Islannissa asuu tilastojen mukaan yksi maailman tasa-arvoisimmista kansoista. Islantilainen kodinonni näyttää, kuinka tilanteeseen on päästy. Satu Rämön tarinat kotimaastaan kertovat hurmaavia esimerkkejä perhe-elämästä, joka on sopiva sekoitus hetkessä elämisen taitoa, anarkiaa ja valtion masinoimia tasa-arvotekoja.
Yhteiskunta ohjaa isät jäämään kotiin hoitamaan pieniä lapsiaan. Aivan kaikkea sanelua ei kuitenkaan hyväksytä: lastentarhanopettajien puuttumista lasten ulkovaatevalintoihin vanhemmat eivät katso hyvällä. Arki tuulen pieksemällä ja jäätikön peittämällä laavasaarella otetaan rennosti. Lapset ovat tervetulleita ravintoloihin siinä missä aikuisetkin, koulun jälkeen pelataan menestyksekkäästi jalkapalloa ja päiväkodeissa lapset nauttivat joka päivä ennen kotiin lähtöä "eftirmiddagskaffið" eli iltapäiväkahvit.
KTM, kirjailija Satu Rämö on tunnettu kirjoistaan Islantilainen voittaa aina ja Unelmahommissa sekä Salamatkustaja-blogistaan (www.salamatkustaja.com). Hänellä on islantilaisen aviomiehensä kanssa kaksi lasta ja koti Reykjavíkin keskustassa. Islantilaisten lapsiperhevuosien jälkeen hän on vakuuttunut siitä, että islantilainen perhe-elämä tekee elämästä hauskempaa ja yhteiskunnasta paremman paikan kaikille.
I was born in Finland in 1980 and moved to Iceland twenty years ago and started writing books.
I have published numerous bestselling, prizewinning non-fiction titles in my native Finland, ranging from travel guides to Iceland, to inspirational memoirs and an Icelandic knitting book.
My crime fiction debut Hildur (2022) changed the game for me as an author, totally. HILDUR-series is Icelandic-Finnish nordic blue crime fiction that takes place in a small village in the Westfjords of Iceland. Nordic blue is similar to nordic noir but more human. The stories are from the darker sides of the Nordic society but they also follow how people are dealing with each other in life in general.
HILDUR books are Der Spiegel bestselling titles in Germany. Finland’s #1 bestselling series with over 600,000 copies sold to date. The publishing rights have been sold to several territories including UK, Germany, The Netherlands, France, Spain, Nordics, Estonia and Latvia.
HILDUR books are Der Spiegel bestselling titles in Germany. Finland’s #1 bestselling series with over 600,000 copies sold to date. The publishing rights have been sold to several territories including UK, Germany, The Netherlands, France, Spain, Nordics, Estonia and Latvia.
Finnish Take Two Studios will shoot the HILDUR series in Iceland with an Icelandic co-production.
Turku City Theather stages HILDUR on their Main Stage in autumn 2024.
I just love writing!
Hopefully you like my HILDUR books. I hope to hear from you! You can chat me your thoughts in Instagram at @satu_ramo
All the best from the Westfjords of Iceland, at the end of the road
Satu Rämö
PS: ...and here are some awards & nominations I've got so far: Nominee BookBeat Crime Fiction Author of the Year 2024 (tba in the end of October ’24) Winner Storytel Award 2024 (for Rosa & Björk) Winner Nextory E-Book Prize for Fiction 2023 (for Hildur) Winner Adlibris Award 2023 (for Rosa & Björk) Winner Supla Audiobook of the Year 2023 (for Hildur) Winner BookBeat Newcomer of the Year 2022 Nominee ‘Johtolanka’ Prize 2023 (for Rosa & Björk) Nominee, ThrillZone Awards 2023/Netherlands, category best translated crime fiction debut (for Hildur) Nominee ‘Tulenkantaja’ Finnish Literary Export Prize 2022 (for Hildur)
Hauska kirja islantilaisen perhe-elämän erityispiirteistä. Kirja olisi kaivannut vielä yhtä editointikierrosta turhan toiston karsimiseksi ja kenties hieman lihaa luidensa ympärille. Minua kirjassa vaivasi hieman kirjailijan subjektiivisuus - kaikki luvut tuntuivat perustuvan kirjailijan henkilökohtaisiin anekdootteihin. Hetkeäkään en silti epäile, etteikö Islanti olisi mitä mainioin maa asua ja erityisesti perhevapaat tuntuvat olevan siellä esimerkillisesti hoidettu.
