaksi käyvä vankeus tai kammottu Toinen taso, joka vilisee Tomuja.

Genres: Fantasy, Young Adult, Dystopia, Finnish Literature, Science Fiction, Adventure

336 pages, Hardcover

Published January 8, 2018

Reviews

[Mikko Saari · Rating 4 out of 5]

Mielenkiintoinen fantasiamaailma ja kiinnostavia käänteitä. Loukkupoika jättää paljon auki, joten toivottavasti jatkoa seuraa piakkoin. Herätti siis kiinnostuksen ja pitää tyrkyttää tätä myös perheen nuorisolle luettavaksi, odottaisin, että kelpaa sinnekin.

[Suketus · Rating 3 out of 5]

Kiinnostavan uuden sarjan avaus. Aaron on syntynyt Loukussa, jossa ihmiset pidetään vankeina, kurissa ja nuhteessa. Hallitsijoina ovat pelottavat Tomut, joiden tulo tietää aina pahaa. Pois Loukusta pääsee vain Tomujen mukana Toisen tason kautta, eikä kukaan halua sinne. Mutta niin Aaronkin lopulta päätyy osaksi Loukusta pakenevaa joukkoa, eikä paon jälkeen voi enää perääntyä.

Wasiljeffin luoma maailma on kiinnostava yhdistelmä "vanhanaikaista" fantasiamaailmaa ja teknologiaa (ainakin sähköä ja autoja käytetään) – tai sellaisena se ainakin minulle näyttäytyi. Henkilöitä on sangen paljon, mutta siihenkin tottuu. Paljon on vielä paljastamatta, ja loppu jättää melkoisen koukun nielaistavaksi.

Vika saattoi olla nyt lukijassakin, mutta aivan hintsun verran pidän kirjaa liian pitkänä ja jollain tapaa venytettynä. Hieman tiiviimpi kokonaisuus olisi pitänyt jännitteen yllä tiukemmin. Jatkoahan kuitenkin on tulossa, ja ensimmäisen osan on tärkeää koukuttaa lukija.

Kokeilen kyllä vinkkauksessa, kun tilaisuus tulee!

[Maria]

Sehän oli oikein hyvä kirja. Esikoiskirjailijuus näkyy tässä freešiytenä, ei tartte kuljettaa aiemman tuotannon painolastia mukana. Dystooppista fantasiaa, ilman sitä nälkäoutolintupeleistä tuttua maailmanpelastamis-yli-ihmisyyttä. Vaikka toki luonnokkaat vähän yli-ihmisiä ovatkin. Miljöö muistutti jollain tapaa oman maailmamme viime vuosisadan alkupuolta, satunnaise autoineen, joissa oli "pyöreät lyhdyt ja kaarevat lokasuojat" (lainaus muistinvarainen). Jolloin ainakin minä tulin rinnastaneeksi Tomuja natseihin kaikkine paremman rodun kasvatushaaveineen, mutta tämä nyt ei ole mikään virallinen tulkinta.

Alussa suhtauduin epäilyksellä kerrontaratkaisuun, jossa maailmaa avataan ihan kirjaimellisesti selittämällä sitä ikänsä eristyksissä (Loukussa) eläneelle 15-vuotiaalle, mutta onneksi Wasiljeff ei sorru siihen liian pitkiä aikoja. Jos kritiikkiä pitäisi, niin vain, että henkilöitä oli minun muistilleni turhan paljon ja nopeasti esiteltyinä.

Mutta muutenhan tää oli aivan mainio! Tarina pysyi koko ajan liikkeellä ja katkesi toimiviin satu-/ohjekatkelmiin. Tunnustan, että alku tuli uniin ja loppua luin aamukolmeen.

Suosittelen:
* vahvahermoisille nuorille (verta ja kuolemaa ja kaikkea... epämuodostunutta).
* aikuislukijoille. Mieluummin tämä kuin bulkkidekkari, jos jännitystä kaipaa.

Jos olisin kustantaja, olisin lätkinyt Loukkupojan yleiseen kaunoon. Kerronta on... aikuista. Kirja lienee määritelty lanuksi vain, koska se on spefiä ja päähenkilö on viidentoista...

