Marsipansoldaten

Petter Kummel #1

by Ulla-Lena Lundberg

Alla vänner av Ulla-Lena Lundbergs Finlandiabelönade roman Is kommer till sin glädje att återse Petter Kummel i Marsipansoldaten, även den Finlandianominerad, när den utkom första gången 2001. Här är Petter en marterad bifigur medan allt ljus är riktat mot de yngre syskonen Kummel som befinner sig mitt i sin blomstrande ungdom när kriget slår till.

"Flickor." Liten paus. "Nu ska ni inte bli upprörda eller rädda. Det komme­r förhoppningsvis att visa sig vara ett missförstånd. Vi ska inte kasta yxan i sjön. Det är så att ryssarna har bombarderat Helsingfors. Vi ligge­r så pass nära, vid järnvägen, att Rektor har beslutat avbryta dagens skolgång."

Kriget dimper ner mitt i vardagen, och eleverna blir närmast lättade över att slippa skolan. Men snart blir det allvar för lärarfamiljen Kummel. Två av sönerna, Göran och Frej, blir inkallade, medan den äldste, Petter, får ansvarsfulla uppgifter på hemmafronten. Den handfasta modern Märtha Kummel har en sällsynt förmåga att ge dagliga bekymmer en högre syftning. Och den vackra dottern Charlotte utvinner maximal romantik och dramatik ur krigsvardagen.
Maten, som snart blir en bristvara, är bokens ledmotiv. Fett och sött står som symboler för all längtan och all kärlek som binder samman hemmafronten och soldaterna. Som fru Kummel säger: "När Molotov räknade Finlands soldater tänkte han inte på oss alla som står bakom dem."
Ulla-Lena Lundberg skildrar livet i barackerna, vid fronten och hemma hos de oroliga anhöriga. Kriget är inte bara blodiga slag och dramatiska vändningar, minst lika påtagliga är de långa timmarna av väntan i kasernerna och i hemmen. Brev och paket skickas fram och tillbaka, så småningom kommer kistorna med de stupades kvarlevor.
Det som gör Marsipansoldaten till stor konst är glädjen i själva berättandet. Ulla-Lena Lundberg ger oss nya inblickar i krigsvardagen: trots grymhet och lidande blir kriget för sönerna Kummel ett sätt att frigöra sig ur familjen omfamning. De är unga, och de utstrålar en paradoxal munterhet. (Från förlagets webbsidor.)

Genres: Historical Fiction, Finnish Literature, Fiction, War

ebook

First published January 1, 2001

About the author

Ulla-Lena Lundberg on syntynyt Kökarissa ja asuu nykyisin Porvoossa. Jo 15-vuotiaana debytoinut Lundberg on julkaissut lähes kaksikymmentä kirjaa: runoja, raportteja, matkakertomuksia ja romaaneja. Hänet on palkittu moneen kertaan; hän on mm. saanut kahdesti valtion kirjallisuuspalkinnon, ollut neljä kertaa Finlandia-ehdokkaana ja Pohjoismaisen kirjallisuuspalkinnon ehdokkaana ja saanut Ruotsin Akatemian Finland-palkinnon, Gummeruksen Kaarlen palkinnon ja Kiitos kirjasta -mitalin. Vuonna 1993 hänet nimitettiin taiteilijaprofessoriksi sekä Åbo Akademin kunniatohtoriksi. Lundberg voitti vuoden 2012 Finlandia-palkinnon romaanillaan Jää.

Reviews

[Janne Typpi · Rating 4 out of 5]

Usein tulee luettua kirjoja, joissa juonen tasolla vähät välitän, mitä henkilöille tapahtuu. Siksi juonipaljastuksen, tosin hyvin ilmeisen, uhallakin kerron järkyttyneeni ja surreeni, kun Marsipaanisotilaassa yksi Kummelin perheen jäsenistä kuolee sodassa. Ulla-Lena Lundberg on tehnyt tämän minulle ennenkin, Jää (2013) kertoo saman perheen vaiheista, ja siinä kuolee toinen perheenjäsen. Länsiuusmaalaisia Kummeleita on kaikkiaan kuusi, opettajapariskunta ja neljä lasta ja vaikka nuorin tytär ei toistaiseksi ole ollut juuri esillä, ovat kaikki lukijalle kuin lihaa ja verta; moniulotteisia, luonteikkaita, kehittyviä henkilöhahmoja. Mestarillista kirjailijantyötä.

http://piippuhyllylla.blogspot.com/20...