Nämä Rämön Islanti-opukset alkavat toistaa itseään ja islantilaiset näyttää epäkiinnostavilta yli-ihmisklooneilta, mutta samaan aikaan toivoisin että kaikilla mailla olisi oma Rämön kaltainen sujuvasanainen tyyppi jakamassa tietoa ja fiilistä valtioiden omaleimaisista ihanuuksista meille suomalaisille.
Satu Rämön vauhdikas ja huumorintäyteinen tapa kirjoittaa viehätti minua jo teoksessa Islantilainen voittaa aina. Nyt hän paneutuu lapsiperheen asioihin ja kertoo miten tähän on tultu: Islanti on ollut 9 vuotta putkeen paras maa naisille asua, lapset kuuluvat Euroopan onnellisimpien joukkoon ja nuoriso ei ryyppää eikä käytä huumeita.
Rämöllä on uudesta toisesta kotimaastaan pääosin kiitettävää sanottavaa, mutta ei hän kaihda negatiivisiakaan asioita. Huonoa on maan yleinen kalleus ja huippuvuokrat. Vaikka palkkataso on hyvä ja vallitsee täystyöllisyys, yhden huoltajan perheiden on vaikea tulla toimeen ja heidän ongelmansa hukkuvat ympärillä pyörivään ökykulutuksen hurmokseen.
Islantilainen kodinonni on erittäin kiinnostava kirja, vaikka lapsiperheen asiat eivät itselle ajankohtaisia olisikaan. Suosittelen.
Vähän vaikea kirja luokiteltavaksi - tekstissä on niin esseen, sanomalehtiartikkelin kuin blogikirjoituksenkin piirteitä. Näkökulma on kuitenkin selvä: suomalaisnaisen kokemuksia islantilaisesta perhe-elämästä, jonka vahvuuksia ovat tasa-arvoisesti jaetut perhevapaat, laaja perheen määritelmä ja kaikki järjestyy -asenne. Yhteiskunnan huonojakin puolia (köyhyys, väkivaltaisuus) sivutaan lyhyesti. Rämön teksti kulkee sujuvasti eteenpäin, joskin loppupuoliskoa olisi saanut kustannustoimittaa huolellisemmin: toistot lisääntyivät ja punainen lanka alkoi katkeilla. Joka tapauksessa hauska, todentuntuinen kurkistus toisenlaiseen yhteiskuntaan.
Hyväntuulen kirja, joka kertoo mielenkiintoisella tavalla Islannista ja perheistä. Kirja herätti paljon ajatuksia ja halun muuttaa Islantiin. Suositeltava kaikille joita kiinnostaa Islanti ja haluaa lukea kevyesti ja mielenkiintoisesti kirjoitetun tietokirjan.
Gillar hennes stil och att läsa om Island, men den här blev onödigt upprepande tyvärr. Mer specifik iom barn-/familjetemat, men det förstår man ju av titeln så det torde inte komma som en överraskning för någon.
Mielenkiintoinen matka islantilaiseen elämään. Rämö kirjoittaa mukavan mutkattomasti ja humoristisesti. Kuuntelin kirjan äänikirjana ja ehkä siitä syystä kirja tuntui tosin toistavan itseään vähän liikaa.
Pidin paljon tästä kirjasta! Kirja hämmästytti monta kertaa. Suomesta puhutaan usein, että meillä perhe-elämää tuetaan hyvin esimerkiksi äitiyspakkauksella ja pitkillä äitiyslomilla, mutta tätä kirjaa lukessa alkoi tuntua siltä, että monissa asioissa olemme valovuosia Islantia jäljessä. Miten ihmeessä on mahdollista, että meillä edelleen äitiyden kustannukset kohdistuvat pääasiassa naisten työnantajille? Miksi meillä ei tehdä niin kuin Islannissa: jaeta kustannuksia, sekä miesten, että naisten työnantajien kesken? Miksi meillä ei järjestetä päiväkoteja tai leikkihuoneita työpaikkojen yhteyteen niin, että äidit ja isät voisivat tarvittaessa ottaa lapset mukaansa töihin? Miksi meillä ei voitaisi tehdä niin kuin Islannissa: lapset isovanhemmille hoitoon? Kirjassa kerrottiin, että aamuisin vanhainkodin eteisessä on ruuhkaa kun vanhemmat jättävät lapsensa hoitoon isovanhemmille ja he myös haluavat hoitaa lapsia. Isovanhemmat saavat tekemistä ja seuraa ja lapset tutustuvat myös vanhempiin ihmisiin ja heidän elämäänsä.
