Firenze on Ellen Thesleffille enemmän kuin kaupunki. Se on ystävä ja rakastettu - 45 vuoden ajan.
Ellen on romaani, joka koostuu fiktiivisistä päiväkirjamerkinnöistä. Ne ovat kuin siveltimenvetoja, jotka piirtävät särmikkään muotokuvan rohkeasta ja itsenäisestä naisesta.
Firenzessä Ellen palvoo vanhoja mestareita ja maalaa aamusta iltaan. Perheenjäsenet ja taiteilijaystävät vierailevat kaupungissa tiheään ja päiviä värittää kiihkeä suhde englantilaiseen teatteritaiteilija Gordon Craigiin. Silti mikään ei voi horjuttaa tärkeintä - intohimoa maalaamiseen.
Minimalistisesti kerrottu taiteilijan elämää kuvaava romaani, josta kyllä pidin. Silti jäi tunne kuin jotain olisi jäänyt puuttumaan. Ajankuva ei välittynyt kirjan sivuilta, eikä merkinnät päässeet kunnolla myöskään sukeltamaan taiteilija sieluun. Tarina jäi lopulta melko etäiseksi. Oli kuitenkin mielenkiintoista tutustua tähän taiteilijaan, joka on ollut minulle ennen suhteellisen tuntematon.
Tämä kirja ei nyt jostain syystä sytyttänyt. Ihan luettava teos kumminkin. Kirjailija on varmasti nähnyt paljon vaivaa kirjan tunnelman luomiseksi, mutta silti juuri sitä tunnelmaa tavoitin itse vasta kirjan loppupuolella kunnes kadotin sen taas. Ehkä perustietoni Ellen Thesleffistä ovat liian ohuet ja siksi kirjasta jäi jotain puuttumaan?
Pidin tämän keveydestä, aitouden tunteesta. On kiehtovaa upota toiseen aikaan ja paikkaan - Elleniin on helppo samaistua. Samaan aikaan jotkin sanavalinnat ja ilmaisut tuntuivat liian uudenaikaisilta (tosi kylmä, "perinteinen rooliajattelu" jne.), ja toisaalta kokonaisuus jää aavistuksen valjuksi ja sivuhenkilöt ohuiksi.
Ellen Thesleffin kuvitteellinen päiväkirja Firenzen ajoilta. Suosikkitaiteilijani ja suosikkikaupunkini. Kirjailija kuvaa onnistuneesti muutamilla lauseilla oleellisimman: ihmisyys, elämänkaari, ilot, surut ja intohimot. Elämä!
Kauniisti kirjoitettu teos vie mukanaan Italian tunnelmiin. Vaikka teos on fiktiivinen, se välittää tunteen siitä, millaista taiteilijan elämä olisi saattanut olla tuona aikana, iloineen ja suruineen. Päiväkirjamaisuutensa puolesta teos on myös nopeasti luettavissa, mutta helpommin siihen pääsee sisälle nauttimalla pienistä palasista kerralla, koska silloin kirjan tunnelma välittyy vahvimmin. 4 tähteä.
Kuuntelin tämän öljyvärien kaipuuseen, rakenteeltaan hiukan sirpaleinen, mutta ajatukset inspiroivia ja kauniita. Täytyy etsiä kirjastosta käsiini Thesleffin varsinainen elämänkertakin.
Rakastin tätä, oli lempeä ja hento, runollinen ja kauniisti kirjoitettu, eläyttävä. Kaipasin silti lisää pohdiskeluja maailman tapahtumista, sisällissodasta tai maailmansodasta esimerkiksi. Tuntui myös oudolta, miksi Thesleff kirjoitta päiväkirjaa pelkästään Firenzessä? Aiheen rajaaminen on siis hyvä, mutta teos antaa ymmärtää, että taiteilija ei kirjoita Suomessa ollenkaan - esim. sodan aikana hän on vuosia matkustamatta Firenzeen, sitten sodan loputtua vasta Firenzessä hän tiivistää sodan tapatumia muutamaan merkintään. Jotenkin tuntuu epäloogiselta, että ihminen kirjoittaisi päiväkirjat vain yhdessä kaupungissa. Tai en tiedä, ehkä tää oli yksi pointti, joka meni ohi multa. Fiktiiviset päiväkirjamerkinnät olivat kuitenkin uskottavia ja taiteen tekemisen tunnelma ja energia oli läsnä niissä. Thesleffin ura ja ihmisen elämänkaari oli fokuksessa, hyvä niin.
Fiktiivinen romaani taiteilija Ellen Thesleffin elämästä. Päiväkirjan muotoon rakennettu teos sijoittuu Thesleffin Firenzessä viettämiin kuukausiin hänen elämänsä eri kuukausina. Firenzen kaupunki asukkaineen sekä ilmasto tulevat elävästi kuvatuiksi. Mutta väliin jäävät, Suomessa vietetyt kuukaudet ja vuodet vaativat selittelyä ja paikkaamista. Teos rakentaa ilmeikästä ja ruumiillistakin kuvaa naistaiteilijan elämästä ja kamppailuista sekä vanhenemisesta, ja siitä, miten hän lopultakin aina jää yksin.
