What do you think?
Rate this book
Ohikuljetut - Erään kerjäläisperheen tarina
Ohikuljetut kertoo unohdetun tarinan romanikerjäläisistä Romanian syrjäloukoissa, Euroopan jalkakäytävillä ja uuden elämän alussa Suomessa. Se on myös kertomus siitä, miten katkaista tulevaisuudettomuuden kierre.Mihaela oli 16-vuotias tyttö, kun hän saapui Romaniasta Suomeen. Tavoitteena oli paitsi löytää elanto myös hankkia rahaa kotikylän olojen parantamiseksi. Haave töistä kariutui, ja käteen oli otettava kerjuukuppi.Ohikuljetut on tarina Mihaelasta ja hänen suvustaan. Se kertoo historian kulun uhreiksi joutuneista, hetkessä elävistä ihmisistä, jotka yrittävät parantaa asemaansa niin kuin suinkin vain voivat. Kirjassa tavataan matriarkkoja, mahtava mustalaisten kuningas (ja kuullaan kuinka eräs mummo sanoo hänestä suorat sanat), poliiseja, virkamiehiä, tarinankertojia, hevosmiehiä, nuoria ja vanhoja ihmisiä omine iloineen ja murheineen.Kirjan tekijät ovat seuranneet Mihaelan ja hänen sukunsa elämää 10 vuoden ajan Suomessa, Romaniassa, Kreikassa ja Virossa.Kimmo Oksanen (s. 1960) on Helsingin Sanomien pitkäaikainen toimittaja, jonka edellinen kirja Kasvonsa menettänyt mies palkittiin vuoden parhaana kirjana Bonnierin suuressa journalistikilpailussa.Heidi Piiroinen (s. 1978) on useasti Vuoden lehtikuva -kilpailussa palkittu Helsingin Sanomien valokuvaaja ja dokumenttiohjaaja.
- GenresNonfiction
480 pages
First published January 1, 2018
2 people are currently reading
49 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 12 of 12 reviews
May 16, 2021
Kimmo Oksanen, Heidi Piiroinen Ohikuljetut: Erään kerjäläisperheen tarina (Wsoy, 2018) e-kirja s. 480
Ohikuljetut-kirja sai monta kertaa palan nousemaan kurkkuuni, ja seuraavan kerran, kun näen kerjäläisen, katson häntä eri tavoin. Eihän kukaan, jolla asiat ovat kunnossa, alennu kerjäämään, ei ainakaan kylmässä Suomessa.
Suuri osa Suomessa olevista kerjäläisistä on Romanian romaneja. Toimittaja Kimmo Oksanen ja valokuvaaja Heidi Piiroinen ovat seuranneet kahden perheen elämänvaiheita noin kymmenen vuoden ajan. Kuvat ja tarinat paljastavat, että Romanian romaneista monet elävät slummeissa. Homeisten hökkeleiden vuotavia kattoja tilkitään muoviämpärin palasilla ja pyykkiä pestään silloin, kun on tarpeeksi vettä ja puita. Vesi haetaan kaivosta ja tarpeet tehdään hyysikkään, jos edes sellainen on pihapiirissä. Vuonna 2017 julkistettu raportti kertoo, että 80 prosenttia romaneista elää köyhyyysrajalla tai sen alapuolella ja että joka kolmas romanilapsi on nähnyt nälkää viimeisen kuukauden aikana.
Suomessakaan kerjäläiset eivät saa palveluja. He ovat asunnottomia ja paperittomia. Omiin nurkkiimme pesiytyneet likaiset ja rääsyissä kulkevat kerjäläiset tahdotaan pois, sillä toisten hätää ja köyhyyttä ei haluta kohdata. On helpompaa uskoa takana olevan järjestäytyneen rikollisuuden kuin nälän ja köyhyyden.
Niin kauan kuin rautaesirippu oli paikallaan, Länsi-Euroopassa ei tiedetty Romanian romanien surkeista oloista.
Rajojen auettua romaneja lähti hakemaan parempaa elämää lännestä. Heitä houkuteltiin valheellisin lupauksin, ja moni otti velkaa päästäkseen pois. Velkaa, jossa korko on sata prosenttia. Kuitenkin kun Romaniassa työttömyyskorvaus on noin 30 euroa kuussa, Suomessa kerjäämällä voi saada jo parissa päivässä paremman tienestin. Onko väärin siis, jos äiti hankkii itselleen ja lapsilleen ruokarahaa kerjäämällä?