"Lapset tulevat osaksi aikuisten arkea." "Ei Islannissa ole lapsiystävällisiä kahviloita ja ravintoloita. On vain kahviloita ja ravintoloita." Yliopisto tarjoaa päiväkodin ja lapset kulkevat mukana myös luennoilla. Lapsiystävällisyydestä Suomella olisi paljon opittavaa Islannilta.
Kirjassa oli loppua kohden aika paljon toistoa, mutta kirja antaa todella mielenkiintoisen kuvan Islannin perhe-elämästä. Tosin kirjan kirjoittaja on aika jäävi, koska hän asuu Islannissa ja on selvästi hyvin tyytyväinen itse Islannin systeemiin. Silti kirja kannattaa ehdottomasti lukea. Itseäni alkoi ainakin kiinnostamaan, että onko tässä syy Suomen alhaiseen syntyvteen ja pitäisikö Suomenkin tehdä muutoksia, jotka helpottaisivat työn ja perhe-elämän yhdistämistä. Ja miten asenteita perheitä kohtaan saisi muutettua positiivisemmiksi?
Oikein mukava, ja islantilaiset tuntuvat valloittavilta. Kirja olisi ansainnut enemmän tähtiä, mutta en pitänyt toistosta. Kirjassa siis toistettiin faktoja monta kertaa, unohdettiin, että lukija on jo lukenut samat tiedot aiemmin.
Hauska ja silmiä avaava kirja islantilaisesta perhe-elämästä. Tästä voisi ottaa Suomessakin mallia ja tehdä enemmän yhdessä kuin yrittää selvitä yksin arjesta. Toisto alkoi vähän häiritä tässä, varsinkin, kun kuuntelin samaan aikaan Rämön ensimmäistä Islanti-kirjaa.
Mielenkiintoinen ja sujuvasti kerrottu kertomus islantilaisesta yhteiskunnasta ja erityisesti perheen asemasta siinä. Moni kerrotuista asioista herättää lähes kateutta, ehkä eniten esitetty ajatus siitä, että islantilaisten mielestä "kotona kasvatetusta lapsesta tulee tyhmä lapsi" tarkoittaen sitä, että lasten oletetaan kaikkien osallistuvan varhaiskasvatukseen päiväkodeissa ja että perheiden oletetaan liikkuvan, harrastavan, tekevän töitä ja elävän kodin ulkopuolella lapsen synnyttyä kuten ennenkin. Lisäksi kerrotaan, että lapsille järjestetään harrastukset ja urheilutreenit iltapäivisin ja illat jäävät perheiden yhteiseksi ajaksi, aahhh mikä ihana ajatus...
Toisaalta tämä kaikki saadaan kuulostamaan kovin helpolta ja yleispätevältä/kaikkia koskevalta. Aika nopeasti sivuutetaan esimerkiksi se väli, jolloin vanhempainvapaat ovat päättyneet ennen kuin päiväkotiin pääsee: vuosi järjestelyä on aika pitkä aika eikä kaikilla ole onnellista isoa perhettä jakamaan hoitovastuuta - ei vaikka kirjassa kuinka niin väitetään. Köyhyyttä ja väkivaltaa kirjassa sivutaan lyhyesti ja pintapuolisesti, mutta toisaalta eipä kaikkea voi yhdessä kirjassa perusteellisesti käsitelläkään.
Nyt olisi kiva seuraavaksi lukea jonkun muun kirjoittajan kuvaus islantilaisesta perhe-elämästä. Kuinka hyvin Rämö on tavoittanut "Islannissa aina tai ainakin yleensä" tason (onko sellaista), vai kuinka paljon tuosta vahvasta "yleensä" kuvauksesta loppujen lopuksi rajautuu kuitenkin hänen omaan perheeseensä ja tuttavapiiriinsä?
