Ystävykset Sinna ja Tuisku elävät peruskoulun jälkeistä kesää. He odottavat tietoja jatko-opiskelupaikoista, ja Tuisku pääseekin haluamaansa lukioon. Sinna ei. Hän on pettynyt ja hukassa eikä saa kerrottua epäonnistumisestaan isälleen. Sinna päätyy koiraa ulkoiluttaessaan kaupungin reunamille rappiohuviloihin, joissa toimii Aurinkopiirinä tunnettu porukka. Pihalla Sinna tutustuu Samueliin, joka alkaa houkutella Sinnaa piirin tilaisuuksiin. Lämmin yhteisöllisyys vetää Sinnaa vastustamattomasti puoleensa. Samaan aikaan Tuisku käy läpi kuolleen äitinsä tavaroita ja kiinnostuu äidin menneisyydestä Aurinkopiirissä.
Yhden iltapäivän lukuilo. Kirja kesästä, sekaisin menevästä pakasta, turvan etsimisestä sieltä, missä sitä on tarjolla. Ja ystävyydestä ja ajatusmallien loksahtamisesta paikoilleen.
Hivenen naiiveja sävyjä lukuunottamatta kiva, asiallinen kirja ja tarina.
Sinna ei pääse 9-luokan jälkeen haluamaansa lukioon, ja vaipuu tämän vuoksi epätoivoon. Kun hän tapaa kylän laidalla sijaitsevassa Aurinkopiirissä Samuelin, joka ottaa hänet avosylin vastaan, kuvittelee Sinna löytäneensä oman paikkansa. Tuisku, Sinnan paras ystävä, tietää kuitenkin omakohtaisesti, ettei Aurinkopiiriin kannata sekaantua.
Alkuun juoni käynnistyy hieman hitaasti, kun keskitytään kuvaamaan Sinnan epäonnistumisen tunnetta siitä, kuinka 9-luokan jälkeen tarjottu opintopaikka ei olekaan mieleinen. Mutta kun päästään siihen vaiheeseen, jossa Sinna ajautuu yhä syvemmälle lahkon piiriin, niin tarina tempaa paremmin mukaansa.
Kirjassa on kuvattu uskottavasti, miten hyväksytyksi tulemisen tarve ajaa ihmisen vääriin ratkaisuihin, eikä tilanteesta pysty enää pakenemaan vaikka haluaisikin. Toisaalta ihmettelen, voivatko nuoret oikeasti olla näin sinisilmäisiä. Eikö oikeasti ala epäilyttämään siinä vaiheessa, kun joku seuran edustaja käskee olla kertomatta toiminnasta sanaakaan, ei edes omille vanhemmille?
Muuten ihan kelpo romaani kiinnostavasta aiheesta.
Luin tämän viime kuun puolella (maaliskuussa), muistaakseni. Vähän jäi epäselväksi kirjan nimen merkitys kirjan tapahtumien kannalta. Olin siis kuvitellut lohikäärmeellä olevan jotakin symbolista merkitystä, mutta ainoa mainittu lohikäärme tais olla pehmolelu joka mainittiin parilla lauseella.
En oikein uponnut tähän kirjaan, jäi vähän vajaaksi jotenkin. Kuvaa silti hyvin peruskoulun lopettaneen tunteita ja sitä kun maailma ei olekaan ihan auki.
Valittu lukupäivä on heitetty randomilla, ei mitään muistikuvaa koska luin.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Oivallinen varoitus lahkoista ja niihin sisältyvistä vaaroista. Sekä siitä ettei kannata vaipua epätoivoon vaikka kaikki vaikuttaisi synkältä kuin ukkospilvi kesäisellä taivaalla. Muuten kirja oli kirjoitettu suht keveästi, eli ei ollut turhia kuvailua ja monimutkaisia juonikuvioita, syvälle meneviä henkilökuvia, vaan tarina kerrottiin kahden päähenkilön, Tuiskun ja Sinnan kautta, jotka olivat äänessä vuorotellen.
Aution kirjat ovat aina pysäyttäviä ja jollain lailla todella onnistuneita. Ei nämä ole sellaisia koko ikäluokan kirjoja tai sellaisia, mikä kiinnstaisi kaikkia. Mutta oikealla hetkellä todella hienoja. Ja isosta aiheesta huolimatta kirja on suht simppeli ja sen varmasti jaksaa lukea. Kiitos siis tästä.
Aika hurjia uskonnollisen lahkon kuvioita Aution uusimmassa kirjassa. Karismaattiset johtajat, epävarmat seuraajat, solmussa oleva tulevaisuus ja nuoruuden ongelmat. Mukaan on saatu myös seksuaalista hyväksikäyttöä ja lääketieteellisistä syöpähoidoista kieltäytyminen uskonnon vuoksi. Oman perheen/lapsen hylkääminen mietityttää myös.
Tästä olisi mielenkiintoista keskustella teinien kanssa.