Lukijat hurmannut romanttinen seikkailu rautakauden Pohjolassa jatkuu! Itämeren Aurin poika päätyy Färsaarille ja uppoutuu druidien mystiseen taikapiiriin.
Kun maailman laidalla purkautuva tulivuori uhkaa pimentää Pohjolan revontulitaivaan, tietäjä ja tutkimusmatkailija Iki-Kuura herää vieraalta rannalta haaksirikon ainoana selviytyjänä. Hänet pelastaa viikinki Erik Tuulihattu, joka on itsekin päätynyt kauas kotoaan Färsaarille. Erik kertoo Iki-Kuuralle luolissa asuvista hyljenaisista, jotka houkuttelevat miehiä aaltojen alle. Kohtalo johdattaa Iki-Kuuran tutkimaan hyljeihmisiin liittyvää salaisuutta. Entä kuka oli se punahiuksinen kaunotar, jonka hän näki rannalla haaksirikon jälkeen?
Johanna Valkama is a Finnish author writing historical novels from the Nordic Viking Age and Renaissance era. ___
Valkama kirjoittaa Pohjolan viikinkiaikaan ja renessanssiin sijoittuvia historiallisia romaaneja, joita värittävät taianomainen pohjoisen luonnon kuvaus, vanhojen kaupunkien tunnelma sekä suomalainen ja skandinaavinen mytologia. Yritetteliäiden naisten ja perheiden selviytymistarinat ovat lähellä kirjailijan sydäntä.
Johanna Valkaman hienon viikinkiaikaan sijoittuvan Metsän ja meren suku – sarjan kolmas kirja Kaukosaarten Aino kertoo ensimmäisestä teoksesta tutuksi tulleen Aurin nuorimmasta pojasta Iki-Kuurasta, joka lähti etsimään tietoa siitä, mikä uhkasi kotipaikkaa ja sen ihmisiä. Enteet ja uhkaavat painajaiset olivat tulleet Aurin ja hänen lastensa uniin, sillä he olivat tietäjiä ja tietäjät halusivat enemmän tietoa valkeasta vaarasta, joka näyttäytyi unissa. Vaellusmatkallaan hän haaksirikkoutui Kaukosaarille eli Färsaarille. Iki-Kuuran auttoi pelastumaan nuori nainen, jolla oli leiskuvanpunaiset hiukset. Ann oli karannut saarille pakoon väkivaltaista miestään. Iki-Kuura antoi hänelle nimeksi Aino, kunhan nyt ensin löysi hänet, sillä Ann oli oppinut piiloutumisen taidon. Johanna Valkaman kirjat paranevat kirja kirjalta ja olen ihan koukussa tähän sarjaan. Tykkään varsinkin kirjan tyyliin sopivasta kielestä, joka vie taianomaisesti mukanaan viikinkiaikaan.
Heikompi kuin sarjat aiemmat osat. Alkuosa oli paikallaan junnaava ja toisteinen. Suunnilleen viimeinen kolmannes kirjasta oli juoneltaan menevä, mutta odotin enemmän. Rakkaustarina tuntui olevan varsinkin miehen puolelta jotenkin melko yksioikoinen: ”Näen naisen. Rakastun tähän ainoaan naiseen, joka on maisemissa. Haluan omistaa naisen.” Oli tosin mukavaa, että miespäähenkilö ei ollut niinkään miekkasankari, vaan enemmänkin laulutaidolla aseistautunut. Uudenlainen viikinkiaikainen ympäristö oli sinällään kiinnostava, kuten myös hiljalleen näkyvä kristinuskon hiipiminen haastamaan vanhempia uskontoja.
Tämä "meren ja metsän sukua" - saagan loppuosa oli ehein ja mielenkiintoisin kirja sarjassaan. Iki-Kuuran seikkailu tempaisi mukaansa ensimmäisiltä sivuilta saakka, eikä lukeminen takunnut lähestään niin paljon kuin kahdessa edellisosassa. Kirjan tapahtumat ja henkilöt olivat mielenkiintoisia ja syviä. Kirjan loppuminen jopa hieman harmitti.
Metsän ja Meren suku- sarjan kolmas kirja kertoo Itämeren Aurin nuorimmasta pojasta Iki-Kuurasta, joka lähtee kotiseuduiltaan etsimään vastauksia siihen, mikä uhkaa kotiseutua ja sen ihmisiä. Iki-Kuura ei ole koskaan tuntenut vetoa sotapoluille, toisin kuin sisarensa Tuuli, eikä hän ole myöskään halunnut valita parantajan tietä kuten veljensä Unti. Sen sijaan äitinsä tavoin enteet ovat tulleet Iki-Kuuran uniin ja valkea vaara uhkaa kaikkia. Matkallaan etsimään tietoa mahdollisesta maailmanlopusta, Ragnarökistä, Iki-Kuura haaksirikkoutuu Kaukosaarille eli Färsaarille. Muistikuva leiskuvanpunahiuksisesta neidosta, joka auttoi Iki-Kuuraa haaksirikon jälkeen, ei jätä nuorukaista rauhaan. Tapahtumat etenevät vääjäämättä kohti Iki-Kuuran ja punahiuksisen naisen, Annin, kohtaamista ja rakastumista.