Sujuvaa, etenevää tekstiä, joka on helppo kuunnella äänikirjana. Lukijan ääni miellyttävän neutraali. Parissa kohdassa tiukempi kustannustoimitus olisi voinut auttaa poistamaan toistoja. Kokonaisuutena kiinnostava teos.
I finished reading Rämö's other autobiographical book about Iceland a few days ago and went straight to book some of her other books from my local library. This I started and finished in just one day. The book tells about family life in Iceland based on Rämö's own experiences as an immigrant mother of two in Iceland as well as stories and news she has gathered while living in Iceland for about ten years.
Iceland is the most equal country when it comes to women's rights and it is much more common to see men taking paternity leaves than in Finland for example. Young women are not feared by employees as the society is set up in a way where the employer doesn't have pay all the money when the mother is absent on a maternity leave. Also children are very much part of people's lives - people take their children with them to gyms, cafés, hobbies, work places, holidays... Children are not just hidden in their homes, but they are actively brought of the parent's houses all the time.
Family consists of more than just the nuclear family in Finland. In a remote island of 330 000 people where everyone seems to know everyone, family is a constantly evolving concept: close friends, relatives, ex-spouses, sometimes colleagues are all included in the concept of family.
I liked the book very much. Very informative and well written also!
Rämön kirjoja on suositeltu useassa kirjallisuusryhmässä. Jostain syystä en vain ole niihin aiemmin tarttunut. Nyt joululomalla oli aikas lukea ja tämä kirja imaisi mukaansa oikein kunnolla. Luin päivässä koko kirjan.
Kirja kertoo kirjailijan omasta perheestä ja elämästä islannissa. Kirjassa verrataan myös suomalaisen ja islantilaisen perhe-elämän eroista. Itse pidin siitä miten molempien perhe-elämän hyviä puolia arvostettiin ja kirjailijan tapa kertoa elämästä oli hyvin perheläheinen. Täytyy lukea hänen muitakin kirjojaan.
Jos haluaa tutustua paremmin heidän elämäänsä voi siitä lukea kirjailijan omasta blogista (www.salamatkustaja.com).
Lepppoisan kepeä kuvaus islantilaisesta perhe-elämästä. Kuvailun keskiössä (oletettavan) hyvätuloinen, kaksilapsinen heteroperhe eli kirjoittajan oma perhe. Muitakin perhemuotoja sivutaan, mutta ne jäävät silti taka-alalle, mikä on sinällään hieman harmi. Pelkän onnellisuus-hehkutuksen rinnalle olisi kaivannut enemmän myös sitä toisenlaista perhetodellisuutta, jossa kaikki ei olekaan aina niin ihanaa. Olen ehkä liian suomalainen, kun positiivisuus ei näin suurissa määrin ollutkaan enää hyvä asia. Häiritsevää oli myös samojen asioiden jatkuva toisto. Mukava pieni lukupala kuitenkin.
Satu Rämön kirjoja Islannista on aina mukava lukea. Mutta tämä oli vähän ohut (myös sisällöltään). Eikä lapsiperhearki enää tässä elämänvaiheessa ole niin kiinnostavaa. Kirjassa oli omituista toistoa, samanlaisista mitä olen huomannut Rämöllä aiemminkin. Ihan varmasti esimerkiksi tuli selväksi, ettei islantilaisilla ole sukunimiä. Lisäksi jotkut aiheet (kalliokiipeily, jalkapallo) tuntuivat menevän vähän aiheen ulkopuolelta. Vähän epätasainen, sisällöltään sekava teos, vaikka sisälsi monia kiinnostavia seikkoja islantilaisesta yhteiskunnasta.
Mielenkiintoinen kurkistus islantilaiseen kulttuuriin, maan tapoihin ja tottumuksiin sekä ennen kaikkea Sadun tunnelmiin äitiydestä. Peilailua islantilaisten ja suomalaisten ennakkoasenteista perhe-elämään liittyen. Kirjasta saa myös näkymän näiden kahden maan perhepolitiikkaan.
Kirja yllätti positiivisesti siinä mielessä, että vaikka keskiössä olivatkin ne lapset ja perhe-elämä, sen kautta Satu toi esiin monenmoista aina Islannin historiasta ja paikallisten tavoista lähtien. Kirjassa oli myös lukuja faktatietoina, joiden pohjalta kirja vertasi Suomen ja Islannin perhepolitiikkaa ja perheiden asemaa yhteiskunnassa. Kirja toistaa jonkun verran itseään, samoja lukuja ja faktoja tuotiin esiin useampaan kertaan.
