Kaikki anteeksi

by Laura Manninen

"Minulla oli kaksi elämää: se josta puhuin ja se josta en puhunut."

Laura, neljääkymmentä lähestyvä vahvatahtoinen feministi ihastuu Mikkoon, joka on monessa mielessä täydellinen: hurmaava, kohtelias, herkkä ja sympaattisesti oikutteleva mies.

Vähitellen Laura, joka ei ole koskaan haaveillut lapsista, huomaa pyörittävänsä Mikon kanssa kolmilapsisen uusperheen arkea. On koira, omenapuut ja kauniisti vanhentunut omakotitalo.

Jonkin aikaa kaikki näyttää täydelliseltä.

Genres: Finnish Literature, Audiobook, Fiction, Contemporary

321 pages, Hardcover

First published February 1, 2018

Reviews

[Johanna · Rating 3 out of 5]

Tämä kirja piti hyvin otteessa ja oli pakko lukea loppuun suunnilleen yhdeltä istumalta. Kirjalliset ansiot jäivät kyllä aika vähäisiksi; kirjoitustyylin perusteella olisi voinut kuvitella lukevansa jonkun naistenlehden lukijan tarinaa tms. Kesken lukemisen piti ihan tarkistaa, onko kyseessä joku omakustanne tai pienkustantamo (ei ollut vaan WSOY). Aiheen puolesta tosi tärkeä kirja ja varmasti kirjailijalle itselleen iso ja merkittävä asia saada julkaistuksi.

[Elina Mäkitalo · Rating 5 out of 5]

Takakansitekstiä lukiessa mietin pitäisikö kirjan lukemista siirtää myöhemmäksi koska en oikein jaksa tällä hetkellä lukea kovinkaan raskaista asioista ja olen ihan vähän aikaa sitten lukenut paljon juuri lähisuhdeväkivallasta kertovaa kirjallisuutta. Tartuin kuitenkin kirjaan kun sitä suositeltiin ja hyvä näin koska kirja oli hyvä. Aihe on tietenkin raskas ja vakava, mutta pidin kirjoittajan tyylistä kirjoittaa ja kirjassa oli sekä niitä hyviä että huonoja hetkiä kerrottu realistisesti muttei kuitenkin sillä pahuudella mässäilyä ollut jota en myöskään jaksa. Kirja oli tarpeeksi koskettava ja totuudenmukainen. Näistä asioista pitää puhua ääneen jottei kukaan uskoisi olevansa yksin. Tämä sekä nolouden tunteen kokeminen olivatkin suuressa osassa kirjaa, miten itselle voi käydä näin. Teksti oli jouhevaa ja piti mielenkiintoa yllä. Olisin varmasti lukenut kirjan yhteen menoon ellei olisi pitänyt nukkua välissä, sen lukemista ei vain pystynyt lopettamaan. Kirjan teksti pysäytti ja kertoi hyvin sen mitä lähisuhdeväkivallan uhri kokee, miten tekijä osaa kietoa toisen itseensä ja miksi tällaisesta suhteesta on niin vaikea lähteä ja millaisia yleiset mielipiteet ovat. Ja että toivoa on päästä poiskin tuollaisesta tilanteesta. Ja miten tärkeää avun hakeminen tällaisessa tilanteessa on. Ettei ole yksin ja moni muukin on samassa tilanteessa. Että lyöjä lyö yleensä toisenkin kerran, pitää lähteä pois.

[Tuuli · Rating 4 out of 5]

A book about an abusive relationship inspired by a personal experience, this was a very strong and important read. It was very harrowing but it also had hope. Sometimes the book segwayed into different topics that didn't quite flow with the rest of the work, and similarly the language was sometimes odd and disengaging. All in all though it was a strong debut novel about an important topic, and I quite enjoyed it.

[Jemysieni · Rating 5 out of 5]

Huhhuh. Tämän takia meillä on kirjallisuutta, tämän takia kirjoja luetaan. Tämä on ehkä viime vuoden merkittävin kotimainen teos, joka kaikkien parisuhteessa olevien tai sellaiseen aikovien olisi hyvä lukea. Lisäksi jos on itse kokenut parisuhteessa väkivaltaa, suosittelen teoksen lukemista tietyin varauksin, koska tässä on hyvin ahdistavia ja todentuntuisia kuvauksia. Oleellinen viesti teoksessa kuitenkin on, ettei väkivalta ole koskaan uhrin vika.