Tarina oli omaan makuun melko hitaasti etenevä. Päähenkilöt pohdiskelivat asioita sen sijaan että jotain olisi tapahtunut. Olisin kaivannut enemmän seikkailua ja pidinkin niistä osista, joissa päästiin kokemaan Kaukosaarten kesytön, jylhä luonto ja viikinkien pitkän tuvan elämää. Mielenkiintoista oli myös se, että suomalaisen ja skandinaavisten muinaisuskomusten ohella tarinassa sukellettiin myös kelttiläiseen mytologiaan. Tarinassa esiintyi myös oikeita historiallisia henkilöitä, mikä on asia josta tykkään paljon historiallisen fiktion genressä.
Johanna Valkaman Kaukosaarten Aino (2018) on Metsän ja meren suku-sarjan kolmas osa. Kirjassa seurataan Aurin ja Haakonin nuorimman lapsen Iki-Kuuran seikkailuja Färsaarilla. Metsän ja meren suku alkaa Hämeestä ja sarjan edetessä seikkaillaan pitkin pohjoismaita. Kirjan toinen päähenkilö on kaimani ja sain kirjan siksi anopiltani joululahjaksi.
Johanna Valkama’s Kaukosaarten Aino (2018) is the third part in Metsän and meren suku series. In the book we follow Auri and Haakon’s youngest son Iki-Kuura and his adventures at Faroe islands. Metsän and meren suku starts from old Finland and when the story progresses we adventure around the nordic countries. One of the main characters in the book has same name as I and my Mother in law gifted it to me as a Christmas present.
Kaukosaarten Aino on Johanna Valkaman kolmas romaani. Se jatkaa rautakauteen sijoittuvaa kirjasarjaa.
Tässä tarinassa päähenkilö Iki-Kuura päätyy kuin sattuman oikusta Färsaarille, jossa Iki-Kuura kohtaa Erik Tuulihatun ja Ann-nimisen naisen, jonka hän nimeää uudelleen Ainoksi. Omasta mielestäni aika hitaasti etenevä tarina johtaa Iki-Kuuran ja Ainon kohtaamiseen ja rakastumiseen. Taisteluitta ei tässäkään kirjassa selvitä.
Pidän historiallista fiktiosta, mutta jostain syystä tämä teos jätti minut kylmäksi. Olin kuitenkin positiivisesti yllättynyt siitä, että tarinassa esiintyi hahmoja, jotka ovat todellisia historiallisia henkilöitä.
Kaukosaarten Aino on Valkaman Metsän ja meren suku-sarjan kolmas, mutta itsenäinen osa. Historiallinen fiktio on lempigenreni ja alunperin kiinnostuin sarjasta nokialaisen kirjailijan takia. Valkaman tyyli on parantunut merkittävästi ensimmäisestä kirjasta ja tätä oli miellyttävää lukea. Kirjassa Aurin nuorin poika Iki-Kuura lähtee etsimään kohtaloaan ja päätyy Färsaarille. Nautin kovasti kaukaisista tapahtumista ja erityisesti miten tarina linkittyi Suomen historiaan rautakaudella.
Olen pitänyt Johanna Valkaman Metsän ja meren suku -sarjan aiemmista osista, mutta tämä kolmas osa ei aivan aiempien osien tasolle noussut. Kirjan tarina eteni minun makuuni liian hitaasti, että varsinkin alkuvaiheessa suivaannuin hiukan siihen, että mitään ei tahtonut tapahtua. Kirjan kieli on mukavan vanhahtavaa ja se vei kyllä hienosti tunnelman vanhaan aikaan. Ja pidin myös siitä, kuinka kirjan lopussa kerrottiin historiallisista henkilöistä, jotka kirjassa esiintyivät.
Kirja oli hyvä ja mielenkiintoista luettavaa, mutta omaan makuuni hieman liian paljon paikallaan junnaava. Kirjan päähenkilöt enemmän pohdiskelivat ja uppoutuivat muistelemaan menneitä kuin riensivät sydämen lyöntejä nostattaviin seikkailuihin. Kirjan rakkaustarina on myös mielestäni hieman huteralta ja epämiellyttävältä pohjalta luotu kuin aiempien osien rakkaustarinat ovat. Iki-Kuura rakastuu kauniiseen naiseen, vaikkei tiedä tästä mitään eli rakastuu naisen kauniiseen ulkomuotoon...
I liked this one, though the first book in the series is still perhaps my favourite. Very interesting setting. It's clear that the writer has visited the place she's writing about – describing the sceneries and nature is spot on, and very inspiring to read about. The story is continuing on quite similar track as the previous books.
Mielestäni tähän mennessä paras Metsän ja meren suku -sarjasta! Iki-Kuura ei ole niin "perinteinen äijä", joita muut kirjoissa esiintyneet viikingit ja Hämeen miehet tuntuvat olevan. Miinusta vain siitä, että tarina tuntui loppuvan äkkiseltään, eikä selitetty kunnolla mitä Annille kävi - yhtäkkiä Iki-Kuura vain palaa kotiin tyttärensä kanssa.
Niin kovasti olisin halunnut tästäkin kirjasta pitää enemmän , mutta tämä eteni omaan makuun turhan nihkeästi enkä loppuratkaisustakaan pitänyt. Joku tässä vaan ei klikkannut. Itämeren Auri teki aikoinaan vaikutuksen, mutta nämä jatko-osat eivät ole yltäneet samalle tasolle.
These books are advertised as romantic adventure books, and I felt that this was very much a romance novel, which is not really my cup of tea. Hence just the 3 *s.
Parempi kuin aiemmin ilmestynyt sotaisa Tuuli, mutta huonompi kuin sarjan ensimmäinen Auri. Tuhahtelin paljon typeriä väärinymmärryksiä, mutta pidin ajankuvasta. 2,5 tähteä.