What do you think?
Rate this book
Isän kädestä
Mikä on sallittua kahden aikuisen välillä? Paljas tarina rakkaudesta ja itsensä löytämisestä normien tuolla puolen.
Ruut ja Luukas tapaavat yökerhossa talvisena yönä. Tavallinen tarina, joka muuttuu epätavalliseksi, kun salatut halut puskevat unista iholle. Häpeä murenee, kun Ruut lähtee löytöretkelle, jolle Luukaksen on seurattava mukana.
Kuinka pitkälle Ruut ja Luukas voivat suhteensa rajoja venyttää? Mikä on sallittua kahden aikuisen välillä, mistä voi puhua ystäville? Miten kokonaan voi itsensä toiselle lopulta antaa?
Ruut ja Luukas tapaavat yökerhossa talvisena yönä. Tavallinen tarina, joka muuttuu epätavalliseksi, kun salatut halut puskevat unista iholle. Häpeä murenee, kun Ruut lähtee löytöretkelle, jolle Luukaksen on seurattava mukana.
Kuinka pitkälle Ruut ja Luukas voivat suhteensa rajoja venyttää? Mikä on sallittua kahden aikuisen välillä, mistä voi puhua ystäville? Miten kokonaan voi itsensä toiselle lopulta antaa?
- GenresFinnish LiteratureBDSM
319 pages, Hardcover
Published April 1, 2018
2 people are currently reading
76 people want to read
About the author
Essi Tammimaa
4 books1 followerEsikoisteos julkaistu nimellä Essi Henriksson.
Essi Tammimaa (s. 1981) on tarinoiden ammattilainen, kieli-intoilija ja seksipositiivinen feministi. Hän on myös viestinnän, vaikuttamisen ja markkinoinnin voimanpesä, sekä voimaannuttava vetäjä ja mentori. Koulutukseltaan hän on filosofian maisteri.
Essi Tammimaa (s. 1981) on tarinoiden ammattilainen, kieli-intoilija ja seksipositiivinen feministi. Hän on myös viestinnän, vaikuttamisen ja markkinoinnin voimanpesä, sekä voimaannuttava vetäjä ja mentori. Koulutukseltaan hän on filosofian maisteri.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 23 of 23 reviews
May 29, 2018
Tuntuu siltä, että tämän kirjan kohdalla en keksi muuta kuin kehuvia kliseitä. "Rohkea." "Vaikuttava." "Tärkeä."
Harvoin tulee vastaan tällaisia kirjoja, jotka luettuaan tuntuu siltä, että nyt on sanottu jotain uutta ja ennen sanomatonta. Olen tutkinut seksuaalisuutta työkseni ja lukenut kasoittain pornotarinoita ja seksijuttuja palkan eteen, joten multa on oikeasti aika paljon sanottu, että Isän kädestä käsittelee seksuaalisuuden skaalaa uudella ja raikkaalla tavalla.
Kirja onnistuu parissakin mahdottomassa tehtävässä. Ensinnäkin, kirjassa on PALJON seksikohtauksia - ja joka ikinen onnistuu olemaan erilainen, kiinnostava, viemään juonta eteenpäin, esittelemään hahmojen eri puolia ja antamaan ylipäätään pohtimisen aihetta. Yleensä seksikohtaukset ovat kirjallisuudessa tuhnuista pakkopullaa - joko itsetärkeilevää rankistelua tai laimeaa pehmeilyä, mutta tässä teoksessa jokainen seksikohtaus on harkittu osa kokonaisuutta.
Toisekseen, kirja toteuttaa täysin mainoslauseensa "tarina itsensä löytämisestä". Yleensä "tarina itsensä löytämisestä" kertoo siitä, miten kirjanpitäjä muuttaa maalle kasvattamaan sitruunoita tai yliopistossa fuksivuottaan viettävä opiskelija tajuaa, että yliopistokaupungissa on isommat ympyrät kuin kotikylässä ja ettei ihan joka ilta kannata juopotella. Isän kädestä on kuitenkin jopa piinallisen tarkka kuvatessaan päähenkilön etsimistä, umpikujia, epätoivoa, ahdistusta ja kaiken aikaa myös nautintoa. Kirja on halun kartta pitkin satunnaisen alistelun, BDSM:n valtavirtatemppujen, todellisen väkivallan ja parisuhdekriisien kautta kohti sitä, mitä päähenkilö eniten tarvitsee ja haluaa.
Keksin vain yhden lievän nihkeilyn aiheen: kirja loppuu vähän liian äkkiä pariskunnan välisten insestileikkien löytämisen jälkeen. Insestifantasiaa problematisoidaan jonkun verran varsinkin päähenkilön miehen näkökulmasta ja tätä pohdintaa olisi voinut vähän venyttää. Kirjan lopussa jää sellainen tunne, että päähenkilön halu ja itseys tavallaan tyhjentyy insestifantasiaan, mikä on jotenkin helppo ratkaisu, eräänlainen kultaruukku sateenkaaren päässä. Toisaalta seurattuaan päähenkilön mutkittelevaa polkua lukija toki saa eräänlaisen katharsiksen siitä, että päähenkilö vaikuttaa löytäneen perille.
Harvoin tulee vastaan tällaisia kirjoja, jotka luettuaan tuntuu siltä, että nyt on sanottu jotain uutta ja ennen sanomatonta. Olen tutkinut seksuaalisuutta työkseni ja lukenut kasoittain pornotarinoita ja seksijuttuja palkan eteen, joten multa on oikeasti aika paljon sanottu, että Isän kädestä käsittelee seksuaalisuuden skaalaa uudella ja raikkaalla tavalla.