Kerjäläisäitejä tahdotaan pelastaa lennättämällä heidät lapsineen takaisin kotimaahan. Kumpi on oikeasti parempi asuinpaikka äidille ja pienelle lapselle: Rastilan leirintäalue vai muutaman neliön ikkunaton lipunmyyntikoppi?
Saksassa toimitaan toisin. Siellä romanit saavat sosiaaliturvan, asunnon ja jopa luottokortin, jos kortinhaltijaperheen lapset käyvät koulua. Jos koulunkäynti jää kesken, luottokortti mitätöidään. Niinpä Saksassa romanilapset käyvät koulua ja elävät suhteellisen normaalia elämää.
Kannattaisiko Suomenkin ottaa Saksan käytäntö, vaikka se aluksi olisikin kallis? Lukemani perusteella ainoa keino saada romanit pois kaduilta ja ahdingosta on saada heidät osaksi yhteiskuntaa, ja siihen lasten koulunkäynti antaa mahdollisuuden.
EU:hun littymisen jälkeen Romaniaan on tullut monia kansainvälisiä yrityksiä. Syynä ovat alhaiset tuotantokustannukset eli suomeksi sanottuna surkeat palkat. Silti ammattitaitoisiakaan romaneja ei juurikaan palkata, koska kantaväestö syrjii romaneja. Työllistymistä haittaa myös se, että romaneissa on satojatuhansia luku- ja kirjoitustaidottomia. Jatkuvan matkustelun ja surkeiden elinolojen vuoksi romanien koulutaival keskeytyy. Motivaatiota koulunkäyntiinkään ei ole, koska likaisia ja haisevia romanilapsia kiusataan. Toisaalta nälkä vaikeuttaa oppimista ja keskittymistä. Ilmaista kouluruokaa ei ole, mutta vasta aloitetun Maito ja pulla -projektin ansiosta "rutiköyhien perheiden lasten ei tarvitse enää vain vesilasiaan rystyset sinisinä puristaen katsella vierestä, kun toiset syövät".
Romanityttöjen lapsuus on lyhyt. Vuonna 2014 Romaniassa lapsen sai 18 600 teini-ikäistä, ja näistä useampi kuin kaksi kolmesta oli romaneja. Romaniperheissä lapsia rakastetaan, mutta tulevaisuutta ei suunnitella. Niin kauan kuin romanit elävät vain tässä ja nyt, heidän tulevaisuutensa näyttää kehnolta. Maailma muuttuu, ja myös romanien toimintatapojen olisi muututtava. Tosin yhteiskuntien pitäisi antaa muutokselle mahdollisuus.
Ohikuljetut-kirja on vaikuttava ja opettavainen. Silti petyin, koska odotin kirjalta enemmän. Eniten minua kummastutti se, että vaikka teos on luokiteltu elämäkerraksi, en saanut keskiössä olevien perheiden vaiheista kunnollista kokonaiskuvaa. Kirja ei siis kerro niinkään kahden perheen tarinaa, vaan valottaa romanien elämää Romaniassa ennen ja nyt. Siinä kuvataan Ceaușescun hulluuksia ja vallanvaihdon merkitystä, mutta yhtä lailla kerrotaan holokaustin köyhyydestä, korruptiosta, syrjinnästä ja koulujärjestelmästä. Henkilöistä nostetaan esille niin Transsilvanian tunnetuin hahmo, Dracula, kuin erilaisia hyväntekijöitä ja merkkimiehiä, romanikuninkaista kaikkien romanien keisariin. Koska kirjassa on lukemattomia nimiä ja paikkoja, jotka eivät kiinnity tiedoissani mihinkään, lukeminen on välillä puuduttavaa.
Myös kirjan viimeistelemättämyys häiritsi, sillä samojen henkilöiden kohtaloista kerrotaan eri kohdissa samoja asioita. Esimerkiksi Suomessa tonttulakki päässä kerjänneestä Predasta ja hänen koulunsa keskeyttämisestä kirjoitetaan ties kuinka moneen otteeseen. Kaikkiaan kirjan rakenne onkin sekava, koska ajat, paikat ja henkilöt vaihtuvat taajaan.
