Something not good

by Erkka Mykkänen

Veikolla on kaikki ihan hyvin

"Veikko istui Kaisan kanssa tatuointiliikkeen pinkillä nahkasohvalla. Vaihtoehtojen pläräily oli vähän kuin Prismassa tai kiinalaisessa ravintolassa: niin paljon valinnanvaraa ettei yhteen malttanut perehtyä, kunnes yhtäkkiä pelkäsi valitsevansa paniikissa 'vain jotain'.

– Sano mitä sanot mut kyl mä haluan tän, Kaisa sanoi ja koputti kynnellään japaninkielistä merkkiä.

– 'Love', Veikko luki symbolin vierestä. – Joo, no. Mikäs siinä.

Kaisa sulki nahkakantisen vihkon ja katsoi.

– Problem?"

Something not good kertoo naurattavasti ja itkettävästi siitä, millaista on 2010-luvun aikuisuus, joka ei aikuisuudelta tunnu. Veikko kuuntelee työkaverin kitinää kirjastossa, ostaa happy endin Thaimaassa ja ajautuu runoyhdistykseen, jonka kokoukset huvittavat kaikkia paitsi osallistujia. Mummolleen hän ei saa soitetuksi.

Ja tietenkin Veikko rakastuu, tai ainakin sinnepäin, ja pettää, tulee petetyksi. Mutta valittaa ei saa. Kaikilla muilla menee paljon paskemmin.

Genres: Fiction, Finnish Literature, Contemporary, Audiobook

153 pages, Hardcover

First published January 1, 2018

About the author

I don't have a Wikipedia page.

Reviews

[saiju · Rating 1 out of 5]

Olen ehdolla ensi vuoden eduskuntavaaleissa, joissa ainoa vaaliteemani ja -lupaukseni on, että keskinkertaisten miesten mitäänsanomattomat taidepläjäykset luokitellaan välittömästi terroristiseksi teoksi.

Kiitos avustanne ja tuestanne. Keep fighting the good fight.

[Ulla | tarinannuppuja · Rating 4 out of 5]

Tänä vuonna olen tutustunut kirjallisuuden urbaaneihin nuoriin aikuisiin, jotka harhailevat elämässä. Jokin ei ole hyvin, mutta on vaikea määritellä, mikä mättää. Something not good asettuu kiinnostavalla tavalla samalle jatkumolle Rakkaudenhirviön, Spleenishin ja Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuun kanssa. Lausetasolla tekstin lukeminen on mitä suurin nautinto. 3,5/5

[Heidi · Rating 3 out of 5]

En tiedä kertooko tämä varsinaisesti 2010-luvun nuoresta aikuisuudesta vai parikymppisyydestä yleisemminkin. Tunnistin paljon omasta 2000-luvustani. Oikein mainio pienoisromaani, joka viihdytti äänikirjana. Ei pyrkinyt olemaan isompi tai taiteellisempi kuin onkaan. Hauskoja runomaailmaviitteitä parisuhde-, työelämä- ja matkailuhaparoinnin lisäksi. Suosittelen.

[Heidi · Rating 4 out of 5]

Riemastuttava lukukokemus! Yhdenlaisen nuoruuden ja 20+ aikuisuuden kuvaus. Repeilyä. Määrittelemättömyyttä ja häilyviä rajoja. Joku vaivaa päähenkilöä, mutta mikä. Ehkä sen määrittelyllä ei ole edes väliä. Ajankuvallinen. Miellyttävä lukea, koska antaa lukijalle tilaa reagoida ja päätellä itse mitä päättelee. Kieli ihan tipun kirkasta tyyliin/tunnelmaan/johonkin sopivana.

[Pekka · Rating 4 out of 5]

Yllätyin iloisesti.

[Hanna Huovinen · Rating 3 out of 5]

Sutjakasti luettavaa nuoren miehen hapuilua ja haahuilua. Tuli mieleen Valtosen He eivät tiedä mitä tekevät -kirjan pojan kipuilut.

[Laika · Rating 2 out of 5]

This was barely a novel to begin with. The tech editing reminded me of teenage boys' school essays, trying desperately to stretch the content into enough pages to pass. (In my class only boys tried this, I'm sure girls are capable of the same level of stupid as well.)