Kirja onnistuu parissakin mahdottomassa tehtävässä. Ensinnäkin, kirjassa on PALJON seksikohtauksia - ja joka ikinen onnistuu olemaan erilainen, kiinnostava, viemään juonta eteenpäin, esittelemään hahmojen eri puolia ja antamaan ylipäätään pohtimisen aihetta. Yleensä seksikohtaukset ovat kirjallisuudessa tuhnuista pakkopullaa - joko itsetärkeilevää rankistelua tai laimeaa pehmeilyä, mutta tässä teoksessa jokainen seksikohtaus on harkittu osa kokonaisuutta.
Toisekseen, kirja toteuttaa täysin mainoslauseensa "tarina itsensä löytämisestä". Yleensä "tarina itsensä löytämisestä" kertoo siitä, miten kirjanpitäjä muuttaa maalle kasvattamaan sitruunoita tai yliopistossa fuksivuottaan viettävä opiskelija tajuaa, että yliopistokaupungissa on isommat ympyrät kuin kotikylässä ja ettei ihan joka ilta kannata juopotella. Isän kädestä on kuitenkin jopa piinallisen tarkka kuvatessaan päähenkilön etsimistä, umpikujia, epätoivoa, ahdistusta ja kaiken aikaa myös nautintoa. Kirja on halun kartta pitkin satunnaisen alistelun, BDSM:n valtavirtatemppujen, todellisen väkivallan ja parisuhdekriisien kautta kohti sitä, mitä päähenkilö eniten tarvitsee ja haluaa.
Keksin vain yhden lievän nihkeilyn aiheen: kirja loppuu vähän liian äkkiä pariskunnan välisten insestileikkien löytämisen jälkeen. Insestifantasiaa problematisoidaan jonkun verran varsinkin päähenkilön miehen näkökulmasta ja tätä pohdintaa olisi voinut vähän venyttää. Kirjan lopussa jää sellainen tunne, että päähenkilön halu ja itseys tavallaan tyhjentyy insestifantasiaan, mikä on jotenkin helppo ratkaisu, eräänlainen kultaruukku sateenkaaren päässä. Toisaalta seurattuaan päähenkilön mutkittelevaa polkua lukija toki saa eräänlaisen katharsiksen siitä, että päähenkilö vaikuttaa löytäneen perille.
May 20, 2018
Mielenkiintoinen, mutta hieman ärsyttävä tarina nähdyksi ja kuulluksi tulemisesta, kivusta, seksuaalisuudesta ja jotenkin vähän parisuhteestakin. Teksti eteni sujuvasti, vaikka välillä häiritseekin Tammimaan erikoisten ja keksittyjen (?) sanojen käyttö (mikä sai lopettamaan kesken esikoisensa, Paljain käsin) ja omaan silmään liian kikkaileva teksti.
Oli lievä pettymys, kun paljastui, että Ruutin isäsuhde on ongelmallinen. Isä oli uhkaava, huutava, harvoin kehuva hahmo, jota Ruut halusi miellyttää enemmän kuin ketään. Teininä Ruut löytää viiltelyn (kipu on kaiken nielevä turvasatama), vähän myöhemmin seksin, jossa kuka vaan käy. Joten mitäpä sitä tyttö muuta tekisi, kuin etsisi miehistä ikuisesti isäänsä, jep. Vaikka Ruutin itseinho, halu kadota ja tarve tuntea jatkuvasti olevansa rakastettu, olikin kuvattu uskottavasti.
Olisi ollut ehkä aavistuksen mielenkiintoisempaa päästä Luukaksen pään sisään; romaanit, jotka käsittelee alistumista ja alistamista, kuvaavat aihettaan harmittavan harvoin dominoivan henkilön toimesta (Greytä en ole lukenut enkä lue). Mistä voi kuvitella omistamisen halun tulevan, halun satuttaa, kuristaa, mitä kaikkea, jos kuitenkin aloite ja toive tuntuu kaikkiin leikkeihin tulevan alistetulta? Luukaksen väsymystä ja vastuun kantamisen raskautta kuvattiin hetkittäin hienosti, erityisesti tykkäsin kohdasta, jossa isä-tytärleikki oli alkanut ja roolit ja todellisuus menivät Luukaksen mielessä sekaisin fyysiseen ahdistukseen asti. Ruutin seksuaalisuus kuvattiin pakkona; tämä oli syvästi onneton jos ei tullut satutetuksi ja alistetuksi, kun Luukakselle seksuaalisuus näyttäytyi rakkautena, mitä vaan toiselle.
Suomalaisessa kirjallisuudessa virkistävä aihe, joka kuvattiin tyylillä ja realistisesti (ei romanttista diipadaapaa illallisista, käsiraudoista ja ruoskista) ja jota voisi kuvata enemmänkin.
Oli lievä pettymys, kun paljastui, että Ruutin isäsuhde on ongelmallinen. Isä oli uhkaava, huutava, harvoin kehuva hahmo, jota Ruut halusi miellyttää enemmän kuin ketään. Teininä Ruut löytää viiltelyn (kipu on kaiken nielevä turvasatama), vähän myöhemmin seksin, jossa kuka vaan käy. Joten mitäpä sitä tyttö muuta tekisi, kuin etsisi miehistä ikuisesti isäänsä, jep. Vaikka Ruutin itseinho, halu kadota ja tarve tuntea jatkuvasti olevansa rakastettu, olikin kuvattu uskottavasti.
