Tunnetun maailman laidalla, Aijalin saarella elää yhä metsänhaltioita, jääriä, noitia ja puolieläviä riivoja. Saaren metsien uumenissa, Revonpuron varrella, asuu myös villi tyttö, jota kutsutaan Pöllöksi, sekä hänen sokea äitinsä Siina ja korppinsa Närhäkkä. Rauhaisa elo metsässä katkeaa, kun Pöllö saa tietää, että kartanonherra Varjoton rakentaa kultamyllyä. Mylly uhkaa tuhota koko kotimetsän. Pöllön on pakko tehdä jotain! Onneksi hän saa avukseen pojat Hiiskun ja Matruksen, sillä kultamyllyä suojelee voittamaton peto julmine isäntineen.
Revonpuro on vauhdikas ja jännittävä fantasiaseikkailu, joka sijoittuu keskiaikaistyyppiseen maailmaan. Päähenkilö Pöllö elää lapsuuden ja nuoruuden välistä ihanaa ja hämmentävääkin aikaa. Pojat ovat ärsyttäviä, mutta myös kummallisen kiehtovia. Äidin neuvot eivät enää kelpaa, mutta mitä tilalle? Kirjassa tuoksuu villi metsä ja nuotiotulien savu. Tuuli kantaa mukanaan outojen olioiden ääniä ja seikkailijan on parasta olla astumatta riivojen luoliin.
Mervi Heikkilä on suomalainen kirjailija, lasten- ja nuortenkirjastotyön kehittäjä ja sekalaisen eläinkatraan palvelija. Hän kirjoittaa pääasiassa lasten- ja nuortenkirjoja. Erityisen lähellä sydäntä ovat selkokirjat, fantasia ja lastenrunot.
Heikkilän fantasiakirja Jaan ja Jäähammas voitti Lasten LukuVarkaus -palkinnon vuonna 2020. Louhen liitto (2015) puolestaan oli Topelius-palkintoehdokkaana vuonna 2016.
Heikkilä on koulutukseltaan filosofian maisteri. Hän asuu Kuortaneella.
Vanhanaikaisen herttainen tarina kyläyhteisön ulkopuolelle joutuneesta, maagisia kykyjä omaavasta tytöstä, joka elää yhdessä sokean parantaja-äitinsä ja lähimetsän eläinten kanssa. Ajat ovat muuttuneet, uusi patriarkaalinen uskonto on syrjäyttänyt jumalattaret ja noidat ovat kadonneet, mutta kaikenlaisia outoja olioita asuu edelleen vuorten luolissa ja metsän pimeissä loukoissa. Niitä vaarallisempia ovat kuitenkin ahneet ja epätoivoiset ihmiset, jotka ovat valmiita uhraamaan sekä luonnon että muut ihmiset saadakseen haluamansa.
Kirjan kansi on valitettavan harmaa ja ankea, eli kirja vaatii varmasti vähän extravinkkausta, että löytää lukijansa. Vanhahtavan hidas kerrontakaan ei sovi kaikille, mutta Ronja Ryövärintytärtä rakastaville ja "wanhanajan" tarinoista pitäville 3-6 luokkalaisille tämä sopii mainiosti. Tarina ei ole kovin hurja tai raaka, eli kirjaa voi kyllä huoletta suositella vaikka jo tokaluokkalaisellekin hyvälle lukijalle.
Kirja voisi myös toimia yhdessä (luokassa) ääneenluettuna.
Malla Margareta Mustalve on esiteini-ikäinen tyttö, jolla on poskessaan pieni tähdenmuotoinen syntymämerkki, ja joka tunnetaan kotimetsässään paremmin lempinimellä Pöllö. Hän asustaa yhdessä sokean, parantajana työskentelevän äitinsä kanssa, inhoaa eläimiä kiusaavia kylän poikia ja pystyy kommunikoimaan Närhäkkä-nimisen korpin kanssa.
Pöllön kotikontuja uhkaa suuri vaara. Varjottomaksi kutsuttu Luurannan kartanonherra on rakentanut Kultamyllyksi kutsutun koneen, joka valmistuttuaan tekee selvää kotimetsästä. Se on tuhottava keinolla millä hyvänsä! Valitettavasti konetta vain vartioi kammottava tuhatjalkainen peto, mutta onneksi Pöllö saa apua Matrukselta ja Hiiskulta (vaikka molemmat ovatkin poikia ja siksi ällöttäviä - vai ovatko sittenkään?). Seikkailuun omat lisämausteensa heittävät myös metsänhaltija Tauri sekä noita Peuranvirma.
Mervi Heikkilän "Revonpuro" (Karisto, 2018) aloittaa onnistuneesti uuden kotimaisen kirjasarjan, joka päähenkilönsä myötä tuo etäisesti mieleen Ronja, ryövärintyttären ja muut Astrid Lindgrenin romaanit metsämiljöineen ja fantasiaolentoineen. Pidin myös siitä, ettei pahaa kuvata yksiselitteisen pahaksi, vaan että uhkaavalla kartanonherrallakin on omat ja järkeenkäyvät motiivinsa.
Lyhyistä luvuista koostuva lastenromaani on jännittävä, muttei kuitenkaan hirvittävän hurja, joten sitä voisi suositella vähän pienemmillekin fantasian ystäville siinä missä Sari Peltoniemen Taivazalan joutsenta tai Reeta Aarnion Maan kätkemiä.
Aijalin saaren tarujen ensimmäinen osa Revonpuro oli todella hyvä lukukokemus! Monipuoliset hahmot esiteltiin sopivassa tahdissa, juoni eteni reippaasti ja kieli oli rikasta. Luvut olivat kätevän lyhyitä, joten potentiaalisia pysäytyspaikkoja oli usein, mutta luimme kirjan muutamalla istumalla, koska se oli niin kiinnostava. Ainoastaan mietitytti menevätkö tapahtumat liian synkiksi alle kouluikäisille kuulijoille, kun kuolemasta puhuttiin aika usein. Innolla odotamme seuraavia osia, jotka on onneksi haettu jo kirjastosta valmiiksi.
Jännittävä ekologiaa, mytologiaa ja ötökkälogiaa yhdistelevä fantasiasarjan alku, jonka ensimmäiseen osaan olisi riittänyt hiukan vähemmänkin kaikkea, sen verran hengästyttävä olo lukijalle jäi. Viimeinen kappale on hyytävä, brrr....
Fantasiasta ammentava Aijalin saaren tarut -kirjasarjan aloitus. Seikkailua ja vauhtia ja juonenkäänteitä. Sopii vinkattavaksi noin 3-6 luokkalaisille.