טאבו הוא סיפורה של נערה צעירה, החיה עם אמה בכפר נידח בלפלנד בתחילת במאה העשרים. אהבה אסורה שהיא חוויה זורעת הרס בחייה ובחיי הקרובים לה. החיים הקשים בצפון, הלהט הדתי והדחפים המיניים, מתוארים בספר בלשון פיוטית ונועזת.
Timo Kustaa Mukka was a Finnish author who wrote about the lives of people in Lapland.
He was born in Bollnäs, Sweden. During his life Mukka studied at the Academy of Fine Arts in Helsinki and completed nine novels, written in a lyrical prose style, about the harsh conditions in Lapland, the region of his childhood and of most of his adult life. These books were published in the years between 1964 and 1970.
In the early 1960s there sprang up a movement in Finnish literature called spontaneous-confessional fiction. It was heavily influenced by the writings of Henry Miller. Its two most prominent representatives were the enfants terribles of modern Finnish literature, poet and translator Pentti Saarikoski and author Hannu Salama. Among the writers belonging to this movement, Mukka is considered the most original as well as the most consistent in his writing.
In 1973 there was a story on Mukka in the Finnish magazine Hymy which is believed to have contributed to his early demise.
Mukka died of a heart attack in Rovaniemi, capital of the Lapland region of Finland in 1973.
Nuori Milka rakastuu huomattavasti vanhempaan Kristus-Perkeleeseen, kummalliseen kulkijamieheen, jonka motiivit ja menneisyys ovat hämärän peitossa. Kristus-Perkeleellä ei näytä olevan muuta kuin viettinsä, joiden johdattelemana hän tekee kyseenalaisia päätöksiä ja katuu myöhemmin. Siinä, missä miehen ja Milkan välinen suhde on ristiriitainen, on Kristus-Perkeleessäkin nimensä puolesta läsnä sekä hyvä että paha. Suhteen voi ajatella olevan kiellettyä rakkautta tai sen voi nähdä pelkästään hyväksikäyttönä. Yhtä kaikki sitä värittävät eläimellinen himo ja ikäeron tuomittavuus, ja se tuo mukanaan aimo annoksen häpeää ja kipua. Mukan kertomus onkin täynnä kipeitä tunteita, joita Mukka kuvaa kouraisevasti, mutta ei mielestäni yhtä mieleenpainuvasti kuin teoksessaan Maa on syntinen laulu. Kuitenkin vain vähän suomalaista kirjallisuutta lukeneena huomasin, että kotimaisilla kirjailijoilla on kyky kuvata tuttuja tunteita tavalla, jota en ole käännöskirjallisuuden parissa kokenut: vain muutaman sanan avulla pystyin kuvittelemaan Mukan kuvaamat maisemat ja tunteet vaivatta. Lisäksi vaikka tapahtumapaikka ja -aika eroavat minun arkipäivästäni, minusta tuntui siltä, että Mukka on onnistunut vangitsemaan jotain hyvin tuttua siitä, miten ihmiset toimivat tänäkin päivänä - yhtäkkiä pihallamme juttelevat vanhempani kuulostivat hyvin samalta kuin kirjan kyläläiset vuoden viljasatoa arvioidessaan. Se oli hauska huomata ja pisti miettimään, onko Mukan kuvaama ahdistava kyläyhteisö sittenkään niin kaukainen. Näistä henkilökohtaisista kokemuksista huolimatta Tabu ei mielestäni ollut erityisen säväyttävä, vaikka nautinkin sen lukemisesta. Mielestäni se jää Maa on syntinen laulu -teoksen varjoon, josta minulla toisaalta on vain hämäriä muistoja, jotka aika ehkä kultaa. Kolme tähteä on silti ansaittu!
Aloitin vuoden 2025 alkaessa Timo K. Mukka -lukuhaasteen. Sain idean luettuani Sini Silverin hienon elämäkertakirjan Miltä männystä tuntuu olla mänty, innostuin vanhan suosikkini tuotannosta uudelleen ja päätin lukea Mukan kirjat läpi tämän vuoden aikana. Haasteeseen saa liittyä mukaan!
Ensimmäiseksi luettavaksi tänä vuonna päätyi Tabu, joka odotti jo kotona hyllyssä, mutta en ollut aiemmin lukenut sitä.