Romanian romanit olisivat ansainneet ehyen ja kunnollisesti kustannetun kirjan, vastaavanlaisen kuin Mari Manninen teki kiinalaisista (Yhden lapsen kansa). Kaikki eväät Oksasella ja Piiroisella olisi ollut, mutta liekö kustantajan aikataulu ollut liian tiukka vai kustannustoimittaja liian löperö. Piiroisen valokuvat ovat kuitenkin hienoja, vaikuttavia. Niitä vain ei ikävä kyllä voi e-kirjassa suurentaa mitenkään, joten oikeuksiinsa ne eivät sähköisessä kirjaversiossa pääse. Ehkä vielä suuntaan kirjastoon ja haen käsiini "oikean" kirjan, jotta voin nähdä kuvat kunnolla.
Tähtiä antaisin 3,5, jos se olisi mahdollista. Hieman pitkin hampain siis annan neljä tähteä.
Helmet 2021: 4, 8, 11, 16, 26, 27, 34, 36, 37, 39, 45 ja 47/48 (Valas nimeltä Goliat)
Ohikuljetut-kirja sai monta kertaa palan nousemaan kurkkuuni, ja seuraavan kerran, kun näen kerjäläisen, katson häntä eri tavoin. Eihän kukaan, jolla asiat ovat kunnossa, alennu kerjäämään, ei ainakaan kylmässä Suomessa.
Suuri osa Suomessa olevista kerjäläisistä on Romanian romaneja. Toimittaja Kimmo Oksanen ja valokuvaaja Heidi Piiroinen ovat seuranneet kahden perheen elämänvaiheita noin kymmenen vuoden ajan. Kuvat ja tarinat paljastavat, että Romanian romaneista monet elävät slummeissa. Homeisten hökkeleiden vuotavia kattoja tilkitään muoviämpärin palasilla ja pyykkiä pestään silloin, kun on tarpeeksi vettä ja puita. Vesi haetaan kaivosta ja tarpeet tehdään hyysikkään, jos edes sellainen on pihapiirissä. Vuonna 2017 julkistettu raportti kertoo, että 80 prosenttia romaneista elää köyhyyysrajalla tai sen alapuolella ja että joka kolmas romanilapsi on nähnyt nälkää viimeisen kuukauden aikana.
Suomessakaan kerjäläiset eivät saa palveluja. He ovat asunnottomia ja paperittomia. Omiin nurkkiimme pesiytyneet likaiset ja rääsyissä kulkevat kerjäläiset tahdotaan pois, sillä toisten hätää ja köyhyyttä ei haluta kohdata. On helpompaa uskoa takana olevan järjestäytyneen rikollisuuden kuin nälän ja köyhyyden.
Niin kauan kuin rautaesirippu oli paikallaan, Länsi-Euroopassa ei tiedetty Romanian romanien surkeista oloista.
Rajojen auettua romaneja lähti hakemaan parempaa elämää lännestä. Heitä houkuteltiin valheellisin lupauksin, ja moni otti velkaa päästäkseen pois. Velkaa, jossa korko on sata prosenttia. Kuitenkin kun Romaniassa työttömyyskorvaus on noin 30 euroa kuussa, Suomessa kerjäämällä voi saada jo parissa päivässä paremman tienestin. Onko väärin siis, jos äiti hankkii itselleen ja lapsilleen ruokarahaa kerjäämällä?
Kerjäläisäitejä tahdotaan pelastaa lennättämällä heidät lapsineen takaisin kotimaahan. Kumpi on oikeasti parempi asuinpaikka äidille ja pienelle lapselle: Rastilan leirintäalue vai muutaman neliön ikkunaton lipunmyyntikoppi?
Saksassa toimitaan toisin. Siellä romanit saavat sosiaaliturvan, asunnon ja jopa luottokortin, jos kortinhaltijaperheen lapset käyvät koulua. Jos koulunkäynti jää kesken, luottokortti mitätöidään. Niinpä Saksassa romanilapset käyvät koulua ja elävät suhteellisen normaalia elämää.
Kannattaisiko Suomenkin ottaa Saksan käytäntö, vaikka se aluksi olisikin kallis? Lukemani perusteella ainoa keino saada romanit pois kaduilta ja ahdingosta on saada heidät osaksi yhteiskuntaa, ja siihen lasten koulunkäynti antaa mahdollisuuden.
