Reija Wren saa elämänsä tilaisuuden: komennuksen Pietariin suorittamaan konsernin sisäistä tarkastusta. Konsernin hallituksen puheenjohtajana toimineen isänsä ammatilliseen varjoon jäänyt Reija jättää turkulaisen, sympaattisen mutta vaarattoman Veli-Pekan suunnittelemaan hääkutsuja ja hyppää pää edellä Pietarin ekspatriaattien skumpanhuuruiseen arkeen. Mutta kun Reijan tutkimukset edistyvät, komennus muuttuu vaaralliseksi ja ystävät vihollisiksi.
Venäläiset tilikirjani on reteä ja omaperäinen kuvaus särmikkäistä naisista työmaailmassa. Samalla se on hauska ja persoonallinen tarina venäläisen ja suomalaisen kulttuurin kitkasta ja kiimasta. Reija on bisnesmaailman Bridget Jones, kunnianhimoinen ja peloton, epätäydellinen nuori nainen. Töissä pilkut ja desimaalit menevät paikoilleen, mutta vapaa-ajalla Reija rällää bissellä ja sikareilla, pelaa pleikkaa ja pokeria ja nauttii elämästä.
Minä en lue pääsääntöisesti chick-litiä, mutta onneksi Venäläiset tilikirjani sekoittaa hauskasti eri genrejä. Tarasova ei tyydy chick-litin puhtaaseen lajityyppiin, vaan yhdistää juoneen dekkaria ja nykypäivän todentuntuista bisnesmaailmaa.
Miljöönä Pietari oli varsin kiinnostava ja pietarilainen elämänmeno ruokineen, katukaupustelijoineen, ovivahtimummoineen ja kaupunkikuvineen piirtyi elävänä silmien eteen. Koin romaanin hiukan venytetyksi, sillä lukiessa ote ajoittain herpaantui. Kuitenkin Tarasovan omaperäinen ja hauska kielellinen ilmaisu viihdytti. Ei ollenkaan hassumpi esikoisteos.
Mulle tämä toimi: Pietarin tunnelma tuli vahvasti läpi, ja myös sarkastinen huumori suhteessa LinkedInissä poseeraamiseen ja yleensäkin kiipijähenkiseen työelämään. Jotenkin riemukas meno!
jaahas mitä sekoilua alusta loppuun. joka kerta kun luuli (toivoi) ettei enää VOI tulla mitään lisää, tietysti tuli. vaikka yksityiskohtia oli aivan liikaakin, silti itselleni lopuksi jäi epäselväksi mikä se Suuri Paljastus tarkalleen olikaan. en olisi aloittanut tai ainakaan lukenut loppuun ilman kirjakerhoa. mutta silti kaksi tähteä siitä, että kirja tempasi typeryydestään huolimatta mukaansa ja eteni, joskin sekavasti ja kirjassa oli aivan liikaa hahmoja ja tapahtumia. ei kirja mulle, mutta ehkä chic lit-mysteeri-sekoilu-venäjä-estetiikka-lukijalle.
Olihan tällä hetkensä. Hetkittäin jopa ajattelin, että tämä voisi olla sellainen kerrankin hyvä viihdekirja, jonka kanssa saa rauhassa laittaa aivonsa narikkaan. Ja toisaalta saikin. Eniten häiritsi tietynlainen raa'aksi jäänyt jälkimaku, tälle olisi tehnyt erityisen hyvää vielä yksi hiomimis-, tiivistämis- ja editoimiskierros. Tavallaan menee esikoisuuden piikkiin, mutta ehkä kuitenkin enemmän hiomattomuuden.
Ihan symppis, mutta tähdiksi antaisin silti vain 1,5.
3.5 tähteä. Hyvää aivot narikkaan -viihdettä, mukaansatempaava tarina ja hauskoja kulttuurijuttuja. Tarina itsessään ei ollut mitenkään uusi ja ennenkuulumaton, mutta toimi kiitettävästi ja onnistui pitämään otteessaan. Päähenkilö Reija vaikutti takakannen lupaamalta Bridget Jones -tyyppiseltä sankarittarelta, vaikka jotkin jutut saattoivatkin mennä hiukan yli.
