What do you think?
Rate this book
Pitkään meni ihan hyvin
Täältä tulee Aino Ritari! Mummohuumori valloittaa - ja pöyristyttää herkkähermoisia
Kahdeksankymppisellä Ainolla on kuolemaanvalmistautumisprojekti, mutta siitä ei tahdo tulla mitään, kun naapurustossa tapahtuu alati kaikenlaista kuohuttavaa. Rullaattori rämisten Aino kiirehtii asioiden ja naapurin Munan (Monan) edelle. Mutta sitten saapuu Lähetysyhdistykseltä kirje, joka mullistaa hetkeksi Ainon elämän. Tarvitaanko tässä nyt neuvolan vai pikemminkin seksiammattilaisen apua?
Seppo Miekk'oja on avulias ja herkkäsieluinen leskimies. Muutto Aino Ritarin naapuriin ei tee Sepon sydämelle hyvää - vai tekeekö sittenkin?
Riemukas esikoisromaani repii huumorin esiin sieltä, missä sitä ei mielellään saisi olla.
Kahdeksankymppisellä Ainolla on kuolemaanvalmistautumisprojekti, mutta siitä ei tahdo tulla mitään, kun naapurustossa tapahtuu alati kaikenlaista kuohuttavaa. Rullaattori rämisten Aino kiirehtii asioiden ja naapurin Munan (Monan) edelle. Mutta sitten saapuu Lähetysyhdistykseltä kirje, joka mullistaa hetkeksi Ainon elämän. Tarvitaanko tässä nyt neuvolan vai pikemminkin seksiammattilaisen apua?
Seppo Miekk'oja on avulias ja herkkäsieluinen leskimies. Muutto Aino Ritarin naapuriin ei tee Sepon sydämelle hyvää - vai tekeekö sittenkin?
Riemukas esikoisromaani repii huumorin esiin sieltä, missä sitä ei mielellään saisi olla.
268 pages, Hardcover
Published January 1, 2018
12 people are currently reading
84 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 53 reviews
July 16, 2020
Tämä alkoi lupaavasti hauskana huumoripläjäyksenä erään kuolemaa odottavan muorin tarinana. Hän tulkitsee saamansa kirjeen väärin ja luulee menevänsä vaimoksi afrikkalaiselle heimopäällikölle. Hän on se kyttäävä kerrostalomummo joka kurkkii ovisilmästä ja lajittelee toistenkin roskat kun eivät osaa. Tietää liikaakin muiden ihmisten asioista ja tietää tasan kuinka asioiden kuuluu mennä. Inhoaa oman poikansa kumppania ja kohtelee töykeästi naapurin Monaa ja poikaansakin.
Puoleen väliin kuuntelin ja sitten en enää kestänyt. En usko että loput kolme tuntia olisi pelastanut siltä epätoivolta jota tunsin kun kirjoittaja toistaa samoja vitsejä jotka eivät ole edes vitsejä vaan rasistisia huomioita. Stereotyypittelyt afrikkalaisista, suomenruotsalaisista jne. Huh, huh, mielestäni tällaiselle ei ole enää nykyaikana paikkaa. En suosittele!
Puoleen väliin kuuntelin ja sitten en enää kestänyt. En usko että loput kolme tuntia olisi pelastanut siltä epätoivolta jota tunsin kun kirjoittaja toistaa samoja vitsejä jotka eivät ole edes vitsejä vaan rasistisia huomioita. Stereotyypittelyt afrikkalaisista, suomenruotsalaisista jne. Huh, huh, mielestäni tällaiselle ei ole enää nykyaikana paikkaa. En suosittele!
August 5, 2019
Tässä oli paljon mainioita yksityiskohtia, ja tykkäsin erityisesti toisesta päähenkilöstä, hellyyttävästä Seposta, joka suree edesmennyttä vaimoaan. Mutta vaikka kuinka olisin halunnut päästä nauramaan ääneen tämän kirjan kanssa, niin huumori jäi mulle vähän pettymykseksi. Juoni perustui aika paljon yhteen tiettyyn vitsiin, jota sitten vain jatkettiin ja paisuteltiin, ja muhun se ei vain kolahtanut. Äänikirjan lukijasta pidin!
May 24, 2018
Ei vain uponnut. Huumori oli jotenkin väkinäistä ja hyvinkin kiusallista luettavaa, eikä se ollut pääsääntöisesti oivaltavaa tai näkökulmia avaavaa.