Kaiken kaikkiaan kirja hauska matka Sadun mielenmaisemaan siitä, millaista on olla ja elää Islannissa perheellisenä suomalaisena, työteliäänä yrittäjänä, osana islantilaista suurta perhettä. Mukavana yllätyksenä kirjan lopusta löytyy muutama kirjassa mainitun islantilaisen perinneherkun resepti!
Helppolukuisesti kirjoitettu kuvaus tasa-arvosta, lähimmäisen rakkaudesta, omissa nahoissa viihtymisestä ja rennolla otteella elämisestä. Rämön tapa kuvailla islantilaisten mutkatonta suhtautumista jaettuihin vanhempainvapaisiin, moniulotteisiin perhesuhteisiin ja mutkattomaan henkseleiden paukutteluun sai toivomaan, että Suomessakin suhtautuisimme vähemmän pakottavasti itseemme ja elämän suorittamiseen tietyllä tavalla. Lisää islantilaisen elämäntavan konsultteja ja lähettiläitä maailmalle!
Rämö on taitava kirjoittaja ja tarinankertoja ja tämä kirja eteneekin pitkälti sujuvan tekstin kannattelemana. Punainen lanka on islantilainen perhesuhde, mutta Rämö fiksusti välttelee voimakkaita väitelauseita ja kannanottoja siitä, miten meidän muiden ehkä pitäisi ottaa islantilaisista opiksemme. Toimittaja kun on, Rämö näkee hyvissäkin asioissa oikealla tavalla säröjä ja kääntöpuolia, joten kirja välttää olemasta pamfletti - mutta toisaalta jää samalla ytimeltään aavistuksen pliisuksi.
Luettuani "Islantilainen voittaa aina" kiinnostuin Islannista ja seuraan myös Satu Rämön blogia, joten halusin lukea kirjan. Kuten monet muutkin ovat kommentoineet, niin kirja toisti itseään turhan paljon. Samat asiat tuli sanottua moneen kertaan, mikä varsinkin lopussa hieman ärsytti. Kirja on kuitenkin sekä helppolukuinen että mielenkiintoinen, suosittelen!
Tykkään Rämön Islantia käsittelevistä kirjoista, ehkä koska mulla on jonkinlainen pakkomielle maahan. Tämä kirja oli kuitenkin hienoinen pettymys - kirjassa oli aivan liikaa toistoa ja välillä alkoi ärsyttämään se miten kaikki on niin superia, mahtavaa, ihanaa, parasta, hienointa ikinä. Ei missään nimessä huono kirja kuitenkaan ja sopi mielestäni hyvin äänkirjaksi.
Leppoisa kirja islantilaisesta perheonnesta ja sen syistä. Osa kirjasta on selvästi kirjoitettu turismin markkinoinnin näkökulmasta, sen verran myyvästi kuvaillaan kauniita maisemia ja herkullisia ruokia, mutta voiko kieltää kirjoittajalta sen aidon ihastuksen, jota hän selvästi kokee uutta kotimaataan kohtaan?
Islantilaisen yhteiskunnan ja perhe-elämän kuvausta omakohtaisilla kokemuksilla höystettynä. Itse tykkäsin enemmän saman kirjailijan aiemmasta teoksesta Islantilainen voittaa aina, mutta ei tämäkään missään nimessä huono ollut.
Tykkäsin tästä, mutta en aivan yhtä paljon kuin Rämön ekasta Islanti-kirjasta (ja tämä toistikin sitä toisinaan). Kiva sukellus kuitenkin toisenlaiseen kulttuuriin niin maan kuin elämäntilanteenkin puolesta!
Luin tämän kirajn heti aikaisemman Rämön Islanti-kirjan perään. Tykkään hänen tyylisään kirjoittaa, mutta kuten moni muukin, valittelen minäkin toistoa, toistoa ja toistoa.
Mielenkiintoisia tarinoita Islannista ja Islannin kulttuurista. Tulee matkakuume ja jopa halu muuttaa Islantiin. Jonkin verran tarina toistaa itseään, samat jutut kerrotaan moneen kertaan.