Odotusarvoisesti sinun

by Antti Kivimäki

Ville on aikatauluttanut elämänsä pokerin ja maanisen nettideittailun varaan. Ylös iltapäivällä, tiukka salitreeni ja pokeriohjelma auki. Jos pakka ei jakele sulojaan, nettinaisille lirkuttelu pitää virkeänä. Pokeriammattilainen laskee neuroottisesti todennäköisyyksiä ja odotusarvoja, listaa ja analysoi – myös elämässä.

Laskelmoiva kumppaninmetsästys heittää Villen syliin teräväpäisen ja sitoutumiskammoisen Pilvin – addiktiotutkijan, joka tuntee tutkimuskohteensa liiankin hyvin. Kasinolla Ville sotkeutuu holtittomasti pokeria pelaavan tuttavansa hämäriin rahakuvioihin. Yhtäkkiä pakka onkin aivan levällään.

Odotusarvoisesti sinun on psykologinen esikoisromaani ja teräväpiirtokuva addiktin ajatusmaailmasta: maailma näyttäytyy peliteoreettisten pohdintojen leikkikenttänä, ja jokainen siirto mietitään loppuun asti.

Genres: Fiction

271 pages, Hardcover

Published January 1, 2018

Reviews

[Henri · Rating 3 out of 5]

Korttipelien dramatisointi on aina hieman hankalaa - realistisesta pelin kuvauksesta saa harvoin kiinnostavaa. Kivimäki tässä kuitenkin onnistuu, ja teoksessa luodaan peleihin mielenkiintoisia käänteitä unohtamatta sopivaa ripausta realisimia pelattavien käsien osalta. Teos palautti mieleeni jo jonkin aikaa sitten lukemani Adam Fawerin Uhkapeliä-teoksen, jonka lähtöasetelma pohjasi myös pokeripöydän ääreeen. Siinä missä Fawer kuitenkin suuntasi teoksensa pokerista ja todennäköisyyksistä scifillä höystetyksi trilleriksi, Kivimäki piristi pelikuvioita huumorilla ja nuortenkirjamaisella deittailuteemalla.

Runsas huumori siivittikin minut teoksen loppuun - huumoria oli niin paljon, ettei sen laadun vaihtelukaan häirinnyt kuin yksittäisten sivujen osalta. Kirjan juoni jäi hieman vaisuksi, mutta vahvuus onkin alkuasetelmassa, josta ei välttämättä kannattanutkaan liiaksi edetä tai pyrkiä kaiken korjaavan loppuratkaisun löytämiseen.

Asetelmaa olisi kuitenkin voinut vielä kohdentaa nuorentamalla ja sitä kautta pehmentämällä kirjan seksististä ja ylimielistä päähenkilöä, jotta hahmo ei herättäisi lukijassa niin suurta vastenmielisyyttä. Teos toki varoittaakin olevansa psykologiaa sivuava sukellus addiktin ajatusmaailmaan, mutta kun esitetyistä ongelmista nousevat konfliktit sivuhenkilöiden kanssa jäävät vaisuiksi sivuhuomioiksi, jäin myös pohtimaan teoksen lähestymistavan hyväksyttävyyttä. Sitomalla teos vahvemmin osaksi nuortenkirjallisuutta teoksen hyväksyttävyys kohenisi - päähenkilön huono käytös olisi perusteltavissa epäkypsyydellä ja lukija voisi suhtautua hahmon ihmissuhdetaitoihin ja naiskuvaan kehittyvänä ominaisuutena.

[Noora · Rating 2 out of 5]

Aluksi olin innoissani tästä kirjasta, koska se vaikutti niin lupaavalta: pieniä, mutta tarkkoja ja relevantteja huomioita ympäristöstä ja ihmisten käytöksestä (erityisesti naisten), sekä keskittyminen pokeriin, josta en tiedä juuri mitään. Oletin, että kirja olisi keskittynyt nimenomaan pokerin saloihin, ja siinä sivussa kertonut jotain myös päähenkilön elämästä (vrt. Onnenpoika ja pelienkeli).