Olisi ollut ehkä aavistuksen mielenkiintoisempaa päästä Luukaksen pään sisään; romaanit, jotka käsittelee alistumista ja alistamista, kuvaavat aihettaan harmittavan harvoin dominoivan henkilön toimesta (Greytä en ole lukenut enkä lue). Mistä voi kuvitella omistamisen halun tulevan, halun satuttaa, kuristaa, mitä kaikkea, jos kuitenkin aloite ja toive tuntuu kaikkiin leikkeihin tulevan alistetulta? Luukaksen väsymystä ja vastuun kantamisen raskautta kuvattiin hetkittäin hienosti, erityisesti tykkäsin kohdasta, jossa isä-tytärleikki oli alkanut ja roolit ja todellisuus menivät Luukaksen mielessä sekaisin fyysiseen ahdistukseen asti. Ruutin seksuaalisuus kuvattiin pakkona; tämä oli syvästi onneton jos ei tullut satutetuksi ja alistetuksi, kun Luukakselle seksuaalisuus näyttäytyi rakkautena, mitä vaan toiselle.
Suomalaisessa kirjallisuudessa virkistävä aihe, joka kuvattiin tyylillä ja realistisesti (ei romanttista diipadaapaa illallisista, käsiraudoista ja ruoskista) ja jota voisi kuvata enemmänkin.
April 25, 2018
Huomasin tämän kirjan kirjailijan haastattelusta Cityn nettisivuilta. Haastattelu keskittyi isä-tytär-seksifantasiaan. Minun tulkintani on, että kirja kertoo oman seksuaalisuuden etsimisestä - ja löytämisestä.
Tammimaa kuvailee seksiä ja siihen liittyviä ajatuksia ja tunteita elävästi, välillä kauniisti ja välillä raadollisesti. Seksiä on kirjassa paljon. Päähenkilö Ruut kipuilee oman seksuaalisuutensa kanssa. Parisuhde Luukaksen kanssa on niin turvallinen ja vakaa, että siinä uskaltaa yrittää ja erehtyä, keskustella ja välillä olla keskustelematta. Lopulta, repivien vaiheiden jälkeen, pariskunta löytää molempia tyydyttävän seksuaalisuuden toteuttamisen tavan.
Ainoa asia, joka minua selkeästi häiritsi tässä kirjassa, oli Ruutin oman isäsuhteen läpikäyminen. Se saattaa olla henkilökohtaisesti perusteltu ratkaisu, mutta aikamoinen klisee.
Tarina etenee sujuvasti ja kiinnostavasti. Kirja on kiinnostava. Ruut on vähän ärsyttävä, mutta kaikessa ristiriitaisuudessaan hyvin inhimillinen hahmo. Seksuaalisuutta, parisuhdetta ja rakkautta käsitellään monesta eri näkökulmasta, vaikka Luukas jää vähän yksipuoliseksi hahmoksi. Sekä Cityn haastattelussa että kirjassa tulee esiin, että Tammimaan mielestä isä-tytär-fantasia ja -asetelma on tabu. En ole aivan varma, onko näin vai onko kysymys siitä, että omista seksuaalisuusista mieltymyksistä yleensä on yleensäkin vaikea puhua, koska riski ettei toinen osapuoli ymmärrä on suuri. Seksuaalisuudessa suurin tuomari on usein omassa päässä, niin tässäkin kirjassa. Sekä Ruut että Luukas ahdistuu miettiessään, onko tämä okei, onko tämä aivan sairasta.
Tammimaa kuvailee seksiä ja siihen liittyviä ajatuksia ja tunteita elävästi, välillä kauniisti ja välillä raadollisesti. Seksiä on kirjassa paljon. Päähenkilö Ruut kipuilee oman seksuaalisuutensa kanssa. Parisuhde Luukaksen kanssa on niin turvallinen ja vakaa, että siinä uskaltaa yrittää ja erehtyä, keskustella ja välillä olla keskustelematta. Lopulta, repivien vaiheiden jälkeen, pariskunta löytää molempia tyydyttävän seksuaalisuuden toteuttamisen tavan.
Ainoa asia, joka minua selkeästi häiritsi tässä kirjassa, oli Ruutin oman isäsuhteen läpikäyminen. Se saattaa olla henkilökohtaisesti perusteltu ratkaisu, mutta aikamoinen klisee.
Tarina etenee sujuvasti ja kiinnostavasti. Kirja on kiinnostava. Ruut on vähän ärsyttävä, mutta kaikessa ristiriitaisuudessaan hyvin inhimillinen hahmo. Seksuaalisuutta, parisuhdetta ja rakkautta käsitellään monesta eri näkökulmasta, vaikka Luukas jää vähän yksipuoliseksi hahmoksi. Sekä Cityn haastattelussa että kirjassa tulee esiin, että Tammimaan mielestä isä-tytär-fantasia ja -asetelma on tabu. En ole aivan varma, onko näin vai onko kysymys siitä, että omista seksuaalisuusista mieltymyksistä yleensä on yleensäkin vaikea puhua, koska riski ettei toinen osapuoli ymmärrä on suuri. Seksuaalisuudessa suurin tuomari on usein omassa päässä, niin tässäkin kirjassa. Sekä Ruut että Luukas ahdistuu miettiessään, onko tämä okei, onko tämä aivan sairasta.
October 22, 2020
3,5 tähteä.
