What do you think?
Rate this book
De kallar mig Solvallamördaren
"Jag vill berätta hur jag gick från att vara ett oskyldigt barn till att bli dömd för två mord. Samtidigt vill jag visa att det finns en väg ut, hur djupt i skiten man än sitter."
I ett slitet miljonprogramsområde i förorten Jordbro, söder om Stockholm, växer Janne Raninen upp. En dag blir han vittne till att hans mamma brutalt misshandlas av sin partner i hemmet. För att ta sig ur misären börjar Janne snatta och göra inbrott. Snart eskalerar det till langning, rån och slutligen mord.
Inget döljs eller förskönas i självbiografin De kallar mig Solvallamördaren. Janne berättar både om det omtalade dådet på travbanan, som han begick som 20-åring, och mordet på hans barndomsvän, som skedde i efterdyningarna av det spektakulära Arlandarånet. Boken ger en skrämmande och fascinerande inblick i den kriminella världen. Janne berättar också om sin roll i den beryktade hiphopgruppen Kartellen, om livet bakom murarna och om vägen tillbaka till ett liv i frihet.
I ett slitet miljonprogramsområde i förorten Jordbro, söder om Stockholm, växer Janne Raninen upp. En dag blir han vittne till att hans mamma brutalt misshandlas av sin partner i hemmet. För att ta sig ur misären börjar Janne snatta och göra inbrott. Snart eskalerar det till langning, rån och slutligen mord.
Inget döljs eller förskönas i självbiografin De kallar mig Solvallamördaren. Janne berättar både om det omtalade dådet på travbanan, som han begick som 20-åring, och mordet på hans barndomsvän, som skedde i efterdyningarna av det spektakulära Arlandarånet. Boken ger en skrämmande och fascinerande inblick i den kriminella världen. Janne berättar också om sin roll i den beryktade hiphopgruppen Kartellen, om livet bakom murarna och om vägen tillbaka till ett liv i frihet.
289 pages, Hardcover
Published January 1, 2018
2 people are currently reading
79 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 14 of 14 reviews
August 31, 2019
Janne Ranisen "Kutsuvat minua palkkamurhaajaksi" (Crime Time, 2018) on kahdesta murhasta tuomitun rikollisen muistelmateos, johon tartuin lähinnä siksi, että se voisi kirjavinkkauksissa kiinnostaa niitä kuuluisia huonosti lukevia poikia.
Toimittaja Ivar Andersenin kanssa kirjoitettu teos olikin nopealukuinen ja sujuva kuvaus nuoresta ruotsinsuomalaisesta, joka saa elämältä vähän huonommat kortit käteensä, ja päätyy sen takia rikollispiireihin. Lopulta eivät enää pelkät ryöstöt ja huumerikokset riitä, vaan on aika tehdä kylmäverinen ja suunniteltu murha. Surmansa saa jugoslavialaistaustainen rikollispomo. Raninen on tässä vaiheessa vasta kahdenkymmen.
Vankilasta vapautumisensa jälkeen Raninen jatkaa rikollista uraansa. Vuonna 2004 syyllistyy pitkäaikaisen rikoskumppaninsa ja ystävänsä Volkaniin murhaan. Henkirikos linkittyy myös paljon esillä olleen Jari Aarnion tapaukseen. Nyt on vuorossa elinkautinen.
Kirjassa Raninen myöntää, että rikollisjengien arvomaailma on yhtä suurta huijausta, eikä myöskään yritä puolustella tai vähätellä tekojaan. Hän uskoo, että taustalla ovat vaikeat lähtökohdat, hyväksytyksi tulemisen tarve ja äidin pahoinpitelystä johtuneet lapsuuden traumat. No, toisaalta hänen samoissa olosuhteissa kasvaneesta veljestään tuli sitten kunnon kansalainen...
Vankilassa edelleen istuva Raninen vaikuttaa saaneen elämänsä taas raiteilleen. Raninen opiskelee itselleen ammattia ja toimii muun muassa hyväntekeväisyysjärjestössä, joka tukee vankien lasten elämää. Sanomalehtien otsikoihin hän päätyi taannoin elämänkumppaninsa Linda-Maria Roineen kanssa, kun kaksikon oli tarkoitus järjestää true crime -elämystapahtuma, jossa olisi voinut vierailla murhaajan kanssa rikospaikalla. Melko vastenmielistä.