Kirjassa käsitellään parisuhdeväkivaltaa ja sitä, kuinka se hiipii elämään pikkuhiljaa rakkauden verhon takaa. Ensin on pieniä varoitusmerkkejä, joita ei haluta huomioida. Koska onhan toinen nyt se maailman ihanin mahdollinen puoliso. Tilanne pahenee lähes huomaamatta, ja pian sitä löytää itsensä tilanteesta, josta oma henki on uhattuna, rakkaus on muuttunut velvollisuudentunteeksi, syyllisyydeksi, häpeäksi ja peloksi.

Teoksessa kuvataan, miksi itseään kunnioittavat ihmiset jäävät vaaralliseen suhteeseen ja miksi ongelmista vaietaan - miten epätavallisesta ja vaarallisesta tulee arkipäiväistä. Teoksessa kuvataan myös syitä väkivallan taustalla: Miten ihmisistä tulee hirviöitä? Miksi kukaan satuttaisi sitä kaikkein rakkainta ihmistä? Erityisansiona pidän aidon ongelman nostamista esiin: Miksi on niin vaikeaa saada apua? Miksi järjestelmä ei ota koppia, kun on hätä? Tärkeää on myös väkivallan moninaisuuden kuvaaminen ja tunnistaminen ja se, ettei väkivalta välttämättä ole vain yksi teko, vaan se voi muodostua myös pienistä eleistä ja kasautua ahdistavaksi arjeksi.

Tarinan tapahtumat ovat paikoin hyvin samankaltaisia, mutta paikoin kuitenkin melko mietoja siihen verrattuna, mitä olen aiemmin itse joutunut seuraamaan läheltä (yhtään kirjoittajan kokemuksia vähättelemättä, kaikki väkivalta on yksinkertaisesti väärin). Niin monet kirjan kohtaukset, väkivaltaisen osapuolen mielentilan muutokset, ennusmerkit ja käytösmallit tunnistin tarinasta. Tunnistin myös jatkuvan kireyden ja pelon ilmapiirin. Manninen on kuvannut pieniäkin nyansseja viiltävän tarkkanäköisesti ja realistisesti. Joitain käytösmalleja en ollut edes tietoisesti tunnistanut tai osannut nimetä aiemmin, mutta kirjan luettuani pystyn osoittamaan muistoja ja toteamaan, että tuossa toimittiin juuri näin. Olen aidosti hämmästynyt, miten täsmällisesti kirjassa tehdyt havainnot vastaavat omiani, vaikken itse samassa asemassa olekaan ollut.

Kaikki anteeksi on siis äärimmäisen realistinen, rehellinen ja tärkeä teos yhteiskuntamme kannalta. Kuuntelin teoksen äänikirjana, ja kuuntelemista oli vaikea lopettaa. Yhdeksän tuntia hurahti nopeasti ja jatkoin kuuntelua jokaisessa välissä, jossa oli vähänkin aikaa. Näiden syiden vuoksi annoin teokselle täydet tähdet.

Sitten syitä, joiden vuoksi joudun toteamaan, että objektiiviset tähdet ovat noin 4-4,5, kun kirjalliset ansiot otetaan huomioon. Teoksessa päästiin muutaman kerran parisuhteen väkivaltaisen osapuolen pään sisälle, ja minusta tämä oli virhe. Nämä jaksot rikkoivat täydellisen uskottavuuden putken, koska nämä pätkät tuntuivat hyvin kärjistetyiltä ja mustavalkoisilta. Nämä hetket toisaalta muistuttivat lukijaa, ettei hahmo ollut sitä, mitä se päähenkilön silmien läpi näytti olevan. Ne rikkoivat sympatian väkivallantekijää kohtaan, mikä saattoi helpottaa lukukokemuksen mentaalista taakkaa. Koska niinhän homma todellisuudessakin toimii - vahingolliseen suhteeseen jäädään, koska toista kohtaan koetaan sympatiaa ja kaikki teot pyritään ymmärtämään. Ehkä kirjailija teki tässä kuitenkin lukijalle karhunpalveluksen, ja kirja olisi ollut vaikuttavampi (ja raskaampi) ilman näitä välähdyksiä.