EU:hun littymisen jälkeen Romaniaan on tullut monia kansainvälisiä yrityksiä. Syynä ovat alhaiset tuotantokustannukset eli suomeksi sanottuna surkeat palkat. Silti ammattitaitoisiakaan romaneja ei juurikaan palkata, koska kantaväestö syrjii romaneja. Työllistymistä haittaa myös se, että romaneissa on satojatuhansia luku- ja kirjoitustaidottomia. Jatkuvan matkustelun ja surkeiden elinolojen vuoksi romanien koulutaival keskeytyy. Motivaatiota koulunkäyntiinkään ei ole, koska likaisia ja haisevia romanilapsia kiusataan. Toisaalta nälkä vaikeuttaa oppimista ja keskittymistä. Ilmaista kouluruokaa ei ole, mutta vasta aloitetun Maito ja pulla -projektin ansiosta "rutiköyhien perheiden lasten ei tarvitse enää vain vesilasiaan rystyset sinisinä puristaen katsella vierestä, kun toiset syövät".
Romanityttöjen lapsuus on lyhyt. Vuonna 2014 Romaniassa lapsen sai 18 600 teini-ikäistä, ja näistä useampi kuin kaksi kolmesta oli romaneja. Romaniperheissä lapsia rakastetaan, mutta tulevaisuutta ei suunnitella. Niin kauan kuin romanit elävät vain tässä ja nyt, heidän tulevaisuutensa näyttää kehnolta. Maailma muuttuu, ja myös romanien toimintatapojen olisi muututtava. Tosin yhteiskuntien pitäisi antaa muutokselle mahdollisuus.
Ohikuljetut-kirja on vaikuttava ja opettavainen. Silti petyin, koska odotin kirjalta enemmän. Eniten minua kummastutti se, että vaikka teos on luokiteltu elämäkerraksi, en saanut keskiössä olevien perheiden vaiheista kunnollista kokonaiskuvaa. Kirja ei siis kerro niinkään kahden perheen tarinaa, vaan valottaa romanien elämää Romaniassa ennen ja nyt. Siinä kuvataan Ceaușescun hulluuksia ja vallanvaihdon merkitystä, mutta yhtä lailla kerrotaan holokaustin köyhyydestä, korruptiosta, syrjinnästä ja koulujärjestelmästä. Henkilöistä nostetaan esille niin Transsilvanian tunnetuin hahmo, Dracula, kuin erilaisia hyväntekijöitä ja merkkimiehiä, romanikuninkaista kaikkien romanien keisariin. Koska kirjassa on lukemattomia nimiä ja paikkoja, jotka eivät kiinnity tiedoissani mihinkään, lukeminen on välillä puuduttavaa.
Myös kirjan viimeistelemättämyys häiritsi, sillä samojen henkilöiden kohtaloista kerrotaan eri kohdissa samoja asioita. Esimerkiksi Suomessa tonttulakki päässä kerjänneestä Predasta ja hänen koulunsa keskeyttämisestä kirjoitetaan ties kuinka moneen otteeseen. Kaikkiaan kirjan rakenne onkin sekava, koska ajat, paikat ja henkilöt vaihtuvat taajaan.
Romanian romanit olisivat ansainneet ehyen ja kunnollisesti kustannetun kirjan, vastaavanlaisen kuin Mari Manninen teki kiinalaisista (Yhden lapsen kansa). Kaikki eväät Oksasella ja Piiroisella olisi ollut, mutta liekö kustantajan aikataulu ollut liian tiukka vai kustannustoimittaja liian löperö. Piiroisen valokuvat ovat kuitenkin hienoja, vaikuttavia. Niitä vain ei ikävä kyllä voi e-kirjassa suurentaa mitenkään, joten oikeuksiinsa ne eivät sähköisessä kirjaversiossa pääse. Ehkä vielä suuntaan kirjastoon ja haen käsiini "oikean" kirjan, jotta voin nähdä kuvat kunnolla.
Tähtiä antaisin 3,5, jos se olisi mahdollista. Hieman pitkin hampain siis annan neljä tähteä.
Helmet 2021: 4, 8, 11, 16, 26, 27, 34, 36, 37, 39, 45 ja 47/48 (Valas nimeltä Goliat)
Read
November 7, 2018Hyvä aihe ja pitkällä aikajänteellä tehty taustatyö – kirja olisi kuitenkin kaivannut työstämistä, siihen on jäänyt paljon toistoa ja rakenne on varsin sekava.