Millaisena Ranisen elämäntarina näyttäytyy nuoren ja ehkä syrjäytymisvaarassa olevan nuoren lukijan näkökulmasta? En osaa siihen vastata, mutta vaikka kertoja ei itseään jalustalle nostaisikaan, olisi silti varmaan hyödyksi, jos tämmöisissä teoksissa kuuluisi voimakkaammin rikosten uhrien ääni.
Toimittaja Ivar Andersenin kanssa kirjoitettu teos olikin nopealukuinen ja sujuva kuvaus nuoresta ruotsinsuomalaisesta, joka saa elämältä vähän huonommat kortit käteensä, ja päätyy sen takia rikollispiireihin. Lopulta eivät enää pelkät ryöstöt ja huumerikokset riitä, vaan on aika tehdä kylmäverinen ja suunniteltu murha. Surmansa saa jugoslavialaistaustainen rikollispomo. Raninen on tässä vaiheessa vasta kahdenkymmen.
Vankilasta vapautumisensa jälkeen Raninen jatkaa rikollista uraansa. Vuonna 2004 syyllistyy pitkäaikaisen rikoskumppaninsa ja ystävänsä Volkaniin murhaan. Henkirikos linkittyy myös paljon esillä olleen Jari Aarnion tapaukseen. Nyt on vuorossa elinkautinen.
Kirjassa Raninen myöntää, että rikollisjengien arvomaailma on yhtä suurta huijausta, eikä myöskään yritä puolustella tai vähätellä tekojaan. Hän uskoo, että taustalla ovat vaikeat lähtökohdat, hyväksytyksi tulemisen tarve ja äidin pahoinpitelystä johtuneet lapsuuden traumat. No, toisaalta hänen samoissa olosuhteissa kasvaneesta veljestään tuli sitten kunnon kansalainen...
Vankilassa edelleen istuva Raninen vaikuttaa saaneen elämänsä taas raiteilleen. Raninen opiskelee itselleen ammattia ja toimii muun muassa hyväntekeväisyysjärjestössä, joka tukee vankien lasten elämää. Sanomalehtien otsikoihin hän päätyi taannoin elämänkumppaninsa Linda-Maria Roineen kanssa, kun kaksikon oli tarkoitus järjestää true crime -elämystapahtuma, jossa olisi voinut vierailla murhaajan kanssa rikospaikalla. Melko vastenmielistä.
Millaisena Ranisen elämäntarina näyttäytyy nuoren ja ehkä syrjäytymisvaarassa olevan nuoren lukijan näkökulmasta? En osaa siihen vastata, mutta vaikka kertoja ei itseään jalustalle nostaisikaan, olisi silti varmaan hyödyksi, jos tämmöisissä teoksissa kuuluisi voimakkaammin rikosten uhrien ääni.
October 14, 2018
Kuuntelin äänikirjana, oikein sutjakka omaelämäkerta, eli paikoin haiskahti subjektiivisuus ja syyllistäminen, mutta ne paikat oli ymmärrettäviä sinänsä, koska elämä on omakohtaista ja toisinaan epäreilua. Jos kiinnostaa ehta vankilaelämä ja yksi kasvutarina, niin kyllä tämä kuunnella kannattaa.
April 1, 2021
Erittäin mielenkiintoinen kuvaus omasta elämästä ja siitä miten normaali nuori voi joutua väärille teille. Raninen kuvaa elämäänsä kiertelemättä ja rehellisesti. Hän ei yritä puolustella tai syyttää ketään. Erityisesti pidin Ranisen avoimesta kerronnasta siitä mitä kaikkia eri tunteita matkan varrella on kohdannut. Ristiriitoja hyvän ja pahan välillä, sekä siitä mikä sai hänet tekemään rikoksia.
Kirja oli helppolukuinen ja siihen uppoutui mukavasti. Loppupuolella ehkä hieman hypittiin, eikä menty niin aikajärjestyksessä kuin aiemmin, mikä loi parissa kohtaa haasteita lukijana. Muuten kirjan "tarina" vei mennessään.
