Salome Virta kuulee yhdenillan ihastukseltaan Antwerpenin oudoista murhista, joissa uhrin rintaan on isketty saksilla kuva Frederick Elwellin vuonna 1942 maalaamasta teoksesta Girl with a cigarette. Tapaus vetää Berliiniin kotiutunutta Salomea puoleensa magneetin tavoin. Kuka on Elwellin mallina istunut kaunis nainen? Mikä salaisuus verhoaa hänen katsettaan? Miksi murhaaja on käyttänyt juuri tätä kuvaa?
Vuonna 1942 Antwerpen on saksalaisten miehittämä. Kaunis ompelijatar Margot käy salaista kirjeenvaihtoa vihollista maan alle paenneen sulhasensa kanssa. Toimeentulo on niukkaa. Asiakkaita ei ole varaa valita. Nuori yksinäinen nainen on helppo saalis natsiupseereille. Tai niin voisi luulla.
Eppu Nuotion ja Pirkko Soinisen taidedekkarisarjan ensimmäisessä osassa Nainen parvekkeella hurmaavan karismaattinen dokumenttiohjaaja Salome Virta ratkoi mysteeriä Albert Edelfeltin Pariisinvuosilta 1800-luvun lopulta. Sakset tyynyn alla jatkaa Salomen tarinaa, ja murhien jäljet johtavat tällä kertaa 1940-luvun Hollantiin, keskelle kiihkeää maailmansotaa. Salome joutuu vaarallisille teille, eikä tilannetta helpota yhtään se, että hänen oma elämänsäkin on taas salomemaiseen tapaan hengästyttävän sekaisin.
EN: Eppu Nuotio (real name Eija-Riitta Nuotio, maiden name Silvennoinen) is Finnish writer and actor. She grew up in Iisalmi and graduated from Iisalmi High School in 1981. Nuotio is married to musician and director Kurt Nuotio and has three children with him. The family lives in Southwest Finland.
Her literary work concentrates mainly to children's literature. Part of her adult literature are series Varkaus and Pii Marin.
As an actor she has worked in several TV series. She has also written columns to newspapers and has been a UNICEF Goodwill Ambassadors since 2002. Nuotio has also worked as teacher of performing arts, translator, director and playwriter.
FI: Eppu Nuotio (oikealta nimeltään Eija-Riitta Nuotio o.s. Silvennoinen) on suomalainen näyttelijä ja kirjailija. Nuotio syntyi Iisalmessa ja valmistui ylioppilaaksi Iisalmen lukiosta 1981. Nuotio on naimisissa muusikko ja ohjaaja Kurt Nuotion (s. 1939) kanssa. Pariskunnalla on kolme yhteistä lasta, mutta perhepiiriin kuuluvat myös Kurt Nuotion aikuiset pojat perheineen. Nuotiot asuvat Hiittisten saaristossa Varsinais-Suomessa.
Näyttelijän uraa Nuotio on uurtanut muun muassa televisiosarjoissa Sisaret, Tuliportaat sekä Kesäkerttu. Hän on niin ikään toiminut lehtikolumnistina sekä vuodesta 2002 alkaen UNICEFin Hyvän tahdon lähettiläänä. Hänet tunnetaan myös ilmaisutaidon opettajana, suomentajana, ohjaajana ja näytelmäkirjailijana.
Nopealukuinen ja viihdyttävä. Miinusta siitä, etten välttämättä pitänyt loppuratkaisusta kuten en myöskään Salomen tolkuttomasta itsekeskeisyydestä. Kuinka kukaan normaalijärkinen ihminen voi "unohtaa", että sisaren perhe on tulossa ulkomailla asuvan perheenjäsenensä luokse kylään? En jaksaisi noin neuroottista ja rasittavaa ihmistä ollenkaan. Nyt kun häntä ei tarvitse tavata ja hänet voi sulkea kirjan kansien väliin, siinä se meni. Historiapätkät olivat kiinnostavia ja kuljettivat juonta kivasti eteenpäin. Taidejutuista tykkään. Loppuratkaisu oli turhan simppeli eikä murhaajan motiivi vakuuttanut.
Oikein viihdyttävää ja kevyttä lukemista, mukava idea rakentaa dekkari taiteen ja kulttuurin ympärille. Olen tosin joskus luvannut itselleni, että natsi-Saksaan liittyvä kirjallisuus saa jäädä omalta kohdaltani tauolle, kun sitä on tullut vastaan niin paljon, mutta löytyihän se teema tästäkin kirjasta. Luokittelisin tämän jonkinlaiseksi pehmojännäriksi, mutta loppua kohti tästä tuli oikeastikin aika jännä.
Luin sarjan ensimmäisen osan Nainen parvekkeella viime vuonna, sillä Edelfelt on lempitaiteilijani ja tarvitsin johonkin lukuhaasteeseen kirjan, jolla on useampi kirjoittaja. Päähenkilö ei ihan vakuuttanut, mutta tykkäsin taidemysteeristä sen verran, että päätin lukea jatko-osan kun huomasin sellaisenkin ilmestyneen.
Sakset tyynyn alla kertoo minulle täysin tuntemattoman taiteilijan Frederick Elwellin teoksesta Girl with a Cigarette. Kun teosta esittävä kuva liittyy pariinkin murhatapaukseen, Salome Virta ei voi vastustaa kiusausta vaan lähtee selvittämään mysteeriä. Kirjassa preesensissä kirjoitetut luvut Salomen tutkimuksista vuorottelevat taulun mallina toimineen Margotin sota-aikana kirjoittamien kirjeiden kanssa.
