Entä jos joku muu eläisikin elämääsi? Entä jos tilallasi olisi joku toinen, kaksoisolento, joka ajattelisi jokaisen ajatuksesi ja ohjaisi jokaista liikettäsi?
Sijaltainen kutsuu lukijan luopumaan identiteetistään ja etsimään itseään oman minuutensa ulkopuolelta. Tutun ja vieraan rajoja sekoittava teos avaa tuoreita näkökulmia kaksoisolentofiktion aihepiiriin ja johdattaa lukijan pohtimaan oman olemassaolonsa syvimpiä ulottuvuuksia. Tämä on filosofiaa parhaimmillaan: älyllisesti vaativaa, kielellisesti lumoavaa ja kuvittelukykyä uudistavaa.
Hannu Poutiainen on filosofian tohtori ja tutkii tällä hetkellä Tampereen yliopistossa kirjallisuuden ja magian historiallista ja käsitteellistä yhteenkietoutumista modernissa eurooppalaisessa kulttuurissa.
Sijaltainen on kiinnostava, mutta jokseenkin vaikeakielinen filosofinen kirja kaksoisolennoista. Kirja koostuu erilaisten teorioiden ja kirjallisuuden teosten tutkimisesta, kirjailijan omasta pohdinnasta sekä kirjailijan lukijalle antamista ajatusleikeistä. Lukijan on jatkuvasti oltava keskittynyt ymmärtääkseen kirjan sisältöä. Tämä häiritsi lukemista - jouduin pitämään pitkiäkin taukoja, jotta löydän sopivan hetken kirjaan keskittymiselle.
Kun kirjassa esitellään jokin uusi termi, sitä maiskutellaan ja käännellään lauseissa ympäriinsä useaan kertaan. Sitä hämmennetään filosofian kattilassa, kunnes se muuttuu hämmennykseksi, hämmennyksen tulokseksi. Hämmennys hämmentää lukijaa hämmentämättä lukijaa. Hämmennyksen tulos on siis paitsi hämmennys, myös hämmennys jonkun sitä seuraavan entiteetin kohdalla. Tällä tavoin lukija saa helpommin kiinni ajatteluprosesseista. Toisaalta usein jäi sellainen olo, että termit ja teoriat olisi voinut esittää yksinkertaisemmin.
Kaksoisolentoihin liittyvistä teorioista kirjassa kerrottiin kattavasti ja perusteellisesti. Kirja tarjoaa kiinnostavia ajatuksia lukijalleen, usein jopa hänen omasta identiteetistään. Monelle tutut kirjat ja elokuvat auttavat ymmärtämään. Olisin kaivannut kirjaan hieman suuremman loppuyhteenvedon, mutta toisaalta kirjan lopetus toimii hyvin sellaisenaankin.