[Minna · Rating 5 out of 5]

Voi kyllä. Erinomaisen hyvä kirja. Erilainen dystopia/fantasia, josta löytyi myös Star Wars aineksia, ainakin mitä tulee isä-poika -suhteeseen. Yllättäviäkin käänteitä ja hyvin otteessaan pitävä tarina.

[Heidi · Rating 3 out of 5]

3,5 tähteä

Tämä on hauta. Me vain odotamme kuolemaa."
"Emme me odota kuolemaa", Mortimer vastasi. "Odotamme Toista tasoa." (s. 36)

Olin jotenkin ajatellut tämän kirjan dystopiaksi ennakkotietojen perusteella, ja ihmettelin vielä siinä vaiheessa, kun olin alkanut kirjaa lukea, miksi tätä markkinoidaan fantasiatrillerinä. Kirjan alkuasetelma on hyvin dystopiamainen. Loukkuun vangitut ihmiset, joista ainoastaan Aaron ei ole koskaan elänyt sitä ympäröivässä maailmassa, elävät tiukan valvonnan ja tiukkojen sääntöjen alaisuudessa. Loukkua ympäröi kauhistuttavat Toinen ja Kolmas taso, jotka erottavat Loukussa asuvat ulkomaailmasta. Sekään ei kuitenkaan ole turvallinen paikka elää, sillä kammottavia Tomuja, erikoiskykyjä omaavia vartijoita on kaikkialla. He etsivät luonnokkaita omiin kokeisiinsa. Luonnokkaat ovat siis ihmisiä, joille on kehittynyt jokin erikoiskyky, ihan kuten Aaronille - hän kykenee kuulemaan Tomujen telepaattiset keskustelut.

"Ajattele Ensimmäistä tasoa. Eikö se tarjoakin asukkailleen mukavan ja turvallisen elämän? Eikö se tarjoa ruokaa, suojaa, vaatteita, ystäviä? Siellä on kirjoja, joita lukea, puutarha, jota hoitaa. Se ei ole vankila. Se on osoitus armosta, jonka suomme niille, joita muuten olisi odottanut kuolema.Se on osoitus meidän hyvyydestämme, meidän moraalistamme, meidän tahdostamme auttaa." (s. 140)

Kirjan luettuani olen kuitenkin lokeroinut sen itsekin enemmän seikkailulliseksi fantasiaksi kuin dystopiaksi. Kun Aaron pakenee Holtin, Evertin, Mortimerin, Taikurin ja Toiselta tasolta löytyneen Ellinorin kanssa Loukusta, heidän elämänsä ei ainakaan helpotu. Monien vastoinkäymisten, kamppailujen, vankeuden ja loukkaantumisten jälkeen he löytävät itsensä keskellä aavikkoista kylää sijaitsevasta sirkuksesta, jota Taikuri johtaa. Aaronia painaa suru äitinsä kuolemasta, mutta onneksi hänellä on ohjenuoranaan äitinsä kirjoittamat ohjeet Seitsemän pientä hiippalakkia -nimisen satukirjan marginaaleissa sekä mystinen sormus. Aaronin tärkein missio on kuitenkin löytää Sofia, hänen lapsuudenystävänsä, joka katosi Loukusta yllättäin vuosia sitten.

Minä viihdyin oikeastaan kirjan parissa vasta tarinan loppuvaiheilla, kun mukaan juoneen tulee varjot ja sen takana lymyilevä Syvyys-niminen ulottuvuus. Loppuun on myös säästetty mielenkiintoisimmat juonenkäänteet ja paljastukset, tottahan toki. Satukirjasta otetut pitkät lainaukset harppasin ohi, tai luin niistä vain Aaronin äidin kirjoittamat muistiinpanot. (Olen huomannut jo aiemmin, etten jaksa lukea mitään kursiivilla kirjoitettuja tarinoita tarinan sisältä.) Petyin myös Toiseen tasoon, sillä sen kauheus ei oikein välittynyt minulle. Olin odottanut jotain vielä pahaenteisempää.

Varjomaailma vaikuttaa hyvin kiehtovalta: se on siis toinen ulottuvuus, jonka raja ei ole kuitenkaan niin kiinteä kuin yleensä. Varjojen turvin Aaron kumppaneineen pystyvät kätkeytymään nopeasti pakoillessan Tomuja. Aaron löytää itsestään kyvyn kurkata vielä varjojen takana olevaan Syvyyteen, josta häntä varotellaan kovasti. Syvyys vaikuttaakin hyvin ahdistavalta paikalta.

