What do you think?
Rate this book
Sivuhenkilö
Kirpeä ja suorasukainen romaani taiteilijuudesta ja tunnustuksen kaipuusta, tappion hetkistä ja voittamisen kummallisuudesta, sekä odotuksista ja todellisuudesta, jotka kulkevat alati omia teitään.
Mitä jos asiat eivät menneet sellaisella tavalla, niin kuin Vihervaaran Annalla, että asutaan jossakin maaseudulla, paimennetaan vuohia ja lampaita ja on suuri talo, paksu tukka ja paljon lapsia? Mitä jos ne menivät niin, että kissa söi kerman ja maito happani kannussaan? Jos löysi itsensä asunnosta, jossa oli koiperhosen haju ja koukku katossa? Jos kevät teki tuloaan ja oli juuri kirjoittanut kirjan ja kaiken piti muuttua, mutta ihmisillä olikin laadukkaat sohvat ja puolisot, ja täytyy nyt mennä, he sanoivat? Mitä jos oli odottanut jotakin toisenlaista, jos kaikkialla oli vain hiljaista?
Saara Turunen voitti Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon esikoisromaanillaan Rakkaudenhirviö (2015). Turusen toinen romaani jatkaa esikoisesta tuttua kerrontaa luoden kuitenkin kokonaan uuden ja itsenäisen kokonaisuutensa.
Mitä jos asiat eivät menneet sellaisella tavalla, niin kuin Vihervaaran Annalla, että asutaan jossakin maaseudulla, paimennetaan vuohia ja lampaita ja on suuri talo, paksu tukka ja paljon lapsia? Mitä jos ne menivät niin, että kissa söi kerman ja maito happani kannussaan? Jos löysi itsensä asunnosta, jossa oli koiperhosen haju ja koukku katossa? Jos kevät teki tuloaan ja oli juuri kirjoittanut kirjan ja kaiken piti muuttua, mutta ihmisillä olikin laadukkaat sohvat ja puolisot, ja täytyy nyt mennä, he sanoivat? Mitä jos oli odottanut jotakin toisenlaista, jos kaikkialla oli vain hiljaista?
Saara Turunen voitti Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon esikoisromaanillaan Rakkaudenhirviö (2015). Turusen toinen romaani jatkaa esikoisesta tuttua kerrontaa luoden kuitenkin kokonaan uuden ja itsenäisen kokonaisuutensa.
236 pages, Hardcover
First published March 2, 2018
32 people are currently reading
872 people want to read
About the author
Saara Turunen
20 books262 followersSaara Turunen on helsinkiläinen kirjailija ja teatterintekijä. Hänen työlleen on ominaista sukupuolen, normien ja taiteen teemojen tarkastelu. Turunen tunnetaan paitsi romaaneistaan Hyeenan päivät, Järjettömiä asioita, Sivuhenkilö ja Rakkaudenhirviö, myös työstään teatterin parissa. Turusen teoksia on käännetty lukuisille eri kielille ja esitetty ympäri maailmaa. Turunen on palkittu muun muassa Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnolla 2015 ja Suomi-palkinnolla 2016.
Saara Turunen is an internationally acclaimed and award-winning author, playwright and director. Much of her work examines the themes of art, identity and social norms. Turunen is known for her four highly acclaimed novels, Hyena Days 2024, Irrational Things 2021, The Bystander 2018 and Love/Monster 2015, but also for her work in theatre. Her works have been translated into numerous languages and performed all around the world. Turunen was granted with Lea-Award in 2020, with Finland prize in 2016 and with Helsingin Sanomat Literature Prize in 2015, all high profile awards given in Finland.
Saara Turunen is an internationally acclaimed and award-winning author, playwright and director. Much of her work examines the themes of art, identity and social norms. Turunen is known for her four highly acclaimed novels, Hyena Days 2024, Irrational Things 2021, The Bystander 2018 and Love/Monster 2015, but also for her work in theatre. Her works have been translated into numerous languages and performed all around the world. Turunen was granted with Lea-Award in 2020, with Finland prize in 2016 and with Helsingin Sanomat Literature Prize in 2015, all high profile awards given in Finland.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 127 reviews
October 26, 2018
Sivuhenkilö pomppasi kasvavan lukupinoni päällimmäiseksi, kun vaimoni sai sen lainaan viikoksi ja ahmaisi ennätysajassa. Lukiessa tunsin tietäväni melkein koko ajan, mistä Turunen puhui. Niin paljon tuttua, alkaen siitä kuinka esikoisteoksen tultua painosta olisi tehnyt mieli esitellä sitä jokaiselle vastaantulijalle, mikä tietysti myöhemmin tuntui naurettavalta.
Läpi kirjan nyökyttelin, naurahtelin ja hämmästelin, miten totta tämäkin oli ja miten en tuotakaan ollut tullut ajatelleeksi. Minut valtasi kummallinen tunne, jota en ollut kokenut aikoihin, en ehkä ikinä. Loppuun päästyäni otin tyhjän muistikirjan, sellaisen hienon jonka olin saanut puolitoista vuotta sitten ja säilyttänyt visusti hyllyssä uskaltamatta kajota siihen. Avasin miellyttävät hillityn oranssit kannet ja aloin kirjoittaa.
LISÄYS 26.10.2018
Kannattaa lukea tämä blogijuttu kommentteineen:
https://sivutiella.blogspot.com/2018/...
Läpi kirjan nyökyttelin, naurahtelin ja hämmästelin, miten totta tämäkin oli ja miten en tuotakaan ollut tullut ajatelleeksi. Minut valtasi kummallinen tunne, jota en ollut kokenut aikoihin, en ehkä ikinä. Loppuun päästyäni otin tyhjän muistikirjan, sellaisen hienon jonka olin saanut puolitoista vuotta sitten ja säilyttänyt visusti hyllyssä uskaltamatta kajota siihen. Avasin miellyttävät hillityn oranssit kannet ja aloin kirjoittaa.
LISÄYS 26.10.2018
Kannattaa lukea tämä blogijuttu kommentteineen:
https://sivutiella.blogspot.com/2018/...
May 3, 2019
Huh miten hyvä tämä olikaan!
Joskus kun lukee oikein hyvän kirjan, on hirvittävän vaikea sanoa siitä mitään. Varsinkin silloin, kun kirja osuu jonnekin omalle henkilökohtaiselle alueelle tavalla, että lukiessa unohtaa lukevansa. Kun joku on kirjoittanut kirjaksi juuri ne ajatukset, joita itsekin on pyöritellyt ja tekee sen niin taiten, ettei ole ihan varma enää, mikä on kirjan ajatusten ja omien ajatusten raja, tai onko sitä enää.
