Huhtikuussa 2018 Helsingin kaupunginorkesteri järjestää konsertin, joka perustuu Timo Parvelan lastenromaaniin Ella ja kaverit konsertissa. Iiro Rantala on säveltänyt konsertin laulut, jotka julkaistaan kirjan mukana tulevalla CD:llä. Kirjassa on myös havainnollinen kuva sinfoniaorkesterin soitinryhmistä ja esittelyjä eri soittimista. Hilpeä kirja ja tarttuvat laulut innostavat perheitä osallistumaan sinfoniakonserttiin. Kuvituksesta vastaa tuttuun tapaan Mervi Lindman.
Kun tämä porukka lähtee jonnekin, aina sattuu ja tapahtuu. Tosin nykyään ilmeisesti vähemmän mutta jotain kuitenkin. Naurahdin muutaman kerran. Pidin kyllä tarinasta mutta sanoisin että jäi aika ontoksi. Mietin pitkään kolmen ja neljän tähden välillä. Suhteellisen nopeasti luettu niin ei ehtinyt kyllästyä jonka vuoksi annoin sitten kuitenkin neljä. Haluaisin kuitenkin että tarina olisi pidempi. Tuntuu vähän siltä että määrä korvaa laadun ehkäpä.
Hauska idea. Harmi vain että toteutus oli jäänyt inan verran puolitiehen. Ilmeisesti levy oli äänitetty ennen kuin teksti sai lopullisen muotonsa. Tai sitten on otettu muita taiteellisia vapauksia tekstin muokkaukseen. Osa kappaleista ei aivan täydellisesti solahtaneet itse kirjaan. Jos tätä käyttäisi esim. hieman erilaisena satutunti -kirjana vaatisi se pientä soveltamista ja hyvää laitteiston hallintaa jotta saisi lukemisen ja musiikin ajoitettua juuri oikein. Mutta varmasti olisi mielenkiintoinen satutunti! Pitää itse miettiä jaksaisiko jossain vaiheessa ottaa urakaksi sen toteuttamiseksi. Tässä voisi tosin olla aineksia Ella ja kaverit -musikaaliin tms myös. Pakko myöntää, että alkoi kutkuttaa sellaisen tekeminen. Musiikkia tosin tarvitaan enemmän ja itseasiassa jo löytyvät laulumelodiatkin kaipaisivat pientä viilausta. Jokaisen lapsen omat teemat ja soittimet oli kyllä mahtava juttu. Totta kai pidin eniten Patesta ja musiikissa oli muutenkin hauskoja koukkuja. Mutta silti tuntuu että kokonaisuus ei ehkä ollut vielä ihan täydelliseksi hiottu timantti.
Huumori ei ollut väkinäistä tässä, kuten monessa muussa lastenkirjassa. Timo Parvela tuottaa vakaata laatua. Huumori syntyi tilannekomiikasta, henkilöiden hassuista päähänpistoista ja vuoropuheluiden kautta, ilman liikaa yritystä, ja se oli monitasoista. Lisäksi kirjassa on mukana Helsingin kaupunginorkesterin kanssa sävelletty musiikki-cd, jonka raidoille on kirjassa omat sivunsa. Itse luin kirjan ensin ja kuuntelin cd:n vasta sitten, mutta uskoisin, että vaikka jollekin kouluryhmälle (1.-3.-lk:t) voisi olla oivallinen kokemus lukea kirjasta yksi luku kerrallaan ja kuunnella sitten cd:ltä raita perään. Cd:llä on ihan laadukkaan kuuloista sisältöä. Kirjassa on myös opettavia osioita mm. sienistä ja sinfoniaorkestereista. Kirjassa pääosassa on 2-luokkaa käyvä Ella, mutta siinä vilahtaa myös toisesta kirjasarjasta tuttu Pate, joka on Timo Parvelan toinen kuuluisa hahmo.
Varsin hauska yhdistelmä, se miten parhaiten toimisi käytännössä on vielä hakusessa. Mukana tulevalla CD-levyllä ei ole pelkästään kirjassa merkittyjä musiikki-interludeja, mutta myös kirjan tekstiä.
Hieman olisin kaivannut lisää vielä itse tarinan sitomista orkesterin osien opeteluun, nyt tutustumme ehkä enemmän vahtimestariin...ja tietysti opettajaan. Kappaleen Ellan kummitusjuttu voisi lukea ääneen kesälomaa odottaville opettajille, jos joskus sellainen tilanne tulee. Hersyvän hauskaa ajatuksenjuoksua.
Tavallista Ella-kohellusta, mutta bonuksena sivistävää tietoa sinfoniaorkestereista. Ei nyt tavallista suurempaa vaikutusta minuun tehnyt, mutta annetaan tavallisesta kolmesta tähdestä poikkeava arvio, koska tyttäreni – joka kieltämättä on enemmän kohderyhmää – piti tästä kovasti ja kuunteli mukana tulleen levynkin vallan innoissaan.
Taattua Ella ja kaverit -touhua musiikilla höystettynä. Ei sarjan parhaimmistoa (tuntuuko vain, vai ovatko Ella-kirjat lyhentyneet viime aikoina?), mutta ainahan nämä toimivat — ja lapsia naurattaa.
Tämän tarina ei imaissut mukaansa niinkuin useimpien muiden Ellojen tarinat. Hauskoja juttuja mahtui kuitenkin mukaan, kun luokka seikkaili opettajansa kanssa konsertissa.
Normaaliakin vauhdikkaampaa sekoilua, mutta tällä kertaa oikestaan koko ajan yhdessä paikassa. Aika lyhyt kirja. Jaanin sinfoniaesittelyistä bonustähti!
Vuoden 2021 Helmet-lukuhaasteen vaikein kohta oli "Kirjassa kuunnellaan musiikkia", joten pakko oli turvautua vanhaan kunnon Ellaan. Tällä kertaa Ella ja kaverit koheltavat sinfoniaorkesterin orkesterissa tunnetuin seurauksin. Opettajallakin menee lujaa. Itse olen elämässäni lukenut ehkä jo liian monta Ellaa, mutta myönnän, että viihdyin. Kirjan liitteenä oli varmasti laadukas cd-levy (Iiro Rantala, Jaakko Kuusisto, Lotta Kuusisto, Paavo Kerosuo ja Helsingin kaupunginorkesteri), mutta se jäi nyt kuuntelematta.