Varoituksena, että kerron tekstissäni paljon teoksen juonesta.
Tabu on pienoisromaani, jonka metaforinen ja allegorinen sisältö on runsasta jo ensisivuilla. Mukan kirjoittama minäkerronta tuo pintaan 13-vuotiaan Milkan heräävän seksuaalisuuden – joka ei saa herätä rauhassa, koska hänen kohtaamansa Kristus-Perkele menee teoillaan liian pitkälle. Kun ajattelee henkilöhahmoa ensisijaisesti metaforisena, jota Kristus-Perkeleen nimeämisen tapa erityisen voimakkaasti ehdottaa (kiitos hyvistä huomioista tähän liittyen Ompun blogipostaukselle), romaani saa monta tasoa lisää. Seksuaalisuuden heräämisen “taustakohinana” on monella nuorella Kristuksen läsnäolo (järjestäytyneen uskonnon määrittelemät rajat, tiukka yhteisö, kontrolli, häpeä) tai perkeleen kohtaaminen (seksuaalinen hyväksikäyttö, väkivalta, painostus, rajojen ylittäminen). Joka tapauksessa nuori ei saa kasvaa turvallisesti omaan tahtiinsa. Tabun loppupuolella Milkan äitikin menettää järkensä, kun Kristus-Perkeleeksi kutsuttu Ojanen, johon myös äiti on rakastunut, häipyy, ja tytön raskaus tulee ilmi.
סקירה שפירסמתי בשנת 2007 בבלוג שלי: מוזר, רכשתי את הספר הזה ב"משומשים" רק בגלל המתרגם רמי סערי. פשוט סקרן אותי איך מתרגם מהשפה הספרדית מגיע לתרגום מהשפה הפינית.... בלי כל קשר מדובר בספר טוב, מעניין ומומלץ אשר מתאר את החיים הקשים בלפלנד, חבל ארץ בצפון פינלנד, ואת קורותיה של נערה בת 14 שמתאהבת בגבר בו מאוהבת אימה האלמנה. הנערה, שמתגוררת עם אימה באזור כפרי ודתי ביותר, מאבדת את בתוליה לאותו גבר ובסופו של דבר נכנסת ממנו להריון. הנערה איננה מודעת להשלכות הקשות של מעשיה על המשך חייה וחיי אימה. לטעמי הספר קצר מדי והסופר, שהיה יכול לפתח את הסיפור לכיוונים טרגיים נוספים, החליט להתמקד רק בכיוון אחד, מעניין כשלעצמו, אבל בכל זאת נשארתי עם איזו תחושה של החמצה קלה. הספר אינו מומלץ כמובן לילדים
Suomen itsenäisyyden alkuvuosiin sijoittuva pienoisromaani, jonka päähenkilönä on vaivoin sukukypsäksi kasvanut mutta vielä selvästi alaikäinen teinityttö, joka kokee vetoa äitinsä ikäiseen kotitilan töissä auttavaan kylänmieheen. Totta kai mies ottaa mitä tarjotaan eli sekä äidin että tyttären, mutta vain tytär tulee raskaaksi. Ja sitten mies sluibahtaa maisemista. Kirja siis käsittelee nimensä mukaisesti tabuaihetta, lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä seksiä itse haluavan lapsen näkökulmasta. Pienoisromaanin kanssa samoissa kansissa on novelli norjalaisesta sotasankarista, josta ei olekaan naissankariksi. Vehkeiden ympärillä siis kovasti hyöritään.
ihan uskomatonta luontokuvausta taas kerran, olisinpa vähemmän väsyny ni osaisin sanoo tästä jotain enemmän… tosi surullinen ja ahistava teemojensa puolesta, ja valinta käyttää minäkertojaa teki ton seksuaalisen hyväksikäytön tunnistamisen jotenkin vaikeemmaksi mut sitäkin lohduttomammaksi. milka on ihan pieni, varhaisteini, ja silti kokee jotain rakastumisen kaltaista tätä kristus-perkelettä kohtaan, joka ehkä on vanha mies, tai sitten symbolinomainen kuvaus ihmisten jakautuneesta moraalikäsityksestä (sinänsä lämminhenkinen mies, auttaa ja tuo turvaa, mut silti samalla hyväksikäyttäjä ja epäluotettava) jo ihan kutsumanimensäkin kannalta. ymmärrän miks tätäkin kirjaa luonnehditaan balladiksi, ja toi tapa sisällyttää esim runoja ja rukouksia näihin teoksiin on ihan käsittämättömän kiehtova. maa on syntinen laulu oli ehkä parempi, mut kyl nää molemmat on syystäkin klassikkoja.