Hurjan tärkeä kirja, jossa itseäni puhututti niin moni asia (kaikki), että olisi hölmöä luetelle ne kaikki. Mutta tartuin ajatuksiin vapaaehtoisesta lapsettomuudesta ja lapsettomuudesta ylipäänsä. Yllättäen. Samalla oli niin ihanaa, NIIN IHANAA, lukea seuraava:
"Mitä jos yksinäisyys ei liity puolison metsästykseen ja Bridget Jones -elokuvan katselemiseen? Mitä jos yksinäisyy sei olekaan välivaihe? Mitä jos se ei olekaan odotusta siitä, että jonain pävänä joku tulisi ja pelastaisi ankeudelta? Mitä jos sekin kortti on jo katsottu eikä sen alla ollut mitää muuta kuin lisää ankeutta? Mitä jos yksinäisyys on tila, joka on tullut jäädäkseen? Voiko silloin aivan yhtä hyvin hankkia parikymmentä kissaa, lakata peseytymystä, syödä maksalaatikkoa suoraan paketista ja muuttaa ullakolle? Vai voisiko olla mahdollista, että eläisi kuitenkin ihmisarvoista elämää, vailla hirvittävää alakuloa, joka kumpuaa siitä oletuksesta, että jokaisella itseään kunnioittavalla ihmisellä on puoliso ja mielellään myös lapsia?" KIITOS.
Kirja pureutuu terävästi niihin odotuksiin ja oletuksiin joita helposti liitetään ihmisiin ja elämään ylipäänsä. Kirja ravistelee patriarkaalisia ajatuksia ja vaikka tavallaan kirja on kuin sormella osoitus, joka osoittaa niitä aika monelle feministille itsestäänselviä ongelmakohtia, niin tässä tehdään se taiten. Sitä kaikkea lukee ilolla ja nautinnolla. Kirja pureutuu tärkeisiin asioihin, mutta sen lukee helposti.
Kirja käsittelee myös kirjoittamista ja kirjallisuutta mielenkiintoisella tavalla. Klassikko on teos, johon viitataan tarpeeksi monta kertaa, kirjoittaa Turunen ja murskaa samalla ihanasti miehistä kirjallisuuden kaanonia.
Aion lukea kaiken mitä Turunen kirjoittaa. Ja on kirjoittanut. Sillä esikoinen on vielä, onneksi, lukematta.
Joskus kun lukee oikein hyvän kirjan, on hirvittävän vaikea sanoa siitä mitään. Varsinkin silloin, kun kirja osuu jonnekin omalle henkilökohtaiselle alueelle tavalla, että lukiessa unohtaa lukevansa. Kun joku on kirjoittanut kirjaksi juuri ne ajatukset, joita itsekin on pyöritellyt ja tekee sen niin taiten, ettei ole ihan varma enää, mikä on kirjan ajatusten ja omien ajatusten raja, tai onko sitä enää.
Hurjan tärkeä kirja, jossa itseäni puhututti niin moni asia (kaikki), että olisi hölmöä luetelle ne kaikki. Mutta tartuin ajatuksiin vapaaehtoisesta lapsettomuudesta ja lapsettomuudesta ylipäänsä. Yllättäen. Samalla oli niin ihanaa, NIIN IHANAA, lukea seuraava:
"Mitä jos yksinäisyys ei liity puolison metsästykseen ja Bridget Jones -elokuvan katselemiseen? Mitä jos yksinäisyy sei olekaan välivaihe? Mitä jos se ei olekaan odotusta siitä, että jonain pävänä joku tulisi ja pelastaisi ankeudelta? Mitä jos sekin kortti on jo katsottu eikä sen alla ollut mitää muuta kuin lisää ankeutta? Mitä jos yksinäisyys on tila, joka on tullut jäädäkseen? Voiko silloin aivan yhtä hyvin hankkia parikymmentä kissaa, lakata peseytymystä, syödä maksalaatikkoa suoraan paketista ja muuttaa ullakolle? Vai voisiko olla mahdollista, että eläisi kuitenkin ihmisarvoista elämää, vailla hirvittävää alakuloa, joka kumpuaa siitä oletuksesta, että jokaisella itseään kunnioittavalla ihmisellä on puoliso ja mielellään myös lapsia?" KIITOS.
Kirja pureutuu terävästi niihin odotuksiin ja oletuksiin joita helposti liitetään ihmisiin ja elämään ylipäänsä. Kirja ravistelee patriarkaalisia ajatuksia ja vaikka tavallaan kirja on kuin sormella osoitus, joka osoittaa niitä aika monelle feministille itsestäänselviä ongelmakohtia, niin tässä tehdään se taiten. Sitä kaikkea lukee ilolla ja nautinnolla. Kirja pureutuu tärkeisiin asioihin, mutta sen lukee helposti.
Kirja käsittelee myös kirjoittamista ja kirjallisuutta mielenkiintoisella tavalla. Klassikko on teos, johon viitataan tarpeeksi monta kertaa, kirjoittaa Turunen ja murskaa samalla ihanasti miehistä kirjallisuuden kaanonia.
Aion lukea kaiken mitä Turunen kirjoittaa. Ja on kirjoittanut. Sillä esikoinen on vielä, onneksi, lukematta.
March 18, 2018
"Miksi minulla on niin kova tarve todistella, ettei kirjani kerro tyttöydestä eikä nuoruudesta? Mitä niin ei-tärkeää niissä muka on, että minun on vakuutettava jotakin muuta? Ei tietenkään mitään, mutta jokin tässä ympäröivässä maailmassa ja sen kirjoittamattomissa laeissa tuntuu sanovan, että tyttöys ja nuoruus ovat vähäpätöisiä ja mitättömiä. Ja kun jokin teos luetaan vähäpätöisyyden ja mitättömyyden kautta on se ainoastaan tapahtumiensa summa, ei mitään sen kummempaa. Se ei tule verratuksi yhteiskuntaan eikä sijoitetuksi taiteen historiaan. Ja joskus mietin, että jos sattuisin olemaan mies, joka olisi kirjoittanut miehestä, olisiko kirjani luettu silloin toisella tavalla? Olisiko sukupuoleni edustanut eräänlaisia vakiota, oletusarvoa, jota ei olisi voitu unohtaa, olisiko teoksesta paljastunut jotain muutakin, jotain yhteiskunnallista, jotain poliittista, jotain ajasta kertovaa? Olisiko äitisuhde vertautunut maiden välisiin valtasuhteisiin? Olisiko kieroutunut omakuva ja katkeruus selitetty onnettoman lapsuuden sijasta yhteiskunnan mädännäisyydellä? Olisiko kysymys, miten minusta tuli minä, ollut sittenkin, miksi maailma on sellainen kuin on?"
