Pitkät varjot : muistamisen historia ja politiikka

by Seppo Hentilä

Sisällissodan kaltainen yhtäkkinen kriisi vaikutti yhteiskunnassa maanjäristyksen tavoin. Sota ei jättänyt jälkeensä vain kuolemaa ja katkeria muistoja, vaan se muovasi Suomesta uudenlaisen maan. Ilman punakapinaa ja sisällissotaa ei olisi tullut saksalaissuuntaista eikä kuningasseikkailua, suojeluskuntia eikä lapuanliikettä, ei oikeistodiktatuurin partaalla horjuvaa valkoista Suomea.

Tässä kirjassa seurataan sisällissodan aiheuttamia jälkijäristyksiä niin pitkälle kuin niitä riittää. Ne ovat muovanneet Suomea ja sen poliittista kulttuuria syvemmälle ja pitempään kuin mikään muu kansallisen historiamme yhteinen kokemus.

350 pages, Hardcover

First published January 1, 2018

Reviews

[Matti Karjalainen · Rating 5 out of 5]

Seppo Hentilän ja Marjaliisa Hentilän Saksalainen Suomi 1918 oli sen verran erinomainen tietokirja vuodesta 1918, että ilahduin suuresti huomatessani kirjakaupassa "Vuoden 1918 pitkät varjot : muistamisen historia ja politiikka" (Siltala, 2018) -teoksen.

Suomen sisällissota on monissa suvuissa - mukaan luettuna omani - ollut enemmän tai vähemmän kuoliaaksi vaiettu puheenaihe, eikä mikään ihmekään. Se on kuitenkin vain osatotuus aiheesta, sillä on aiheesta osattu viimeisen sadan vuoden aikana pitää myös meteliä, tosin ihan näihin päiviin asti keskustelu on ollut poliittisesti hyvin arvolatautunutta.

Hentilä käsittelee teoksessaan muistamisen kulttuuria aina sodan päättymisestä näihin päiviin asti. Valkoinen näkökulma oli pinnalla ensimmäisten vuosikymmenten ajan, eikä hävinneillä tahtonut olla mahdollisuutta surra tai muistaa julkisesti omaisiaan.

Suomen poliittista ilmapiiriä voidaan 1920- ja 1930-luvuilla pitää latautuneena, ja jännite ilmeni niin urheiluliittojen kahtiajakona kuin lapualaiskyyditysten kaltaisena oikeistoterrorina. Hentilä piikittelee myös 1930-lukua käsitellessään tohtori Jussi Niinistöä, jonka näkemystä Lapuan liikkeestä voi pitää vähintäänkin kyseenalaisena.

Kuitenkin yhteiskunta myös eheytyi. Yhteiskuntapoliittiset uudistukset, elintason nousu ja SDP:n mukaantulo hallituspolitiikkaan aiheuttivat sen, että talvisodan syttyessä myös suomalainen työläinen - yllätyksenä porvaristolle ja ehkä myös osalle vasemmistosta - oli valmis puolustamaan maataan Neuvostoliiton muodostamaa ulkoista uhkaa vastaan. Sotavuodet toimivat kansakuntaa yhdistävänä tekijänä, olkoonkin, että Mannerheim päiväkäskyissään viittasi mm. talvisotaan "Vapaussotamme jatkona ja loppunäytöksenä".

Vasta toisen maailmansodan jälkeen hävinneen osapuolen ääni pääsi kunnolla kuuluville. Jaakko Paavolaisen uraauurtavat terroritutkimukset ja kaunokirjallisuuden puolelta Väinö Linnan Pohjantähti-trilogia olivat 1960-luvulla merkittäviä punaisen tietoisuuden herättäjiä. Sota alettiin nähdä enemmän yhteisenä kansallisena murhenäytelmänä.

Neuvostoliiton hajoamisen myötä koki vapaussota-näkökanta uuden nousun, mutta pian tutkijoiden keskuudessa alkoi vakiintua objektiivisuuteen tähtäävä sisällissodan käsite. Merkittävää roolia tässä esitti Heikki Ylikankaan erinomainen teos Tie Tampereelle, joka herätti äärimmäisen kiivasta keskustelua.

"Vuoden 1918 pitkät varjot" on kaiken kaikkiaan kiehtovaa luettavaa. Lievää toistoa teoksessa esiintyy, mutta muuta naputtamisen aihetta en kyllä keksi.

[Pekka Mukkala · Rating 5 out of 5]

Kirja on taattua Seppo Hentilää. Hyvin kirjoitettu ja faktat on kohdillaan. Seppo Hentilä toi Saksasta Suomeen historian muistamisen tutkimisen ja nyt hän on tehnyt erinomaisen kirjan sisällissodan muistamisesta ja kuinka sitä on tutkittu eri ajankohtina. Mielenkiintoisin osa kirjasta on aivan lopussa, jossa Hentilä arvioi Väinö Linnan vaikutusta sisällissodan historiantutkimukseen. Tämä on kirja, joka kannattaa ehdottomasti lukea, jos aihe kiinnostaa. Pisteet 9,5/10.