"---Syvyyteen ei kurkistella! Syvyyteen ei katsota! Se katsoo aina takaisin!"(s.315)

Loukkupojan maailma on tosi huolellisesti rakennettu. Seikkailuvoittoisen tarinan ansiosta tämä kirja sopii erityisen hyvin yläasteikäisille pojille. Erikoista kyllä, romanttista sivujuonta ei kirjassa ole. Sellaista kuitenkin aavistelen tulevan seuraavassa osassa Aaronin Sofia-dilemman takia. Odotan mielenkiinnolla jatkoa sarjaan.

[Magdalena Hai · Rating 4 out of 5]

Oikein viihdyttävä YA-kirja. Juoni kulki kuin juna, hahmot olivat mielenkiintoisia ja maailma kiinnostava ja omaleimainen. Mitään radikaalin uutta tässä ei dystopian ja YA:n lukijoille ole, mutta kaikki on sillä tavalla freesiä, ettei tarina tunnu tunkkaiselta tai tuhanteen kertaan nähdyltä. Juuri siksi kirja onkin varma valinta genren ystäville.

Erityispiirteitä: Wasiljeffin kieli on simppeliä ja lauseet ytimekkäitä, minkä takia kirjaa voisi hyvin suositella laiskemmillekin lukijoille. Aaronin äidin päiväkirjamerkinnät tekevät juonenkuljetukseen lähes roolipelimäisen vivahteen, ja mietinkin lukiessa, että kirja voisi vedota niihin lukijoihin, joilla on pelitaustaa.

[Paula Silvonen · Rating 3 out of 5]

Kiintoisa sekoitus fantasiaa, dystopiaa ja seikkailua jossa olin kuulevinani vähän enidblytonmaisia kaikuja, vaikka tämä selvästi aikuisempaa settiä olikin kuin viisikot ja seikkailu-sarja. Laajasta hahmokavalkadista osa jäi ainakin minun mieleeni pelkkinä niminä, ja kerronta tuntui välillä pitkitetyltä, välillä taas asioita selvitettiin aika pintapuolisesti dialogissa. Kokonaisuus oli kuitenkin tosi kiva. Jatkoa odotellessa!

[Katri Alatalo · Rating 3 out of 5]

Viihdyttävä fantasiaseikkailu ja kiinnostava sarjan alku! Laajahko henkilökaarti jäi minulle hieman etäiseksi. Päähenkilö, suljetussa ympäristössä kasvanut Aaron, on kuitenkin sympaattinen hahmo, ja juoni tarjosi mukavasti yllätyksiäkin ja petasi kivasti asetelmaa sarjan seuraavia osia varten.

[Sini Helminen · Rating 4 out of 5]

Nonna Wasiljeffin Loukkupoika aloittaa uuden nuortenfantasiasarjan, joka sekoittaa nuorten dystopioista tutuiksi tulleita asetelmia Robin Hobbin ja Brandon Sandersonin kaltaisten eeppisen fantasian luojien maagisia järjestelmiä muistuttavaan taikuuteen. Jännittävä alkuasetelma tuo mieleen Maze Runnerin: 15-vuotias päähenkilö Aaron on syntynyt ja kasvanut salaperäisessä Loukku-vankilassa, josta ihmisiä haetaan pahaenteisiin ylempiin kerroksiin ja kysymykset on kielletty.

Loukkupoika on vetävää fantasiaa, jonka arvoitusjuoni kiskoo lukijan heti mukaansa. Kerronnan lomaan sovitetut synkät sadut, joihin Aaronin edesmennyt ennustaja-äiti on jättänyt vihjaavia viestejään, tuovat tarinaan lisää syvyyttä ja monipuolisuutta. Maailma on hienosti rakennettu ja Aaronin valoisa elämänasenne tuo valoa synkkään yhteiskuntaan. Välillä Aaron naiiviutensa takia tosin vaikuttaa huomattavasti ikäistään nuoremmalta, mikä tuntuu hieman oudolta muutoin niin väkivaltaisessa kirjassa.