Seppo, kirjan sivummalle jäänyt toinen päähahmo, olisi ollut vakavammassa kirjassa aivan todella herttainen ja kiehtova hahmo. Hänen tapansa puhua vaimostaan oli herkkä liioittelematta mitään. Kirjailijalta en varmaan lue lisää tämän genren kirjoja, mutta herkempi ja tunteellisempi romaani voisi olla hänen vahva alueensa.
Äänikirjaversion lukijasta pidin. Hän osasi eläytyä hyvin lukemaansa olematta teennäinen tai ärsyttävä.
Seppo, kirjan sivummalle jäänyt toinen päähahmo, olisi ollut vakavammassa kirjassa aivan todella herttainen ja kiehtova hahmo. Hänen tapansa puhua vaimostaan oli herkkä liioittelematta mitään. Kirjailijalta en varmaan lue lisää tämän genren kirjoja, mutta herkempi ja tunteellisempi romaani voisi olla hänen vahva alueensa.
Äänikirjaversion lukijasta pidin. Hän osasi eläytyä hyvin lukemaansa olematta teennäinen tai ärsyttävä.
November 7, 2024
Anna Rimpelän "Pitkään meni ihan hyvin" (Otava, 2018) aloittaa kolmiosaisen kirjasarjan, jossa kerrotaan Aino Ritari -nimisen iäkkään naisihmisen edesottamuksista. Näyttelijänä ja standup-koomikkona tutun kirjailijan romaania kuvataan takakannessa "hillittömäksi ja riemukkaaksi", joten ajattelin, että se voisi tuoda piristystä syksyyn ja olla samalla kaivatu lisä yhdeksäsluokkalaisten kirjavinkkaukseen.
Olin väärässä.
Rimpelän romaanissa on periaatteessa ihan kiinnostava ja potentiaalinen lähtökohta. Vanhus menee eläinkauppaan ostamaan mahdollisimman lyhytikäistä lemmikkiä, marsua, jotta voisi sen poismenon myötä valmistautua myös omaan kuolemaansa. Naurua kyynelten läpi? Kattia kanssa. Kohta Aino nimittäin saa päähänsä, että hän on tilannut IHAN OIKEAN MUSTAN MIEHEN AFRIKASTA ja siinäpä sitä sitten pojmiettii onko kyseessä uhka vai mahdollisuus. Ja tämän hauskaksi tarkoitetun väärinkäsityksen parissa jankataan sitten parinsadan sivun verran. Voi elämä.
Jos suoraan puhutaan, niin "Pitkään meni ihan hyvin" mahtaa olla yksi huonoimmista koskaan lukemistani kirjoista. En suosittele kenellekään.
Olin väärässä.
Rimpelän romaanissa on periaatteessa ihan kiinnostava ja potentiaalinen lähtökohta. Vanhus menee eläinkauppaan ostamaan mahdollisimman lyhytikäistä lemmikkiä, marsua, jotta voisi sen poismenon myötä valmistautua myös omaan kuolemaansa. Naurua kyynelten läpi? Kattia kanssa. Kohta Aino nimittäin saa päähänsä, että hän on tilannut IHAN OIKEAN MUSTAN MIEHEN AFRIKASTA ja siinäpä sitä sitten pojmiettii onko kyseessä uhka vai mahdollisuus. Ja tämän hauskaksi tarkoitetun väärinkäsityksen parissa jankataan sitten parinsadan sivun verran. Voi elämä.
Jos suoraan puhutaan, niin "Pitkään meni ihan hyvin" mahtaa olla yksi huonoimmista koskaan lukemistani kirjoista. En suosittele kenellekään.
February 27, 2020
Mä taisin pudota Ainon rullaattorin kyydistä sinne mereen... (se olikin ainoa lukemisenarvoinen kohta tässä kirjassa)
Tarina lupasi aika paljon - terhakkaan mummon hassuja kommelluksia - mutta meni ihan överiksi jossain vaiheessa. Mulle ei selvinnyt, oliko tämän kirjan tarkoitus naurattaa, itkettää, vihastuttaa vai ärsyttää. Ainon sanailu oli sinänsä hauskaa, mutta sisältö jätti sanattomaksi, vähän kuin olisi katsellut jotain tosi typerää puujalkahuumorileffaa. Juu, en suosittele.