Toinen miinus tulee samojen metaforien liiasta toistosta. Vaikka kirjoittaja upotti tarinaan metakommentin niiden perustelemiseksi, alkoi tunteiden kuvaus sääilmiöiden kautta jossain vaiheessa hieman tökkiä, vaikka aluksi ne tuntuivat perustelluilta ja tilannetta hyvin kuvaavilta. Onneksi niiden käyttö kuitenkin loppui tai ainakin väheni, ennen kuin ne alkoivat vaikuttaa lukemisen mielekkyyteen. Äänikirjana kuunneltuna teos tuntui siltä, että kirjailija kertoo aidosti ja rehellisesti oman tarinansa, minkä vuoksi kieli on aika arkista. Mielestäni se kuitenkin sopii tyyliltään tähän teokseen. Korkeintaan muutamien dialogien kohdalla tuli hieman vieraannuttava tunne tarinasta kankeuden vuoksi.

Vaikka siis tunnistin teoksesta heikkouksia, pysyn täysissä tähdissä. Teos on yksinkertaisesti tärkeä ja kipeän realistinen, piste. Kaiken muun voi antaa anteeksi.

[Riikka Koo · Rating 3 out of 5]

Mitähän tästä sanoisi... nopsasti luettu ja ehdottoman tärkeä aihe. Uskottavasti kuvataan sitä, miten väkivallan tekijän hallinta kiristyy pikkuhiljaa ja uhrin käsitys todellisuudesta ja "normaalista" vääristyy samaa tahtia. Mutta. Turhan dokumentaarinen ollakseen toimiva romaani. Toisaalta kytkyt yleisempään tietoon lähisuhdeväkivallasta ja ihmisten persoonallisuuksista olivat ohuita ja pinnallisia. Ja loputtomiin kielikuviin tuli kyllä väsy.

[Sanni Ylimartimo · Rating 4 out of 5]

Olipas ahdistava kirja. Kamalaa, että kirjan tapahtumat ovat todellisuutta niin monelle. En toivoisi tällaista kenellekään ja jää varmasti pitkäksi aikaa päähän mietityttämään.

[Laura · Rating 3 out of 5]

Voimakas ja omakohtainen esikoisteos parisuhteesta ja parisuhdeväkivallasta. Tarina, jonkalaisia ei tahtoisi kuulla, mutta tavallaan toivoisi silti näkevän julkisuudessa enemmän, sillä vaitiolokulttuuri on selvästi yksi syy siihen, miksi tämä edelleen näin yleistä on.

Manninen tekee rohkeasti omasta yksityisestään näkyvää, tarinastaan yleisen. Kaunis kieli on mielenkiintoisessa ristiriidassa tarinan kanssa, tähän uppoaa ja huomaa lukeneensa alle vuorokaudessa koko kirjan.

[Waltteri · Rating 2 out of 5]

Aihe on voimakas, mutta valitettavasti Laura Manninen ei ole kovin hyvä kirjailija. Liian kehittymätön, mustavalkoinen ja mistä olin yllättynyt; konservatiivinen. Kieli on läpinäkyvää ja yksioikoisuudessaan hieman tylsää. Olisin kaivannut lisää väriä kerrontaan. Näin voimakkaasta aiheesta tulisi kirjoittaa paljon vavisuttavammin.

[Sisuhukka · Rating 4 out of 5]

Harvoin luen kirjoja läpi yhdeltä istumalta, etenkin kun ne eivät vastaa lempityylilajejani. Tämä ei ole kirja, jota haluaa koskaan joutua suosittelemaan kenellekään, mutta toisaalta se avaa näkymiä kenelle tahansa käsittelemäänsä aiheeseen. Kritisoin kuitenkin kovasti Mikko-lukuja, jotka estivät kulkemasta matkaa pääkertojan mukana.

[Johanna · Rating 5 out of 5]

Tämä meni välillä niin lähelle omia kokemuksia, että ahdisti ja värisytti. Hyvin kirjoitettu kirja ja hyvin tärkeästä aiheesta. Lukekaa, hyvät ihmiset!

[Inka · Rating 4 out of 5]

Kuuntelin tämän äänikirjana, ja tarina imaisi kyllä mukaansa. Teos vetää kyllä hiljaiseksi kertoessaan Lauran ja Mikon tarinan, tarinan väkivaltaisesta suhteesta, joka alkoi kuin unelma, ja vähitellen kaikki alkoi muistuttaa enemmänkin painajaista. Tarina kerrotaan Lauran näkökulmasta, ja siinä kuvataan (ainakin näin vailla omakohtaista kokemusta olevan lukijan näkökulmasta) uskottavasti se, mikä saa tavallisen fiksun naisen jäämään väkivaltaiseen suhteeseen, ja miten vaikea suhteen väkivaltaisuus on joskus tunnistaakaan, kun kaikki muuttuu niin vähitellen ja toisaalta edelleen elämään mahtuu niitä hyviäkin hetkiä.