Kirja myös antoi ajattelemisen aihetta siitä, miten nuoret voivat joutua osaksi rikollista elämää, sekä myös vankeinhoitojärjestelmästä. Kirja pisti todella miettimään, mikä on aina plussaa.
Kirja oli helppolukuinen ja siihen uppoutui mukavasti. Loppupuolella ehkä hieman hypittiin, eikä menty niin aikajärjestyksessä kuin aiemmin, mikä loi parissa kohtaa haasteita lukijana. Muuten kirjan "tarina" vei mennessään.
Kirja myös antoi ajattelemisen aihetta siitä, miten nuoret voivat joutua osaksi rikollista elämää, sekä myös vankeinhoitojärjestelmästä. Kirja pisti todella miettimään, mikä on aina plussaa.
February 19, 2020
Myönnetään: tuntuuhan se jotenkin oudolta että ihminen voi kertoa noin avoimesti ihmisten niittaamisesta - etenkin kun kyseisistä rikoksista ei edes mitenkään äärimmäisen pitkää aikaa ole. Sitten taas toisaalta, kun kirjan lopussa ainakin meikäläiselle jäi sellainen fiilis että äijähän saattaa olla mahdollisesti ja ihan oikeastikin valmis muuttumaan (minkä tosin aika näyttää koska todelliset testit taitavat tulla vasta sitten kun arkielämä alkaa kolhia) niin... onko tällaisille raaemmille rikoskirjoillekin kuitenkin paikkansa, etenkin kun tämänkään kaltainen elämä ei todellakaan kaikille mitään fiktiota ole? Että vaikka Raninen itsekin myöntää ettei läheskään kaikista samoista lähiöistä liikkeelle lähtineistä nuorista tullut rikollisia mutta että jos tämä avaisi ihmisten silmiä vaikka syrjäytymisvaarassa olevien nuorten ongelmille?
Tylsimmilleen kirja karahtaa käsitellessään vankien suhdetta lapsiinsa. Ymmärrän pointin että syyttömät lapset kärsivät tavallaan samaa rangaistusta. Turvatun ja hyvän lapsuuden eläneenäkin pystyn ymmärtämään että onhan se lasten ja toki niiden aikuistenkin kannalta aivan perseestä. Toisaalta vaikea siihen on mitään muutakaan lääkettä keksiä kuin rikoksista erossa pysyminen.
Toki sekin pitää pitää mielessä että kyseessä on kuitenkin vain yhden asianomaisen näkemys, jos kohta vaikuttaakin vähintäänkin kohtalaisen rehelliseltä.
Tylsimmilleen kirja karahtaa käsitellessään vankien suhdetta lapsiinsa. Ymmärrän pointin että syyttömät lapset kärsivät tavallaan samaa rangaistusta. Turvatun ja hyvän lapsuuden eläneenäkin pystyn ymmärtämään että onhan se lasten ja toki niiden aikuistenkin kannalta aivan perseestä. Toisaalta vaikea siihen on mitään muutakaan lääkettä keksiä kuin rikoksista erossa pysyminen.
Toki sekin pitää pitää mielessä että kyseessä on kuitenkin vain yhden asianomaisen näkemys, jos kohta vaikuttaakin vähintäänkin kohtalaisen rehelliseltä.
October 9, 2021
Helt okej bok, inget mer.
November 15, 2018
Pidin. Loppua kohti hiukan muuttui luetteloksi tekemisistä, joten viimeinen tähti jää pois.
Ajattelin lukiessa, että jos loppu on opettava ym. niin kirjoitan vinkin ja otan pakettiin. En nyt sit spoilaa.
Ajattelin lukiessa, että jos loppu on opettava ym. niin kirjoitan vinkin ja otan pakettiin. En nyt sit spoilaa.
May 24, 2021
Yhden pojan tarina kasvusta mieheksi. Janne Raninen on suomalaisen yksinhuoltaja äidin Ruotsissa kasvanut poika, joka pettymyksestään yhteiskuntaan ajautuu väärään seuraan kohtalokkain seurauksin.