This didn't really give me anything. It just kind of existed. A bit like its protagonist?

Helmet reading challenge 2018 14: The events take place in at least two countries

[Riikka Koo · Rating 3 out of 5]

Tää oli jotenkin – sympaattinen. Aikalaisen tuttu mutta sopivan pieni, että tuntui ettei yrittänytkään olla mikään suuri sukupolviromaani. Oli vaan, sellainen kuin elämä nyt on.

[Pauliina K · Rating 3 out of 5]

oon päätynyt maailmantuskissani lukemaan viime aikoina paljon kirjoja parikymppisistä nuorista jotka kärsii samasta maailmantuskasta. kai nää vähän auttaa.

[Eemil Kontu · Rating 4 out of 5]

Oli kiva lukea tämä. Teksti oli sujuvaa ja siinä oli hauskuuksia. Tykkäsin myös epämääräisistä viitteistä, jotka sai itse mielessään ratkaista. Lukijaa ei pidetty pöljänä. Lukee hetkessä.

[Kirsi · Rating 1 out of 5]

Tässä kirjassa ois voinu olla jotain, mutta kun ei ollut. Hyvät tarpeet, mutta ei vaan lähtenyt lentoon. Ei antanut miule mitään. Harmi.

"Veikon mummo oli kyllä mainio, sen kasvoilta harvoin paikansi huolta tai murhetta. Mummon synkin ele oli hämmentynyt kulmien kurtistus, kun jotkut olivat ruokapöydässä keskenään eri mieltä, sen synkemmin se ei suostunut asioita ottamaan. Kun aurinko meni pilveen, mummo ihasteli kultareunusta, siis ihan ääneen oikein, kuin olisi nähnyt semmoisen ensimmäsitä kertaa. Tukalan kuumina hellepäivinä "säästyi talon lämmittämiseltä", kylmät kelit taas "raikastivat niin mukavasti". Ja kun lunta tuli, "oli niin suloisen näköistä", mutta jos ei tullut, "eipä ainakaan tarvinnut auraajaa tilata"." s. 27

"Veikko otti aukiosta kuvan, sen reissun ensimmäisensä. Sitten hän poisti sen. Teininä Veikko oli kuvannut enemmän, pitänyt puhelimessaan visuaalista päiväkirjaa. Mutta kun somehommat alkoivat laskea valokuvien arvoa, omat kuvat tuntuivat usein kopioilta muiden kuvista. Tämänkin näkymän puolitäydestä Taivaallisen rauhan aukiosta Veikko oli nähnyt aiemmin toisen ottamana. Ei se ollut enää hänen kuvansa." s. 51

[Niika Karttunen · Rating 3 out of 5]

No ei tämä nyt mitään korkeakirjallisuutta ole, mutta ihan viihdyttävä ja hauska kirja. Kielen vaihtuminen välillä englanniksi häiritsi vaikka sillä ilmeisesti oli tarkoitus ilmaista, että Veikko on sopeutunut reppureissaajan elämään niin hyvin, että hän puhuu sujuvasti englantia. Englanninkieliset osiot kirjassa vaikuttivat huvittivat ja ärsyttävät. Tuli mieleen joku Ö-luokan elokuva.
Jotenkin kirjan kappaleet olivat kumman irtonaisia. Punainen lanka puuttui.

Oli kuitenkin kiva lukea matkustamisesta. Kirjassa oli kuitenkin muutamia todella hauskoja kohtauksia, joten jos haluaa lukea jotain kevyttä ja hauskaa niin suosittelen tätä kirjaa. Kesälukemisena varmaan ihan passeli.

[Jaana V · Rating 4 out of 5]

Lukiessani ihmettelin, miksi tämä on käsissäni vasta nyt. Something not good on tiivis, yhtä aikaa ironinen ja vakava pienoisromaani, joka naurattaa ja itkettää. Siinä on kasvukertomusta ja sukupolvikokemusta, mutta ei totutulla tavalla. Vaihteeksi virkistävää lukea kirjaa, joka uskaltaa katsoa pienestä perspektiivistä, kuvata konstailemattomasti sitä pientä nuorta ihmistä tässä ajassa, kaikessa pienuudessaan, ja sitä epämääräistä tunnetta, kun ”Ei mitään erikoista. Kun vaan. Joku ei oo hyvin.’’

