Sivistyksen puolustus: miksi akateemista elämää tarvitaan?

by Sari Kivistö, Sami Pihlström

Mitä on akateeminen elämä ja mitä tarkoittavat sivistysyliopisto ja akateeminen vapaus? Miksi sivistys ja oppineisuus ovat nykymaailmassakin olennaisia? Miksi sivistys on arvo sinänsä?

Yliopistojen asema, kehittäminen ja leikkaukset ovat nostattaneet kiivasta keskustelua tutkitun tiedon merkityksestä ja arvosta yhteiskunnassa. Sivistyksen puolustus osoittaa, että kapeakatseinen näkemys tiedosta ja tieteestä johtaa vakaviin sivistystä ja jopa koko kansakuntaa rappeuttaviin seurauksiin.

Teos selvittää, miksi tieteellistä tutkimusta ylipäänsä harjoitetaan ja miten sen edellytyksiä tulisi kehittää. Akateemisen sivistyksen perusluonnetta, merkitystä ja arvoa pohditaan niin yliopiston sisäisestä näkökulmasta kuin yhteiskunnassa laajemminkin. Yhdessä tieto, asiantuntijuus ja tutkimus osoittautuvat ihmisen koko olemassaoloa koskevaksi asiaksi.

Genres: Nonfiction

248 pages, Paperback

Published January 1, 2018

Reviews

[Gastjäle]

Terveellinen muistutus akateemisen vapauden, tutkimuksen sekä elämänmuodon itseisarvosta sekä niiden vähemmän välittömistä, mahdollisista hyödyistä nyky-yhteiskunnan välittömyyttä mitallistamista ja uutuudenviehätyksellistä menoa vasten peilaten. Tässä verrattain ilahduttavan jääräpäisessä ja jopa poleemisessa teoksessa Kivistö ja Pihlström käsittelevät etenkin suomalaisen nykyakatemian tilaa historiallis-kirjallis-tieteellis-filosofisesta näkökulmasta ja tulevat siinä samalla tarjonneeksi lukuista mielenkiintoista historiallista esimerkkiä, joista voi helposti havaita, miten nykyajan keskustelut akatemian riippumattomuudesta, tiedon hyödystä ja sivistyksestä eivät suinkaan ole meidän aikamme keksintöä. Tiivistettynä kirjoittajat pyrkivät korostamaan akateemisen elämänmuodon itseisarvoa, totuuden tavoittelun tärkeyttä sekä elitistisen tiedonvarjelun (ei niinkään arvottavassa mielessä vaan pikemminkin siinä, että laadukkaan tutkimuksen tekeminen ja lukeminen on erikoistunutta, vaativaa hommaa) merkitystä nyky-yhteiskunnassa.

Mikä teoksesta tekee itselleni erityisen mielekkään on se, kuinka tässä ohella sivutaan myös sitä, miten lukemisesta puhutaan nykyään. Teos on toki julkaistu 2018, mutta mikään ei ole tämän osalta juurikaan muuttunut: lukemista perustellaan sen elämän laadun parannusta aikaansaamilla hyödyillä, jolloin lukeminen asetetaan rinnakkain lukuisten eri mielihyvän lähteiden ja wellness-keinojen kanssa. Teoksessa tuodaan ilmi, että hyödyistä puhuminen ei toki ole ajanhukkaa, mutta on myös hyvä tuoda esille, miten kirjallisuutta lukiessamme olemme jonkun henkilökohtaisen maailmakokemuksen ja -jäsentelyn äärellä mitä intiimimmällä tavalla. Kirjallisuus avaa toiseuden näkökulmia ja ongelmia, jotka eivät aina ole yhteensovitettavissa, ja näin ollen kirjallisuus pitää yllä toisinaan epämiellyttävää mutta samalla kylmää fakkiintumista estävää monitulkintaisuuden olotilaa.