Loukkupojasta on vaikeaa sanoa paljon spoilaamatta niitä, jotka eivät kirjaa ole vielä lukeneet. Romaani on nimittäin nauttittavampi, jos voi aloittaa sen lukemisen yhtä tietämättömänä kuin Aaronkin. Toiminnan ja jännityksen suhteen Loukkupoika on kansainvälistä tasoa ja Maze Runnerin jäljittelyn sijaan se avaa paljon ulkomaisia vastineitaan lupaavamman sarjan. Odotan innolla jatkoa!

Arvio löytyy myös kirjablogista Siniset helmet: https://sinisethelmet.wordpress.com/

[Uku · Rating 4 out of 5]

Interesting and well written story about dystopia about an alternative world where horse chariots and cars and medievel and modern technology meets superpowers. In a kingdom ( and in the world in general ) some of the people are born with skills and powers that are literally superpowers which they call lemme give it a quick english word to hastelily describe it as temper. In Finnish it's called luonto. In Finnish mythology it's nature, temperament and characteristic of who a person really is. In this story it's being called people's individual special skills. People who are blessed with the special skills of course are afraid of them. Some of the noble families have also family members born with temper and they didn't like that common peasants can basically do same as them, so they had approached the king of the country and so, they became organisation and feared group called Dust who'll try to find people with temper and bring them into the prison name The Trap and to experiments on them to either control the temper of people or suffocate it or create good ol supersoldiers to be used in war fields. And into this world and into this prison borns a boy named Aaron.

You kinda can quess what will happen. Not nesessarely how though. And here writer's skills are indeed put on test as they had to have chosen that style that I personally think ( and know from several other stories read ) that using of I point of view is risky as it can basically ruin the whole story if done wrong or sloppy. Readers don't really have the need to be character's of story. I am one of those who don't have such urges to be anyone else than who I am. ( One example of horrible I point of views done wrong; Twilight, Paranormal... list goes on. )
But if writing is done well, I point of view isn't annoying, nor the character gets annoying. It's like listening someone tell you their story and you listen. Character descriptions were pretty vaque but each of the characters were pretty much interracting with the world and none felt like dumb paperthing statitist unlike it usually tends to be with some I point of views. Authors seem to be unable to think that hey, your character is in that world interracting with other characters and with the world, whatta heck and these authors also love to doom you listen some stupid insignificant monologues that none matters in the end. However not in this book. Not in that magnitude that it would bother or annoy.

I seriously think that this book should have English adaptation. It's pretty kick ass and realistic enough alternative world fantasy/scifi.

[Anu Korpinen · Rating 3 out of 5]

Kyllähän tämä oli sen verran mielenkiintoinen kirja, että mielelläni luen seuraavankin osan. Kirjasta tulee vahvat dystooppiset fiilikset, vaikka maailma on lopulta fantasiamaailma, ei välttämättä meidän maailmamme, vaikkakin sen kaltainen.

Ihmisillä on yliluonnollisia kykyjä, luontoa, ja nämä kyvyt ovat jokaisella erilaiset. Luonnokkaita ihmisiä vainotaan, Tomuiksi kutsutut vartijat mesästävät heidät kiinni ja sulkevat loukkuun. Aaron on yksi näistä loukun asukkaista, hän on syntynyt ja kasvanut siellä, eikä tiedä ulkopuolisesta maailmasta mitään. Päähenkilön kautta maailmaan tutustutaan hiljakseen kun hän pakenee loukusta ja saa selville monia asioita itsestään ja läheisistään.

Kirjassa ehkä ainoa asia mistä en tykännyt, oli Seitsemän pientä hiippalakkia. Tämän satukirjan Aaron perii äidiltään, ja äiti on sinne kirjoittanut verhottuja ennustuksia tulevista tapahtumista, sillä hänen luontonsa oli ennalta näkemisen kyky. Kirjan sadut ja äidin kirjoittamat tekstikappaleet vuorottelevat, ja niiden välillä on väkinäistä symboliikkaa. En oikein ymmärtänyt näiden kappaleiden tarkoitusta.