Rankasta aiheesta huolimatta ja juuri sen takia ehdoton suositus tälle kirjalle. Tarinoita näistä vaikeista asioista tarvitaan lisääkin, jotta herätetään enemmän keskustelua niistä ja tuodaan toivottavasti näkyväksi se, etteivät tämänkaltaiset tarinat ole todellisessa elämässäkään harvinaisuuksia.

[Sari · Rating 4 out of 5]

Vaikuttava ja mieleen jäävä kuvaus parisuhdeväkivallasta ja siitä selviytymisestä. Lähes harlekiiniromaanimaisen kauniin alun jälkeen kirjan päähenkilö ui tosi syvissä vesissä, ja kirjailija onnistuu hienosti välittämään lukijalle tilanteen lähes kurkkua kuristavan ahdistavuuden. Myös loppu on valoisuudessaan hieno.

[Heta · Rating 3 out of 5]

Tätä kirjaa oli vaikea lähteä arvioimaan. Kokemukset ovat hyvin pitkälti kirjailijan omia ja sen vuoksi aihe on todella herkkä. Kirjan aihe, parisuhdeväkivalta, täytyykin nostaa tällä tavalla tapetille, sillä aivan liian moni ihminen tässä maassa joutuu kärsimään siitä. Väkivallan kuvailu kirjassa on älyttömän ahdistavaa, mutta samalla jäi jollain tavalla dokumentaariseksi ja kliiniseksi. Tunnereaktiot eivät tulleet tekstistä itsestään, vaan laajemmasti teemasta. Proosa oli välillä yllättävänkin kömpelöä ja etenkin vertauksia käytettiin aivan liikaa. Se söi lukukokemusta. Kun halusin uppoutua tarinan hirveyteen, tekstin kömpelyys tuli väliin. Kuitenkin tämä kirja antoi todella paljon ajattelemisen aihetta ja ihailen sitä, että Manninen on pystynyt sen kirjoittamaan omista kipeistä kokemuksistaan huolimatta. On tärkeää, että samassa tilanteessa olevat ihmiset saavat vertaistukea, ja tästä kirjasta sitä voi saada.

[Kirjoihin kadonnut || Johanna · Rating 4 out of 5]

Tämä kirja meni todella ihon alle ja välillä kuuntelu teki fyysisesti pahaa. Kamalinta on, että lähisuhdeväkivalta ja toksiset suhteet ovat arkipäivää niin monelle, olen nähnyt tätä elämässä liian paljon. Kirjan tapahtumat olivat hirveitä, eikä toivoisi kenenkään joutuvan elävän moisessa pelon ilmapiirissä. Se, että tiedostaa sen olevan arkipäivää joillekin ahdisti ja suretti kovasti. Narsismista on omakohtaisiakin kokemuksia. Siksipä kirja meni syvälle ihon alle ja sai pohtimaan asiaa syvemminkin reflektoiden. Suoraan sanottuna minä ahmin tätä ja samaan aikaan en halunnu kuunnella, koska se sattui ja suretti. Suorastaan syöksi tunteiden limboon. En niinkään kiinnittänyt huomiota mihinkään kirjallisiin piirteisiin, olin niin syvällä Lauran ja Mikon tarinassa. Mutta eikö se ole hyvän kirjan merkki, että se imaisee mukaansa, vaikuttaa tunnetasolla voimakkaasti ja saa pohtimaan asioita. Silti tuntui vaikealta antaa tähtiä tällaiselle kirjalle, siitä tuli ristiriitaiset tunteet. Päädyin kuitenkin antamaan 4⭐️.

Tästä tehty tv-sarja on ehdottomasti pakko nähdä!

[jennijohanna. · Rating 5 out of 5]

Kirja lähisuhdeväkivallasta. Teksti piti hyvin otteessaan, enkä malttanut laskea kirjaa kunnolla käsistäni. Kuinka joku ihminen osaa puhua kaiken hyväksi ja saa viranomaiset (poliisit sekä lastensuojelun) ja kaikki muutkin uskomaan, että kaikki on hyvin.