Isän kädestä on niitä kirjoja, joiden ensimmäiset 50 sivua herättivät minussa "vittu mitä tekotaiteellista paskaa" -reaktion. Teos otti aikansa, mutta kielen ja kerronnan tullessa tutuiksi tarinan luki nopeasti loppuun saakka.
Romaanin kieli on huikean eläväistä. Aistivoimaiset uusverbit ovat lähes aina hyvin valittuja ja tehostavat lauseiden iholle tulevaa voimaa. Silloin tällöin (erityisesti alkupuolella) ilmaisut kuitenkin ovat liian tiiviitä ja jopa turhia; välillä vaikutelma on oivaltavuuden sijasta kielellä kikkailu kielellä kikkailun ilosta. Kauneimmillaan ilmaisu on Ruutin vajoamista kuvaavissa jaksoissa.
Isän kädestä on hämmentävä kertomus. Täällä on kommentoitu lopun insestiin vivahtavaa tarinankerrontaa, mikä itselläni ei noussut läheskään kertomuksen ongelmallisimmaksi sisällöksi. Sen sijaan olen kahden vaiheilla Ruutin isäsuhteen käsittelyn eettisyydestä. Klassinen ongelmallinen suhde omaan vanhempaan toimii hyvin usein vasta-argumenttina kinkyilyn normaaliudelle: kysyin monesti, onnistuuko romaani tällä juonikuviolla sittenkin vain vahvistamaan freudilaista stereotypiaa varhaislapsuuden ongelmista kinkyn syynä. Toinen vaaran paikka on jatkuva viittailu seksuaaliseen hyväksikäyttöön.
Onneksi vaarallista nyökkäystä stereotypioille pehmentävät tarinan elementit Ruutin vastuullisuudesta. Esimerkiksi hänen toimintansa luokkaa ohjaavana opettajana on hyvä vastapaino kaikelle vastuusta irtisanoutumiselle.
Romaanin suurin ansio on mielestäni sen tapa käsitellä tunteita ja niistä puhumisen tärkeyttä ja vaikeutta. Aistillisen teoksen dialogipätkät ovat terävää arkipuhetta, joka sattuu ja käy kiinni.. On kaunista, kuinka Tammimaa ei päästä Ruutin ja Luukaksen parisuhdetta romuttumaan kaikkien koettelusten ja väärinkäsitysten heittelyssä, vaan antaa niiden sitoa heidät entistä vankemmin yhteen. Näin ollen Isän kädestä on mielestäni ensisijaisesti romaani hapuilusta, löytämisestä ja siitä toisesta, joka pysyy, vaikka mikä olisi, ja sanoo että olet arvokas.
P.S. Kirjan julkkaritilaisuudessa oli shibaria. Maailma on mahtava paikka.
Isän kädestä on niitä kirjoja, joiden ensimmäiset 50 sivua herättivät minussa "vittu mitä tekotaiteellista paskaa" -reaktion. Teos otti aikansa, mutta kielen ja kerronnan tullessa tutuiksi tarinan luki nopeasti loppuun saakka.
Romaanin kieli on huikean eläväistä. Aistivoimaiset uusverbit ovat lähes aina hyvin valittuja ja tehostavat lauseiden iholle tulevaa voimaa. Silloin tällöin (erityisesti alkupuolella) ilmaisut kuitenkin ovat liian tiiviitä ja jopa turhia; välillä vaikutelma on oivaltavuuden sijasta kielellä kikkailu kielellä kikkailun ilosta. Kauneimmillaan ilmaisu on Ruutin vajoamista kuvaavissa jaksoissa.
Isän kädestä on hämmentävä kertomus. Täällä on kommentoitu lopun insestiin vivahtavaa tarinankerrontaa, mikä itselläni ei noussut läheskään kertomuksen ongelmallisimmaksi sisällöksi. Sen sijaan olen kahden vaiheilla Ruutin isäsuhteen käsittelyn eettisyydestä. Klassinen ongelmallinen suhde omaan vanhempaan toimii hyvin usein vasta-argumenttina kinkyilyn normaaliudelle: kysyin monesti, onnistuuko romaani tällä juonikuviolla sittenkin vain vahvistamaan freudilaista stereotypiaa varhaislapsuuden ongelmista kinkyn syynä. Toinen vaaran paikka on jatkuva viittailu seksuaaliseen hyväksikäyttöön.
Onneksi vaarallista nyökkäystä stereotypioille pehmentävät tarinan elementit Ruutin vastuullisuudesta. Esimerkiksi hänen toimintansa luokkaa ohjaavana opettajana on hyvä vastapaino kaikelle vastuusta irtisanoutumiselle.
Romaanin suurin ansio on mielestäni sen tapa käsitellä tunteita ja niistä puhumisen tärkeyttä ja vaikeutta. Aistillisen teoksen dialogipätkät ovat terävää arkipuhetta, joka sattuu ja käy kiinni.. On kaunista, kuinka Tammimaa ei päästä Ruutin ja Luukaksen parisuhdetta romuttumaan kaikkien koettelusten ja väärinkäsitysten heittelyssä, vaan antaa niiden sitoa heidät entistä vankemmin yhteen. Näin ollen Isän kädestä on mielestäni ensisijaisesti romaani hapuilusta, löytämisestä ja siitä toisesta, joka pysyy, vaikka mikä olisi, ja sanoo että olet arvokas.
P.S. Kirjan julkkaritilaisuudessa oli shibaria. Maailma on mahtava paikka.