No. Väärässä olin. Suurin osa kirjasta kului päähenkilön naiskuvioiden vatvomiseen sekä yksityiskohtaisiin seksikuvauksiin. Pokeri jäi suhteellisen viitteelliseen ja sivulliseen osaan, mikä oli mielestäni harmi, sillä Kivimäki kyllä kirjoitti siitä ansiokkaasti ja oikeita termejä käyttäen. Mutta se jatkuva seksillä mässäily ja naisten kliinis-kyyninen arviointi! Suunnilleen puolessavälissä tuli sen verran paha olo, että aloin surutta skippaamaan sivuja. En tainnut ihan olla kohderyhmää. Sitten tajusin, että hetkinen, kirjahan kertoo addiktiosta ja addiktin sielunmaisemasta. Tämä helpotti jonkin verran, mutta ei täysin. Herää kysymys: oliko tämä kuvotuksen tunne kirjailijalta tarkoituksellista vai tahatonta?

Urheasti kuitenkin kahlasin tämän loppuun, ja hyvä niin, sillä... kirjan loppupuoli oli suorastaan katharttinen. Lopetus jäi kuitenkin avoimeksi, mistä tykkään - on aina hyvä merkki, että kirjailija ei aliarvioi lukijaa, vaan lukija saa tehdä omat johtopäätöksensä. Oma johtopäätökseni oli, että Antti ei koskaan aivan päässyt addiktiivisuudestaan, mutta onnistui kuitenkin tekemään elämässään tervehdyttävän ryhtiliikkeen. Plussan puolelle siis jäätiin.

[Amu · Rating 3 out of 5]

Minun on vaikea arvostella tätä kirjaa, koska se herätti niin paljon henkilökohtaisia muistoja. Ei siksi, että kirjailija on ystäväni - kyllä ystävän kirjaa voi arvioida kuin kenen tahansa muun - vaan siksi, että nettideittailulla on niin iso rooli tässä tarinassa. Se oli asia, josta keskustelin tämän Kivimäen kanssa paljon ja josta opin häneltä paljon. Vaikka päähenkilö Ville on täysin fiktiivinen ja liiotellun järjestelmällinen, ajatukset karkasivat lukiessa koko ajan yli kymmenen vuoden takaisiin keskusteluihin. Joko tämä kirja on erinomainen tai minä täysin kahjo, koska huomasin käyväni sisäistä väittelyä kirjailijan kanssa ties kuinka monta kertaa kirjaa lukiessani.

Odotusarvoisesti sinun on ironinen, hauska kirja. Henkilöhahmot ovat kaikkine fiksaatioineen inhimillisiä, mutta jäävät ikävän pinnallisiksi. Ehkä tämä on tarkoituksellinen ratkaisu, joka vahvistaa tekstin ironista luonnetta (ironiahan on ilmiöiden tarkastelua etäältä) ja korostaa päähenkilön mielenlaatua.

Erityismaininta sille, että kirja ei häpeile olla yhden minäkertojan kuvaus omasta elämästään.

[Outi · Rating 2 out of 5]

Tästä jäi oikeastaan hyvinkin hämmentynyt olo. Pyrkimys on kaiketi kuvata addiktiota pokerin keinoin, jonkinlaista maskuliinisuutta peliteorian keinoin ja nettideittailua yhdistämässä tätä kaikkea. Pokeria tuntemattomana kesti vähintäänkin kolmasosa kirjasta päästä jargoniin jotenkin sisään (lopun sanasto auttoi vähän, mutta toisaalta sitä ei jaksanut koko ajan kaivaa esiin). Puolenvälin jälkeen pokeri näyttäytyi siltä, miltä se addiktille tuntuukin: ikuiselta, ankealta toistolta. Suurin ongelma kirjassa oli päähenkilö, joka ei ollut tarpeeksi kusipäinen tai röyhkeä, mutta ei toisaalta myöskään sympaattinen tai pidettävä.