Tarina lupasi aika paljon - terhakkaan mummon hassuja kommelluksia - mutta meni ihan överiksi jossain vaiheessa. Mulle ei selvinnyt, oliko tämän kirjan tarkoitus naurattaa, itkettää, vihastuttaa vai ärsyttää. Ainon sanailu oli sinänsä hauskaa, mutta sisältö jätti sanattomaksi, vähän kuin olisi katsellut jotain tosi typerää puujalkahuumorileffaa. Juu, en suosittele.
December 3, 2018
Olis ollu muuten kolmekin tähteä ku mummon jupinat pääsi vauhtiin mutta olipahan rodullistavaa tekstiä.
January 10, 2019
Harvinaisen hauska kirja. Tarina kertoo Ainon ja Sepon tarinaa. Molemmat ovat senioreita, joille sattuu ja tapahtuu. Huumori on ronskia ja monesta varmasti usein liikutaan hyvän ja huonon maun rajoilla, minä pidin ja nauroin usein ihan ääneen. Toivon tähän jatkoa!
September 9, 2018
1.5 tähteä. En nähnyt tässä mitään hillitöntä. Turhan alleviivasti tehtyä mukahauskaa. En ehkä kuulu kohderyhmään, kun lähinnä teki mieli selata kirja mahdollisimman nopeasti läpi.
February 4, 2026
Olin aika skeptinen tämmösestä huumorihumpuukista mutta yllätyin positiivisesti! Nokkela satiiri, kikattelin läpi kirjan. Tää vietiin tosi överiks ja sitä rakastan, välil meinas vähän toistaa itteään. Samaistuin Seppoon<3
July 20, 2021
Huumori on vaikea laji ja ihmisillä erilainen huumorintaju. Tämä ohitti nyt mun huumorintajun kilometrien päästä. Aino Ritari oli ihan kammottava päähenkilö, en tiedä jäikö mikään ihmisryhmä Ainon stereotyyppisten ja rasististen mielipiteiden ulkopuolelle. Kai se oli olevinaan hauskaa, että höpsähtänyt mummo antaa epäkorrektien mielipiteidensä virrata vuolaasti, heh heh, mutta piinallista sitä oli kuunnella. Seppo oli symppis, vaikka Sepollakin oli outoja päähänpinttymiä ja pelkoja, jotka lähenteli vainoharhaisuutta.
Sinänsä mulla ei kyllä ollut korkeat odotukset tämän suhteen. Kirja valikoitui kuunneltavaksi sen takia, että lukijana oli Erja Manto, josta olen kuullut hyvin kahtiajakoisia mielipiteitä ja halusin itse kuulla minkälainen hän on lukijana, mutta ainakin tähän hän tuntui sopivan. Harmi vain, että tarina oli niin sekoilua. Kuuntelin äänikirjan nopeutettuna ja silti tuntui ettei kirja lopu tarpeeksi nopeasti. Ei jatkoon.
Sinänsä mulla ei kyllä ollut korkeat odotukset tämän suhteen. Kirja valikoitui kuunneltavaksi sen takia, että lukijana oli Erja Manto, josta olen kuullut hyvin kahtiajakoisia mielipiteitä ja halusin itse kuulla minkälainen hän on lukijana, mutta ainakin tähän hän tuntui sopivan. Harmi vain, että tarina oli niin sekoilua. Kuuntelin äänikirjan nopeutettuna ja silti tuntui ettei kirja lopu tarpeeksi nopeasti. Ei jatkoon.
January 2, 2020
Kuuntelin loppuun kärsien, siitä edes yksi tähti. Ja marsusta. Olen viime aikoina viihtynyt viihdekirjojen, jotka liittyvät vanhuksiin, parissa, joten ajattelin kokeilla tätä. Teki mieli lopettaa kesken monesti, mutta hahmoista Seppo oli sen verran miellyttävä että kuuntelin loppuun. Päähahmo Aino Ritari on karikatyyrissään sietämätön ja jatkuvasta sekoilusta ja kai tahattomasta rasismista tuli päänsärky. Enpä voi suositella kellekään.
October 10, 2018
Aikamoinen pettymys. Kirjan huumori ei purrut kuin erittäin harvoin, ja suurin osa kirjasta olikin vain yhtä pitkitettyä huonoa vitsiä. Ainut hyvä puoli kirjassa oli toinen päähenkilö Seppo, jonka elämää olisin seurannut ihan mielelläni enemmänkin.
