Der Bestsellerautor aus Finnland! Ein begnadeter Satiriker. Wunderbar schräg und jenseits aller politischen Korrektheit erzählt Kyrö in seinem neuen Roman aus dem (fiktiven) Leben des letzten Königs von Finnland und schreibt nebenbei die Geschichte des 20. Jahrhunderts um. Changierend zwischen Philosophie und Nonsens spottet der Autor genüsslich über Monarchie, Demokratie und Weltgeschehen. Eine großartige Gesellschaftssatire.
Tuomas Kyrö is a Finnish author and comic book illustrator.
FI: Tuomas Kyrö on suomalainen romaaneja, kolumneja, pakinoita, draamaa sekä sarja- ja pilakuvia tuottanut kirjailija ja sarjakuvapiirtäjä. Kyrö on palkittu muun muassa Kalevi Jäntin rahaston palkinnolla vuonna 2005 ja Nuori Aleksis -palkinnolla 2006. Hänen teoksensa Liitto oli ehdolla Finlandia-palkinnon saajaksi vuonna 2005. Kyrö oli Eeva Joenpellon kirjailijakodin ensimmäinen stipendiaatti vuosina 2005–2009. Nykyisin hän asuu perheineen Janakkalassa.
No huhhuh, oli meinaan poikkeuksellisen hidas- ja raskaslukuinen kirja teokseksi, jota "hupailuksikin" luonnehditaan. En oikein ymmärtänyt mikä tämä oli olevinaan, ensi alkuun ehkä jonkinlainen satiirin yritelmä, sittemmin loiveni vain sekalaisten ja irrallisten anekdoottien muodostamaksi henkilökuvaksi tästä Kunkusta. Liikaa rönsyilyä, liian vähän juonta ja sisältöä. Myös yksinkertaisesti tylsä. Lisäksi Kyrön tapa käyttää kerronnan keinona ns. aikalaislausuntoja ja muka-dokumentillisuutta alkaa olla jo vähän kulunut jippo, kun toistuu kirjasta toiseen. Aika rämpimistä oli, että sain kirjan ylipäätään luettua.
Harkitsin yhtä tähteä, mutta koska periaatteessa edelleen tykkään Tuomas Kyröstä (mies on ihan rautaa Hyvissä ja huonoissa uutisissa) ja joitakin irtonauruja kirjasta lohkesi, niin kaksi.
Pakko antaa kolme tähteä kun ei ole puolikkaita, mutta oikeasti annan vaan kaksi ja puoli. Hauska idea, mutta lakkasi naurattamasta muutaman sivun jälkeen (jos koskaan kunnolla naurattikaan?) Harmi, koska halusin tykätä tästä :( Muuttui pakkopullaksi ja vedin sitten sinnillä loppuun. Tykkään silti Tuomas Kyröstä. Sinnillä.
Arvioin kolme tähteä, vaikka olisi voinut laittaa hieman allekin.
Kirjan idea on hulvaton! Mutta väkisinkin tuli mieleen, että yksi ja sama vitsi jatkuu kirjan verran ja käy jo kovin tylsäksi. Olisin kaivannut jotain repäisevää.
Jotenkin tuntuu pahalta kun annan vaan kaksi tähteä.. mutta ilo tämän kirjan lukemisesta ei ollutkaan hirveästi.. joten joo. Idea oli aika hyvä, tykkäsin paljon tästä fiktiivisestä maailmasta. Suomen monarkia, ihanaa!! Mutta sitten kaikki menee överiksi. Kyllä, luen fantasiaa, mutta jos kaikki on väännetty näin, että se ei ole vaan satiiri, se on häiritsevän hölmöä.. en tiedä. Ei se ole mun huumoria enää. Ja sitten tämä toimisi mainiosti novellina, mutta tämä kirja oli paksu. Se oli tuskallista saada loppuun. Ihana idea, mutta meni mulle väärään kurkkuun ja liian kauan, haha.
Kalle XIV Penttinen was kind, simple-minded and often bored King of Finland. The monarchy was ended after the King's adventures with women and drugs were revealed. The book tells both the story of Kalle's life as a king and also how he learns to live as a citizen dependent on social welfare. Nice fiction where history of Finland and Sweden has somewhat switched places and you can't help thinking of the real King of Sweden when reading about Kalle's life. Fun book, although sometimes you feel a bit sad for Kalle. It can be tough to be a king.
Yksi harvoista kirjoista, jotka tosiaan teki mieli jättää kesken. Tämä oli yhtä aikaa pitkäveteinen ja tylsä, mutta toisaalta myös jollain tavalla vastenmielinen päähenkilön ollessa yksi suurimmista idiooteista, joka ei nähnyt koskaan omaa napaansa pidemmälle. Tavallaan kiinnostava vaihtoehtohistoria, mutta kuitenkin niin yksitoikkoinen, ettei voi suositella kenellekkään.
Eine finnische Satire über den letzten finnischen König und die einstmalige Vormachtstellung Finnlands in der Welt. Ein gutes Buch, aber etwas schwer zu lesen. Die Hauptfigur Kunkku/Pena ist sehr schwer zu ertragen in seiner Einfältigkeit.