[Anu-vinkkari · Rating 2 out of 5]

Ei yhtään mun juttu. Juoni ei oikein ottanut tulta, jengiä riitti ja vähäiset käänteet olivat aika ennalta arvattavia. Haavat paranivat tuossa tuokiossa, sekä henkiset aargh hän kuoli- minun vikani- no eipä auta- jatketaan matkaa, että fyysiset, naama hakattiin tohjoksi, tyyppiä paiskottiin asfalttiin, vaatteet ovat yltä päältä veressä jne. mutta seuraavana päivänä kukaan ei kysy/huomaa mitään, vaikkei minkäänlaista vaatteittenvaihtoa/peseytymistä tapahdu, eikä niillä karkurityypeillä edes ollut mitään omaisuutta mukanaan. Mä oon vaan niin väärää kohderyhmää.
En tykännyt myöskään kirjan tavasta paljastaa äidin satukirjaan kirjoittamia ennustuksia vähitellen pala kerrallaan sitä mukaa kuin juoni eteni. Kuka muka ei olisi lukenut kuolleen äitinsä viestiä kerralla loppuun heti sen löydettyään?? Olisin halunnut tykätä, mut ei. Plääh.

[Arska-täti · Rating 2 out of 5]

Aivan liikaa väkivaltaa ja epätoivoa minun makuuni. Vahvoja Puoliksi Paha -kirjan viboja havaittavissa, mutta tämä kirja oli paljon epämiellyttävämpi tapaus. Jo alkuasetelma oli hyvin tympeä, ja väliin ujutetut toivon hetket murskattiin taas seuraavassa hetkessä täysin. Etenkin päähenkilön kyvyttömyys suojautua vastoinkäymisiltä (vaikka hänellä on ennustaja-äitinsä kirjoittama päiväkirja mukanaan!) ärsytti tosi paljon. Eikö Aaron kerta kaikkiaan tajunnut, että hän olisi se, joka johdattaisi Tomut lopulta muiden karkureiden luokse?

Tätä kirjaa lukiessa oli hyvin lähellä, että jättäisin lukemisen kesken. Olisi kannattanut, sillä missään vaiheessa ei tullut mitään juonenkäännettä, mikä olisi yllättänyt tai ilahduttanut.

[Kirjoihin kadonnut || Johanna · Rating 2 out of 5]

Tämä kirja ei tehnyt minuun minkäänlaista vaikutusta. Alku oli liian vetelätempoinen, sitten kun lopulta alkaa tapahtumaan iskevät tapahtumat sekavana vyyhtenä, joka saa lukuinnon lopahtamaan vielä pahemmin.

Astelma oli melko tyypillinen dystooppinen kertomus, jossa yhteiskunta on synkkä ja väkivaltaa on paljon. En voinut sietää päähenkilöä, eivätkä sivuhenkilötkään säväyttäneet suuntaan tai toiseen. En kokenut olevani tämän kirjan kohderyhmää, joten lukukokemus oli pettymys. Voin myöntää että viime metrit kirjasta olivat vain pikaista silmäilyä, jotta saan tämän vain mahdollisimman pian pois käsistäni.

[Reetta Saine · Rating 3 out of 5]

Erilainen dystopia-fantasia, jossa mennään vaihteeksi tarina edellä. Vaikka kirja oli aika hidas eikä helppolukuisemmasta päästä mm. suuren henkilögallerian vuoksi, veti se lopulta mukaansa ja sai odottamaan seuraavaa osaa loppukoukkunsa ansiosta.

[Tiia Muotkavaara · Rating 3 out of 5]

Loukkupoika on ihan hyvää fantasiaa. Tarina ei suoranaisesti imaissut mukaansa, mutta ei sen lukeminen vastenmielistäkään ollut. Sarjan jatko-osien lukeminen jäänee harkintaan, mutta ei mennyt "must read"-listalle.

[Pinja · Rating 4 out of 5]

Ei mikään täydellinen, mutta ehdottomasti viihdyttävää fantasiaa. Olisin halunnut tietää enemmän maailman ja sen asukkaiden taustoista, nyt kokonaiskuva jäi vähän hämäräksi. Mutta ehkä siitä kerrotaan seuraavassa osassa :)

[Janina · Rating 3 out of 5]

Todella hyvä tarina ja juoni. Henkilöt jäivät jotenkin etäisiksi ja hieman tylsiksi. Muuten kokonaisuudessaan viihdyttävä nuorten kirja.

[Pinja · Rating 3 out of 5]

Ihan ok kirja. Jotkut tapahtumat olivat ennustettavissa, mutta mielenkiinto säilyi aika hyvin.

[Tinker · Rating 4 out of 5]

Oikeasti jännä kirja. Mielenkiintonen maailma ja kiinnostavia henkilöitä. Aika rankka nuortenkirjaksi.

