Todella hyvä lähdeaineisto äärivasemmistolaisten suullisesta muistokerronnasta, mutta todella huono kirja analysoimaan suoran toiminnan liikkeitä laajemmin. Tässä kirjassa ei analysoida, miksi äärivasemmisto on olemassa tai miksi suuntauksen kannattajat ovat niin levottomia? Kirja on kuitenkin hyvä, koska se on tähän mennessä ainoa historiikki näistä liikkeistä ja se sisältää todella runsasta haastatteluaineistoa, jossa paljastuu äärivasemmistolaisten asenteita ja arvoja. Ainakin itse yllätyin, miten avoimesti moni kertoi haluavansa vain hajottaa paikkoja ja hakata natseja. Sitä luulisi anarkistin haluavan antaa itsestään silotellumman kuvan, mutta ei. Ehkä koska kirjoittajat itse kuuluvat vasemmistoon, haastateltavat eivät tunteneet tarvetta peitellä asenteitaan tai tekojaan. Kirjailijat ainakin eivät vaivaudu selittämään tai analysoimaan äärivasemmiston väkivaltaisuutta, mutta sekin voi olla tietoinen valinta. Jää lukijalle tai tulevalle tutkijalle pähkäillä, mitä näitä ihmisiä oikein vaivaa?