March 9, 2023
Ihan kiva, että power exchange -suhteita käsitellään kotimaisessa kirjallisuudessa.
Olisin halunnut pitää tästä, mutta päällimmäiseksi jää hyvin epämääräinen olo siitä, että näiden hahmojen ei todellakaan olisi kannattanut ryhtyä mihinkään kinky-juttuihin. Toisella on (ehkä?) taustalla jotain traumaattista seksuaalista väkivaltaa lapsuudessa, jää (oletettavasti tarkoituksella) epäselväksi. Samaisella tyypillä myös aikuisiän seksuaalisen väkivallan kokemus(/ksia?). Tarinassa perustellaan kinkyilyä lapsuustraumoilla, mikä on vähän väsynyttä. Toki monet oikeastikin käsittelevät traumojaan (suostumuksellisissa) kinky-suhteissa, mutta siitä pitäisi osapuolten käydä keskustelua ja neuvotteluja etukäteen. Suostumuksellisuus tässä(kin) tarinassa on vähän niin ja näin kummankin osapuolen suhteen.
Sen lisäksi valtaleikkeihin lähteneillä Ruutilla ja Lukaksella ei ole mitään käsitystä siitä, miten juttuja tehdään turvallisesti, eikä taustakeskusteluja juurikaan käydä. Useissa kohdissa jälkikäteen käy ilmi, ettei toinen olisikaan halunnut sitä, mitä tapahtui. Toki tämäkin kuvaa varmasti ihan elettyä elämää, en pitänyt kirjan käsittelytapaa mitenkään epärealistisena.
Päällimmäiseksi lukukokemuksesta jäi harmistus siitä, että tätä aihetta olisi toivonut käsiteltävän eri tavalla.
Olisin halunnut pitää tästä, mutta päällimmäiseksi jää hyvin epämääräinen olo siitä, että näiden hahmojen ei todellakaan olisi kannattanut ryhtyä mihinkään kinky-juttuihin. Toisella on (ehkä?) taustalla jotain traumaattista seksuaalista väkivaltaa lapsuudessa, jää (oletettavasti tarkoituksella) epäselväksi. Samaisella tyypillä myös aikuisiän seksuaalisen väkivallan kokemus(/ksia?). Tarinassa perustellaan kinkyilyä lapsuustraumoilla, mikä on vähän väsynyttä. Toki monet oikeastikin käsittelevät traumojaan (suostumuksellisissa) kinky-suhteissa, mutta siitä pitäisi osapuolten käydä keskustelua ja neuvotteluja etukäteen. Suostumuksellisuus tässä(kin) tarinassa on vähän niin ja näin kummankin osapuolen suhteen.
Sen lisäksi valtaleikkeihin lähteneillä Ruutilla ja Lukaksella ei ole mitään käsitystä siitä, miten juttuja tehdään turvallisesti, eikä taustakeskusteluja juurikaan käydä. Useissa kohdissa jälkikäteen käy ilmi, ettei toinen olisikaan halunnut sitä, mitä tapahtui. Toki tämäkin kuvaa varmasti ihan elettyä elämää, en pitänyt kirjan käsittelytapaa mitenkään epärealistisena.
Päällimmäiseksi lukukokemuksesta jäi harmistus siitä, että tätä aihetta olisi toivonut käsiteltävän eri tavalla.
June 14, 2018
Pidin siitä miten tämä kirja käsittelee sitä häpeää joka usein meillä liittyy seksiin, seksuaalisuuteen ja erityisesti ns normista poikkeavaan seksualisuuteen. Essin kieli oli mieletöntä, tätä vaan halusi lukea ja lukea ja lukea koska kieli vei mukanaan. Pidin siitä miten avoimesti asiaa käsiteltiin molempien, Luukaksen ja Ruutin, näkökulmista, että kumpikin sai olla se joka ei nyt ihan ehkä ole varma siitä mitä tapahtuu ja mitä haluaisi tapahtuvan. Että myös Luukas sai olla heikko ja epävarma vaikka onkin mies. Hyvin harvoin luen kirjoja yhdeltä istumalta mutta tämän luin.
March 28, 2020
Tässä mentiin aika syvälle siihen miten paljon toiseen voi "nojata", ja itsestään antaa. Pelottava ja peloton kirja. Tabuja ei kaihdettu.
April 14, 2024
tässä oli tosi hienoja kohtia mut jäi vähän vajaaks
+ avas tukkiutuneet kyynelkanavat
- häiritsi kirjailijan valinta käyttää sanaa "pimppi" mut kyl se kävi lopuks järkeen
+ avas tukkiutuneet kyynelkanavat
- häiritsi kirjailijan valinta käyttää sanaa "pimppi" mut kyl se kävi lopuks järkeen
April 9, 2019
Päälimmäinen ajatus oli, että enpä tiedä. Kirjoitustyyli on erikoinen, joku voisi sanoa mielettömän upeeksi, mutta minua ei oikein säväyttänyt. Lopputulos oli vähän läkähdyttävä. Tässä käsiteltiin paljon kaikenlaista mutta kirjoitustyylin takia tuli sellainen olo, että käsiteltiinkö sittenkään mitään. Oli ehkä vähän liian korekalentoista ja nopeatempoista tekstiä, mutta ihan helppolukuista sitten kun pääsi siihen sisään.