[Suketus · Rating 3 out of 5]

Lempeänhaikea 2010-luvun aikuisuuden kuvaus.

[Linnea]

Äänikirjana leppoisa kuunneltava päänsisäismössöstä, aikuistumisesta, oman paikan etsimisestä ja sen sellaisesta.

[S · Rating 3 out of 5]

Äärimmäisen sujuva, mutta ei sytyttänyt.

[Mela Kanootti · Rating 3 out of 5]

3-4 tähteä, viihdyttävä ja accurate

[Rosa · Rating 3 out of 5]

Taisin tunnistaa tästä sukupolveni (ja siinä sivussa itseni). Vähän nikottelin, kun kieli vaihtui kesken kirjan englanniksi, mutta se olikin toimiva ratkaisu (tai ehkä peilasin siihen omia ajatuksiani). En vielä osaa sanoa, oliko tämä jotenkin merkittävä kirja vai kevyt.

[Outi · Rating 2 out of 5]

Kepeä romaani, jota oli viihdyttävää lukea, mutta jonka loppumisen jälkeen päällimmäinen tunne oli välinpitämättömyys. Enemmän sopisi minusta vaatia kaunokirjallisuudelta.

Kirjan päähenkilö, vähän yli parikymppinen Veikko (totta kai myös kirjallisuudenopiskelija, joka yrittää saada runojaan julkaistuksi) elää elämäänsä, joka on sellaista kuin nyt parikymppisten opiskelijoiden elämä tuppaa olemaan. Tyttöystävä, erilleen kasvaminen, ihastus, pettäminen, ongelmat ystävyyssuhteissa, miehisyyden pohdinta, kaikki ne someinstatvtaidevegehipsterviittaukset mitä nyt voi olla. Tunnistettavaa, välillä hauskaa, ihan kelvolla tavalla kirjoitettua proosaa, mutta vaikka moni, myös minä itse, nauttii lukiessaan kirjan nopealukuisuudesta ja teeskentelemättömyydestä, niin ainakin minä jäin kaipaamaan sisällöltä enemmän. Tällaisenaan se on vain kurkistus Veikon elämään, pieni rinnalla kulkemisen hetki ja sitten takakansi kiinni. Veikolla on ja oli koko ajan kaikki ihan hyvin.

[Enni · Rating 5 out of 5]

Pitkästä aikaa luin jotain suomeksi ja tää oli sellainen kevyt ja hauska sukellus kulttuuriin ja alakulttuuriin joka on jääny itselleni vieraaksi. Näennäisesti harhaileva tarina joka ei yritä miellyttää tai rakastuttaa päähenkilöönsä mutta soljuu eteenpäin taidolla eikä pitkästytä. Herkällä tavalla itsekriittinen ja itseironinen kuvaus joka herättää kysymyksiä: Saako valittaa jos mikään ei oo kunnolla päin persettä? Mihin se onnellisuuden etsiminen ja omaan napaan tuijottelu johtaa? Päähenkilöä on helppo osoitella sormella ja kokea jonkinlaista ylemmyydentunnetta, mutta jos haluaa olla ihan rehellinen, joutuu kuitenkin myöntämään että se tietynlainen harhailu jatkuu vielä pari vuosikymmentä myöhemmin. Tyytymättömyys on meihin sisäänrakennettu... ohjelmointivirhe varmaan :) Joten keveydestä ja lyhyestä mitasta huolimatta tässä oli hyvin tarttumapintaa. Joskus on ihana vähän inhota päähenkilöä, ja sit kuitenkin ymmärtää. Vaatii kirjoittajalta aina rohkeutta ja taitoa taiteilla siinä välimaastossa, paljastaen samalla itsestään.

Hekottelin ääneen monta kertaa ja olisin jatkanut lukemista - erityisesti kun lopussa tuli se naisen näkökulma. Hyvä Erkka! Maijan jatko-osa seuraavaksi, kiitos!