[Kasper · Rating 4 out of 5]

great but too many plot twists

[Joni Kettunen · Rating 5 out of 5]

Aivan fantastista viihdettä! Juoni ja seikkailevat hahmot pitivät mukavasti mielenkiintoa yllä koko ensimmäisen osan ajan. Jatkoin heti toisella... 😀

[Hanna (musteen.jaljet) · Rating 1 out of 5]

En oikein lämmennyt tarinalle missään vaiheessa. Alku oli tosi pitkäveteinen, puolessa välissä tapahtui jos jonikinlaista, jonka jälkeen taas palattiin tylsään tasaisuuteen. Ideana tosi mielenkiintoinen ja dystooppinen, mutta maailmasta ei saanut kovin paljon irti ja myös hahmojen kyvyt jäivät hyvin alkeelliselle tasolle. Päähahmo oli taasen vaan ärsyttävä eikä oikein vaikuttanut 15 vuotiaalta. Hyvin epätasalaatuinen teos, mielenkiintoisella asetelmalla, jota ei käytetty tarpeeksi hyvin.

[Christine · Rating 2 out of 5]

Heti alusta asti tuntui, ettei tämä oikein ollut minun kirjani, mutta olin liian laiska miettimään, mitä muutakaan lukisin. En pidä dystopioista. En erityisesti pidä minäkerronnasta, eikä se mielestäni sopinut tähän tarinaan. Kirjan ainoa valopilkku olivat satukirjan sadut, ja kun loppupuolella päädyin vain selaamaan tapahtumien pääpiirteet, pysähdyin lukemaan sadut huolella. Niistä siis kirjalle toinenkin tähti.

[Siina · Rating 3 out of 5]

Well, it took me forever to read this and it wasn't because the book is boring or anything, but it's heavy. The text is heavy and how everything is handled is heavy not to forget that Aaron is so goddamn annoying that you wish somebody would kill him and fast. Loukkupoika is about Aaron, who lives in this camp like cage and was actually born there too. He finds his mom's belongings and because of a slight revolt, he ends up escaping with some others. Tomut are people with skills, somewhat like magical skills such as telepathy, and they rule the world as well as the cage. Aaron too has powers and he learns about his past and whatnot, well not all, since the point for him is to get to know more about his supposed purpose. So, in a sense this is very much like Green's Half Bad. The plot is interesting actually and quite a mystery still, which is great. But, there's too much violence and killings in the book and it doesn't help that Aaron doesn't feel like he's fifteen. The other problem is that he hasn't seen the world outside and is suddenly at home there, which isn't really credible.

Loukkupoika is surely an interesting book and it's Finnish too and that's always a plus! The book is too adult-like text-wise and I somehow have hard time trying to see who's the target audience for this. I'd like to know happens though and I do hope Wasiljeff breathes air to the text and gives it space in order for this to work. Loukkupoika is an OK book and we'll just have to see if this takes flight or not.

[Riina Savikko · Rating 4 out of 5]

3.5/5

[Linnea]

Nopeatempoinen ja kiinnostava uusi tulokas kotimaiseen nuortenkirjallisuuden kenttään. Tutunoloisesta asetelmasta (suljettu yhteisö, jakautunut yhteiskunta, salatut taidot) saadaan keiteltyä kokoon rouhea seikkailutarina, jonka jatko pitänee ilmestyessään lukea.

[J.S. Meresmaa]

Kuuntelin tämän äänikirjana. Oiva esikoinen ja avaus sarjalle (?). Trilleriksi nimetty, mutta minusta tämä on liian hidastempoinen trilleriksi. Loppuu cliffhangeriin, joten itsenäinen teos Loukkupoika ei varsinaisesti ole. Tarinan päähenkilö on Aaron-niminen poika ja valtaosa muistakin keskeisistä hahmoista on miehiä. Ellinorin tarina jäi kiinnostamaan minua. Toivottavasti seuraavassa osassa Sofia on isossa roolissa: ainakin pohjustus viittaa siihen.

[Anni Nupponen]

Viehättävä ja kiinnostava maailma. Romaani oli minun makuuni hiukan liian pitkä, en aivan päässyt sisään kaikkiin tapahtumiin. Pidin henkilöhahmojen julmuudesta, toisaalta se tekee kirjan maailmasta hyvin synkän. Jatko-osa meni lukulistalle.