Eniten tykkäsin Venäjän ja sen kulttuurin kuvauksista, ruokaa kuvailtiin niin pieteetillä, että jos tätä ei olisi lukenut kaiken joulusyömisen lomassa olisi saattanut tulla nälkä. Venäjänkielisiä termejä oli viljelty ehkä vähän turhan runsaasti ja veikkaan, että kieltä osaamattomille kaikki eivät auenneet vaikka niitä ihan hyvin olikin selitetty.
Hyvin viihdyttävä, lupaava esikoinen jolle voisin kyllä lukea jatkoa.
3,5 tähteä antaisin tälle esikoisteokselle. Virkistävän erilainen tarina tilintarkastajasta Reijasta, joka oli ihastuttavan aito sankaritar. Kirja yhdistää hauskasti erilaisia genrejä ja onnistuu viihdyttämään lukijaansa juonenkäänteillä. Hiukan tarinaa olisi voinut kuitenkin typistää. Pidin myös venäläisen ja erityisesti pietarilaisen elämänmenon kuvauksesta, kulttuuri itänaapurissa on kiinnostavan erilaista.
Tarina lähti hitaasti liikkeelle, olin lukenut noin kolmanneksen ennen kuin se veti mukaansa. Päähenkilö oli mukavan inhimillinen. Osittain tarinan käänteet olivat epäuskottavia ja sekavia. Loppuun tämän halusin kuitenkin lukea.
Kuuntelin tämän kirjan loppuun ajaessani Varkauteen. Sen verran jännä ja vauhdikas tarina, että meni matka lentäen, vaikka autolla olinkin liikenteessä. Loved it! 👍
Venäläiset tilikirjani on yritysmaailmaan sijoittuva John Grisham -tyyppinen jännäri, jossa päähenkilö saa rutiininomaisen työtehtävän, mutta ei malta hillitä tiedonjanoaan törmätessään epäilyttäviin asioihin, vaan alkaa tonkia niitä syvemmältä kuin olisi jonkun mielestä ehkä tarpeen.
Reija Wren matkustaa junalla Pietariin tekemään konsernin sisäistä tarkastusta. Firman juristin taannoinen katoaminen saa hänen uteliaisuutensa heräämään. Asian penkominen ei kuitenkaan miellytä kaikkia, ja pian Reija huomaa olevansa tilanteessa, jossa kehenkään voi enää luottaa. Vaikka Reija hoitaa työnsä mallikkaasti, Pietarin alkoholinhuuruinen iltaelämä ja irtosuhteet saavat hänet turhan varomattomaksi. Teos tarjoilee hitaasti tihenevää jännitystä, jossa lukija joutuu jatkuvasti pelkäämän pahinta.
Teoksessa on viehättävää Pietarin kaupunkielämän kuvaus. Paikkaa tuntematon voisi arvostaa alkulehdillä olevaa kaupungin karttaa, johon olisi merkitty tärkeimmät tapahtumapaikat. Translitteroinnin horjuvuus on paikoin häiritsevää. Kelpo esikoisteos, kolme tähteä viidestä.
Eniten tässä kirjassa viehätti vahva venäläinen tunnelma ja Pietarin kuvaus ja omaperäinen päähenkilö. Yhtä aikaa Reija Wren oli hiukan vastenmielinen jatkuvan alkoholinkäytön, tupakoinnin ja epämääräisten suhteiden vuoksi, mutta myös mielenkiintoisen tiedonjanoinen ja rohkea, hyvä yhdistelmä sekä positiivisia, että negatiivisia piirteitä. Hän muistutti omalla tavallaan muutamia tuntemiani ekspatriootteja mikä lisäsi itselleni hahmon uskottavuutta. En vain ymmärrä miksi Reija roikutti mukanaan Veli-Pekkaa! Tai ehkä hän oli Reijan yritelmä "tavallisesta" elämästä, mikä ei kuitenkaan hänelle tuntunut istuvan.