Kritiikkiä sen sijaan voisi antaa pienoisesta jankkaustendenssistä ja siitä, että itseisarvon näkökulmaa ei käsitelty haluamallani syvyydellä. Itseisarvosta puhumisessa kun piilee aina se vaara, että etäännytään liikaa inhimillisestä kokemuksesta ja tehdään uskonloikka tuntemattomaan, kun halutaan puolustaa jotain jopa toisia asian puolustajia vastaan. Eri hyötynäkökulmien esiin tuominen otetaan vastaan väheksyvällä l'art pour l'art -meiningillä, joka ei puolustuspuheena oikein toimi kuin alaan vihkiytyneille. Lisäksi itseisarvosta puhumisen yhteydessä voidaan helposta päätyä tilanteeseen, jossa mitä tahansa voidaan argumentin vuoksi pitää itsessään arvokkaana. En sano, että teos on sinisilmäinen teeman osalta, mutta se ei myöskään mielestäni vastaa esittämiini ongelmiin toivomallani tavalla.

[Maarika Vaara]

Kirja on syvällinen, punnittu ja innoittava puheenvuoro akateemisen elämän mahdollisuuden edellytyksistä. Huoli akateemisen vapauden, sivistysyliopiston ja tieteen itseisarvoisen aseman säilymisestä välinearvon ja esim. elinkeinoelämän palvelukseen valjastamisen sijaan on toisaalta erittäin ajankohtainen, toisaalta hyvinkin vanha juontaen juurensa vähintään valistuksen aikaan saakka. Paradoksinomaisesti humanistinen korkeatasoinen tutkimus voi kukoistaa vain ilmapiirissä, jossa sitä ei valjasteta hyötykäyttöön eikä siltä edellytetä välittömiä mitattavissa olevia hyötyjä; noissa ihanneolosuhteissa tutkimus kuitenkin tulee jo pelkän olemassaolonsa kautta palvelleeksi ihmiskuntaa.

"Vain kirjassa on mahdollista tutkia haurasta asiaa särkemättä sitä kappaleiksi tai vaarallista asiaa ilman vaaraa. Kirja on harvinainen tyyssija, sillä sen sivuilla mielelle tarjoutuu yhtä aikaa sekä provokaation että yksityisyyden mahdollisuus." (Yhdysvaltalainen journalisti Edward P. Morgan).

(Edelläoleva helmi löytyy kirjoittajien siteeraamana luvusta 3, jossa mm. käsitellään monografiaa julkaisumuotona ja puolustetaan sen keskeistä asemaa humanistisen tutkimuksen julkaisufoorumina).

[Perttu Ojanperä]

Aivan hyvä kirja siitä, miksi akateemista elämää tarvitaan.

[Kalle]

(Finnish book, Finnish review)
Tämä on kirja, josta haluaisin pitää enemmän. Kaltaiselleni humanistille ja akateemista elämää arvostavalle teos tarjoaa elämyksiä ja mielenkiintoisia näkökulmia lähes jokaisen uuden lauseen myötä. Jokin tässä kuitenkin tökki, mutta en oikein keksi, että mikä. Ehkä toisella lukukerralla myöhemmin kirja paranee.

Jos haluat lukea parikymmentä sivua siitä, miksi monografioita tulisi julkaista, suosittelen teosta ehdottomasti.

[Elina Vainikainen]

"Sivistyksen puolustus on kauniisti kirjoitettu, tempoltaan viipyilevä aikalaispuheenvuoro, jonka riveiltä huokuu kirjoittajiensa laaja sivistys. Kirja saa akateemisenkin ihmisen pohtimaan omaa suhtautumistaan tieteelliseen ajatteluun ja koulutukseen, ja sen toivoisikin löytävän tiensä myös niiden käsiin, joille muutos ja positiivinen pöhinä ovat tavoiteltavia asioita sinänsä." http://perustelehti.fi/kirja-arvio-op...