[Katja worlds_between_the_sheets · Rating 4 out of 5]

Lundbergin kirjoitustyyli on kyllä hyvin mielenkiintoinen! Hän kertoo tapahtumista ja hahmoista ulkopuolelta, jättää lukijan tarkkailijaksi, samaistumista ei juuri tapahdu... Mutta sitten kuitenkin havainnot ovat ällistyttävän tarkkoja ja pieniin asioihin pureudutaan taidolla. Välillä olin ihan mykistynyt siitä, miten hienosti Lundberg osasi jotain tekoa tai luonnetta ja sen syitä kuvata. Hahmot eivät saaneet mitenkään lempeää käsittelyä... Lundberg kuvaa heitä kritisoiden ja puutteet paljastaen.

Olen vaikuttunut tästä tarkkanäköisyydestä ja henkilöiden kuvailusta, mutta pientä tiivistystä minun puolesta olisi voinut tehdä. Vaikka jatkosota olikin pitkä, ihan yhtä pitkästi siitä ei olisi ollut pakko kertoa.

[Mikko Saari · Rating 4 out of 5]

Oikein mainio sotakuvaus, hyvin kuvattu sotilaskoulutusta sodan aikana ja jatkosodan eri vaiheita etenemisvaiheesta asemasodan kautta lopputulokseen. Kotirintamakin huomioidaan. Kummelin veljekset tarjoavat mukavasti erilaisia näkökulmia sotaan.

Pidän edelleen Lundbergin tavasta kirjoittaa. Sävy on lämmin, tarkkasilmäinen, hauskakin.

Mutta se epilogi... Mikä harmi.

[Karoliina Timonen · Rating 4 out of 5]

4,5/5

[Patrik Lindberg · Rating 5 out of 5]

Medryckande historia om familjen Kummels tre söner och deras öden under mellankrigstiden och 2:a världskriget. Lundbergs berättarglädje är stor och texten har ett skönt flyt. Min första bok av Lundberg, men definitivt inte den sista. Prisbelönta Is väntar i bokhyllan.

[Annukka · Rating 3 out of 5]

Hiukan harmittaa, että luin nämä kaksi kirjaa, Marsipaanisotilas ja Jää, väärässä järjestyksessä. Olisi ollut mukavampi lukea tämä kirja ilman, että tietää mitää tälle Kummelin suvulle tapahtuu myöhemmin. Toisaalta tällä lukemisjärjestyksellä huomasi, kuinka kirjailija on kehittänyt ja kehittynyt kielenkäyttämisessä, asioiden kuvaamisessa, tietyllä tavalla jopa tarinan eteenpäin viemisessä.

Erityisesti tässä kirjassa Marsipaanisotilas häiritsi yksikön kolmannen persoonan runsas käyttö asioista kerrottaessa. Tuli ja jäi lukijana ulkopuolinen, tarkkailijamainen olo. Ikään kuin tirkistelisi tämän suomenruotsalaisen suvun elämään ja ihmisten ajatuksiin: Peter, Frej, Gösse sitä ja tätä. Martha sitä ja tätä. Ja toisaalta, yhtäkkiä ollankin ko henkilön pään sisässä, hänen ajatuksissaan ja sitten taas ulkopuolisena tarkkailijana.

Tai sitten minua häiritsi se, että asioita kuvataan ensin Peter, sitten Freij ja lopulta Gössen näkökulmasta. Palataan välillä taas ajassa taaksepäin, kun ollankin Freijn nahkoissa, äsken päästiin ajallisesti pidemmälle olemassa Gössen saappaissa.

En tiedä, jokin kerronnan tavassa minua häiritsi. Siksi annoin vain kolme tähteä enkä neljää.

