True crimea lähes 30 vuoden takaa, kiitos tarkkasilmäisen työkaverin, joka bongasi tämän kirjastomme kirjankierrätyskärristä.
Hannes Markkula on pitkän uran rikostoimittajana tehnyt lajilegenda, joka on kirjoittanut täntyyppisiä tietokirjoja rikoksista ja dekkareitakin usemman. Enkä ihmettele suosiota: teksti on vetävää ja hyvällä tavalla kansanomaista. Hän ei epäröi ottaa myös kantaa, eikä poliisienkaan tölvimiseltä vältytä.
Kirjan tapaukset ovat moninaisia aina rikoshistorian klassikoista julkaisuhetkellä hyvinkin tuoreisiin tapauksiin: uusimmasta on tuolloin kulunut vain pari vuotta, joka tuntuu tän päivän lukijasta erittäin lyhyeltä ajalta. Ajan tavan mukaisesti kirja sisältää sellaista matskua, jota ei nykyään julkaistaisi, kuten esimerkiksi kuvia uhreista (joskaan ei pahimpia mahdollisia). Nimiä, asuinpaikkoja, osoitteita, tietoja yksityiselämästä.
Ehkä kirjan suurin anti onkin se, miten se laittoi miut miettimään julkaisukynnystä ja tarjoamaan historiallisen näkökulman rikoksista kirjoittamiseen. 30 vuodessa on moni asia muuttunut, muttei ihmisten mielenkiinto rikoksiin. Eikä pätevien toimittajien merkitys.
Tavallaan kiinnostava teos, mutta mun makuun liian värittynyttä kieltä ja kirjoittajan omien näkökulmien sävyttämää tekstiä. Lisäksi huomasin pari asiavirhettä - tosin sivuhuomautuksissa: toisen Tulilahden uhrin ammatti (toimistoapulainen, ei sairaanhoitaja) ja Kyra Kyrklundin hevosurheilulaji (kouluratsastus, ei raviurheilu).