Halusin todella pitää tästä kirjasta ja välillä teksti onkin oikein hauskaa ja viihdyttävää. Valitettavasti kirja on suurimmaksi osaksi vain pitkäveteinen ja tylsä.
Pitkään ajattelin että tämä on sellainen kolmen tähden kirja: hauska idea, nokkelaa sanailua, pari hyvää pointtia mutta vähän liian pitkä ja narratiivisesti löperö.
Mutta toisin kuin yleensä, kirja alkoi ottaa minusta työvoittoa. Pitkähän se sisältöön nähden on, mutta jankkaamisen sijasta kerronta alkoi luistaa ja henkilöt kasvaa paperinukeista kohti ihmisiä; tosin henkilöromaani tämä ei ole, eivätkä tekijän amibitiot pääosin sillä suunnalla.
Loppua kohden yhtäkkiä tunnistin sen emootion, joka kirjasta oli alkanut minulle välittyä. Se on sama joka tulee Tim Burtonin Big Fish -leffasta, koska speksi on sama: kerrotaan elämästä elämää suuremmin, niin isolla fabulapensselillä, että lukija/katsoja ei lopulta tiedä mikä on tapahtunutta, mikä kuviteltua. Eikä välitäkään, koska hän on muistanut, että tarinoita olemme me kaikki, sinä ja minä, ja lopulta meistä jää se tarina, joka on juuri tarinana paras. Ja kunkulla on aika hyvä stoori kerrottavana.
Kuten näköjään moni muu, minäkin voisin antaa 2,5 tähteä, mutta koska niin moni muu on antanut 3 tähteä, pitänee antaa 2, jotta lopputulos olisi lähempänä.
Alkuun huvitti paljonkin. Tämä menee aikalailla samaan luokkaan Tervon Koljatin kanssa. Ihan hauskaa ilottelua, mutta lopulta tuntuu, että eiköhän tämä ole nähty jo ja ilottelusta tulee paasausta ja sitten on vielä toista sataa sivua jäljellä ja alkaa rasittaa.
Tykkäsin ideasta alkuun, mutta edes 150sivua tiiviimpi paketti kun olisi ollut, ei olisi tarvinnut niin paljoa ja pitkään pyöritellä silmiään. Puree varmaan miehiin: olihan tässä kerrottu suunnilleen kaikki läpät, mitä olen miespuolisilta ystäviltä viimeaikoina kuullut. En minään naisasianaisena itseäni erityisesti pidä, mutta tällasen jälkeen jää toivomaan, että Miina Supinen kirjottas pian lisää ;)
Okei, ei se nyt oikein uponnut... Mikä varmaan selittää sen miksi loppuun asti pääseminen kesti yli vuoden kirjan jäätyä yhdeksi "yöpöytäprojekti" -kirjoistani jo ennen kuin saavutin puolivälin. Loppua kohden teos kuitenkin piristyi sen verran, että kesken ei viitsinyt kuitenkaan jättää. Ihan hauska idea tämä Suomen monarkia & Suomi on maailman napa versio maailmasta, teksti ei vain iskenyt meikäläiseen.
Nautittavaa luettavaa! Teksti oli jonkun verran monikerroksista. Paikoin jopa analyyttista. Pintahuumorinsa osalta läheni paikka paikoin uhkaavasti "Juoppohullun päiväkirjaa". Nautin joka tapauksessa lukemastani: tiiviistä asioiden kuvaamisesta, sujuvasta tekstistä ja jopa jokaisesti sovinistisesta yksityiskohdasta :). Tyylillisesti tämä oli romaaninmittainen pakina! Kirjoitustyönä varmasti työläs tykitys.
Kovasti olisin halunnut Kunkusta tykätä, mutta loppuviimein valahti harmittomaan, ihan kiva -kategoriaan. Kyrö kyllä kirjoittaa kepeästi. Niin kepeästi, että kirja hulahti aikalailla puolihuolimattomasti vääjäämättömään loppuunsa. Olisin kuitenkin haaveillut, että olisin matkan varrella ääneen nauranut. Edes pari kertaa kunnolla hörähtänyt. Haaveeksi jäi.
Voi Tuomas Kyrö, miksi, oi miksi tämä piti venyttää lähes 600 sivun tiiliskiveksi? Idea oli hauska ensimmäiset 100 sivua. Homma olisi pitänyt lopettaa siihen, sillä loppu 500 oli pelkkää taistelua ja vaati suurta luonteen lujuutta olla jättämättä koitosta kesken. Mutta halleluuja, nyt voin vihdoin alkaa lukea jotain muuta...
2,5 tähteä. Kunkun idea on sinänsä kiinnostava ja hauska ja Kyrö on onnistunut mukavasti luomaan kutkuttaviakin ajatusleikkejä mutta minun makuuni kirja äityy liiankin karnevaalimaiseksi - kaikkea tuntuu olevan liikaa.
Aivan loistava kirja! Itse en kyllä sanoisi hidaslukuiseksi, ahmaisin tämän parissa päivässä ja hankala oli laskea käsistä! Hykerryttävä spekulaatio maailmasta, jossa Suomessakin olisikin ollut monarkia ja sen seurauksista historian kulkuun.