February 24, 2018
Aluksi innostuin valtavasti! Kirja tärkeästä ja kiinnostavasta asiasta. Loppua kohden teos lätsähti: toistoa liikaa. Kirjoittaja aivan kuin unohti, mitä hän on jo kertonut. Kirjoittajan toimittajan ammatti huokui, koska Ohikuljettujen luvut olivat kuin sanomalehtiartikkeleja. Tästä huolimatta teos oli hyvä ja tärkeä.
Koskettavat kuvat!
Koskettavat kuvat!
March 31, 2021
Paljon hyvää ja arvokasta tietoa romanien ja Romanian oloista, ja kirja, jolta olisin toivonut enemmän.
Kirjoittaja puhuu ihmisten kohtelemisesta yksilöinä ja rajojen ylittämisestä erilaisten ihmisten välillä. Kirjan tarkoitukseksi kerrotaan romaniperheen tarinan kertominen ja siihen liitetään erilaisia romanien asemaan ja oloihin kontekstia luovia osuuksia. Tarina kerrotaan rehellisen subjektiivisesti, siten kuin romanit sen itse ovat pystyneet kertomaan. Kuitenkin kirjoittaja yltyy vähän väliä kummalliseen spekulatiiviseen "runoiluun" ihmisten tai ihmisryhmien hyvin stereotyyppisestä sielun elämästä. Sanoma on yleensä joko se, että muut ovat pahoja, tai se että romanit ovat hyviä ja uhreja. Erityisesti hätkähdyttää kirjoittajan kannalta erilaiset elämäntavat ja harrastukset omaavien ihmisten kutsuminen vartalofasisteiksi. Tulikohan kirjoittajalle mieleen, että "vartalofasisteissa" voisi olla romanien auttajia tai kirjan lukijoita? (En tarkoita itseäni). Päättäjien todelliset motiivit ovat myös selvästi kirjoittajalla tiedossa. Ne ovat itsekkäitä ja pahoja, eivätkä missään nimessä oikeasti niitä, jotka päättäjät itse kertovat. Juurikaan konkretiaa kirjoittaja ei paremmista päätöksistä tarjoa. Tanskalaisen kirkon työntekijöidenkin vihjaillaan olevan rasisteja, koska ovat ottaneet hepatiittirokotukset joutuessaan siivoamaan majoittamiensa romanien jätteitä ja jätöksiä. Käsittääkseni hepatiittirokotus tosin on varsin yleinen esimerkiksi vanhainkodeissa ja sairaaloissa työskenteleville, mutta ilmaisesti jalon ja hyvän ihmisen tulisi huvikseen vaarantaa terveytensä tehdessään avustustyötä korkean hepatiittiriskin omaavienkin henkilöiden kanssa.
Kirjoittaja glorifioi toistuvasti romanien päivä kerrallaan elämistä, vaikka kirjasta, varsinkin sen kahdesta viimeisestä luvusta, käy hyvin ilmi tämän lyhytjänteisyyden vaikutukset yli sukupolvien periytyvään kurjuuteen. Myös länsimaissa impulsiivisuus ja kyvyttömyys asettaa pitkän tähtäimen suunnitelmia välittömän tarpeiden tyydytyksen edelle on tutkitusti sidoksissa monenlaiseen osattomuuteen ja rikollisuuteen - myös yli sukupolvien perittynä ja opittuna. Se ei ole romanien yksinoikeus.
Jos en entuudestaan tietäisi romanien ja Romanian oloja suunnilleen sellaisiksi kuin kirjoittaja ne kuvaa, olisi kirjoittajan käsittämätön ennakkoluuloisuus ja umpimielisyys vienyt uskottavuutta myös näiltä osin. Sain kirjasta paljonkin irti, mutta kokonaisuutena se on kirjoitettu lähinnä niille, jotka jo ennestään jakavat samoja mielipiteitä ja ennakkoluuloja kirjoittajan kanssa.