"Tiedän mitä siinä tapahtuu: luisut kaltevalla pinnalla vähitellen tavallisesta hieman outoon, oudosta huolestuttavaan, huolestuttavasta vaaralliseen ja vaarallisesta hengenvaaralliseen. Olet sammakko, joka laitetaan kattilassa kylmään veteen. Lämpötila nousee vähä vähältä, mutta et huomaa sitä. Vesi muuttuu tappavan kuumaksi, mutta et ymmärrä hypätä pois, koska olet niin tottunut. Et enää tiedä mikä on normaalia ja turvallista. Epänormaalista tulee uusi normaali. Tämä tapahtuu ihan tavallisille naisille, miehillekin."

Suosittelen.

[konstaohto · Rating 3 out of 5]

3,5/5
mul meni varmaa 3 viikkoo lukee tää…. ANYWAYS.
tää kirja oli NIIIN VITUN AHDISTAVA. usein piti vaa lopettaa tän kuuntelu kesken työpäivän ku ahisti vaan ja tuli fyysisesti huono-olo kuunnella tätä.
kaikki se henkinen, fyysinen, seksuaalinen ja taloudellinen väkivalta mitä tää päähenkilö koki🫨
ja se et tää kaikki on tosi tosi monelle suomalaiselle iha arkipäivää. disgusting.
siis ihan kauhea kirja mut samalla myös hyvä.
suosittelen jos pystyt lukee tollast settii :)

[Pirjo Nyberg · Rating 4 out of 5]

Kirja herätti voimakkaita ja ristiriitaisia tunteita, koska pystyin samaistumaan molempiin päähenkilöihin. Jäin miettimään oman elämän tilanteita ja välillä tuli itkukohtauskin lukiessa. Oli ehkä turhan rankka lukukokemus tässä nykyisessä mielentilassa mutta toisaalta myös hyvä. Kirjailija kirjoittaa rohkeasti auki väkivaltatilanteita mutta kertoo myös yhteiskunnan epäkohdista.

[Johanna · Rating 1 out of 5]

Jos edes epilogissa olisi mainittu se, ettei persoonallisuushäiriö tee kenestäkään automaattisesti väkivaltaista ja jos toisten ihmisten diagnosointiin olisi suhtauduttu kriittisemmin, olisin voinut antaa 2 tai jopa 3 tähteä. Sinänsä tarpeellinen tarina siitä, miksi väkivaltaisiin parisuhteisiin jäädään.

[Heli · Rating 4 out of 5]

Todella hyvin kirjoitettu omakohtainen tarina, tästä vaietusta aiheesta en ole muistaakseni aiemmin lukenut. Järkyttävää on se miten väkivallan uhrin ajatusmaailma muuttuu tilanteen jatkuessa. Tämä tarina jää varmasti mieleen pitkäksi aikaa.

[Maija · Rating 3 out of 5]

Kirjassa on tärkeä aihe; naisen kokema lähisuhdeväkivalta eri muodoissaan.

Valitettavasti teoksen kielessä käytetään liian paljon vertauksia ja turhia yksityiskohtia, joilla kuvataan päähenkilön sekä väkivallan tekijän tuntemuksia.

[Spidermonkey · Rating 3 out of 5]

Koskettava mutta rankka kuvaus parisuhdeväkivallasta sen kaikissa ilmenemismuodoissa. Tärkeä ja kamala aihe.

[Mari · Rating 5 out of 5]

Todella hyvä ja ajatuksia herättävä kirja. Suosittelen lukemaan!

[Meri · Rating 5 out of 5]

Viisi tähteä koska aihe on niin tärkeä. Parani loppua kohden ja käsitteli vaikeaa aihetta taitavasti ja harmaan sävyin.

[Tanja · Rating 4 out of 5]

Kertomus parisuhdeväkivallasta ja sen syntyprosessista omakohtaisena kokemuksena. Kirja nostaa keskusteluun yhteiskunnallisesti tärkeän aiheen. Karmaisevan mukaansatempaava kertomus, joka avaa silmät ja jonka myötä häiriintyivät (ainakin) yhden yön unet. Suosittelen.

[Kirsi · Rating 4 out of 5]

Kirja piti otteessaan melkein loppuun saakka, tosin pientä otteen heltymistä koin loppua kohden. Aiheena tärkeä ja mielenkiintoinen. Loppuun olisin kuitenkin kaivannut vielä jotain.

