Tuntemattoman ja tunnistamattoman miehen niskaan on tatuoitu kyrillisin kirjaimin venäjänkielinen sana ”Häikälemätön”. Se on ainoa vihje väkivaltaisesti surmatun henkilöllisyydestä, joten komisario Takamäen murharyhmä on jälleen hankalan jutun edessä. Murhaa on lähes mahdotonta selvittää, jos ei edes tiedä kuka on tapettu.Häikäilemätön on MTV:n rikostoimituksen päällikkönä työskentelevän Jarkko Sipilän suositun ja realistisuudestaan paljon kiitosta saaneen Takamäki-sarjan 18. rikosromaani.
18. Takamäki romaani ei varsinaisesti tarjoa paljon uutta. Tämä on ns. aivoton dekkari, joita mielelläni luen kaunokirjallisuuden väliin. Pitää otteessaan, mutta ei valitettavasti tarjoa mitään uutta luettavaa. Toki nykyään vanhempi Takamäki on jo sivuosassa ja Suhosen rooli on noussut mielenkiintoisemmaksi kuin aiemmin. Toki hänen kaverinsa Salmela alkaa jollain tavalla olla jo mielenkiinnoton kaveri.
Äänikirjan lukijasta en myöskään pitänyt, ehkä vähän turhaa eläytymistä, kun en koe kaikkien äänien olevan samoja kuin ne itse olen kuvitellut. :)
Seuraava Takamäki kirja. Nyt palataan vähän klassisempaan rikokseen, kyseessä on aika ”tavallinen” murha. Kerrostalon roskalaatikosta löytyy teloitustyyliin murhattu mies. Mies on pikkurikollinen, sellainen, jolla ei ystäviä ollut ja jota kaikki alamaailmassakin pitivät kusipäänä, mutta ei oikein edes tappamisen arvoisena. Kuka hänet tappoi ja etenkin, miksi tällä tavalla? Pikkuhiljaa klassisen poliisityön, eli taustojen selvittämisen, rikospakkatutkimuksen, sopivien ihmisten kuulustelun ja pienen peitetoiminnan kautta asiat selviävät. Taustalla ei ole jengit kuten aluksi näyttää, vaan kirjasarjan alkupään tapahtumiin väljästi kytkeytyvä tarinan loppuhaara. Kirja oli omassa sarjassaan mielestäni keskitasoa - ei niitä parhaita mutta ei huonoimpiakaan. Kirja on kuivan asiallista kerrontaa, tällä kertaa poliisien henkilökohtainen elämä sivuutetaan lähes kokonaan, kovin paljoahan sitä Takamäki —sarjassa ei koskaan ole ollut, mutta joskus sentään vähän enemmän.
Suoraviivainen perusdekkari, joka etenee jouhevasti muttei tarjoa kyllä mitään yllättävää. Mannerheimintien pohjoispäästä löytyy niskalaukauksella tapettu, tatuoitu mies, ja lopussa selviää, miksi hänelle oli käynyt niin kuin kävi. Sekä poliisitutkinta että poliisien henkilökohtainen elämä on esitetty jotenkin ylimalkaisesti tässä kirjassa, ja kuten sanottua, juonikaan ei pääse hämmästyttämään. Sarjan tasapaksuin Takamäki tämä.
Taattua Sipilää. Ei loistava, mutta ei huonokaan. Ihan kiva perusdekkari tutussa ympäristössä. Plussana se, että lukijaa ei opetettu ilolla hyväksymään monikulttuurisuuden lieveilmiöitä. Tästä olisi voinut antaa puolikkaan tähden.
22.2.2025 Flunssan kourissa poimin tämän kirjahyllystäni muistamatta, että olin lukenut sen. Pakko nostaa arvostelua neljään tähteen. Kelpo dekkari!