[Markus Pietilä · Rating 4 out of 5]

Tavoitteena lukea kaikki Finlandia-palkintoehdokkaat:
(1984-1999: 124/124)
2001: 2/6
1984-2023: 126/268

4+/5. Tämä on eräänlainen esiosa Ulla-Lena Lundbergin myöhemmälle romaanille Is (Jää), joka voitti Finlandia-palkinnon ja jonka lukijat myös äänestivät 2023 – palkinnon täyttäessä 40 vuotta – suosikikseen kaikista Finlandia-voittajista. Marsipansoldaten kertoo koko Kummelin perheestä, mutta tässä teoksessa Isin päähenkilö Petter Kummel on pikemminkin sivuhahmo. Marsipansoldaten keskittyy enemmän Petterin kahteen nuorempaan rintamalla palvelevaan veljeen. Kerronta on sinänsä taidokasta, mutta ainakaan itselleni ei syntynyt mitään selvää tunnesidettä yhteenkään romaanin henkilöistä – joita ehkä on vain yksinkertaisesti muutama liikaa. Sodille tyypillistä lienee se, että kaikenlaisten – mahdollisesti sankarillistenkin – kuolemien lisäksi ihmisiä kuolee ihan vain vahingossa ja typerästi sähellettäessä. Mutta en tiedä, oliko välttämättä sittenkään hyvä idea tapattaa toinen kirjan päähenkilöistä itse leikkimällä aiheutettuun käsikraanatin räjähdykseen kaukana rintamalta. Ja ikään kuin alleviivaamaan edes vähääkään onnellisuuteen viittaavien lopetusten epäilyttävyyttä, Lundberg laittaa sitten vielä toisen päähenkilönsä päättämään kirjansa lopulla pitkään rakennetun suhteensa juuri ennen häitä koruttomasti tylyhköllä kirjeellä... (Ja niin, mielestäni juonipaljastuksista varoittelu on selvästi ärsyttävämpää kuin itse juonipaljastukset.) Marsipansoldaten toi Lundbergille kolmannen Finlandia-ehdokkuuden Sandin ja Leon jälkeen. Näistä selvästi paras on mielestäni kuitenkin Leo.

[Hanna Lindberg · Rating 2 out of 5]

Förstod mig inte på den här boken. Den är skriven i glättig stil, vilket rimmar illa med dess allvarliga tema. Handlingen å ena sidan stressas fram så att man som läsare har svårt att hänga med, men å andra sidan är den till stora delar olidligt tråkig fram till sidan 300 då det äntligen börjar hända saker.

[minnajee · Rating 4 out of 5]

Elävästi kerrottua sota-ajan perhesaagaa. Alunperin piti lukea Jää, mutta sitten sain selville, että sille on edeltäjäkin. Tämähän on paksu kirja, mutta kerronta on sujuvaa ja tempaa nopeasti mukanaan. Seuraavaksi sitten se Jää.

[Jussi-Pekka Saarinen · Rating 3 out of 5]

Ihan ok romaani, mutta ei millään yllä neljään tähteen. Ehkä realistisempi olisi 3,4 tähteä. Yhden päähahmon kuoleminen puolessa välissä vaikutti yllättävän paljon lukuintoon. Myös loppu vähän lässähti. Eka puolikas kirjasta on neljän tähden arvoinen.

[Liisa · Rating 4 out of 5]

Koukutti, vaikka on aikamoinen tiiliskivi. Aika erilainen sotakuvaus kuin vÄinö Linnalla ja silti niissä on paljon samaa. Suomenruotsalainen näkökulma on aina kiinnostava.

[Pia Miettunen · Rating 4 out of 5]

Finlandia ehdokas 2001

Voi Jösse ❤️

[Marianne Faas · Rating 5 out of 5]

Hieno kuvaus ruotsinsuomalaisen perheen sotavuosista. Henkilöt varsin uskottavia ja rakastettavia. Kauniisti ja koskettavasti kirjoitettu.

[Milla Turunen · Rating 5 out of 5]

Ulla-Lena Lundberg on kerrassaan suosikkikirjailijani. Tarkkanäköistä ja mukaansatempaavaa. Onneksi on vielä lukematta joitakin hänen kirjojaan!