February 14, 2018
Mummeli ja papparaiskirja. Ihan kiva, mutta ehkä hiukan meni överiksi eli ei napannut ihan niin kovaa kun aluksi kuvittelin sen voivan. Mummeli oli vähän turhan lennokas ajatuksisssaan, toisaalta miksei tuollaisiakin olisi olemassa. Papparainen oli vähän järkevämpi mutta jäykähkö, ihan viihdyttäviä molemmat. Jos tätä sarjaa tulee lisää, niin ehkä luen vielä toisen ja katson mihin suuntaan Aino Ritari ja ystävät kehittyvät. Jäihän tämä jännään kohtaan, niin luulen että jatkoa seuraa.
May 28, 2018
Ihan kamalan epäkorrektia mummohuumoria. Monesti mietin, että onko tälle sopivaa nauraa, sillä mummon (ja papankin) suuhun pistettiin sellaista stereotypiaa ja sammakkoa että hirvitti, mutta koska harva kirja naurattaa ääneen, sanon että rakastin. Anteeksi. Ja erityisesti kiitos.
February 27, 2024
Nyt oli kyllä pettymys - kuullosti niin hyvältä takakannen teksti: 80v Ainon kuolemaanvalmistautumisprojekti, joten odotin paljon..... No, olihan tämä ihan hauska, hyviäkin oivalluksia, huumorilla kirjoitettu...
February 3, 2024
Kesti aika kauan että pääsin kirjotustyyliin ja juoneen mukaan, mutta lopulta tykkäsin tästä yllättävän paljon! Toisaalta toivon jatko-osaa, toisaalta jää ihanan paljon kysymyksiä ilmaan.
February 18, 2018
En muista milloin olisin kirjaa lukiessani nauranut niin paljon kuin tämän parissa. Mahtava hahmo tuo Aino. Ja Seppo!
August 31, 2018
Kirja kertoo vanhuksista juuri sillä tavalla, kuin jonkun kolmekymppisen kirjoittajan voi kuvitella vanhuksista kertovan. Enimmäkseen vanhukset ajattelevat vanhuusasioita, kuten virtsankarkailua ja kuolemaa ja päivittelevät nykyaikaa. Resepti on sama kuin Kyrön Mielensäpahoittajassa, enkä ole varma, miksi se tässä toimii niin paljon huonommin.
Keskeisin hahmo on Aino Ritari, joka syystä kuvittelee SPR:n keräysesitteen perusteella, että hänen luokseen on muuttamassa afrikkalainen mies. Tästä saadaan rakennettua vitsi, joka perustuu afrikkalaisten yliseksualisointiin ja vanhusten seksuaalisuuden tabuun ja siihen, että Ainon käsitykset ulkomaalaista ovat 30-luvulta. Sinänsä en kannata poliittista korrektiutta ja toki kirjoissa saa olla rasistisiakin hahmoja, mutta jossain vaiheessa ei naurata enää vitsi, joka perustuu epäsopivien asioiden ääneen sanomiseen. Tämä keino toimii standupissa paremmin, mutta kirjassa se ei kanna enää parin sadan sivun jälkeen. Kotipalvelun venäläinen Ljudmila on huora, portto, ilolintu, kurtisaani ja lortto. Tuhmille sanoille voi tirskua pari kertaa, ja taidetaan siellä välillä sanoa pissa ja kakkakin, mutta eipä niistä enää jaksa edes "järkyttyä".
Toinen huumorin aihe on että Aino ei enää ihan elä tässä maailmassa, mutta kun samaa asiaa jankataan joka sivulla, alkavat oireet muistuttaa paranoidista psykoosia (tätä vasten on vaikea arvioida mitä kirjan loppuratkaisussa todella tapahtuu, mutta en spoilaa sitä tässä), kuin vähän höpsöä vanhusta.
Ainon rauhallisempana vastinparina on Seppo, joka suree edesmennyttä vaimoaan Sirkkaa ja pelkää muutosta. Seppo on hieman väritön hahmo, joka kerronnalisesti tasapainottaa levotonta Ainoa. Paljon muuta Seposta onkin sitten vaikea sanoa.
Ansioksi on laskettavissa muutamat hauskat sanakikkailut ja tiivisi kieli, vaikka temaattisesti tarina junnaakin paikallaan välillä.