Vaikeasti arvioitava nopealukuinen kirja, jonka lukeminen paikoin ahdisti, kauhistutti ja ällötti. Lukupiirissä kirjasta syntyi kiinnostavaa keskustelua, mikä ehkä osaltaan muutti omaa suhtautumistani kirjaa kohtaan. Samankaltaista aihetta käsittelevä On rakkautes ääretön on rankasta ja kamalasta aiheestaan huolimatta jäänyt mieleen hyvänä lukukokemuksena, jossa on kaunista kieltä. Tabussa kieli oli selvästi rujompaa, minkä takia en pitänyt kirjasta niin paljon.
Antaisin kirjalle ehkä 2,5 tai 2,75 tähteä, mutta tällä kertaa pyöristän tähdet alaspäin, koska joku kirjassa kuitenkin jäi jotenkin häiritsemään.
"Sade joka silloin alkoi kesti kolme päivää. Enimmäkseen satoi aivan kaatamalla ja pisarat iskivät ikkunaan räiskähtäen suuriksi valuviksi tahroiksi, jotka hämärsivät huoneen. Vain joskus sade laantui, mutta kolmeen päivään se ei kertaakaan tauonnut. Ikkunamme alla kukkivasta ruususta sade iski kukat maahan. Valkoiset terälehdet kellastuivat sateesta huolimatta maassa värittömiksi, likaisiksi, sillä lika tuli niistä sisältä päin kun ne olivat kuolleet. Sinä kesänä oli ruusupensas ollut täynnään kukkia: sadoittain valkoisia röyhelöitä, jotka humalluttivat koko pihan alueen tuoksuunsa. Mehiläiset olivat pörränneet niissä aamusta iltaan. Sade iski ne kaikki maahan." (s. 15)
Tämä on vaikea kirja, ja siksi vaikea antaa arvostelua. Aiheena lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, joka kuvataan vielä lapsen näkökulmasta (jo toinen samaa aihetta käsittelevä kirja lyhyen ajan sisällä…).
Tavallaan kirja oli mukaansatempaava, mutta myös monesti ahdistava ja Milkan valinnat ärsyttivät minua. Tietysti elämä on ollu erilaista Mukan aikana ja vielä kirjan tapahtumien aikaan, eli ehkä Milkan valinnat olivat ihan järkeenkäypiä.
Toivottavasti minun ei tarvitse lukea tästä aiheesta enää nyt vähään aikaan.
Iltalukemiseksi kaverin hyllystä napattu kirja ei ollut kaksinen. Tarina mukailee Mukan kuuluisampaa teosta Maa on syntinen laulu, joten seksiä harrastetaan paljon. Paljon muuta sisältöä siinä ei sitten ollutkaan. Kirjan lopussa oleva novelli Sankarihymni oli jo mielenkiintoisempi, ja siinä oli potentiaalia pitempääkin tarinaan. Muuten ei kauheasti käteen jäänyt tästä kirjasta.
Nuoren halu, synti, synnittömyys, anteeksianto, välinpitämättömyys. Taustalla suomalainen, sodasta toipuva maalaismaisema. Pienoisromaani ja novelli. Hiki ja olki, sinisilmäisyys ja kiima maistuvat suussa lukiessa.
Timo K Mukka kertoo raadollista, julmaa tarinaa niin inhimillisesti kuin se ylipäänsä on mahdollista. Kieli on mestarillista ja kerronta vangitsevaa, itse tarina on sen sijaan kauhistuttava.
Luinpahan tämän näytelmän innoittamana, tosin sen verran oli vapauksia esityksessä otettu että eipä tämä sen tulkintaan avaimia antanut. Lihallisesti se Mukka edelleen kirjoittaa, nopeasti oli luettu Tabu. Lukemisen jälkeen vasta selvisi sitten että Sankarihymni oli ihan erillinen novellinsa, ilmankos tuntui vähän irralliselta. Eipä tätä kai viihdyttäväksi voi sanoa, mutta onpahan taas yksi klassikko ruksattu.