[raisa hakola · Rating 4 out of 5]

frej on nii real tbh tekisin varmaa samalailla

[Iida · Rating 4 out of 5]

todella erilainen kirjoitustyyli, tykkäsin

[Henna · Rating 4 out of 5]

Luin Marsipaanisotilaan ja Jään väärässä järjestyksessä, mutta se ei haitannut. Kummelin perheen vanhin poika Petter esiintyy Marsipaanisotilaassa vähänlaisesti, ja muut Kummelit vain käväisevät Jään sivuilla. Ehkä siksi olin ehtinyt unohtaa, mitä kullekin perheenjäsenelle täsmälleen ottaen tapahtui sotavuosina. Hyvä niin, sotaromaanissa jatkuvaa jännitystä pitää yllä mahdollisuus, että hetkenä minä hyvänsä saattaa tapahtua jotain kamalaa - tai olla tapahtumatta.

Tykkään erittäin paljon Ulla-Lena Lundbergin tavasta katsella maailmaa. Tapahtumat voivat olla synkkiä ja ihmiset tavallisen vajavaisia, mutta kaikesta löytyy jotain koomista tai vähintään hymyilyttävää ja pahintakin tolvanaa kuvataan lämmöllä. Sotavuodet kuluvat nuorella upseerilla herkkupaketteja kerjätessä ja sitten antaumuksella mussuttaessa. Kotiin jäänyt pikkulotta tekee ilmahälytyksiä erityisen kirkkaista iltatähdistä ja flirttailee kanttiinissa minkä kerkeää. Älyttömästi ruokaa ja kohtalaisesti romantiikkaa. Draamaa tämä silti kuitenkin on eikä kevyttä komediaa. Välillä surraan, pelätään ja ollaan ahdistuneita ihan riittävässä määrin.

Kirjallinen ilmaisu ei ole yhtä virheetöntä kuin Jäässä. Kappale lähtee usein liikkeelle epälauseilla, joista puuttuvat normaalit lauseenjäsenet. Se ei tunnu minusta luontevalta, kun muu kirja on kuitenkin perinteistä kerrontaa. Yhdessä luvussa tapahtumista kerrotaan eri tyyliin kuin muutoin: "tätähän me tapahtumia sivusta seuraavat emme vielä tiedä", mikä vähän särähtää. Ensimmäisillä sivuilla käytävissä keskusteluissa on paljon huutomerkkejä kuten Jäässäkin kyllä oli, mutta siitä se sitten tasaantuu. Vielä huomauttaisin prologissa kymmeniä kertoja toistuvasta natisee-sanasta. Koulutalo natisee ja sitten natisee ihan kaikki muukin. Ehkä natinan tilalla oli ruotsiksi jokin monikäyttöisempi sana, mutta suomeksi ihmiset eivät luontevasti natise turhautuneisuudesta, natise vaivautuneina tai ajattele niin että natisee.

Viimeisin romaani on ilmeisesti paras ja hiotuin, mutta jos Marsipaanisotilasta edeltävät kirjat ovat suunnilleen ne ovat samaa tasoa kuin tämä, niin ihan mielelläni nekin lukisin.

[Heidi · Rating 5 out of 5]

Ihana! Mahtava! Kuin uusi Tuntematon sotilas: samaan aikaan letkeä ja vakava kuvaus Suomen sodista ja miehistä, joista tuli sotilaita. Tässä tosin oli mukana myös kotirintama, ja keskushenkilöinä säilyivät koko kirjan ajan samat suomenruotsalaisperheen jäsenet. Kuvaus keskittyi sodan ensimmäisiin vuosiin, eikä tunnelma siksi käy yhtä musertavaksi todellisen tappioputken alkaessa. Ne ajat kuitataan kirjassa melko nopeasti.
Ulla-Lenan tyyli oli ihana! Hän kuvasi Kummel-perheen niin eläväksi ja sympaattiseksi, että tarinaan tarttui mukaan ensi sivuilta. Rintama-elämän kuvauksessa hän keskittyi enemmän yhteisiin huvituksiin ja rauhaa henkiviin metsiin ja vesistöihin, kuin aseiden paukkeeseen ja lenteleviin raajoihin. Ihan teki mieli muuttaa itsekin keskelle korpea, kaivaa sinne kotoisa bunkkeri ja lähteä pakkaseen hiihtämään. Onneksi Finlandia-voittaja Jää jatkaa perheen tarinaa, joten pääsen vielä toisen kirjan verran uppoutumaan tähän mahtavuuteen.
Kun toinenkin suomalainen naiskirjailijasuosikkini on Johanna Holmström, täytyy ehkä sanoa, että kiinnostavinta ja vetävintä suomalaista kirjallisuutta kirjoitetaan tällä hetkellä ruotsiksi. Näin on.