Keskeisin hahmo on Aino Ritari, joka syystä kuvittelee SPR:n keräysesitteen perusteella, että hänen luokseen on muuttamassa afrikkalainen mies. Tästä saadaan rakennettua vitsi, joka perustuu afrikkalaisten yliseksualisointiin ja vanhusten seksuaalisuuden tabuun ja siihen, että Ainon käsitykset ulkomaalaista ovat 30-luvulta. Sinänsä en kannata poliittista korrektiutta ja toki kirjoissa saa olla rasistisiakin hahmoja, mutta jossain vaiheessa ei naurata enää vitsi, joka perustuu epäsopivien asioiden ääneen sanomiseen. Tämä keino toimii standupissa paremmin, mutta kirjassa se ei kanna enää parin sadan sivun jälkeen. Kotipalvelun venäläinen Ljudmila on huora, portto, ilolintu, kurtisaani ja lortto. Tuhmille sanoille voi tirskua pari kertaa, ja taidetaan siellä välillä sanoa pissa ja kakkakin, mutta eipä niistä enää jaksa edes "järkyttyä".
Toinen huumorin aihe on että Aino ei enää ihan elä tässä maailmassa, mutta kun samaa asiaa jankataan joka sivulla, alkavat oireet muistuttaa paranoidista psykoosia (tätä vasten on vaikea arvioida mitä kirjan loppuratkaisussa todella tapahtuu, mutta en spoilaa sitä tässä), kuin vähän höpsöä vanhusta.
Ainon rauhallisempana vastinparina on Seppo, joka suree edesmennyttä vaimoaan Sirkkaa ja pelkää muutosta. Seppo on hieman väritön hahmo, joka kerronnalisesti tasapainottaa levotonta Ainoa. Paljon muuta Seposta onkin sitten vaikea sanoa.
Ansioksi on laskettavissa muutamat hauskat sanakikkailut ja tiivisi kieli, vaikka temaattisesti tarina junnaakin paikallaan välillä.
April 5, 2018
Liikaa koheltamista minun makuun. Tuntui välillä Ehtoolehdon huonommalta painokselta. Jotkut kohdat naurattivat kuitenkin. Jos ja kun seuraava osa ilmestyy niin kyllä silti luen.
January 2, 2020
Ollakseen humoristinen teos tämä nauratti minua varsin vähän, tuskin yhtään.
May 5, 2024
Tämän kirjan huumori ei arvioiden perusteella oikein oo uponnut ihmisiin, mutta itse nauroin monta kertaa ääneen kuunnellessani äänikirjaa, mitä se minusta sitten ihmisenä kertookaan. Päähenkilö ei missään tapauksessa ole pidettävä, vaan pikemminkin sellaisen törkeän vanhuksen karikatyyri, jonka vanhanaikaiset mielipiteet eivät meinaa pysyä nykyajan mukana, vaikka tiettyyn pisteeseen tahtoakin löytyisi. Huumori on siis hyvin överiä ja törkeääkin, mutta ehkä tästä teki hauskan itselleni se, että tietyllä tapaa Aino oli kuitenkin uskottava hahmo omalla tavallaan (vaikkei juonessa toki mitään uskottavaa ollutkaan). Tiedän useammankin kasikymppisen leskirouvan jonka voisin kuvitella laukovan ainomaisia kommentteja, jos nyt en ihan näekään kenenkään näin pitkälle toiminnassaan menevän. Voisin veikata, että tämän kirjan huumori uppoaa ehkä paremmin keski-ikäiseen kuin nuoreen lukijakuntaan.
March 25, 2018
Välillä aivan hulvattoman hauska -- nauroin ääneen niin monta kertaa, että meni laskut sekaisin, ja poikaystävä tarkisti toisesta huoneesta, mikä ruoanlaitossa niin nauratti. Asiaa auttoi äänikirjan loistava lukija, ja Ainon tohellus välittyi oikein erityisen hyvin, kun kuuntelin kirjaa kaksinkertaisella nopeudella. Välillä meni touhotus hyvin pitkälle, mutta tuplanopeudella kuunteleminen teki ylilyönneistäkin jotenkin uskottavia -- johtopäätöksiin hyppiminen ja vaihtoehtojen pohtiminen tuntui luonnolliselta, kun touhu on niin kiireisen kuuloista.
August 1, 2019
This was an excellent book! Dry humour was on point throughout the story,
with simple yet totally relatable characters filled with odd details that never seemed
out of place. The plot is funny and smart and I could not wait to hear what happens
next. As much as I had very little in common with the main character, the excellent
writing exceeded that and her battles and funny mishaps were that of mine.
I will definitely read this again one day because to me, this was far more than
a feel good story to be forgotten.
with simple yet totally relatable characters filled with odd details that never seemed
out of place. The plot is funny and smart and I could not wait to hear what happens
next. As much as I had very little in common with the main character, the excellent
writing exceeded that and her battles and funny mishaps were that of mine.