Huumoria syntyi lähinnä päähenkilön tavassa luetteloida ja luokitella netistä seuraa etsiviä naisia. Toisaalta tässä kohtaa jäi kaipaamaan itseironiaa; jos päähenkilö voi luoda viisi erilaista profiilia, joissa toisissa vaikkapa haluaa lapsia ja toisissa ei missään nimessä, mikä estää naisia tekemästä samoin?

[Roope Luhtala · Rating 5 out of 5]

Lukiessa tuli naurettua muutamia kertoja ääneen, ja kirjan loputtua piti vielä selata järkyttävimmät tapahtumakulut uudelleen. Jotenkin samanlainen lukukokemus kuin Sofi Oksasen Stalinin lehmät, sillä erotuksella, että Stalinin lehmät voisi ehkä toimia terapiakirjana syömishäiriöisille ja Viron neuvostomiehitystraumasta kärsiville, kun taas Odotusarvoisesti sinun voisi auttaa niitä, joiden ongelmana on peliriippuvuus tai huonot ihmissuhteet / ihmistuntemus (erityisesti vastakkaisen sukupuolen ymmärtäminen).

Kirjan päähenkilön (miesmäisen) rationaaliseen maailmankuvaan oli helppo samaistua, ja päähenkilön valinnat (mm. pokeriammattilaiseksi ryhtyminen) ovat ymmärrettäviä. Ympäristön negativiinen suhtautuminen uravalintaan on kuitenkin jotenkin traagista, sillä pokerinpelaaja tarjoaa viihdettä pelikavereilleen eikä elä verovaroilla. Pokerinpelaajan bluffi on osa peliä eikä varsinaisesti valehtelua, toisin kuin pankin sijoitusneuvojan myyntipuhe, joka kehottaa asiakasta sijoittamaan aktiivisesti hoidettuun rahastoon indeksirahaston sijaan. Eikä pokerinpelaaja maksata tappioitaan veronmaksajilla toisin kuin pankkitukien saajat.

[Sk · Rating 5 out of 5]

Olen harrastanut sekä pokeria Helsingin kasinolla (en tosin yhtä ammattimaisesti kuin kirjan päähenkilö Ville) että nettideittailua, joten tämä teos osuu hyvin maailmaan, jota itsekin tunnen. Kirja tavoittaa hienosti kasinon tunnelmat, ja pelaajien sekä pelin kulun kuvaukset tuntuvat autenttisilta. Herkullista luettavaa ovat myös naistenlehtimäiset nettideitti-ilmoitusten luokittelut sekä pokerioppaiden tyyliä mukailevat toimintaohjeet erilaisiin deittitilanteisiin.

Kerronta on kielellisesti vetävää ja tarjoilee vähän väliä pieniä ja isompiakin oivalluksia. Eräässä luvussa kasinolla samaan pokeripöytään sattuu joitakin inttipoikia ja kertojan kuvaukseen hiipivät kuin varkain ketunlenkit ja muut armeijavertaukset.

Sekä pokeriin että ihmissuhteisiin analyyttisen laskelmoivasti suhtautuva minä-kertoja Ville on väliin samaistuttava, väliin ällöttävä, mikä tekee lukukokemuksesta vähän ristiriitaisen ja hämmentävän. Kuitenkin kirjan havainnot elämästä - lapsuudesta, nuoruudesta, aikuisuudesta ja ihmissuhteista - tavoittavat parhaimmillaan jotain hyvin syvällistä.

[Essi · Rating 2 out of 5]

Arvoin 2 ja 3 tähden välillä.
Nopealukuinen kirja pokeriammattilais-Villestä, joka on addiktoitunut nettideittailija. Treffeiltä löytyvä addiktiotutkija Pilvi tosin voisi kiinnostaa vähän enemmänkin.
Kirjassa pelataan pokeria, ja koska en pelistä mitään tiedä, lukuisat pelikuvaukset eivät tarjonneet allekirjoittaneelle paljoakaan. Kähmäiset seksikuvaukset eivät myöskään naurattaneet ja ylipäätään kirjan asetelmat huolestuneita vanhemmista alkaen olivat tosi kuluneet ja juoni kaikkiaan ennalta-arvattava. Lopun kuvaus tutkijanelämästä ei vastannut omaa kokemustani, mutta kai tieteenvälisiä eroja on. Oikeastaan eniten viihdyttivät Villen luokittelut nettideiteiltä löytyvistä naisista - ne olivat oikeasti hauskoja ja kuvaavia.

