Rouva Suominen välittää: valuneen taikinan tapaus

by Mirjam Lohi

Sointu Suominen on unelmoiva, ihmisrakas ja hieman höppänä perheenäiti, joka päättää aloittaa uuden uran kiinteistönvälittäjänä. Suuret välitysfirmat tyylikkäine ammattilaisineen nappaavat asiakkaat nenän edestä, mutta Sointu ei lannistu. Sisustuksesta, teen juomisesta ja asumisen harmoniasta voimaa saava Sointu on päättänyt löytää oman tiensä. Sitä paitsi päivisin on nyt aikaa tarkkailla naapureita, pitää hyväntuulista blogia ja jakaa oman välitysfirmansa lehtisiä. Samaan aikaan eräässä vuosaarelaisessa asunnossa vanha rouva saa kirjeen, joka nyrjäyttää maailman paikaltaan. Seuraavana päivänä asunnosta löytyy kulhollinen käynyttä taikinaa sekä juhlaleninki yllään kuollut rouva. Sattumalta juuri Sointu saa vanhan rouvan asunnon välitettäväkseen – ja sotkeutuu samalla ratkomaan valuneen taikinan tapausta.

Rakkautta, huumoria ja lempeää jännitystä tarjoava romaani sisältää niin upeaa kerrontaa kuin ratkiriemukkaita henkilöhahmoja turva-alalla työskentelevästä aviomiehestä kummallisiin naapureihin. Ja tämä on vasta alkua, sillä Valuneen taikinan tapaus aloittaa Rouva Suominen välittää -sarjan. Sarjan jokaisessa osassa on rakkauteen liittyvä mysteerijuoni, joka vaikuttaa myös Soinnun ja Sampo-aviomiehen suhteeseen.

Genres: Fiction, Finnish Literature

Paperback

Published January 1, 2018

Reviews

[Jenni · Rating 2 out of 5]

Eihän tämä ollut yhtään sitä mitä takakannessa luvattiin. Jos dekkaria tai jotain edes siihen suuntaan viittaavaa odottaa, niin pahasti joutuu pettymään. Jos taas haluaa hiukan hörhön ja helposti ajatuksissaan harhailevan henkilön ja hänen perheensä mietteitä, niin silloin ollaan oikeilla jäljillä. Hahmot ovat kaikki vähän liikaa jotain ja oikein kukaan ei ole ihan tylsän tavallinen ja tasainen. Parhaiten toimii varmasti niille, jotka tunnistavat itsensä niistä hetkistä, kun pitäisi tehdä töitä ja kaikki muu on tärkeämpää ja hups, siinä menikin se päivä. Harmiton, mutta toisaalta myös aika halju. Liikaa rönsyilyä, liikaa yksityiskohtiin takertumista ja toistoa.

[Minna · Rating 1 out of 5]

En lukenut tätä kirjaa loppuun, mutta Goodreadsiin ei taida voida lisätä kommentteja ilman että on muka lukenut kirjan, joten ihan tätä varten täytyi lisätä hylly "didn't finish". Harvoin jätän kirjan kesken, mutta tämän kohdalla ajattelin, mitä ajanhukkaa tämän lukeminen on, ja että yöpöydällä on kasoittain paljon parempiakin kirjoja odottamassa lukemista. Eikä tämä sitten ole kommenteista päätellen dekkarikaan, vaikka päähenkilö nimittää itseään välillä etsiväksi ja kirjastossa kirja on dekkarihyllyssä.

Teksti on mielestäni liian levotonta ja sisältää kauheasti luetteloita, mikä on todella uuvuttavaa luettavaa. Välissä olevat kiinteistönvälittäjän blogitekstit ovat kaameita. Liian monimutkainen kirjoitustyyli vaatii älyttömästi keskittymistä. Annoin tälle mahdollisuuden lukemalla kirjaa niin pitkälle, että toista osaa en tule koskaan viitsimään edes aloittaa. Ihan puoleen väliin en päässyt. Ainoa asia mikä jää harmittamaan on se, etten saa tietää, mitä siinä vanhan rouvan saamassa kauheassa kirjeessä luki.

[Anne Holappa · Rating 2 out of 5]

No huhhuh mikä hörhö päähenkilö. Marsipaanit, pullamöllöt, kynkkäkönkät ja ties mitkä pursuilee korvista kun lukee tämän emännän seikkailuja. Ja itseäkin hengästyttää. Ja haluaa hypätä pari sivua eteenpäin kun ei jaksa kompastella koko ajan tirlumhei- ja jouluvalo- ja narsissiasetelma ja raclettekaulin -pohdintoihin. Tuttavuus tämäkin, mutta tuskin jaksan tulevaisuudessa perehtyä enempää rouva Suomisen, Rouva Etsivän, Gepardivälittäjän, saavutuksiin. #pyyhkiiotsaltahikeä

[Junna · Rating 5 out of 5]

Pidin tästä kirjasta, erityisesti siitä kuinka uniikkia kirjoitustyyli oli. Todella mielenkiintoisia ilmasuja ja miellyttävää ajatuksen soljuntaa kuvaavaa tekstiä. Omalaatuisuudesta paljon plussaa. Tarina oli ihan mielenkiintoinen ja vaihtelevainen, ei ehtinyt kyllästyä. Blogitekstit olivat välillä liikaa, mutta sekin johtuu osittain päähenkilön alkuperätarinamaisesta juonesta. Ei ole aina niin kiinnostavaa kuulla kaikkia yksityiskohtia ja niiden sivuraiteita lähtömudissa kamppailusta, kun ei edes tunne henkilöä. Ei ole mitään koukkua siihen, eikä "tavallisten" ihmisten elämä ole niin mielenkiintoista. Asiaa olisi auttanut jos päähenkilö olisi ollut enemmän sympaattinen ja vähemmän hömelö. Kuitenkin kirjoitustyyli ja asetelma ovat sen verran erikoisia, että aion ehdottomasti lukea seuraavan osan.

