"Aloittelijan mieli on ennakkoluuloton ja avoin, vaatimaton ja nöyrä."
Melkein geisha -menestysteoksen tekijä Minna Eväsoja palaa Japanin maisemiin ja sen kiehtovan kulttuurin pariin. Hän avaa ajatuksia ja käsitteitä, jotka muistuttavat Japanin ikivanhoista perinteistä mutta toimivat monesti myös nykyaikaisina elämänohjeina.
Eväsoja on valinnut kirjan kuvituksen Ateneumin taidemuseon laajasta japanilaisten puupiirrosten kokoelmasta.
Pieniä, herkullisia makupaloja japanilaisesta kulttuurista ja ajattelusta. Antaa lukijan lipua rauhassa mukanaan, lyhyiden lukujen vietävänä. Ihanaa lukea kirjaa, joka ei vaadi ponnisteluja vaan antaa tilaa. Upea kuvitus ja laadukas painojälki tekevät kirjasta esineenäkin ihastuttavan.
Shoshin, aloittelijan mieli on kirjana kaunis kuin koru: japanilaiset kirjoitusmerkit ja Ateneumin taidemuseon upeat puupiirrokset.
Kirjan antia ei voi millään ahmaista tai sisäistää yhdellä lukukerralla, ehkä ei monellakaan. Mutta kirjan pitää mielellään esillä ja sitä haluaa selata tuon tuostakin. Itse en kovin syvällisesti tunne japanilaista kulttuuria, mutta poimin muutaman ajatuksen tai elämänohjeen, jotka puhuttelivat ja joita voi mielestäni soveltaa meilläkin. Vaikkapa tähän keväiseen lukuhetkeen sopiva sitaatti:
"Kuu ja pilvitaivas: Minua kiehtoo Kenkōn ajatus, että kirsikankukat ovat kauneimmillaan, kun kevättuuli saa ne varisemaan tai kun saa ihastella varisseita lehtiä joen pinnalla."
Helposti lähestyttävä, visuaalinen pintaraapaisu japanilaiseen estetiikkaan ja kulttuuriin. Aiheeseen heikosti vihkiytynyttä lukijaa häiritsi kuitenkin kokonaisuuden sirpaleisuus ja kirjoittajan subjektiivisuus, josta huomaa, että kulttuuria ja kokemuksia on vaikeaa välittää kirjoitetussa muodossa. Tajunnanvirtaisuus ja tulkinnallisuus jättivät vailla vastauksia ihmettelemään: miksi juuri tämä asia on kirjoittajan mielestä tärkeä?
Kätevä suomenkielinen lähdeteos, joka tarjoaa tiiviitä, joskin paikoin vähän ylimalkaisia määritteitä useille japanilaisen estetiikan/zen-filosofian ydinkäsitteille. Kirja on visuaalisesti todella tyylikäs väljine ladontoineen ja upeine kuvituksineen. Se on kuitenkin melko huolimattomasti kirjoitettu: tekstissä on kirjoitusvirheitä, ei-tarkoituksenmukaista toistoa, ja mainitut henkilöt jätetään lähes täysin kontekstualisoimatta, mikä paikoin hämmentää lukijaa. Harmittaa, koska tämä olisi voinut olla paljon parempi kirja, mikäli tekstin toimitustyöhön olisi nähty kunnolla aikaa ja vaivaa!
Aloitin tämän kirjan lukemisen Japanissa ja lopetin Suomessa. Aihepiiri on erittäin mielenkiintoinen. Helposti lähestyttävä lyhyiden kappaleiden takia, mutta jokin jää uupumaan. En lukisi uudelleen. Suosittelen jos Japanin matka lähestyy tai Japanin kulttuuri kiinnostaa.
Shoshin - Aloittelijan mieli: Japanilaisia ajatuksia ja ajatuksia Japanista täydentää hienosti Minna Eväsojan muita teoksia. Melkein geishassa ja Senseissä seurataan Eväsojan elämää Japanissa, ja Shoshinin kautta pääsee sisälle niihin ajatuksiin, viisauksiin ja elämänoppeihin, jotka ovat olleet hänen opintojensa keskiössä. Ne tarjoillaan lyhyen helppolukuisina kappaleina, ja muistuttavat muun muassa arvostamaan jokaista kohtaamista ja nauttimaan jokaisesta päivästä. Ajatukset pohjautuvat laajasti eri kulttuurin muotoihin: runouteen, teatteriin, taidemaalaukseen, filosofiaan ja teetaiteeseen. Teos on lisäksi upeasti toteutettu ja sisältää taidetta lähes joka sivulla.