Jannen tarina kuvastaa hyvin miten maahanmuutto ja rasismi voivat vaikuttaa nuoreen ja miten epäluottamus yhteiskuntaan saattaa suistaa lain väärälle puolelle. Tarinasta huokuu myös nuorten miesten testosteroni ja näyttämisen tarve, ja kuinka sen varistessa elämän arvot kirkastuvat.
Jannen tarina on kieltämättä kiinnostava, mutta alun väkivalta ja alamaailman sota lähinnä ärsyttivät ja tuntuivat pikkupoikien sotaleikkien jatkoilta. Jannen kehitystä ja arvomaailman muutos oli innostavaa, mutta lopussa tämä kaikki kääntyy jo hiukan kilven kiillottamisen puolelle, joka saa jälleen silmämunat pyörähtelemään.
Jannen tarina kuvastaa hyvin miten maahanmuutto ja rasismi voivat vaikuttaa nuoreen ja miten epäluottamus yhteiskuntaan saattaa suistaa lain väärälle puolelle. Tarinasta huokuu myös nuorten miesten testosteroni ja näyttämisen tarve, ja kuinka sen varistessa elämän arvot kirkastuvat.
Jannen tarina on kieltämättä kiinnostava, mutta alun väkivalta ja alamaailman sota lähinnä ärsyttivät ja tuntuivat pikkupoikien sotaleikkien jatkoilta. Jannen kehitystä ja arvomaailman muutos oli innostavaa, mutta lopussa tämä kaikki kääntyy jo hiukan kilven kiillottamisen puolelle, joka saa jälleen silmämunat pyörähtelemään.
March 26, 2019
Koukuttava, kerrankin kiinnostava elämänkerta, yksi ensimmäisistä kuuntelemistani äänikirjoista. En ollut kuullut Jannesta enkä keisseistä aikaisemmin, ja yllätyin positiivisesti. Rikollisen elämän kuvaus oli rehellistä ja ihannoimatonta (muttei myöskään anteeksi pyytelevää) huippuineen ja alhoineen, ja oli kiinnostava kuulla suomalaisesta vankilaelämästä ja kohti vapautumista siirtymisestä, loppuosa olisi voinut olla tylsän mutta se olikin itse asiassa tosi kiinnostava. Olisi ehkä kuitenkin pitänyt kuunnella ruotsiksi, tajusin vasta jälkeenpäin että tämä taisi olla käännös, koska paikoitellen takelteli.
October 23, 2018
Harkitsin kolmen ja neljän tähden väliltä, joten laitetaan 3,5. Mielenkiintoinen elämäkerta, joka paikoin hämmensi ja paikoin pisti miettimään - sen verran kaukana kuitenkin ollut Jannen elämä omasta elämäntyylistä. Sitä on vaikea käsittää, kun ei ole kokenut. Vauhtiin kun pääsi, ei millään olisi malttanut laskea kirjaa käsistä. P.S. Tsemppiä Jannelle jatkoon!
February 3, 2019
Tähän nyt vois sanoa paljonkin kun näkee asioita molemmilta puolilta, mutta jätetään sikseen. Toteanpa vaan, että vankeustuomion pitäisi olla vapauden menetys eikä ihmisarvon menetys... Tsemppiä Jannelle jatkoon.
December 19, 2019
Kuuntelin työmatkoilla bussissa. Yllättävä, mutta ei uskottava.
February 18, 2020
Nopeatempoinen mutta subjektiivinen kuvaus nuoren miehen syoksykierteesta alamaailmassa.
September 1, 2024
Alku oli hyvä ja mielenkiintoinen, loppua kohtaan tarina vähän rönsyili aiheesta toiseen.
Read
March 30, 2018”Så jag ska jobba också? Betala skatt till det här skitsamhället? Var fanns samhället när mamma blev sönderslagen? Om grisarna hade kommit snabbare så hade inte mamma fått stryk!”
En tonårig Janne Raninen grälar med sin mamma och sin storebror. De har olika syn på samhället. Janne menar att han klarar sig själv och de två andra att det inte handlar om det. Att man själv måste vara med och skapa det samhälle man vill ha.
En av anledningarna till Jannes misstro är polisens långsamma agerande när mamman blev misshandlad av sin partner. Kalle och Janne är två bröder som drar olika slutsatser av samma händelse, två bröder som blir väldigt olika trots sin likartade barndom. En blir skötsam, den andra ska snart mörda Dragan ”Jokso” Joksović på Solvalla.