[Kirsi Saivosalmi · Rating 3 out of 5]

Oh hoh, rintamakuvaukset olivat lähellä uuvuttaa minut, mutta loppuun päästyäni olin tyytyväinen, että olin lukenut Lundbergin romaanin. Se kertoo uusmaalaisesta Kummelin perheestä ja kahdesta pojasta, jotka päätyvät tahoilleen Karjalan kannakselle taistelemaan Venäjää vastaan. Lundbergin kertoo rakastavasti lurjuksistakin, siitä pidän, ja luo kokonaisen maailman, josta aina hieman yllätykseksenikin kirjan lopussa luovun. Finlandia-voittaja Jää vetää romaaneista toki pitemmän korren.

[Kirjasieppo · Rating 3 out of 5]

Jään jälkeen odotin nautinnollista lukuelämystä, mutta vähän petyin. Yllättäen tarina joko junnasi paikallaan tai kierteli ja kaarteli asian ympäriltä. Ehkäpä mielenkiinnon lopahtamiseen vaikutti mielestäni epäsympaattiset henkilöhahmot. Tarina ei siis oikein temmannut mukaansa. Luin sinnikkäästi loppuun - eikä kirjaa huonoksikaan voi sanoa - mutta keskinkertaiseksi jäi minun arviossani.

[Kristiina · Rating 4 out of 5]

Hulvatonta tarinaa Kummelin poikien aikuistumisesta. Ei mikään sotakirja, vaikka joskus sellaisenakin tarjottu. Ei kuitenkaan yltänyt Jään tasolle. Tarina pitkittyy ja alkaa toistaa itseään. Uusia näkökulmia historiaan, mutta ennen kaikkea ihmisten keskinäisiä suhteita ja kehitystä.

[Sonja Ring · Rating 4 out of 5]

Som finlandssvensk blev jag mycket berörd av boken, kände mej hemma bland miljön och karaktärerna. Tragiska saker som verkligen rörde mej fanns med, speciellt krigs skildringarna berörde extra mycket. Läsvärd bok

[Anneli Renfors · Rating 3 out of 5]

Mielenkiintoinen, vähän erilainen perspektiivi sotaan erilaisten yksilöiden kautta. Rauha saattoi tuntua sotilaista pahemmalta kuin sota.

[Susan]

Ihana kirja. Ihana lukukokemus. Taattua viihtymystä.

[Sally · Rating 3 out of 5]

Tykkäsin, mutta ei temmannut lähellekään samalla intensiteetillä mukaansa kuin Jää.

[Anna Kolunkulma · Rating 3 out of 5]

Hyvä mutta paikoin melko pitkäpiimäinen. Luettuani ensin Jään odotin hieman dramaattisempaa otetta.

[Viivi Westerholm · Rating 3 out of 5]

Edeltää Finlandiavoittajakirjaa "Jää". Kummelin perheen tarina Suonen sodissa. Erikoinen huumori kiinnosti.

[Iina · Rating 3 out of 5]

Pidin Jäästä paljon, joten tartuin tähänkin innokkaasti. Osoittautui lieväksi pettymykseksi: jotenkin ei onnistunut tempaamaan mukaansa yhtä hyvin kuin seuraajansa. Perushyvä toki.

[Alma Jylhä · Rating 3 out of 5]

Tunne ilmeisesti asustaa ennemmin kynässä kuin sydämessä, sillä se vuotaa esiin hänen kirjoittaessaan.
s. 457

[Taina Virsula · Rating 5 out of 5]

Jokainen sivu yhtä täydellinen luettava. Kiireetöntä, aivan kuin olisi itse paikalla. Pidin todella paljon!