Taiteilijaromaani kansainvälisen musiikkibisneksen kulissien takaa
Matias Heininen, poptaivaan komeetoille kappaleita kirjoittava hittinikkari, muuttaa Berliiniin paremman elämän ja suurempien yhteistyömahdollisuuksien perässä. Ristiveto rakoilevan perhe-elämän, dekadentin elämäntavan ja matkustamista vaativan ammatin välillä ajaa keski-ikäistyvää Matiasta kohti romahduspistettä, ja pian maa hänen jalkojensa alta uhkaa kadota.
Topliner kuvaa tarkkanäköisesti popteollisuuden sisäpiirin elämää ja koneistoa, joka synnyttää tähtiä. Samuli Laihon esikoisromaani on samalla myös tarina vieraantuneisuudesta, isyydestä ja siitä, kuinka kuilun partaalta voi nousta vahvempana jaloilleen.
Aluksi kirjan päähenkilö Matias rellestää mm. Berliinissä ja muualla Euroopassa tuhlaten rahoja, joita hänellä ei ole. Päihteet ovat niin arkipäiväisiä, ettei niiden aiheuttamia ongelmia edes lukijakaan meinaa tiedostaa. Kunnes rahat ja vaimo tyttären kera ovat menneet. Kirjan ensimmäinen osa on kurjaa luettavaa. Joillekin tietenkin tuollainen elämäntyyli sopii. Matiakselle ei.
Toisessa osassa Matias käy läpi maitojunavaiheen, jossa päädytään takaisin isäukon luokse Kuopioon. Onneksi apuun tulevat sekä vanha lapsuudenkaveri että jo Berliinissä uudelleen aloitettu meditointi. Näin Matias pääsee takaisin kiinni kunnolliseen elämään. Menestystäkin on tarjolla, jos vain sitä haluaisi.
Juonesta riippumatta kirja oli hyvin kirjoitettu. Yksityiskohdista kerrotaan sopivasti ilman paasausta ja luennointia. Itselle eniten kiinnostavaa oli meditointi. Popmaailman biisienkirjoitusosa oli juuri niin ärsyttävää toimintaa, mitä olin kuvitellut. Näin tällaisena vanhana rokkiäijänä tuollainen pintaliitohomma ei kiinnosta, ei edes lukea siitä. Mutta tässä kirjan mukana se nyt meni ihan siinä sivussa, parempaa odotellessa.
Paljon kiinnostavaa musabusineksestä ja biisileireistä. Päihdeongelmista. Liian syvälle mennyt soittamisen ja meditaatioon kuvailu vei pisteistä ainakin 2. Lisäksi loppu oli vähän kliseinen ja ylidramaattinen.