Kirjan lukemisessa kesti enimmäkseen pitkään siksi, että aloitin sitä Suomessa kesällä, hävisin puoleksi vuodeksi muihin maisemiin ja jatkoin lukemista palattuani jälleen Suomeen. Tosin täytynee sanoa, että ensimmäiset noin 150 sivua, eivät vieneet mukanaan myöskään yhtä tehokkaasti kuin kirjan loppuosa minkä luin hetkessä ja selittää miksi kirja ei alunperin lähtenyt matkaan mukaan. Nyt sen luettuani on varmaan pakko pian aloittaa toista kirjaa ja odotan innolla onko kirjoitustyyli kehittynyt esikoisteoksen jälkeen johonkin suuntaan.
Loved it! Especially the Russian and auditing stuff (my dream career btw), I found it so interesting! This book was both intelligent (I learned a few Russian words I wasn't familiar with and the business workings seemed very legit) and fun, and I can't wait to read the next book!
I decided to rate this 4/5 because while I really liked it, the writing style was sometimes a bit choppy and some of the scene changes ended up being quite abrupt and confusing.
Reija Wren saa työkomennuksen sisäiseksi tarkastajaksi pietarilaiseen firmaan. Pian hän huomaa, että yhdellä jos toisellakin firman työntekijällä on jotain salattavaa.
Reija on piristävän (ja toisinaan myös ärsyttävän) persoonallinen päähenkilö, jonka seikkailuja oli mielenkiintoista seurata. Kaikkein eniten pidin kuitenkin venäläisyyden ja Pietarin kuvauksesta. Moskovassa opiskelleena siihen oli monesti helppo samaistua.
Truly the most boring book I've ever read. Maybe if you're an economics student or find women who don't take proper care of themselves and absolutely lack passion interesting and pleasant to read about, you could get through this book without throwing it into a fireplace. I won't even bother explaining more about why I despise this book. The only positive about it was its semi-accurate depiction of St Petersburg.
Tämä on dramaattisista käänteistään huolimatta kepeää kesäluettavaa. Juoni pysyy koko kirjan ajan kiinnostavana (vaikka ennalta-arvattavana), kieli on erittäin rikasta ja sujuvaa. Minua viehätti erityisesti se, että tapahtumat sijoittuvat Venäjälle, vaikka toisaalta vähän ärsytti kuinka stereotyyppisesti vaaralliset käänteet on sijoitettu juuri sinne.
Ihan ok kirja. Teksti oli helppolukuinen, mutta kirjan tarina jäi jotenkin vaisuksi. Juoni ei ollut selkeästi etenevä, toisti itseään välillä. Yhdessä kohdassa kirjaa luulin tarinan jo päättyvän ja olin hämmentynyt kun kirjaa oli jäljellä yli150 sivua. Tämän kohdan jälkeen lukeminen meni lähinnä läpi kahlaamiseksi. Tästä huolimatta kirjan loppu oli hyvä jopa hieman yllättävä.
Mukava, kun tarina sijoittui Venäjälle. Pidin useista mm. ruokakulttuuriin liittyvistä yksityiskohdista. Tarina oli helppoa luettavaa, mutta ei jännittävä, vaikka yritystä olikin.
Pitkän lukutauon jälkeen tämä kirja tempaisi mukaansa ihan kunnolla. Jos työt eivät olisi häirinneet harrastuksia tämä olisi tullut luettua yhdeltä istumalta.
Värikäs ja mehevä viihderomaani Venäjän bisneskiemuroiden keskeltä rikostutkintatwistillä. Tarasovan kielenkäyttö on eläväistä ja juoni vetää hyvin, päähenkilö puolestaan on ärsyttävä ja ihanan inhimillinen. Teosta olisi voinut hieman tiivistää ja napakoittaa, mutta se on silti varsin oivallinen nojatuolimatka kiinnostavaan Pietariin.