Hämmentää vähän tämä tapa, jolla hahmot etsivät itseään ja kokeilivat uutta. Eivätkö he oikeasti tutustuneet tähän aiheeseen kunnolla koskaan? Kokeilivat vaan uudelleen, vaikka edellinenkin juttu meni pieleen, sen kummemmin selvittämättä mitään. Toisaalta taas ihan realistinen kuvaus. Lisäksi tässä aika vahvasti linkitettiin fetissi vain seksiin. Ymmärrän, jos se hahmoille oli aluksi vain seksiä, mutta heidän kasvaessaan olisi odottanut jotain syvällisempiä pohdintoja siitä, mitä tämä koko juttu heille oikeasti merkitsee. Että ihan olisi voinut olla scenejä ilman seksiäkin mukana.
Jotenkin olisin ajatellut, että Luukaksen tunteet ja kokemukset olisivat olleet tässä isommassa roolissa. Nyt jäi vähän epäselväksi, mitä hän oikeasti halusi. Ja tämä lapsuuden trauma... pitääkö sellainen aina liittää joka ikiseen fetissijuttuun? Olisi ollut paljon mielenkiintoisempaa, jos oltaisiin vain keskitytty Luukaksen ja Ruutin tunteisiin ja ajatuksiin, kun he etsivät itseään ja koittivat ymmärtää toisiaan.
Ruutista tässä annettiin aika itsekäs ja ärsyttävä kuva nimenomaan, koska Luukaksen osuus tarinassa oli niin pieni eikä hänen tunteitaan ksäitelty kunnolla. He eivät myöskään käyneet mitään sen syvällisempiä keskusteluja tilanteestaan, mikä aiheutti ärsyttävää draamaa. Oli kuitenkin aika isosta jutusta kyse. Ajattelin useassa kohdassa, että voihan jeesus, eikö nää ihmiset keskustele mistään!
Hämmentää vähän tämä tapa, jolla hahmot etsivät itseään ja kokeilivat uutta. Eivätkö he oikeasti tutustuneet tähän aiheeseen kunnolla koskaan? Kokeilivat vaan uudelleen, vaikka edellinenkin juttu meni pieleen, sen kummemmin selvittämättä mitään. Toisaalta taas ihan realistinen kuvaus. Lisäksi tässä aika vahvasti linkitettiin fetissi vain seksiin. Ymmärrän, jos se hahmoille oli aluksi vain seksiä, mutta heidän kasvaessaan olisi odottanut jotain syvällisempiä pohdintoja siitä, mitä tämä koko juttu heille oikeasti merkitsee. Että ihan olisi voinut olla scenejä ilman seksiäkin mukana.
Jotenkin olisin ajatellut, että Luukaksen tunteet ja kokemukset olisivat olleet tässä isommassa roolissa. Nyt jäi vähän epäselväksi, mitä hän oikeasti halusi. Ja tämä lapsuuden trauma... pitääkö sellainen aina liittää joka ikiseen fetissijuttuun? Olisi ollut paljon mielenkiintoisempaa, jos oltaisiin vain keskitytty Luukaksen ja Ruutin tunteisiin ja ajatuksiin, kun he etsivät itseään ja koittivat ymmärtää toisiaan.
Ruutista tässä annettiin aika itsekäs ja ärsyttävä kuva nimenomaan, koska Luukaksen osuus tarinassa oli niin pieni eikä hänen tunteitaan ksäitelty kunnolla. He eivät myöskään käyneet mitään sen syvällisempiä keskusteluja tilanteestaan, mikä aiheutti ärsyttävää draamaa. Oli kuitenkin aika isosta jutusta kyse. Ajattelin useassa kohdassa, että voihan jeesus, eikö nää ihmiset keskustele mistään!
January 13, 2023
Toisella lukukerralla pidin kirjasta vielä enemmän kuin ensimmäisellä kerralla. Paitsi aiheen melko lailla realistisen ja hyödyllisen tendenssimäisen käsittelyn osalta, teoksella on myös paljon kirjallisia ansioita kuten miten on valittu näkökulma, kasvukertomuksen rakentaminen, kielen heijastaminen Ruutin henkilöön ja merkittäviin tapahtumiin jne. Lukijalle päähenkilö on tavattoman paljaana valitun kertojarakenteen ansiosta.
Aiheen osalta Isän kädestä on jopa hyvä oppikirja Ds-suhteisiin tutustumiseen ja siihen, miten seksuaalisuhteissa saa olla heikko ja epävarma, ja kaikki ei mene pilalle. Silti, nimenomaan heikkoudesta syntyy särö suhteeseen, kun muuten täydelliseksi kirjoitettu Luukas ei jaksa olla kaikkivaltias isä. Rakkauden lämpö, joka päähenkilöiden suhteessa pelastaa, tekee tästä kirjasta ns. feministisen: seksuaalisista kokeiluista ei seuraa mitään pahaa, ei tule ”jumalan rangaistusta” kuten monessa kertomuksessa.
Aiheen osalta Isän kädestä on jopa hyvä oppikirja Ds-suhteisiin tutustumiseen ja siihen, miten seksuaalisuhteissa saa olla heikko ja epävarma, ja kaikki ei mene pilalle. Silti, nimenomaan heikkoudesta syntyy särö suhteeseen, kun muuten täydelliseksi kirjoitettu Luukas ei jaksa olla kaikkivaltias isä. Rakkauden lämpö, joka päähenkilöiden suhteessa pelastaa, tekee tästä kirjasta ns. feministisen: seksuaalisista kokeiluista ei seuraa mitään pahaa, ei tule ”jumalan rangaistusta” kuten monessa kertomuksessa.
”Mikä viljava pelto onkaan vapautus päätöksenteosta.”