I samarbete med journalisten Ivar Andersen, själv med finskt påbrå, har Raninen skrivit en självbiografisk bok som tar upp Solvallamordet, Arlanda-rånet, Raninens del i musikgruppen Kartellen samt hans nuvarande engagemang i Maskrosbarn, en organisation som arbetar för barn till fängslade.
Att läsa Solvallamördaren är som att sitta bredvid en god berättare på krogen. Berättelsen flyter på, det är underhållande och man vill ha mer. Konflikten med den så kallade gangsterkungen Joksović är spännande och medryckande, och jag måste påminna mig själv om att Raninens argument för att utföra mordet är ganska svaga. Det kanske är meningen. I efterdyningarna av Arlandarånet ska en till person dödas, den gamle ”brodern” Volkan, och här är det betydligt svårare för Raninen, även om argumenten är bättre: Volkan är en golare och svikare som blåst sina kompanjoner. Men det är en barndomsvän och det är inget lätt beslut.
Där den unge berättaren vill ha märkeskläder och dyra bilar blir den
yrkeskriminelle efter hand allt mer lockad av svenssonlivet. Speciellt då han upptäcker att ”vanligt folk” ofta behandlar varandra bättre och mer avslappnat än ”bröderna” gör. En förändring som sätter ordentligt fart när han själv får barn. Då får han mål som sträcker sig längre än. Här blir boken en påminnelse om att runt de yrkeskriminella finns massvis med anhöriga, ofta barn, som drabbas. I kampen för dessa barn är Raninen själv med och skapar ett bättre samhälle. Men kampen för att få ordning på tillvaron är allt annat än lätt. Ett av de stora hindren är en stelbent kriminalvård. Det tål att tänkas på.
En tonårig Janne Raninen grälar med sin mamma och sin storebror. De har olika syn på samhället. Janne menar att han klarar sig själv och de två andra att det inte handlar om det. Att man själv måste vara med och skapa det samhälle man vill ha.
En av anledningarna till Jannes misstro är polisens långsamma agerande när mamman blev misshandlad av sin partner. Kalle och Janne är två bröder som drar olika slutsatser av samma händelse, två bröder som blir väldigt olika trots sin likartade barndom. En blir skötsam, den andra ska snart mörda Dragan ”Jokso” Joksović på Solvalla.
I samarbete med journalisten Ivar Andersen, själv med finskt påbrå, har Raninen skrivit en självbiografisk bok som tar upp Solvallamordet, Arlanda-rånet, Raninens del i musikgruppen Kartellen samt hans nuvarande engagemang i Maskrosbarn, en organisation som arbetar för barn till fängslade.
Att läsa Solvallamördaren är som att sitta bredvid en god berättare på krogen. Berättelsen flyter på, det är underhållande och man vill ha mer. Konflikten med den så kallade gangsterkungen Joksović är spännande och medryckande, och jag måste påminna mig själv om att Raninens argument för att utföra mordet är ganska svaga. Det kanske är meningen. I efterdyningarna av Arlandarånet ska en till person dödas, den gamle ”brodern” Volkan, och här är det betydligt svårare för Raninen, även om argumenten är bättre: Volkan är en golare och svikare som blåst sina kompanjoner. Men det är en barndomsvän och det är inget lätt beslut.
Där den unge berättaren vill ha märkeskläder och dyra bilar blir den
yrkeskriminelle efter hand allt mer lockad av svenssonlivet. Speciellt då han upptäcker att ”vanligt folk” ofta behandlar varandra bättre och mer avslappnat än ”bröderna” gör. En förändring som sätter ordentligt fart när han själv får barn. Då får han mål som sträcker sig längre än. Här blir boken en påminnelse om att runt de yrkeskriminella finns massvis med anhöriga, ofta barn, som drabbas. I kampen för dessa barn är Raninen själv med och skapar ett bättre samhälle. Men kampen för att få ordning på tillvaron är allt annat än lätt. Ett av de stora hindren är en stelbent kriminalvård. Det tål att tänkas på.
Displaying 1 - 14 of 14 reviews