Rakkaudenhirviö nousi heti suosikkikirjoihini, joten tiesin odottaa jotain hyvää. Ja hartaasti odotinkin. Sivuhenkilö ei tässä suhteessa lainkaan pettänyt, päin vastoin! Sivuhenkilö on suora, tunnustuksellinen romaani paitsi kertoja-esikoiskirjailijan elämästä, ajatuksista ja reaktioista kirjan julkaisun jälkeen, myös kiinnostava avaus siihen, millaista on elää ja toimia nuorena naiskirjailijana edelleen hyvin patriarkaaliseen kivijalkaansa nojaavassa kulttuurimaailmassa.
Päähenkilö tarkkailee romaanissa väsymättömän valppaasti, analyyttisesti ja välillä ironisesti itseään, kirjailijuuttaan, ihmissuhteitaan ja ympäristöään, ja tekee tarkkanäköisiä havaintoja näkemästään ja kokemastaan.
Sivuhenkilö purkaa auki rehellisesti ja kipakasti niitä rakenteita ja asemia, jotka yhä vaikuttavat herkästi ihmisten asennoitumisen taustalla, kun puhutaan kirjallisuudesta, kirjailijoista, kirjojen merkityksestä ja etenkin kirjallisuuden kaanonista ja historiasta, joka on hyvin pitkälle historiaan ollut lähinnä miesten miehille kirjoittaman kirjallisuuden historiaa.
Hyvin useaan otteeseen lukemisen aikana olisin halunnut vain etsiä Turusen käsiini ja kiittää häntä vuolaasti siitä, kuinka hienosti ja kuvaavasti hän pukee ajatuksiksi ne monet asiat, jotka ovat vaivanneet ja mietityttäneet minua itseäni - oli sitten kyse kirjallisuuden kaanonista, kulttuuripiireistä tai ihmisistä yleensä.
Suosittelen tätä varauksetta jokaiselle. Erityisesti lukijoille, jotka ovat kiinnostuneet kirjallisuudesta, kirjoittamisesta, kulttuurista ja feminismistä. Tai ei - suosittelen tätä ihan jokaiselle! <3
Rakkaudenhirviö nousi heti suosikkikirjoihini, joten tiesin odottaa jotain hyvää. Ja hartaasti odotinkin. Sivuhenkilö ei tässä suhteessa lainkaan pettänyt, päin vastoin! Sivuhenkilö on suora, tunnustuksellinen romaani paitsi kertoja-esikoiskirjailijan elämästä, ajatuksista ja reaktioista kirjan julkaisun jälkeen, myös kiinnostava avaus siihen, millaista on elää ja toimia nuorena naiskirjailijana edelleen hyvin patriarkaaliseen kivijalkaansa nojaavassa kulttuurimaailmassa.
Päähenkilö tarkkailee romaanissa väsymättömän valppaasti, analyyttisesti ja välillä ironisesti itseään, kirjailijuuttaan, ihmissuhteitaan ja ympäristöään, ja tekee tarkkanäköisiä havaintoja näkemästään ja kokemastaan.
Sivuhenkilö purkaa auki rehellisesti ja kipakasti niitä rakenteita ja asemia, jotka yhä vaikuttavat herkästi ihmisten asennoitumisen taustalla, kun puhutaan kirjallisuudesta, kirjailijoista, kirjojen merkityksestä ja etenkin kirjallisuuden kaanonista ja historiasta, joka on hyvin pitkälle historiaan ollut lähinnä miesten miehille kirjoittaman kirjallisuuden historiaa.
Hyvin useaan otteeseen lukemisen aikana olisin halunnut vain etsiä Turusen käsiini ja kiittää häntä vuolaasti siitä, kuinka hienosti ja kuvaavasti hän pukee ajatuksiksi ne monet asiat, jotka ovat vaivanneet ja mietityttäneet minua itseäni - oli sitten kyse kirjallisuuden kaanonista, kulttuuripiireistä tai ihmisistä yleensä.
Suosittelen tätä varauksetta jokaiselle. Erityisesti lukijoille, jotka ovat kiinnostuneet kirjallisuudesta, kirjoittamisesta, kulttuurista ja feminismistä. Tai ei - suosittelen tätä ihan jokaiselle! <3
September 4, 2018
Aivan huikea kirja! Miten voikin jokaista sanaa odottaa niin nälkäisenä ja hihkua useita kertoja ääneen sekä itselleen että muille, kuinka tää on maailman paras kirja ja ei oo totta miten hyvin tää tyyppi kirjottaa?
Tää sai mut pohtimaan itseäni ja valintojani, naiseutta, kirjoittamista ja häpeää enemmän kuin oikeastaan mikään muu kirja. Hauska, ahdistava, tarkkanäköinen, omaperäinen, samaistuttava ja ilmaisultaan täydellinen. Omaa luokkaansa! Tää kuuluu klassikoksi Woolfin ja niiden monien taitureiden rinnalle, jotka ei osin sukupuolensa takia oo saanut ansaitsemaansa arvostusta.
Tää sai mut pohtimaan itseäni ja valintojani, naiseutta, kirjoittamista ja häpeää enemmän kuin oikeastaan mikään muu kirja. Hauska, ahdistava, tarkkanäköinen, omaperäinen, samaistuttava ja ilmaisultaan täydellinen. Omaa luokkaansa! Tää kuuluu klassikoksi Woolfin ja niiden monien taitureiden rinnalle, jotka ei osin sukupuolensa takia oo saanut ansaitsemaansa arvostusta.
June 5, 2018
Tykkäsin isosti. Tästä voisi sanoa paljon mutta en osaa. Upeaa suomalaisen yhteiskunnan tekopyhien ja ahtaiden normien katselua eri kulmista.