July 30, 2020
Nopealukuinen, kiinnostava-aiheinen kirja, joka antaa kyllä uutta näkökulmaa suomalaiseen ”seksikirjallisuuteen”. En silti latistaisi tätä pelkäksi seksikirjaksi, sillä ensinnäkään tämä ei ole ensisijaisesti mikään fantasioita kutitteleva kokemus vaan pikemminkin kertomus pakonomaisesta käytöksestä ja suorastaan ruumillisesta epätoivosta. Minulle jäi tästä myös hieman omituinen ja ristiriitainen olo, kuten ilmeisesti usealla muullakin, jotka ovat arvosteluja kirjoittaneet kirjasta tänne. Olin antamassa jo kaksi tähteä, mutta muutin sen kolmeksi, sillä tämä sai kyllä ajattelemaan, mitä huonot kirjat eivät koskaan tee. Päällimmäisenä jäin itse miettimään päähenkilön menneisyyttä: mikä lopun isä-tytär-fantasioissa oli jonkinlaista muistumaa menneestä... Kolme ja puoli tähteä voisi jopa olla ansaittu!
November 27, 2021
Essi Tammimaan Isän kädestä on tarkkanäköinen ja syvällinen kuvaus niistä asioista, joita bdsm saattaa nostaa pintaan.
Onko tämä sallittua? Miksi minä haluan tehdä näin? Miksi annan tehdä itselleni näin? Mitä tämä kertoo minusta? Osaanko enää olla ilman?
Verrattuna taannoin katsomaani pintapuoliseen Fifty Shades of Greyhin Isän kädestä on täysin eri luokkaa.
Kirjassa on upeasti tavoitettu bdsm:n herättämiä mitä erilaisimpia tunteita epävarmuudesta syvään antautumiseen.
Valtadynamiikan mukanaan tuomat vastuukysymykset tuodaan konkreettisella tavalla esiin. Kyse ei ole ainoastaan asioista, joista sovitaan. Vastuu on syvemmällä.
Kantavana teemana kirjassa on hyväksytyksi ja nähdyksi tuleminen. Kun bdsm-suhde syvenee, se alkaa kuoria ihmistä, paljastaa puolia, jotka usein haudataan kauas näkyvistä. Olenko hyväksytty ihan kokonaan?
Onko tämä sallittua? Miksi minä haluan tehdä näin? Miksi annan tehdä itselleni näin? Mitä tämä kertoo minusta? Osaanko enää olla ilman?
Verrattuna taannoin katsomaani pintapuoliseen Fifty Shades of Greyhin Isän kädestä on täysin eri luokkaa.
Kirjassa on upeasti tavoitettu bdsm:n herättämiä mitä erilaisimpia tunteita epävarmuudesta syvään antautumiseen.
Valtadynamiikan mukanaan tuomat vastuukysymykset tuodaan konkreettisella tavalla esiin. Kyse ei ole ainoastaan asioista, joista sovitaan. Vastuu on syvemmällä.
Kantavana teemana kirjassa on hyväksytyksi ja nähdyksi tuleminen. Kun bdsm-suhde syvenee, se alkaa kuoria ihmistä, paljastaa puolia, jotka usein haudataan kauas näkyvistä. Olenko hyväksytty ihan kokonaan?
March 28, 2024
Aihe oli kyllä kiinnostava ja tärkeä, mutta teksti oli aika raskas lukea. Erityisesti häiritsi itse keksityt sanat - varsinkin verbit, joita oli mielestäni tarpeettoman paljon.
Tässä tökki myös aika paljon se, että päähenkilö Ruut oli psyykkisesti melko hajalla ja siksi suhteessa tosi raskas; arvasin jo heti alusta, että hän kaipaisi huolenpitoa eikä kipua. Yli 300 sivua tällaisen seksuaalisen mielenmaiseman selvittelyyn oli aika paljon.
Toki voi olla, että tän teoksen sisältämät pohdinnat vaan on auttamatta vähän vanhentuneita: nykyään on enemmän tietoa ja yleistä pohdintaa siitä, kuinka kohdata sisäinen lapsensa ja antaa sille hellyyttä. Tai kuinka käsitellä traumojaan. Vaikkakin tollaset leikit on tosi tabu.
Isähaava oli myös aika klisee.
Tosi tärkeä aihe kuitenkin siis, sille pisteet!
Tässä tökki myös aika paljon se, että päähenkilö Ruut oli psyykkisesti melko hajalla ja siksi suhteessa tosi raskas; arvasin jo heti alusta, että hän kaipaisi huolenpitoa eikä kipua. Yli 300 sivua tällaisen seksuaalisen mielenmaiseman selvittelyyn oli aika paljon.
Toki voi olla, että tän teoksen sisältämät pohdinnat vaan on auttamatta vähän vanhentuneita: nykyään on enemmän tietoa ja yleistä pohdintaa siitä, kuinka kohdata sisäinen lapsensa ja antaa sille hellyyttä. Tai kuinka käsitellä traumojaan. Vaikkakin tollaset leikit on tosi tabu.
Isähaava oli myös aika klisee.
Tosi tärkeä aihe kuitenkin siis, sille pisteet!
This entire review has been hidden because of spoilers.
September 12, 2018
Hämmentävä kirja, joka tuli luettua pienissä palasissa useamman viikon kuluessa. Rankasta aiheesta huolimatta (tai sen takia) piti otteessaan. Varsinkin opettaja-oppilas-suhteeseen liittyvä sivujuoni oli kiinnostava.
