Olen erittäin pettynyt kirjaan. Kirja koostuu monista lyhyistä tarinoista, mutta mitkään niistä eivät olleet tarpeeksi syvällisiä ollakseen "henkis-filosofinen" satukokoelma. Tarinoiden ns. "opetukset" olivat kaikki hyvin samanlaisia ja niihin päädyttiin aivan liian samalla tavalla; eläimet toistaa että pitää antaa anteeksi ja olla tietämättä mitään, ja niin löytää 'Itsensä'. Lisäksi tarinoiden kappalejaot ovat erittäin hämmentäviä; kappalejaot tuntuvat olevan täysin randomeja ja tulevat kesken kohtauksen - monesti luulin että kohtaus on ohi ja siirrytään seuraavaan asiaan, mutta sittenkin jatketaan samaa kohtausta. En tämän takia pystynyt syventymään mihinkään tarinaan. Lopuksi viimeinen asia mikä häiritsi koko kirjan aikana; lainausmerkkien käyttö. Monesti ajattelin että hahmo A on lopettanut puhumisen, sillä toisella rivillä on lainausmerkeissä lause, mutta se onkin saman hahmon lause, vaikka kieliopillisesti sehän pitäisi olla toisen hahmon.
Eli; olen erittäin pettynyt kirjaan ja mietin monesti että pitäisikö vain jättää kirja kesken.