Kirjoittaja puhuu ihmisten kohtelemisesta yksilöinä ja rajojen ylittämisestä erilaisten ihmisten välillä. Kirjan tarkoitukseksi kerrotaan romaniperheen tarinan kertominen ja siihen liitetään erilaisia romanien asemaan ja oloihin kontekstia luovia osuuksia. Tarina kerrotaan rehellisen subjektiivisesti, siten kuin romanit sen itse ovat pystyneet kertomaan. Kuitenkin kirjoittaja yltyy vähän väliä kummalliseen spekulatiiviseen "runoiluun" ihmisten tai ihmisryhmien hyvin stereotyyppisestä sielun elämästä. Sanoma on yleensä joko se, että muut ovat pahoja, tai se että romanit ovat hyviä ja uhreja. Erityisesti hätkähdyttää kirjoittajan kannalta erilaiset elämäntavat ja harrastukset omaavien ihmisten kutsuminen vartalofasisteiksi. Tulikohan kirjoittajalle mieleen, että "vartalofasisteissa" voisi olla romanien auttajia tai kirjan lukijoita? (En tarkoita itseäni). Päättäjien todelliset motiivit ovat myös selvästi kirjoittajalla tiedossa. Ne ovat itsekkäitä ja pahoja, eivätkä missään nimessä oikeasti niitä, jotka päättäjät itse kertovat. Juurikaan konkretiaa kirjoittaja ei paremmista päätöksistä tarjoa. Tanskalaisen kirkon työntekijöidenkin vihjaillaan olevan rasisteja, koska ovat ottaneet hepatiittirokotukset joutuessaan siivoamaan majoittamiensa romanien jätteitä ja jätöksiä. Käsittääkseni hepatiittirokotus tosin on varsin yleinen esimerkiksi vanhainkodeissa ja sairaaloissa työskenteleville, mutta ilmaisesti jalon ja hyvän ihmisen tulisi huvikseen vaarantaa terveytensä tehdessään avustustyötä korkean hepatiittiriskin omaavienkin henkilöiden kanssa.
Kirjoittaja glorifioi toistuvasti romanien päivä kerrallaan elämistä, vaikka kirjasta, varsinkin sen kahdesta viimeisestä luvusta, käy hyvin ilmi tämän lyhytjänteisyyden vaikutukset yli sukupolvien periytyvään kurjuuteen. Myös länsimaissa impulsiivisuus ja kyvyttömyys asettaa pitkän tähtäimen suunnitelmia välittömän tarpeiden tyydytyksen edelle on tutkitusti sidoksissa monenlaiseen osattomuuteen ja rikollisuuteen - myös yli sukupolvien perittynä ja opittuna. Se ei ole romanien yksinoikeus.
Jos en entuudestaan tietäisi romanien ja Romanian oloja suunnilleen sellaisiksi kuin kirjoittaja ne kuvaa, olisi kirjoittajan käsittämätön ennakkoluuloisuus ja umpimielisyys vienyt uskottavuutta myös näiltä osin. Sain kirjasta paljonkin irti, mutta kokonaisuutena se on kirjoitettu lähinnä niille, jotka jo ennestään jakavat samoja mielipiteitä ja ennakkoluuloja kirjoittajan kanssa.
February 23, 2021
Kirja tärkeästä aiheesta. Olen samaa mieltä muiden kirjaa kommentoijien kanssa: kirjaa varten on tehty erittäin hyvää työtä ja aihetta on tarkasteltu monesta näkökulmasta. Kertomuksen kohdentaminen tiettyihin perheisiin ja sukuihin teki siitä vielä koskettavamman. Hyvän valokuvaajan otokset havainnollistivat myös kertomusta hyvin.
Mutta olen samaa mieltä muiden kanssa myös siitä, että kirja alkoi hyvin, mutta lopulta toistoa oli kertomuksessa liikaa ja teki itse asiassa seurannasta vaikeamman. Kirjan käydessä raskaammaksi, lukeminen hidastui, vaikuttaen lukukokemusta entisestään
Mutta siitä huolimatta, mielenkiintoinen aihe ja tärkeitä näkökulmia siihen. Hyvä ja perusteellinen perehtyminen aiheeseen ja kertomuksen eteneminen henkilöhahmojen kautta auttoivat pitämään mielenkiintoa yllä.
Mutta olen samaa mieltä muiden kanssa myös siitä, että kirja alkoi hyvin, mutta lopulta toistoa oli kertomuksessa liikaa ja teki itse asiassa seurannasta vaikeamman. Kirjan käydessä raskaammaksi, lukeminen hidastui, vaikuttaen lukukokemusta entisestään
Mutta siitä huolimatta, mielenkiintoinen aihe ja tärkeitä näkökulmia siihen. Hyvä ja perusteellinen perehtyminen aiheeseen ja kertomuksen eteneminen henkilöhahmojen kautta auttoivat pitämään mielenkiintoa yllä.