Päähenkilö Salome on kaikessa huonomuistisuudessaan ja vastuuttomuudessaan suorastaan raivostuttava – tässä toisessa osassa vielä paljon pahemmin kuin ensimmäisessä. Kirjailijat ovat varmaan halunnneet luoda hellyyttävän hajamielisen hahmon, mutta lopputulos on pikemminkin itsekäs huithapeli. Itse mysteeri on varsin ennalta-arvattava, joskin epäuskottava, sillä kirjassa on todella paljon valtavia yhteensattumia. Romaani on kuitenkin ihan viihdyttävä ja nopealukuinen, ja tykkään kovasti taideaspektista, joten annoin loppuarvosanaksi kolme tähteä.
Tämä Salome-sarjan toinen kirja tempaisi mukaansa, eikä käsistä malttanut laskea. Tykkäsin kyllä siitä ensimmäisestäkin. Molemmat yhdistävät faktaa ja fiktiota, historiaa ja nykyhetkeä. Hyviä!
Helmet lukuhaaste 33. Kirja, jonka voit lukea kerralla alusta loppuun.
Sattumalta käteen napattu kirja. Tarina etenee kivasti kahdella tasolla ja nivoutuu yhteen vasta viime sivuilla. Ei valtavan monimutkainen, mutta siinä kirjan vahvuus.
Toinen osa sarjassa josta olen jo ensimmäisen ja kolmannen aikaisemmin lukenut. Tämä osa ei ollut kovin korkealla suunnitelmissa lukea, mutta kun se sattui eteen kirjastossa ja kaipasin kevyttä luettava, otin sen lainaksi. Salome elää Berliinissa lähinnä bilettäen ja miehiä iskien. Uusia työprojekteja ei juuri ole vastaan tullut. Hänen viimeisin pokansa on hollantilainen varsin mukavan tuntuinen mies, joka kertoo Hollannissa tapahtuneista taidemurhista. Jo kaksi ihmistä on puukotettu kuoliaaksi niin, että heidän rintaansa on isketty kopio tietystä maalauksesta, “Tupakoiva Nainen”. Salome saa tästä aika kummallisen päähänpinttymän ja lähtee tuota pikaa tutkimaan tapausta Hollantiin, jossa hänen komealla ja sängyssä kyvykkäällä uudella tuttavuudellaan on iso tyhjä asunto käytettävissä. Salome saa selville, että molemmilla tapetuilla on yhteyksiä natsi/uusoikeistolaisiin piireihin. Hän pääsee myös taulun historian selvittelyssä vähitellen eteenpäin, niin että palaset loksahtelevat paikoilleen. Kirja on ihan vetävästi ja kohtuullisen hyvin kirjoitettu, mutta jotenkin Salome on ihan kuin eri ihminen verrattuna sarjan muihin osiin. Tässä hän on sietämätön koheltaja, joka ei muka muista edes sitä, että hänen siskonsa on tulossa Suomesta häntä tapaamaan ja saa aika logiikalla pakkomielteekseen taidemurhien selvittämisen. Tuntuu, että Salomella olisi jostain syystä tässä kirjassa jonkinlainen ADHD toiseen potenssiin, siinä määrin hajanaista ja sekavaa hänen käytöksensä oli. Kirja oli kevyttä viihdettä, mutta siinä oli ei vain yksi, vaan kaksi aivan naurettavaa 1:100 miljoonaa todennäköisyydellä olevaa yhteensattumaa. Tekijän motiivi oli tässäkin kirjassa - kuten vähän koko sarjassa - aika heppoisesti perusteltu. Etenkin yhteensattumat jättivät kirjasta vähän huonon maun ja antoivat kuvan pikkuisen laiskoista kirjoittajista.
Lokoisasti etenevä, kevyt dekkari, joka yhdistelee 1940-luvun tapahtumia nykypäivään. Kyllähän tämän luki nopeasti, vaikka Nuotio & Soininen -kaksikon edellisen Nainen parvekkeella -kirjan jälkeen olinkin jo päättänyt, että saa riittää tätä sarjaa. Tuosta edellisestä kirjasta on kuitenkin jo aikaa. Kirjassa itse rikos selviää vähän turhan helposti ja keveästi, Salome-hahmon historiantapahtumien selvittelyt tuntuvat hoituvan yllättävän sukkelaan. Pahinta on kuitenkin Salome-hahmo itse - enpä ole näin ärsyttävää romaanihahmoa hetkeen tavannut! Ihan vain siksi kirjan lukeminen ei juuri innostanut. Muut hahmot eivät juuri ärsyttäneet, mutteivat kyllä herättäneet oikein muitakaan fiiliksiä. Ajatus taideteoksen ja rikoksen yhdistämisestä on mielestäni tosi mainio, mutta siinä se.
Pidän taidedekkareista, koska olen tosi huono katsomaan ja näkemään. Kun joku kertoo, avaa, näyttää, kuvaa, nautin suuresti opastuksesta. Tähän dekkariin on saatu mukaan yhteiskunnallisuutta niin nykyajasta kuin historiastakin, suuria tapahtumia ja pienten ihmisten valintoja. Uskomatonta sitkeyttä, roikkumista kiinni elämässä ja sen luomista uudelleen.
Harmillisen pinnalliset henkilöt vievät nopsalta lukukokemukselta tähtiä, mutta jonkinnäköisenä matkaoppaana Salome-sarjaa kuitenkin kuljettelisin mielelläni.
Tämä jäi kyllä kesken. Pidän Eppu Nuotion viipyilevän maalailevasta kirjoitustyylistä ja tässä oli sitäkin, mutta kirjan alku on outo. Salome on vastenmielinen ja en pidä aikahypyistä nykyhetkestä vanhoihin kirjeisiin.