[Heli · Rating 4 out of 5]

Erkka Mykkäsen esikoisromaani Something not good on kuin venytetty novelli 2000-luvun venytetystä nuoruudesta. Päähenkilö Veikko elää etsikkoaikaansa ja reissaa kokemuksesta toiseen. Ehkä hän siinä sivussa vähän kasvaakin. Ainakin hän tulee puineeksi sukupolvensa välttämättömiä toimintoja, käyttäytymismalleja ja ajattelutapoja kuin Hermann Hessen nuorukaisten kehityskertomuksissa.

Kuten Erkka Mykkäsen aiemmista teoksista (esim. Kolme maailmanloppua) on nähty, hän todella taitaa tiiviin ilmaisun. Something not good on vain noin 150 sivua pitkä, mikä on ainakin minulle aivan riittävästi. Oli ihanaa voida vain lukaista kirja läpi, nauttia kielenkäytöstä, tuskastua Veikkoon ja hänen ystäviinsä sekä pohtia, kuinka monta veikkoa omasta tuttavapiiristä löytyy. Heitähän riittää. Siksi suosittelen tätä romaania kaikille meille 20 vuoden iän ylittäneille, jotka tulemme ikuisesti pysymään monikymppisinä.

[Ville Verkkapuro · Rating 3 out of 5]

Expected something clever, millenial-type, very tightly tied to time. I got, but was very positively surprised. This book was very clever, but not nosey. The level of irony was just right. And best of all: it was very well written. I was entertained. Also: kind of perfect length.
I'm not sure if Tuomas Kokko or Sisko Savonlahti have read this, but it bore very much resemblance to both of their books.
Also, hints of Petri Manninen, which was very nice. Maybe I was influenced by the picture of Mykkänen and Manninen together that I saw, but still.
Every single one of these books are the same – idleness, hopeless longing to somewhere, deattachement, irony... maybe it's our generations curse. It can get a bit boring and also get comedic elements (in a bad way).
We surely have been watching our Sofia Coppola.
Still, this was a very well written book that gave me great laughs and had me in its grip.

[Sampsa · Rating 3 out of 5]

Kylläpä näitä harhailevia kasvukertomuksia riittää. Ei ole Saara Turusen voittanutta, mutta onpahan enemmän kirjallinen kuin Sisko Savonlahden pläjäys.

Jollain tapaa kertoja on niin itseironinen, että lukeminen on myös aika irtonainen (ja nopea, tunti) kokemus. Saako tästä seuraava vieraantuminen sitten aikaan ulkopuolisuuden tunteen, vaan tätä temppua on tosin käytetty jo paljon. Valitettavasti lukukokemus myös jää aika pinnalliseksi.

Ehkä parhaita juttuja pienet huomiot: isän ei tarvitsisi tehdä suurieleisiä temppuja, kävisi vaan kahvilla. On mukava olla lusikassa tytön kanssa. Vähän väliä huomaa ajattelevansa vain itseään. Kouluaikojen kaverin voi huomata kasvaessaan todella tyhmäksi. Matkustelu ei avarra.

[J. E. · Rating 3 out of 5]

Monia riemastuttavia yksityiskohtia. Esimerkiksi ihan tosi hienoa ja elävää kuvausta ympäristön äänistä. Rakastin sitä kohtaa, miten junan kolina oli kuvattu.

Samalla lisäksi kivuliasta ja jotenkin hävettävää luettavaa - siitä pisteet. Tosi tarkkojen havaintojen ansiosta joissain kohti tunsin valtavaa myötähäpeää sekä häpeää itsestä - tää jotenkin pakotti jatkuvaan itsereflektioon. Kuitenkin samalla tässä on paljon lempeyttä, just niitä noloja asioita kohtaan.

Kolme tähteä neljän sijaan siksi, että jostain syystä itse tarina käänteineen ei jäänyt mieleen...

Aloin kuitenkin nyt sit miettiä, että onko tarinan mieleenpainuvuus mikään itseisarvo, jos kirja muuten herättää tunteita ja vaikuttaa...

Joo hitto, en tiiä! Emmä nyt sit kuitenkaan osaa perustella mitään mitenkään. Äh.