April 23, 2018
Äärimmäisen hieno ja kriittinen romaani kirjailijasta, joka kirjoittaa kirjoittamisesta. Näennäisen pieneen kuvioon mahtuva tarina on kuitenkin yhtaikaa niin tarkkanäköinen sekä normeja korostuskynällä upeasti esiin tuova, että olisi varsin julmaa typistää se yhden ihmisen yksityiseksi kokemukseksi. Feministinen ja oivaltava teos on selvästi myös paikallaan, sillä tavallaan tästä loukkaantuneiden kriitikkoherrojen puolustusvarustus päällä kirjoitetut tekstit näyttävät, miten tämä on osunut johonkin arkaan. Sitä tosin ei olla ihan täysin taidettu tunnistaa, mutta se tuskin on Turusen vika.
March 10, 2018
Turusen esikoinen, Rakkaudenhirviö on minulle aikuisiän tärkein romaani. Odotukset olivat siis (lähes paniikinomaisen) kovat Sivuhenkilön suhteen. Enkä pettynyt.
Turusella on ainutlaatuinen kyky pakata tekstiin jotain (ainakin) sukupolvelleni ja sukupuolelleni samaistuttavaa ilman, että teksti on moralisoivaa suuntaan tai toiseen. Kyseenalaistavaa kylläkin.
Sivuhenkilössä minulle keskiöön nousivat Rakkaudenhirviöstäkin tuttu ulkopuolisuuden tunne suomalaisista normeista sekä sukupuolitettu häpeä. Kun Rakkaudenhirviössä päähenkilö kasvoi kituna suomalaisessa pikkukaupungissa tavallisuuden pakossa ja etsi itseään nuorena aikuisena maailman turuilta, niin Sivuhenkilössä päähenkilö pähkäilee kolmekymppisyyden normien kanssa; ystävät lisääntyvät, menestyvät työelämässä, ostavat taloja ja lähtevät baarista kotiin kymmeneltä. Lisäksi romaani on karunhauska kuvaelma suomalaisesta kustannusmaailmasta ja taidemaailman lainalaisuuksista laajemminkin; normi on keski-ikäisen miehen perikuva.
Väitän, että tämä on normikriittisin romaani, jota on Suomessa kirjoitettu. Ja kaikki mitä edellä kirjoitin pistää sitä kaukaloon perinteisenä kasvukertomusromaanina (jos sellaisia on, opponoin), mitä se onkin (jos sellaisia on, opponoin), mutta ei kuitenkaan. Se on enemmän kaunokirjallinen analyysi tämän hetken suomalaisista arvoista.
Sivuhenkilö ei ollut yhtä katartinen lukukokemus kuin Rakkaudenhirviö, mutta ei millään mittarilla pettymys. Luin sen yhdeltä istumalta. Romaanit limittyvät toisiinsa, vaikkeivät varsinaisesti samaa tarinaa kerrokaan. Tai kertovat. Suosittelen lukemaan julkaisujärjestyksessä.
Turusella on ainutlaatuinen kyky pakata tekstiin jotain (ainakin) sukupolvelleni ja sukupuolelleni samaistuttavaa ilman, että teksti on moralisoivaa suuntaan tai toiseen. Kyseenalaistavaa kylläkin.
Sivuhenkilössä minulle keskiöön nousivat Rakkaudenhirviöstäkin tuttu ulkopuolisuuden tunne suomalaisista normeista sekä sukupuolitettu häpeä. Kun Rakkaudenhirviössä päähenkilö kasvoi kituna suomalaisessa pikkukaupungissa tavallisuuden pakossa ja etsi itseään nuorena aikuisena maailman turuilta, niin Sivuhenkilössä päähenkilö pähkäilee kolmekymppisyyden normien kanssa; ystävät lisääntyvät, menestyvät työelämässä, ostavat taloja ja lähtevät baarista kotiin kymmeneltä. Lisäksi romaani on karunhauska kuvaelma suomalaisesta kustannusmaailmasta ja taidemaailman lainalaisuuksista laajemminkin; normi on keski-ikäisen miehen perikuva.
Väitän, että tämä on normikriittisin romaani, jota on Suomessa kirjoitettu. Ja kaikki mitä edellä kirjoitin pistää sitä kaukaloon perinteisenä kasvukertomusromaanina (jos sellaisia on, opponoin), mitä se onkin (jos sellaisia on, opponoin), mutta ei kuitenkaan. Se on enemmän kaunokirjallinen analyysi tämän hetken suomalaisista arvoista.
Sivuhenkilö ei ollut yhtä katartinen lukukokemus kuin Rakkaudenhirviö, mutta ei millään mittarilla pettymys. Luin sen yhdeltä istumalta. Romaanit limittyvät toisiinsa, vaikkeivät varsinaisesti samaa tarinaa kerrokaan. Tai kertovat. Suosittelen lukemaan julkaisujärjestyksessä.
Read
March 20, 2018Lukemisesta on jo viikko, mutten oikein vieläkään osaa pukea tätä sanoiksi. Todella hieno teos, jotenkin kolahti kovaa. Luin tätä herkutellen ja säästellen. Turusen tapa kirjoittaa on tavattoman hieno, hieno. Luen tämän varmaan vielä uudelleen.
November 5, 2018
Nyt oli kyllä todella samastuttava lukukokemus. Ehkä yksi kirja kahdestasadasta pääsee samastuttavuudessa edes kutakuinkin lähelle. Ja näin voin sanoa siitä huolimatta, että omassa elämässäni moni asia on mennyt eri tavalla kuin tämän kirjan päähenkilöllä (tai siis sivuhenkilöllä). Turunen on onnistunut tavoittamaan sukupolvikokemuksesta jotain todella olennaista. Niin, kyllä, minä näen tämän ennen kaikkea sukupolvikirjana.
Tai voihan olla, että kokemus on yhteinen vain minulle ja joillekuille muille itsensä oman elämänsä sivuhenkilöksi kokeville. Kymmenen vuotta sitten kirjoitin romaanikäsikirjoituksen paljolti samoista aiheista. Sitä ei koskaan julkaistu eikä koskaan julkaistakaan. Onneksi Turunen kirjoitti tästä niin paljon paremmin, niin minä voin keskittyä kirjoittamaan muita kirjoja.
Tämä runsaudensarvi pursuaa asioita, jotka vituttavat setämiehiä, ja sehän on vain hyvä juttu. Naivistisuudessaan Sivuhenkilö tuo tämän tästä mieleen myös Markus Kajon Kettus-jupinat, mutta asiaan tietenkin kuuluu, että naivistisen pinnan alla pureudutaan todella syvälle.