[Kaisa Loikkanen · Rating 5 out of 5]

"Miten tässä näin kävi? On kesäloman ensimmäinen viikko, onnenpensas valuu vanhan puutalomme portaanpielessä keltaista kukkaa, kivenheiton päässä heilimöivät vihreät viljapellot, aurinko heittää pehmoisia säteitään ja minä makaan kellarikerroksessa leipäveitsi kaulallani."

[Tuomas Aitonurmi · Rating 2 out of 5]

Kuuntelin äänikirjana. Parisuhteen kulku narsistisen ihmisen kanssa miltei ”oppikirjaesimerkkinä”, kaunokirjallisesti kuvattuna. Erityisen surullisen tilanteesta teki uusperheen lasten läsnäolo. Tarinana tärkeä, kirjallisesti ei ihmeellinen. Olisin karsinut tyhjäkäyviä arkitilanteiden kuvauksia, rakentanut näkökulmakerronnan rytmiä uudelleen.

[Erika Sääksvuori · Rating 5 out of 5]

Koukuttava pahanmielenkirja.

[Jenny · Rating 3 out of 5]

Approximately 1 out of 5 Finnish women will face domestic violence at some point in their life.
The true story told in this book by Laura Manninen is shocking, but not unique. This happens all the time.

This book made me feel a lot of things. The events are so hard to read knowing that they've actually taken place. It was also hard because being a survivor of abuse myself, these situations felt all too familiar.
So be warned: if you've faced domestic and/or sexual violence, this book will probably be quite triggering.
However, there's also hope in knowing there are so many strong and brave women who have faced these things and have walked away even stronger. The author is incredibly brave for opening up about this.

I think everyone should read this book. Survivors, yes, but I'd recommend this book especially for people who have a hard time understanding why any self-respecting woman would stay in an abusive relationship. I think this book does a good job in explaining why so many women feel like they can't leave. There was an anecdote in it which I think is very helpful: If you put a frog in boiling water, it'll jump out in shock. But if you put that same frog in lukewarm water and slowly heat it up, it won't jump out but instead will stay in the water, eventually boiling itself alive. That's often how it is in these relationships. The violence isn't sudden and unexpected, it begins slowly and eventually gets worse and worse, often ending in tragedy.

Laura, thank you for telling your story and doing your part in helping survivors feel less ashamed to talk about these things.

[Liisa | kirjavuori · Rating 4 out of 5]

Huh, tää oli raju. Ahdistavaa kuunneltavaa.

Ehdottoman tärkeä kirja aiheesta, josta ei todellakaan puhuta tarpeeksi. Ahdistavan vähitellen etenevä kuvaus tilanteesta, joka murenee — tai ehkä oli alusta alkaen palasina. Kun tiesi mikä on aihe, oli helppo tunnistaa hälyttävät hetken alusta asti.

Kritisoisin lähinnä sitä, miten tässä ei tehty eroa mielenterveysongelmien ja väkivallan välillä. Laura luopuu lopulta diagnosointiyrityksistä ja toteaa, etteivät kaikki, joita on lapsena lyöty, lyö toisia aikuisina. Sitä missään kohtaa ei sanota, etteivät kaikki, joilla on mielenterveysongelmia, ole väkivaltaisia. Siitä olin iloinen, että monessa kohtaa toistunut seksuaalinen väkivalta nimettiin lopussa raiskauksiksi — hämmensi, kun se tapahtuessaan ohitettiin jotenkin tosi nopeasti.

Lisäksi olisin toivonut vielä enemmän puhetta lapsista. Voivatko lapset, joiden isä on jatkuvasti väkivaltainen vaihtuvia naisystäviään kohtaan, olla turvassa kotona? Mietin paljon myös lasten äitiä, johon kertoja ei ollut yhteydessä missään kohtaa. Jäi kuitenkin mietityttämään, kenen oikeastaan pitäisi ottaa vastuu lasten turvallisuudesta.

Henkkoht olisin toivonut enemmän kuvausta päähenkilön diabeteksesta, joka jäi muutamaksi blink-and-you’ll-miss-maininnaksi insuliineista.

Huh, vaikea sanoa tästä kirjana kauheasti, tässä sisältö ajaa niin selvästi muodon ohi siinä, mitä jää ajattelemaan.