A wonderful, tiny collection of anecdotes about the Japanese way of life. It's truly one of a kind and endlessly interesting. Made me think: is there anybody who dislikes or hates the Japanese way of life? Because I've never heard of such thing. The most interesting part to me was the erotic art, that was the fun for the whole family, with weird humour and giant genitals and such. I liked that this book had just short snippets. Worked for me. For my needs. But I understand that it's a problem for some.
Kaunis kirja, joka tuntuu aluksi imaisevan mukaansa. Mitä pidemmälle pääsee, sitä enemmän kuitenkin alkaa häiritä sirpaleisuus. Kirja heittää ajatuksen toisensa perään, mutta ei käsittele niitä oikeastaan yhtään. Lopulta kirja ei yllä edes pintaraapaisuksi, vaan jää lähinnä valmistautumaan raapaisemista varten. Jos kirjan aiheet ovat siis vähänkään tuttuja, siitä ei saa irti juuri mitään. Jos taas eivät, tämä saattaa olla hyvä johdanto, jonka kautta lähteä syventämään ajatuksia.
Japanin kulttuuri ja ajattelumaailma kiehtoo. Itselleni käteen jäi se, että kun muodon (säännöt) ymmärtää perinpohjaisesti, niitä voi rikkoa, ja silloin epätäydellinen ja keskeneräinen on täydellistä. Kiinnostava ajatus on, että vanhoista buddhalaisia teksteistä oli tapana jättää pois kokonaisia lukuja, koska keskeneräinen teos kiihottaa mielikuvitusta ja sallii tarinan kasvaa. Tai että vanhoissa palatseissa on tarkoituksella jätetty jokin kohta viimeistelemättä.
Ihastuttavaa kielenkäyttöä ja taidokkaasti yhdisteltyjä taidekuvia - silti jäi tunne että jotakin jäi puuttumaan. Hieman epäjohdonmukainen kokonaisuus jäi häiritsemään. Kokonaisuutena silti kauneimpia näkemiäni kirjoja jota suosittelen lämpimästi japanilaisesta kulttuurista kiinnostuneelle lukijalle.
Kiinnostava kurkistus japanilaiseen kulttuuriin, mutta jäi itselläni vähän läpiluvuksi. Lihaa tuntui olevan luiden päällä sen verran vähän, etten ihan päässyt kyytiin, kun kirja jo loppui. Ehkä suurempi määrä konkretiaa ja tarinoita käsitteiden avaamisessa olisi auttanut.
Kolme tähteä neljän sijaan, koska kirja oli yhdeltä istumalta luettavissa oleva pintaraapaisu, jonka miltein koko sisältö löytyy myös ’Teetaide ja runous’ kirjasta. Kirja muodostui hyvin lyhyistä kappaleista, joten oli harmillista löytää pieniä asiavirheitä ja välillä toistoa.
Virkistävä, filosofinen teos, jonka kanssa voi tutustua japanilaiseen mielenmaisemaan pieninä annoksina. Mainiota lomalukemista, jos haluaa rauhoittua ja rentoutua. Kaunis ja runsas kuvitus sopii tekstiin erittäin hyvin.
Meinasin kuunnella tämän äänikirjana mutta onneksi sellaista ei ollut saatavilla, koska olisin jäänyt paitsi tässä olevista kuvista ja muustakin visuaalisesta ilmeestä.
Eväsoja jatkaa ja syventää Melkein geisha -kirjansa teemoja käymällä tarkan systemaattisesti läpi japanilaisen harjoittelun ja estetiikan periaatteita. Peilasin oppeja ja ajatuksia paitsi balettiharrastukseeni myös Heikkilän Bibistä burkiniin -kirjaan, jossa käsiteltiin ranskalaisia kauneuskäsityksiä. Baletista löysin paljon yhtäläisyyksiä, mutta kauneuskäsityksissä Japanissa ja Ranskassa oli yhteistä vain korkeat vaatimukset. Sattumoisin Heikkilä mainitsee kirjassaan, että jonkin kansainvälisen tutkimuksen mukaan ranskalaiset ja japanilaiset nykynaiset olivat kaikkein tyytymättömimpiä omaan kehoonsa. Liian tosissaan näitä kauneuden vaatimuksia ei siis pidä ottaa, niin kiinnostavia kuin ne ovatkin.