Tai voihan olla, että kokemus on yhteinen vain minulle ja joillekuille muille itsensä oman elämänsä sivuhenkilöksi kokeville. Kymmenen vuotta sitten kirjoitin romaanikäsikirjoituksen paljolti samoista aiheista. Sitä ei koskaan julkaistu eikä koskaan julkaistakaan. Onneksi Turunen kirjoitti tästä niin paljon paremmin, niin minä voin keskittyä kirjoittamaan muita kirjoja.
Tämä runsaudensarvi pursuaa asioita, jotka vituttavat setämiehiä, ja sehän on vain hyvä juttu. Naivistisuudessaan Sivuhenkilö tuo tämän tästä mieleen myös Markus Kajon Kettus-jupinat, mutta asiaan tietenkin kuuluu, että naivistisen pinnan alla pureudutaan todella syvälle.
August 8, 2018
Turusen toista kirjaa on myyty kirjailijan kirjana, kirjana kirjoittamisesta ja kirjailijan elämästä ja ammatista ja Suomen kirjallisista piireistä. Oli siinä niitäkin asioita - sarkasmia, ivaa, huumoria, taidemaailman stereotypioita ja joku ehkä tunnistettavakin.
Minua kosketti kuitenkin arki. Vähän - ja vähän enemmänkin - oleva ulkopuolisuus, kun ei kuulu joukkoon muttei putoa kunnolla ulkopuolellekaan. Nautin Turusen taidosta nähdä pienenpienet asiat ja tehdä niistä tarina, ainakin osa sitä. Rakkaus ja lämpö ovat jatkuvasti olemassa, mutta kohdistuvat ihan liian harvoin itsensä sivuhenkilöksi määrittäväksi päähenkilöön.
Kirja, joka on kehunsa ansainnut!
Minua kosketti kuitenkin arki. Vähän - ja vähän enemmänkin - oleva ulkopuolisuus, kun ei kuulu joukkoon muttei putoa kunnolla ulkopuolellekaan. Nautin Turusen taidosta nähdä pienenpienet asiat ja tehdä niistä tarina, ainakin osa sitä. Rakkaus ja lämpö ovat jatkuvasti olemassa, mutta kohdistuvat ihan liian harvoin itsensä sivuhenkilöksi määrittäväksi päähenkilöön.
Kirja, joka on kehunsa ansainnut!
February 26, 2019
Oivallinen kirja, jossa on tiiviissä paketissa monta kiinnostavaa näkökulmaa. Sukupuolikysymys on iso asia: miten naiskirjailijan teosta tarkastellaan vs mieskirjailijan teos? Nähdäänkö naisen teksti helposti tylsänä oman navan kaiveluna, siinä missä samaan tapaan kirjoittava mies kirjoittaa yleisesti ja arvokkaasti jotain ylevää ja hienostunutta ihmisyydestä?
Toinen kiinnostava näkökulma on ikäänkuin jatkoa perinteisen sävyiselle (sankari)tarinalle, jonka lopputuloksena syntyy esikoisteos ja kirjailijuus. Entä sitten? Turunen pohdiskelee kiinnostavalla tavalla sitä, miltä kirjan julkaiseminen sitten tuntuu, millaista on vastaanotto, kritiikki, negatiivinen kritiikki, sen sisältämä vallankäyttö, ihmisten reaktiot – ja entä sitten, kun saakin tunnustusta ja tuuli kääntyy ja yhtäkkiä kaikkia kiinnostaakin.
Kolmanneksi teemaksi nostaisin yleisen ulkopuolisuuden tunteen, miltä tuntuu olla kaiken ulkopuolella, tarkastella sukulaisia ja ystäviä jotenkin ulkoa, kokea olevansa erilainen.
Kaikkiaan varsin raikas, kiinnostava kirja.
Toinen kiinnostava näkökulma on ikäänkuin jatkoa perinteisen sävyiselle (sankari)tarinalle, jonka lopputuloksena syntyy esikoisteos ja kirjailijuus. Entä sitten? Turunen pohdiskelee kiinnostavalla tavalla sitä, miltä kirjan julkaiseminen sitten tuntuu, millaista on vastaanotto, kritiikki, negatiivinen kritiikki, sen sisältämä vallankäyttö, ihmisten reaktiot – ja entä sitten, kun saakin tunnustusta ja tuuli kääntyy ja yhtäkkiä kaikkia kiinnostaakin.
Kolmanneksi teemaksi nostaisin yleisen ulkopuolisuuden tunteen, miltä tuntuu olla kaiken ulkopuolella, tarkastella sukulaisia ja ystäviä jotenkin ulkoa, kokea olevansa erilainen.
Kaikkiaan varsin raikas, kiinnostava kirja.
April 12, 2018
Tämä oli hieno sukellus kirjallisuusmaailmaan ja vähän ehkä myös masentava kuvaus Suomen kirjallisuuspiireistä.
Muistan myös lukeneeni opiskeluaikoina Woolfin Oma huoneen ja sen vaikutuksen omaan mieleen. Oli kiva muistella omia ajatuspolkuja jotka ovat antaneet ymmärrystä miten kaikki taide ja yhteiskunta on rakennettu ja miten naisten näkymättömyys korostuu kaikessa.
Saara Turunen osaa kirjoittaa hienosti ja yhdyn paljon hahmon ajatuksiin, siksi oli kiva lukea ja pysähtyä välillä miettimään. Hieno, aivosoluja pomputtava teos.
Muistan myös lukeneeni opiskeluaikoina Woolfin Oma huoneen ja sen vaikutuksen omaan mieleen. Oli kiva muistella omia ajatuspolkuja jotka ovat antaneet ymmärrystä miten kaikki taide ja yhteiskunta on rakennettu ja miten naisten näkymättömyys korostuu kaikessa.
Saara Turunen osaa kirjoittaa hienosti ja yhdyn paljon hahmon ajatuksiin, siksi oli kiva lukea ja pysähtyä välillä miettimään. Hieno, aivosoluja pomputtava teos.
April 6, 2018
Sivuhenkilö on kirjoitettu niin samaistuttavasti, että tuntui kuin olisi omia ajatuksiaan lukenut. Osuu, uppoaa, toimii, itkettää ja lohduttaa. <3
February 5, 2022
Olen aikaisemmin kuunnellut tämän, nyt luin. Säilyy edelleen lempikirjahyllyllä.