Ellen kertoo oikeista ihmisistä ja sijoittuu oikeaan historialliseen kontekstiin, ollen silti täysin fiktiivinen teos. Kirja on saanut inspiraatiota Ellen Thesleffin oikeista päiväkirjoista ja kirjeistä, mikä luo kirjaan hyvin todentuntuisen miljöön. Olisi helppo uskoa, että merkinnät ovat oikeita, Thesleffin kirjoittamia.
Tätä kirjaa oli hauska kuunnella! Meinasin koko ajan unohtaa, että tää on romaani eikä oikee päiväkirja😅 Kirjan kieli oli eloisaa ja ihan näin Firenzen mun silmien edessä. Olin myös just Ateneumissa kattomassa yhtä näyttelyä, missä Thesleffinkin teoksia oli esillä ja oli kivaa bongailla esimerkiks niitä puupainettuja teoksia kirjasta.
"Ellen" on varsin onnistunut romaani ja nautittavaa luettavaa. Miltei minimalistinen kerronta soljuu tilaansa nähden kauniin visuaalisesti - kuin valokuvat tai piirrokset ja maalaukset. Jotain jäin silti kaipaamaan, ehkä vähemmän kaikkea, vähemmän sellaista joka vakuuttelee lukijalle, että tuonkin ajan Ellen eli. Joka tapauksessa Ellen on omiaan herättämään kiinnostuksen Thesleffin elämään ja taiteeseen, sekä kuvittelemaan itsensä aistilliseen Firenzeen.
En ole varma minkä verran tähtiä tälle antaisin. Tulin lopputulokseen, että mieluummin olisin lukenut Ellenin omia sanoja kuin fiktiivistä tekstiä. "Päiväkirja" jäi vähän hajanaiseksi, varsinkin, kun se keskittyi pelkästään Firenzeen. Mistä tämä rajaus? Hanna-Reetta Schreckin kirjoittamassa elämäkerrassa oli paljon eläväisempiä otteita esimerkiksi Thesleffin kirjeistä. Samanlaista leiskuvaa ilmaisua jäin kaipaamaan. Jotenkin tästä fiktiivisestä Ellenistä ei saanut kunnolla otetta.
Wow! Ellen Thesleff tulee todelliseksi ja tutun tuntuiseksi tämän kuvitteellisen päiväkirjansa sivuilla. Todella kaunista kieltä, hyvin kirjoitettu. Oli hienoa lukea Minna Canthista kertova Rouva C ja tämä kirja peräkkäin. Upeita, lahjakkaita, rohkeita ja aikaansa edellä olleita naisia molemmat. Yhdyn iäkkään Ellenin toteamukseen hänen viimeisellä Italian-matkallaan:” Nuorena ei tiedä millaista on menettää pikkuhiljaa kaikki. Ei nuoruus vaadi rohkeutta, vaan vanhuus.”
Kepeä, ehkä vähän liiankin kepeä fiktiivinen päiväkirja suomalaisuudesta, valkoisuudestakin, yläluokkaisuudesta, naiseudesta, feminismistä, kaiken uhraamisesta taiteelle.
Kielen notkeus on ihanaa, pienet hetket täysinäisiä ja elämästä raskaita. Sopii hyvin myös vinkkauksiin, koska tämän ympärille voisi rakentaa niin historiaa, taidetta, Suomea kuin erilaisia kuuluisuuksiakin.
Pirkko Soinisen Ellen- Ellen Thesleffin fiktiivinen Firenzen- päiväkirja laitan 2022 Helmet-haasteen kohtaan 1. Kirjassa yhdistetään faktaa ja fiktiota. Pidin kirjasta kyllä. Paikoittain kieli oli hyvinkin kaunista ja runollista. Toisinaan alkoi tympiä jonkun tietyn asian ainainen toistaminen. Mutta 3 tähteä tämä silti ansaitsee.
Minun on jotenkin vaikea päästä sisään näihin fiktiivisiin päiväkirjoihin ? Aikaan ei päässyt oikein kiinni ja kerronta oli toteavaa ja pinnallista. Jokin jäi puuttumaan, että oli ihastuttanut enemmän.
"Antaa kytevän kivun ja riemun tulla, aalto toisensa jälkeen, elämä on meri, elämä on kauneus, elämä on taide. Elämä on ihme."
Niin upea, ja tavoittaa hienosti intohimoisen suhtautumisen taiteelliseen työhön sekä Thesleffin omapäisyyden. Olisi tehnyt mieli alleviivata niin monta kohtaa.
Ihanaa kaupunkikuvausta ja paikoin hyvin kaunista kieltä, mutta kerronnasta jäi kuitenkin jotain puuttumaan eikä ajallinen rakennekaan lopulta ihan auennut.