[Eetu Karppanen · Rating 2 out of 5]

Tavallaan roolittaa hyvin matemaattis-loogista miesnäkökulmaa ja osaltaan listojen luomisen sekä analyyttisen lähestymisen kautta oli myös itselle samaistuttava. Tapa kirjoittaa naisista oli mielestäni vähän turhan karski ja toki mahdollisesti tarkoituksellista, mutta vaikeasti lähestyttävää silti. Kirja oli helppolukuinen ja pohjalla huokui se, että päähahmon sielunmaisemaan oli tehty tutkimusta pohjalle. Addiktio- tai peliriippuvuusnäkökulma ei mielestäni tullut kirjassa kuitenkaan kovin vahvasti pöydälle.

Sopii pokerista pitäville, naisseikkailuista ja miesten sinkkuelämästä kiinnostuneille.

[Neea · Rating 4 out of 5]

Luin tämän kirjan ensimmäisen kerran vähän julkaisun jälkeen, kun teos sattui silmään kirjaston Uutuudet - hyllyssä. Ihastuin Kivimäen kirjoitustyyliin jo ensimmäisillä sivuilla ja tyyli piti otteessaan viimeiseen sivuun asti. Lukemisen jälkeen unohdin kuitenkin kirjan sekä kirjailijan nimen, mutta muistin kuitenkin kannessa olevan kuvan suurinpiirtein. Halusin lukea kirjan uudestaan, mutta useista etsinnöistä huolimatta en löytänyt teosta, kunnes se sattumalta tuli vastaan äänikirjatsovelluksesta tänä kesänä, kun etsin yhtä toista teosta. Lukukokemus oli yhtä nautinnollinen kuin ensimmäisellä kerralla ja teksti listoineen päivineen, sekä pokerikuvauksineen erittäin mukaansa tempaava!

[Tomi Jantunen · Rating 5 out of 5]

Osui aika mukavasti kirjassa käsitellyt eri jutut kohdilleen minulla. Monista jutuista joitakin omakohtaisia kokemuksia, niin oli jotenkin miellyttävä luettava. Tuli sellainen tunne, että kirjaililja valinnut sellaiset aihepiirit, mitkä hänellekin tuttuja kun ei tuntunut esimerkiksi tietokonepelisessioiden kuvaus sellaiselta pikakurssin aiheesta saaneen kirjoitukselta.

Hieman sellaista pinnallista meininkiä tosin kirjassa aika monessakin mielessä, mutta minulle hyvin viihdyttävä joka tapauksessa.

[Minna Pietiläinen · Rating 3 out of 5]

Lukupiiri-kirja. Kertomus Villestä, joka pelaa työkseen pokeria ja yhtälailla harrastaa nettideittailua. Naisia arvotetaan luvuin ja määrein, samoin kuin voittoja ja panoksia pokerissa. Pilvi ja Milena saavat Villen miettimään touhun järkevyyttä, samoin kuin ex-tyttöystävä Jutta. Hieman jäi valjuksi mielestäni ja paluu ns. normielämään töineen ja opiskeluineen tuntui liian helpolta.

[Kirsi Vatanen · Rating 5 out of 5]

En tiedä miksi tämä kolahti. Nettideittailua ja pokeria, ei kumpikaan mun juttu. Ehkä taktikointi ja olihan siinä vähän romantiikkaa. E-kirja.

[Tommy Ryytty · Rating 4 out of 5]

Pokerinpelaajan deittailua ja ajatuksia elämästä. Olihan tämä ehkä vähän yksiulotteinen, mutta teema kolahti sen verran kovaa, että kyllä tämä melkolailla yksillä silmillä meni läpi.

[Anne Holappa · Rating 3 out of 5]

Vau kuinka hyvä esikoisteos. Välillä olin huomaavinani tuomasvimmamaista kertomisen hurmosta.