October 29, 2018
Kun merkityksettömyys ja toisiaan seuraavat tyhjät päivät kohoavat pääosaan. Kun kuullaan sitä, joka ei ymmärrä, miksi häntä halutaan kuulla. Kun suodaan huomion valokeila niille asioille, jotka toisintavat pölyisiä valta-asetelmia.
Sivuhenkilö on kerrassaan mestarillisen samaistuttava kuvaus elämästä, josta ei osaa ottaa vastuuta tai iloa irti. Turunen kuljettaa ajatusten virtaa, huomioita ja tapahtumia herkkyydellä ja kielellä, joka nostaa lakonisuuden ja turhautuneisuuden näkyviin. Minäkertojuus leimaa kerrontaa vahvasti, mikä tekee tekstistä helposti lähestyttävää ja intiimiä, jopa päiväkirjanomaista.
Kirjan loppu herätti minussa ristiriitaisuutta, sillä olisin tavallaan toivonut, ettei päähenkilön tilanne ratkaisevasti muutu. Tällaisenaan loppu oli palkitseva, mutta se on myös jossain määrin geneerinen ja ärsyttävä. Toisaalta se ilahduttaa ja toisaalta harmittaa. Siis herättää tunteita!
Kaikista eniten nautin kuitenkin siitä, miten upean naisvoimainen teksti tämä on. Huumorilla ja piikikkäillä(kin) huomioilla tuodaan esille tasa-arvon ongelmakohtia ja syvälle juurtuneita asenteita. Tyttöys ja naiseus kukkimaan!
Sivuhenkilö on kerrassaan mestarillisen samaistuttava kuvaus elämästä, josta ei osaa ottaa vastuuta tai iloa irti. Turunen kuljettaa ajatusten virtaa, huomioita ja tapahtumia herkkyydellä ja kielellä, joka nostaa lakonisuuden ja turhautuneisuuden näkyviin. Minäkertojuus leimaa kerrontaa vahvasti, mikä tekee tekstistä helposti lähestyttävää ja intiimiä, jopa päiväkirjanomaista.
Kirjan loppu herätti minussa ristiriitaisuutta, sillä olisin tavallaan toivonut, ettei päähenkilön tilanne ratkaisevasti muutu. Tällaisenaan loppu oli palkitseva, mutta se on myös jossain määrin geneerinen ja ärsyttävä. Toisaalta se ilahduttaa ja toisaalta harmittaa. Siis herättää tunteita!
Kaikista eniten nautin kuitenkin siitä, miten upean naisvoimainen teksti tämä on. Huumorilla ja piikikkäillä(kin) huomioilla tuodaan esille tasa-arvon ongelmakohtia ja syvälle juurtuneita asenteita. Tyttöys ja naiseus kukkimaan!
This entire review has been hidden because of spoilers.
February 21, 2019
Taidan olla jonon viimeinen, joka ei ole tätä lukenut...Ihan rauhassa odottelin vuoroani kirjastojonossa yli puoli vuotta. Enkä muuten ole lukenut Turusen esikoistakaan, joten oli kiinnostavaa tutkia omia reaktioita.
Minulle Sivuhenkilö ei ollut mikään sukupolviromaani eikä feminismissään erityinen. Aiheissa on paljon tuttua aina kulutuskriittisyydestä kirjalijan kasvutarinaan, ja osittain myös antikasvutarinaan, saakka.
Minusta Turunen oli ennen kaikkea valloittavan raikas ja omaperäinen ääni. Sivuhenkilöys olisi ollut säälittävän surullista ilman hurmaavaa itseironiaa ja lakonista päälausetyyliä. Kirjan karamellejä olivat osuvat kuvaukset nuoren naiskirjailijan elämän pikkuhetkistä voittoineen ja tappioineen.
Ja mietin myös, voiko kirjailijan viesti enää kantaa mihinkään pelkkänä tekstinä ja ilman vuorovaikutusta. Siksi toivon jokaisen oman elämänsä sivuhenkilön tästä kirjasta voimaantuneen: enää se oma huone ei riitä vaan oma tila on otettava myös oman huoneen ulkopuolella, jos haluaa tulla kuulluksi.
Minulle Sivuhenkilö ei ollut mikään sukupolviromaani eikä feminismissään erityinen. Aiheissa on paljon tuttua aina kulutuskriittisyydestä kirjalijan kasvutarinaan, ja osittain myös antikasvutarinaan, saakka.
Minusta Turunen oli ennen kaikkea valloittavan raikas ja omaperäinen ääni. Sivuhenkilöys olisi ollut säälittävän surullista ilman hurmaavaa itseironiaa ja lakonista päälausetyyliä. Kirjan karamellejä olivat osuvat kuvaukset nuoren naiskirjailijan elämän pikkuhetkistä voittoineen ja tappioineen.
Ja mietin myös, voiko kirjailijan viesti enää kantaa mihinkään pelkkänä tekstinä ja ilman vuorovaikutusta. Siksi toivon jokaisen oman elämänsä sivuhenkilön tästä kirjasta voimaantuneen: enää se oma huone ei riitä vaan oma tila on otettava myös oman huoneen ulkopuolella, jos haluaa tulla kuulluksi.
May 17, 2018
MÄÄ TYKKÄSIN TÄSTÄ NIIN. Okei, mä myös tosi paljon halusin tykätä tästä, mutta mikä onnen päivä, kun tykkäsin just niin paljon ja enemmänkin. Nauroin ääneen useasti. Tosi hyvin sanottu juttuja! Olisin halunnut alleviivata lauseita tai laittaa sivuja hiirenkorvalle, mut penteleen sähkökirja ei siihen taivu. Mutta ehkä hommaan tän ihan hyllyyn, koska tämän kirjan voisin lukea uudestaan. Ja samalla tämän kaiken hehkutuksen takana mä ymmärrän, että kirjaa mä myös kaipasin just nyt. Oli ihanaa lukea tekstiä ja tuntea halua huutaa "mä niin tiiän" koko ajan. Kuitenkin aika usein kirjojen suuri(mpia) arvoja ovat samaistumisen tunteet. Samaistumista universaaleihin ihmisten jakamiin tunteisiin, kuten pettymykseen tai onnellisuuteen tai katkeruuteen tai kateuteen tai rakastumiseen saa monista kirjoista. Mutta välillä tuntuu vaan niin hyvältä lukea helsinkiläisen + kolmekymppisen + feministin + Kallion lukion käyneen luovan alan ihmisen tunnistettavista tunteista.