[Elina · Rating 4 out of 5]

Pisteliäällä tavalla hauska, paikoitellen oivaltavakin kurkistus parikymppisen elämään. Kirjan suurin viehätys piili omalla kohdallani siinä, että kykenin samastumaan pikkuvanhaan Veikkoon ja tämän elämäntilanteeseen paikoitellen hymyilyttävän hyvin. Vahvasti kuvaus juuri tästä ajasta: lukuisat namedroppailut ja joka puolelle ripotellut yksityiskohdat toimivat, koska onnistuivat olemaan ajankohtaisuudessaan niin aitoja. Eivät välttämättä toimisi enää 10 vuoden kuluttua tai nuoruuden hupsut kipuilut jo kauan sitten ohittaneena. Eihän tässä kovinkaan syvälliselle tasolle päästy, mutta se oli kirjalle vain ansio: tällaisenaan kepeää ja nopeaa luettavaa.

[Thua · Rating 4 out of 5]

Oikeastaan olisin halunnut antaa tälle 3,5 tähteä. Annoin lopulta 4 siitä hyvästä, että jäin koukkuun ja muut luvussa olevat kirjat jäivät tauolle.

Nautin tästä pienestä, piristävästä kirjasta - välillä tuli mieleen omakin nuoruus. Toisinaan taas nautin itselleni ihan vieraisiin asioihin sukeltamisesta. Kirja on rehellinen ja hauska. Veikko kipuilee nuoruuden ja aikuisuuden rajalla: tuntee itsensä vanhaksi ja kokeneeksi verrattuna 17-vuotiaaseen tuttavuuteen... Elämä ei tunnu helpolta, mutta Veikko pohtii ja oivaltaa, tekee tarkkoja havaintoja, seikkailee ja tutkii, ja uumoilen hänen vähitellen löytävän elämälleen suuntaa. Tai sitten ei. Mutta sehän on vain elämää.

[Reetta Rönkä · Rating 2 out of 5]

Oikein kiva kirja, mutta en silti oikein keksi, että mitä kirjoittaisin tästä. Pidin päähenkilöstä, pidin muistakin hahmoista. Mutta en oikein muista heistä enää mitään. Kirjan lukemisesta on vasta vajaa viikko, mutta tämä on jo häipynyt mielestäni. Kirja oli siis hyvä välipala, jota oli mielekästä lukea. Polttoainetta. Ja ajoittain tässä oli tunnistettavia ja hienoja hetken kuvauksia. Hyvin tavoitettu se, että päähenkilö oli vasta parikymppinen, se oli jotenkin uskottavaa! Ainakin muistaakseni?

[Sara · Rating 3 out of 5]

Helppo, kevyt välipala. Oikein soljuvaa tekstiä ja nokkelia havaintoja. Tätä oli kiva lukea. Erityisesti nauratti röhinä, kirjastopomon versio pöhinästä. Mummot on selvästi in kaupunkilaishipsterien teoksissa. Mutta why not, mummot nimittäin best. Teoksen nimi on turhaan englanninkielinen, mutta englanninkieliset osiot ymmärrän tietynlaisen jenkkityylisen tyhjänpuhumisen ironisointikeinona. Tähdittäminen oli haastavaa.

[Petri Saarela · Rating 3 out of 5]

Tulin, näin, koin. Niin se aika kuluu, koska tällainen parikymppisen sukupolvikokemus tuntui itselle kuitenkin loppujen lopuksi todella vieraalle, vaikka omat kipuilut ja haasteet tietty kaikilla on ollut. Päällimmäisenä oli jotenkin ärtymyksen tunne siitä miksi Veikko on niin avuton ja EN Minä ainakaan ollut! Aika kultaa urpouden? Näin sitä muututaan setämieheksi...

[Noora · Rating 4 out of 5]

Ostin tämän joskus muutama vuosi sitten alesta pelkän kannen perusteella. Yllätyin että tämä olikin hyvä kirja ja sai minut taas innostumaan lukemisesta.
Vaikka olen itse jo vanhempi kuin kirjan päähenkilö, silti pystyin samaistumaan ja muistamaan sen nuoruuden tuskat ja hankaluudet. Kirjaa oli mukava lukea sillä se oli hauskan erilailla kirjoitettu kuin aiemmin lukemani kirjat.