I will definitely read this again one day because to me, this was far more than
a feel good story to be forgotten.
February 14, 2019
Minä pidin tästä tavattomasti, vaikka poliittisesti korrektia sisältöä ei tämä kaiketi olekaan. On harvinaista nauraa ääneen kirjojen sisällön vuoksi, mutta tämä toteutui useaan otteeseen kirjan aikana. Osittain syy tässä on äänikirjan Erjan Manton uskomaton kysy lukea kirjaa juuri oikein, mutta onhan Aino Ritari nyt omassa liigassaan naispääosien ryhmässä.
Ehdotonta lisälukemista Ehtoolehtonsa ja Mummoliigan jo lukeneille.
Ehdotonta lisälukemista Ehtoolehtonsa ja Mummoliigan jo lukeneille.
July 23, 2021
Olen etsinyt viihdyttävää, mutta laadukasta kirjaa kevyeksi kesälukemiseksi. Paula Norosen Tarja Kulhot ovat sitä, mutta ne humahtivat nopeasti. Nyt löytyivät nämä Rimpelän Aino Majuri -kirjat. Niitäkin on vain kaksi, mutta sain niistä pariksi päiväksi oikein hyvää viihdettä.
Rimpelän teksti on sujuvaa, kirjan juoni on vauhdikas. Ihmiskuva on inhimillinen, vähän kapinallinenkin ja täynnä oivalluksia. Tässä ei edes ole esikoisromaanin liiallista laveutta, vaan kirja on hyvin jäsennelty.
Rimpelän teksti on sujuvaa, kirjan juoni on vauhdikas. Ihmiskuva on inhimillinen, vähän kapinallinenkin ja täynnä oivalluksia. Tässä ei edes ole esikoisromaanin liiallista laveutta, vaan kirja on hyvin jäsennelty.
February 25, 2018
Oh my, I'm so happy that mrs Ritari isn't involved with any part of my life. She's impossible! Impossible! Same goes with Sepi.
I liked how first the reader is lured into thinking the protagonist is this cranky but likeable old geezer, like in Kyrö's books, and then the truth is revealed. I love unlikeable protagonists!
Helmet reading challenge 2018 38: There is a vehicle on the cover
I liked how first the reader is lured into thinking the protagonist is this cranky but likeable old geezer, like in Kyrö's books, and then the truth is revealed. I love unlikeable protagonists!
Helmet reading challenge 2018 38: There is a vehicle on the cover
March 23, 2018
Odotukseni kirjasta olivat korkeammat ja mummohuumori paikoin ärsytti ja paikoin nauratti ääneen. Silti heimopäällikköasia vietiin mielestäni liian pitkälle ja Ainon elämässä olisi voinut tapahtua paljon muutakin, koska henkilö vaikutti hyvin potentiaaliselta puuhastelemaan vaikka mitä. Kirjailijan käyttämä kieli oli aivan mahtavaa.
July 19, 2018
En oikein osaa sanoa tästä muuta, kuin että tuli mieleen jonkinlainen mummoversio Mielensäpahoittajasta. Vaikka oli tässä pappakin. Periaatteessa ihan viihdyttävä teos, mutta juonessa oli ehkä vähän liikaa kaikkea. Toisaalta taas, välillä kirja oli melko tylsä. Jossain vaiheessa jo jätin keskenkin, mutta luinkin sitten loppuun asti. 2,5 tähteä, nyt pyöristyy kahteen.
May 3, 2019
Kirjailijalla todella riittää mielikuvitusta, niin uskomattomia tapahtumia hän oli kehitellyt tähän tarinaan. Tämä oli varsin hauskaa luettavaa, pari kertaa nauroin jopa ääneen. Toisaalta välillä tapahtumat menivät niin uskomattomiksi, että se oli mielestäni jopa hieman liikaa. Kaikkiaan positiivinen lukukokemus kuitenkin!
August 31, 2019
Huumori on vaikea laji. Kun kohteina ovat höpsähtäneet, yksinäiset vanhukset virtsankarkailuineen kaikkineen, saadaan ekstravaikea yhtälö. Jotkut ovat paheksuneet vanhuksille nauramista, mutta minusta tarina Ainosta ja Seposta on ihan hilpeä. Painettuna en olisi tähän tarttunut, mutta autossa kuunneltavaksi tämä oli sopivan kevyttä.
Displaying 1 - 30 of 53 reviews