July 30, 2018
En tiedä mitä odotin - en ollut uskaltanut tarttua kirjailijan Rakkaudenhirviöön jostain ouodsta syystä ja nytkin pelkäsin että luvassa on sitä sukupolvikokemusta jota en tunnista itse ollenkaan. Mutta toisin kävi. Teki mieli alleviivata joka sana ja tuntui että minä - hillittömän keskiluokkainen palkkatyötä tekevä kahden lapsen äiti joka ei ole ikinä tehnyt mitään keskiarvosta poikkeavaa - ja kirjailija, yksinelävä taiteilija jonka suurin kammo on tavallisuus - olemme samaa mieltä ihan kaikesta. Ihmis- ja perhesuhteiden kuvaus oli herkullisinta ja rehellisintä mitä olen lukenut ehkä vuosiin (Knausgårdin jälkeen?) ja esikoisromaanin ensiaskeleiden ja vastaanoton seuraaminen niin tunnistettavaa ja hienosti kuvattua vaikka en voi siitä tietää mitään. Nyt jonotan malttamattomana rakkaudenhirviötä ja olen varannut kaikki Sivuhenkilön suosittelemat "uudet klassikot", myös ne jotka olen lukenut aikaisemmin - haluan nähdä ne uusin silmin. Kiitos Saara Turunen!
April 13, 2019
Ohoh. Jos tämä oli navan kaivelua, omituisen tarkasti kirjailija tiesi, mitä juuri minun navastani löytyy. Sivuhenkilö-päähenkilön neuroottisuus nauratti monta kertaa ääneen, kirjan julkaisuun liittyvät tuntemukset olivat niin tunnistettavia, että lukukokemus oli välillä kiusallisenkin intiimi, huomiot yhteiskunnasta olivat tarkkanäköisiä. Täytyypä lukea jossain vaiheessa se esikoinenkin.
June 11, 2023
Saara Turusen rehellinen ja oivaltava kirjoitustyyli miellyttää minua kovasti. Kirjaa lukiessa elää mukana ja ajatukset virtaavat. Tekee mieli vähän väliä kesken lukemisen nousta kertomaan jollekulle, että hei, tässä sanotaan näin ja minunkin mielestäni asia on näin.
October 27, 2018
Saara Turusen Sivuhenkilö jatkaa mainioon tyyliin siitä, mihin Rakkaudenhirviö lukijan jätti. Päähenkilö, joka jo esikoisteoksessa koki ulkopuolisuutta vähän kaikkialla, huomaa olevansa sivuhenkilö myös kulttuurisella kentällä, koska ei ole mies. Esikoisteoksen saama kritiikki kun leimaa naiseksi kasvamisen epäkiinnostavaksi aiheeksi.
Se, että Turunen kirjoittaa kokonaisen romaanin ikään kuin vastineeksi kritiikille, on loistava teko - siinä on kirjailijan valta! Se, että kirjasta kohistaan ja siitä keskustellaan on hienoa. Jospa vihdoin tyttöyttä ja naiseutta alettaisiin nähdä arvokkaina asioina myös kaunokirjallisuudessa. Lukeminenhan on suurimmalta osalta naisten harrastus - miksi naisten elämästtä ei kirjoitetta niin, että heidät esitetään oman elämänsä subjekteina.
Feministinen kirjallisuudentutkimus on yrittänyt piipittää näistä aiheista jo ties kuinka kauan, mutta tarvitaan kaunokirjallisuutta ja tarvitaan kirjailijoiden ja lukijoiden keskustelua aiheesta. Tarvitaan rohkeutta kirjoittaa kukkien kastelusta ja miellyttämisen halusta ja kirjallisuuden kaanonin miehisyydestä. Ainakin minä tunnistan niistä itseni ja ne kiinnostavat minua, kuten minua kiinnostaa moni muukin asia elämässä ja yhteiskunnassa, koska olen nainen.
Se, että Turunen kirjoittaa kokonaisen romaanin ikään kuin vastineeksi kritiikille, on loistava teko - siinä on kirjailijan valta! Se, että kirjasta kohistaan ja siitä keskustellaan on hienoa. Jospa vihdoin tyttöyttä ja naiseutta alettaisiin nähdä arvokkaina asioina myös kaunokirjallisuudessa. Lukeminenhan on suurimmalta osalta naisten harrastus - miksi naisten elämästtä ei kirjoitetta niin, että heidät esitetään oman elämänsä subjekteina.
Feministinen kirjallisuudentutkimus on yrittänyt piipittää näistä aiheista jo ties kuinka kauan, mutta tarvitaan kaunokirjallisuutta ja tarvitaan kirjailijoiden ja lukijoiden keskustelua aiheesta. Tarvitaan rohkeutta kirjoittaa kukkien kastelusta ja miellyttämisen halusta ja kirjallisuuden kaanonin miehisyydestä. Ainakin minä tunnistan niistä itseni ja ne kiinnostavat minua, kuten minua kiinnostaa moni muukin asia elämässä ja yhteiskunnassa, koska olen nainen.
January 6, 2021
Åh! Igenkänning, skratt, aha-flashar och reflektioner. En hel del av de feministiska tankarna är inte giltiga för svenska förhållanden (eller?) men det kan jag ha överseende med. Älskar också huvudpersonens tankar och hur hon driver iväg i dagdrömmar om hur det skulle ha varit om... Och handen på hjärtat - hur är det för dig? Håller en releasefest samma mått som ett bröllop? Tar du ledigt, lägger pengar på kläder och fixar boende för att helhjärtat ägna dig åt Den Stora Dagen?
Favoritcitat:
När man vill skämma bort en kvinna sminkas hon och kläs upp så hon blir annorlunda än hon är i verkligheten, tänker jag. Precis som om budskapet var att allt är ljuvligare bara du inte är den du är.
Favoritcitat:
När man vill skämma bort en kvinna sminkas hon och kläs upp så hon blir annorlunda än hon är i verkligheten, tänker jag. Precis som om budskapet var att allt är ljuvligare bara du inte är den du är.
October 21, 2018
Nappasin mukaan kirjaston Bestseller -hyllystä, kun monet olivat kehuneet. Vähän epäilevillä mielin aloitin lukemisen, mutta nautin kuitenkin koko kirjan ajan. Ajatuskuvio päähenkilöstä sivuhahmona tuli selkeäksi kirjan alkupuoliskolla jo, ja pelkäsin teoksen alkavan toistaa samaa kuviota ilman suurempaa juonta. Asioita kuitenkin tapahtui (en ala spekuloimaan omaelämäkerrallisuudella), jännitteitä syntyi ja sivuhenkilö-päähenkilö olikin jotenkin pakotettu ottamaan kantaa omaan olemiseensa.