[Annika Vesteri · Rating 2 out of 5]

Kuuntelin tämän äänikirjana ja eipä kyllä hirmuisen suurta vaikutusta tehnyt. Takakansitekstin perusteella odotin enemmän toimintaa ja enemmän dekkarimaista otetta, jota maustaa kiinteistövälityskuviot. Juuu no, valuneen taikinan arvoituksen ratkeaminen oli melkoinen pannukakku lopulta. Kirja oli mielestäni melko tylsä, huomasin kuunnellessani ajatusteni harhailevan ja yhtäkkiä tajusin, että en ole kuunnellut tarinaa ollenkaan, ei muuta kun kelaamaan tarinaa taaksepäin kohtaan, jonka muistin kuulleeni. Ei tämä kyllä jännärigenreen kuulu takakansitekstistä huolimatta. Edes vähän jännää oli se, mitä ihmettä siinä kuolleelle naiselle tulleessa kirjeessä oikein luki. Se piti mielenkiintoa yllä edes vähän.

[Reetta Saine · Rating 2 out of 5]

Takakansiteksti johdattelee uskomaan, että dekkarista on kyse ja kun näin ei ole, tuntuu kirjan lukeminen menneen ihan harakoille - odottaen jotain, mikä ei vain tule.

Jos olisin aloittanut eri spekseillä, olisin osannut nautiskella enemmän parodisesta henkilökuvauksesta, aidoista tunteista, luonnosta, perhe-elämän ihanankamaluudesta ja uuden yrittäjän epätoivoisistakin yrityksistä.

Toisen osan tulen lukemaan varmaankin juuri tästä syystä.

[Kirjasieppo · Rating 4 out of 5]

Näyttää saaneen aika laihasti tähtiä tämä kirja. Musta oli ihan kiva kuitenkin. Sisältö tosin ei vastannut otsaketta tai takakannen tekstiäkään, mutta mukavan piristävä tuttavuus. Hyväntuulisen kepeä.

[Henna · Rating 4 out of 5]

Mirjam Lohi on aiemmissa romaaneissaan Nuttu ja Hissimusiikkia osoittanut kielellisen lahjakkuutensa. Hän osaa kirjoittaa omaperäistä, kaunista ja tiivistä proosaa eikä koskaan sorru kuluneisiin fraaseihin. Uudessa hyvän mielen sarjassaan hän laajentaa kirjailijakuvaansa ja tarjoaa luettavaa niille, jotka ovat saaneet tarpeekseen raaoista ruotsalaisdekkareista tai ilkeistä ihmiskuvauksista. Valuneen taikinan tapaus on Rouva Suominen välittää -sarjan ensimmäinen teos. Se seuraa sympaattista perheenäitiä, joka ryhtyy uudelle uralle kiinteistövälittäjänä ja törmää tapauksiin, joista riittää aihetta jatko-osiin. Naapureiden elämän kuvaus on hirtehisen hauskaa, perhettä kuvaillaan suloisella lämmöllä, arkiset tapahtumat saavat kullanhohteen Lohen kynänpäästä. Lämminhenkistä ja vetävää luettavaa!

[Deca · Rating 1 out of 5]

Voivoi... Nappasin kirjaston uutuushyllystä, ja vähältä piti, ettei jäänyt kesken. Liiaksi henkilöhahmoja, joista jokainen jäi etäiseksi, poukkoileva tarina ja päähenkilökin vaikutti jokseenkin epävakaalta. Usein jäi pohtimaan, että mitähän oikein taas tapahtui ja selata sivuja enemmin, kuin keskittyä lukemiseen. Harmi, kiinteistövälittäjästä kertova dekkari-tyylinen kirja olisi kiinostanut. Tämä ei oikein avannut sen paremmin kiinteistövälitystä, kuin mitään muutakaan. Olisi voinut jäädä lukematta. Sääli.

[Pia Vilmi · Rating 3 out of 5]

Tulinpa lukeneeksi toisenkin Rouva Suomisen, mutta nyt saa riittää. Onhan tämä höseltävä ja empaattinen Sointu ihan sympaattinen tyyppi, mutta kyllä henkilön tai tarinan pitää kehittyä kirjasta toiseen. Sama keitto hieman eri mausteilla ei jaksa innostaa.

[Sanna-Mari · Rating 2 out of 5]

Nyt tuli vähän tasapaksu meininki: ei tarpeeksi nokkeluutta, hauskuutta tai edes jännitystä. Odotin hyväntuulista mysteeriä, mutta sain tylsän tarinan ja sekalaisen kokoelman hahmoja, joita oli liikaa.

Ilmeisesti kirjaan tulee jatkoa, mutta seuraavan osan pitää olla tiukempi tyylissään. Perheiden kuvauksesta tuli hieman mieleen Liane Moriarty.