Benjamin näyttää ihan tavalliselta lapselta, mutta tämä isoon baskeriin ja mustiin polvihousuihin sonnustautunut poika onkin supervoimakas! Kykyjään reipas Benjamin käyttää ainoastaan hyviin tarkoituksiin - paitsi jos flunssa vie häneltä voimat!
Peyo (Strumffit, Johannes ja Pirkale) loi Benjaminin vuonna 1960 legendaariseen Spirou-lehteen, ja Suomessa sankarin seikkailuja esitettiin 70-luvulla Ruutu-lehden ja Non Stopin sivuilla. Tähän upeaan kokoelmaan on koottu Benjaminin kultakauden kolme seikkailua: Bruno-eno, Lady d'Olfina sekä Sirkus Bodoni. Peyon apuna tarinoita ovat olleet laatimassa Yvan Delporte, François Walthéry, Gos ja Marc Wasterlain. Vauhdikkaiden sarjakuvien lisäksi kirja sisältää kattavan esittelyn sarjojen tekijöistä ja taustoista.
Viisi tähteä lukematta ja muuta väittävät voivat taluttaa itsensä saunan taa.
Benjamin oli yksi lapsuuden suurimmista sankareista ja nyt tämän integraalin myötä uudelleen luettavaksi tulleena oli myös kestänyt aikaa mainiosti. Benjamin on hirmuisen vahva pikkupoika joka elelee näennäisen yksin ja ilman vanhempia. Benjamin on hirmuisen vahva ja yleensä hän ei joko saa kerrottua kuinka vahva on, koska joko a) joku kekskeyttää, b) kukaan ei usko lasta tai c) sitten kyseessä täytyy olla joku trikki. Lisäksi Benjamin menettää kaikki voimansa kun hän saa flunssan ja kuten arvvata saattaa, pojan nenä valuu aina vähän väliä kriittisillä hetkillä.
Hieman outoa, että tähän kokoelmaan oli otettu Lady Adolfinan jatko-osa, mutta ei ensimmäiästä tarinaa. Samoin outoa oli sen parhaimman suomennoksen eli Benjaminin kahdentoista urotyön pois jättäminen. Kaikesta huolimatta Benjamin on aivan parasta lasten sarjakuvaa. Tätä kelpaa suositella myös kakaroille vaikka pääkohderyhmänä lienemme me keski-ikäiset sarjissedät.
Non Stop- ja Ruutu -lehdissä ilmestynyt "Benjamin" oli minulta mennyt lapsuudessa ohitse, mutta ystävien suosituksesta tulin tarttuneeksi tähän kolme seikkailua sisältävään integraaliin. Ei tuota tarvinnut katua, varsin mainiota eurooppalaista lastensarjakuvaahan tämä kauttaaltaan on, vaikka tarinat vähän itseään toistavatkin! Sarjakuvan taustalta löytyy toki Peyon, Waltheryn ja kumppaneiden kaltaisia huipputekijöitä, eli hyvissä käsissä 1960-luvun loppuun ja 1970-luvun alkuun ajoittuvat seikkailut ovat olleet.
Se on sitten toinen juttu, miten 2000-luvun muksut mahtavat löytää mahdottoman vahvan pojan seikkailut, vai jääkö albumi tyystin setä- ja tätiosaston lukemistoksi.