Alati hyväksyntää tai jotakin muuta kerjäävä, lässyttävältä kuulostava päähenkilö oli rasittava. Kirja on jouhevasti kirjoitettu, mutta kirjoittajan taipumus käyttää tuulesta temmattuja verbejä alkoi toden teolla ärsyttää, kun niitä oli joka toisella rivillä (lööpöttää, käpystellä, löpsöttää, nuupottaa, löhnöttää, skrapsuttaa, muhisee...).
Alati hyväksyntää tai jotakin muuta kerjäävä, lässyttävältä kuulostava päähenkilö oli rasittava. Kirja on jouhevasti kirjoitettu, mutta kirjoittajan taipumus käyttää tuulesta temmattuja verbejä alkoi toden teolla ärsyttää, kun niitä oli joka toisella rivillä (lööpöttää, käpystellä, löpsöttää, nuupottaa, löhnöttää, skrapsuttaa, muhisee...).
January 27, 2019
Niitä kirjoja, joista ei ole ihan varma tykkäänkö vai en. Herätti myös kysymyksen, onko kirjailijalla aiheesta omaa kokemusta, vai perustuuko hahmojen fiilikset ja tekemiset johonkin nettifoorumin tarjontaan...
Mutta vaikka päähenkilö tympäisi ja aiheutti henkisiä facepalmeja aika ajoin, tarina oli uskottava. Kaikessa naiiviudessaan ja ärsyttävyydessään se oli ihan kiva. Huomasin samaistuvani enemmän Luukakseen kuin Ruutiin, mitä en odottanut missään nimessä tapahtuvan!
Mutta vaikka päähenkilö tympäisi ja aiheutti henkisiä facepalmeja aika ajoin, tarina oli uskottava. Kaikessa naiiviudessaan ja ärsyttävyydessään se oli ihan kiva. Huomasin samaistuvani enemmän Luukakseen kuin Ruutiin, mitä en odottanut missään nimessä tapahtuvan!
December 10, 2018
Omalaatuinen kertomus opettajan "salatusta elämästä". Jäljelle jää hämmennys, että mitä oli tapahtunut lapsuudessa vai oliko tapahtunut mitään - mitä oikeastaan sanottiin seksuaalisuuden kehittymisestä, mikä oli muistoja ja mikä fantasiaa. Yhtä kaikki: hyvin kirjoitettuja seksikohtauksia, jotka nostavat keskiöön naisen halut ja kysymyksen, mikä on normaalia ja miksi.
May 25, 2018
Huuh, olipa omituinen lukukokemus. En suoraan sanoen pitänyt tästä yhtään eikä tämä koko kirja oikein johtanut mihinkään, mutta kaksi tähteä siitä, että ärsytti niin helvetisti. Jokin tässä siis triggeröi pahasti, ja juuri koskettavaa kirjallisuuden pitääkin olla - hyvässä ja pahassa.
August 6, 2019
Kirja, jonka lukemista ei malta lopettaa, vaikka se aika ajoin nostattaa lukijassa ahdistusta. Rohkea aihe, kirjailijan tapa kirjoittaa on ajoittain hieman ärsyttävä mutta sopii silti kuvaan ja sitä haluaa lukea. Herättää paljon tunteita ja ajatuksia.
February 16, 2020
En tajua, miksi luin tämän. Loputonta draamaa, alistusleikkejä, tylsää. Tykkäsin vain koulukohtauksista, joissa kuvattiin opettajan ja ysiluokkalaisten oppilaiden välistä vuorovaikutusta kauniisti. Thank u, next...
September 28, 2018
Kielenkäyttö oli kivaa, mutta lähinnä tämä tuntui silti käyttöohjeelta, manifestilta, opetusmanuaalilta.
May 9, 2020
Suosittelen! Kuuluu ehkä vähemmistön lukuhetkiin, mutta antaa ajattelemisen aihetta.
May 5, 2019
Kuuntelin äänikirjana. Hurja tarina Ruthista, jonka vaatimukset seksin suhteen ovat lievästi sanottuna eriskummalliset. Ensin aviomies Lukas saa olla "mestari" jolla on "orja". Sidonnasta kerrotaan ja yhdynnästä. Sitten tulevat uudet jutut: Ruth on pikku-Ruth, ja Lukas hänen isänsä, joka hyväksikäyttää lastaan. Ruth saa tästä asetelmasta nautintoa ja myös aviomies kiihottuu seksuaalisesti. Ruth on oikeassa elämässä koululuokan äidinkielen opettaja, joka lopettaa stringien käytön, jotta ne eivät näkyisi, kun hän työskentelee taululla luokassa.
Kirja kyllä pakotti kuuntelemaan itsensä lievän inhon tunteen kanssa. En ole koskaan ennen lukenut tämän kaltaista kirjaa. Silti se ei osunut ihan nappiin. Psyykkisiä vaikutuksia ei kuvattu tarpeeksi, tahdottiin tehdä shokkiefekti. En ole lukenut kirjailijattaren muita kirjoja.
Kirja kyllä pakotti kuuntelemaan itsensä lievän inhon tunteen kanssa. En ole koskaan ennen lukenut tämän kaltaista kirjaa. Silti se ei osunut ihan nappiin. Psyykkisiä vaikutuksia ei kuvattu tarpeeksi, tahdottiin tehdä shokkiefekti. En ole lukenut kirjailijattaren muita kirjoja.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Displaying 1 - 23 of 23 reviews