February 10, 2019
Todella hyvä, että tämä romanian kerjäläisten taustaa ja tarinaa on avattu. Itse olen ollut varsin tietämätön ja pohtinut ankarasti, pitäisikö kerjäläisille antaa rahaa. Kirja oli mielenkiintoinen vaikka aika sekavasti rakennettu. Toistoakin oli, joskaan se ei pahemmin häirinnyt. Olisin suomalaisena mieluusti lukenut ehkä vielä enemmän romanien arjesta ja kantaväestön suhtautumisesta heihin. Lopputulemana kuitenkin ehdottomasti silmiä ja mieltä avaava teos.
December 30, 2021
Kiinnostava aihe, jonka verhon taakse halusin kurkistaa ja toivoin kirjan antavan siihen vastauksia ja tarinoita. Historiaa oli kuljetettu hyvin mukana tarinoissa (eikä aihetta välttämättä irrallisena siitä voisikaan tutkia), mutta lukiessa ei voinut unohtaa, että kirjoittaja on toimittaja.
Halu heräsi lukea romanin omaelämänkerran, mutta ne taitavat olla harvassa, sillä yhä suurin osa romaneista on lukutaidottomia. Sitä odotellessa tämä suosituksena.
Halu heräsi lukea romanin omaelämänkerran, mutta ne taitavat olla harvassa, sillä yhä suurin osa romaneista on lukutaidottomia. Sitä odotellessa tämä suosituksena.
October 8, 2025
Kirjan aihe on kiinnostava ja samojen ihmisten elämien seuraaminen kymmenen vuoden ajan toimii. Kirja olisi tarvinnut todella runsaasti kustannustoimittamista ja editoimista. Samojen aiheiden, tapahtumien ja asioiden kertaaminen useita kertoja tekee lukemisesta puuduttavaa ja poukkoilevaa, ja lopuksi on vaikeaa saada kokonaiskäsitystä kirjasta.
Heidi Piiroisen kuvat ovat kauniita ja hyvä lisä kokonaisuuteen.
Heidi Piiroisen kuvat ovat kauniita ja hyvä lisä kokonaisuuteen.
February 4, 2025
Vaikka aikaa on kulunut, ja moni kerjäläinen maasta kadonnut, on kirja yhä ajankohtainen ja ajatuksia herättävä.
Taustatyö on todella tehty huolella, ja kirjasta näkee että tekijät tietävät, mistä kirjoittavat.
Harmittavaa samojen asioiden toistoa tuntui varsinkin loppua kohden tulevan, mutta pääsääntöisesti kirja oli sujuvaa luettavaa.
Kuvista ehdottomasti plussaa!
Taustatyö on todella tehty huolella, ja kirjasta näkee että tekijät tietävät, mistä kirjoittavat.
Harmittavaa samojen asioiden toistoa tuntui varsinkin loppua kohden tulevan, mutta pääsääntöisesti kirja oli sujuvaa luettavaa.
Kuvista ehdottomasti plussaa!
May 12, 2023
3+ ⭐️ Aihe itsessään on mielenkiintoinen, ja sitä oli käsitelty monipuolisesti. Kirjoittajan tyyli ei kuitenkaan ole suosikkini, sillä toistoa, kaunopuheisuutta ja spekulaatiota on liiaksi. Valokuvat ovat upeita!
August 15, 2018
Tarpeellinen, mielenkiintoinen, suututtava, surullinen, hämmentävä
Hieman toistoa oli jossain tekstipätkissä mutta ei se varsinaisesti lukemista häirinnyt.
Kuvat toivat hienon lisän.
Hieman toistoa oli jossain tekstipätkissä mutta ei se varsinaisesti lukemista häirinnyt.
Kuvat toivat hienon lisän.
Read
December 26, 2019Tästä kirjasta opin mm. arvostamaan lukutaitoa ihan uudella tavalla. Se ei ole itsestäänselvyys, vaan suuri lahja, joka mahdollistaa oppimisen niin monien eri asioiden oppimisen.
Displaying 1 - 12 of 12 reviews