En usko, että luen tätä uudelleen, mutta olen iloinen, että käytin tähän aikaani.
En usko, että luen tätä uudelleen, mutta olen iloinen, että käytin tähän aikaani.
May 29, 2018
”Päivän päätteeksi menimme ulos ja käveliksimme metsässä talon takana. Taiteilija keräsi kimpun keltaisia kukkia. Sellaisista sitkeistä ja paksuvartisista, joissa ei minun mielestäni ollut mitään hienoa. Ajattelin, että kissankellot olisivat olleet kauniinpia, ne ovat niin hauraita, mutta nyt vaihdoin mielipidettäni. Minäkin pidin tästä lähtien eniten keltaisista kukista.”
October 4, 2018
Kaunis, levollinen ja levoton. Saara Turusella on taito sanoa niin paljon niin pienellä sanamäärällä. Teksti soljuu eteenpäin ja tietyt yksityiskohdat toistuvat. Tunteet ja tunnelmat on sanoitettu niin hyvin, että tuntuu luissa asti.
June 22, 2019
Tekisi mieli sanoa paljon tästä kirjasta, mutta se on vaikeaa. Kirjassa taas lukukokemuksena ei ollut mitään vaikeaa, mahtavaa tykittelyä alusta loppuun. Terävää ja tarkkaa yhteiskuntakritiikkiä, avointa ja paljastavaa kerrontaa. Mitä lämpimin suositus.
July 3, 2018
Erittäin naseva ja liikuttava kuvaus kirjailijaihmisen elämästä.
February 12, 2019
Tämä oli rehellinen, oivaltava (ja lukijalle oivaltamisen iloa tuottava) ja paikoin hillittömän hauska! Rakkaudenhirviö menee tämän luettuani lukulistalle.
September 22, 2018
Tätä kirjaa ei kai voi olla lukematta suhteessa Rakkaudenhirviöön. Niinpä menin katsomaan, mitä siitä olen aikoinaan pitänyt. Olen kirjoittanut "Päähenkilö sai kaiken mitä halusi, mutta oli silti läpeensä tyytymätön koko ajan. Rasittava tyyppi, rasittava kirja."
Aika lailla samat ajatukset tästä teoksesta, joka kuvaa sitä, miten kirjailija elämäänsä elää kirjan julkaisemisen jälkeen. Kirjan, joka ensin teilataan arvostelussa, ja saakin sitten esikoiskirjan palkinnon. Pääasiassa kuvataan kirjoittajan omaa eksistentiaalista napanöyhtää, joka peilautuu sisarusten lapsiperhe-elämään ja vanhempien täyttymättömiin odotuksiin. Edes kirjallisuuspalkinto ei tuo onnea, sillä kirjailijasta tulee oman elämänsä sivuhenkilö.
Kirjassa on paljon hyviä, teräviä huomioita sekä yhteiskunnasta että kirjailijuudesta. Jälkimmäisessä vaikein asia tuntuu olevan sen hyväksyminen että lukija, kriitikkokin, saa lukea teoksesta ihan mitä itse haluaa. Valmis teksti ei ole enää tekijänsä hallittavissa.
Mutta koska teos on minulle samanlaista päälausevetoista hakkaavaa jaanausta kuin Rakkaudenhirviökin, en syttynyt sille sen enempää. Päähenkilö sai kaiken mitä halusi, mutta oli silti läpeensä tyytymätön koko ajan. Rasittava tyyppi, rasittava kirja.
Aika lailla samat ajatukset tästä teoksesta, joka kuvaa sitä, miten kirjailija elämäänsä elää kirjan julkaisemisen jälkeen. Kirjan, joka ensin teilataan arvostelussa, ja saakin sitten esikoiskirjan palkinnon. Pääasiassa kuvataan kirjoittajan omaa eksistentiaalista napanöyhtää, joka peilautuu sisarusten lapsiperhe-elämään ja vanhempien täyttymättömiin odotuksiin. Edes kirjallisuuspalkinto ei tuo onnea, sillä kirjailijasta tulee oman elämänsä sivuhenkilö.
Kirjassa on paljon hyviä, teräviä huomioita sekä yhteiskunnasta että kirjailijuudesta. Jälkimmäisessä vaikein asia tuntuu olevan sen hyväksyminen että lukija, kriitikkokin, saa lukea teoksesta ihan mitä itse haluaa. Valmis teksti ei ole enää tekijänsä hallittavissa.
Mutta koska teos on minulle samanlaista päälausevetoista hakkaavaa jaanausta kuin Rakkaudenhirviökin, en syttynyt sille sen enempää. Päähenkilö sai kaiken mitä halusi, mutta oli silti läpeensä tyytymätön koko ajan. Rasittava tyyppi, rasittava kirja.
July 14, 2019
I'm entirely biased in loving Saara Turunen's novels: I've had multiple people recommend her books to me because "they remind me of you!" and my responses are equal portions an irritated "Hey come on now!" and a flabbergasted "Yes, I know..."
Turunen's second autobiographical wallowing in existential pain when she tries to come to terms with the concept of shame and the inklings of an impostor syndrome as an author is just wonderfully human. At the same time, these highly personal reactions and thoughts that on the surface may seem passing and navel-gazingly irrelevant are political, too, as they're expressions of what's culturally ingrained in us in a way that is hard to wash off when generations upon generations of people are sitting on your neck, making demands.
Sivuhenkilö, "The Supporting Actor" or "The Person on the Sidelines", is a thoughtful rumination, veiled in a deceptively easy read.
Turunen's second autobiographical wallowing in existential pain when she tries to come to terms with the concept of shame and the inklings of an impostor syndrome as an author is just wonderfully human. At the same time, these highly personal reactions and thoughts that on the surface may seem passing and navel-gazingly irrelevant are political, too, as they're expressions of what's culturally ingrained in us in a way that is hard to wash off when generations upon generations of people are sitting on your neck, making demands.
Sivuhenkilö, "The Supporting Actor" or "The Person on the Sidelines", is a thoughtful rumination, veiled in a deceptively easy read.
Displaying 1 - 30 of 127 reviews