Veden ääret

by Arto Lappi

Veden ääret on ihmisen matka itseensä, syville lähteille. Teos on kirjoitettu poikkeuksellisesti valmiisiin otsikoihin, jotka on poimittu kolmen tunnetun runoilijan, Mirkka Rekolan, Jyri Schreckin ja Harri Kaasalaisen, esikoiskokoelmien runojen otsikoista.

Arto Lappi (s. 1966) on ansioitunut tamperelainen runoilija ja suomentaja, joka on kirjoittanut kymmenen ja suomentanut kuusi kirjaa (mm. Jack Kerouac, Raymond Carver, Jaan Kaplinski, Anne Waldman). Veden ääret on hänen yhdeksäs runokokoelmansa.

Genres: Poetry, Finnish Literature

100 pages, Hardcover

Published March 15, 2018

Reviews

[Helena · Rating 4 out of 5]

"Otsikkorakennelma" tuntui vähän turhalta, mutta Lapin runot olivat taas kerran nautittavia - hengittäviä ja seesteisiä. Myönteisesti elämään ja olemiseen suhtautuvia.

Tähän kirjan ensimmäiseen runoon palasin useamman kerran:

"Täydellinen tietoisuus,
absoluuttinen korva.
Mahtaa olla rauhatonta, kuulla kotilosta
jokainen loiskahdus

eriteltynä,

valaan painolla
leijaileva neulanen."

[Milja · Rating 3 out of 5]

Kauniita / mielenkiintoisia runoja:

Sijaan että
soittaisi sormet verille
on väliin juostava

kuuntelemaan
tuulen sormituksia
soitinpuun onkaloissa,

nojattava
kilpikaarnan köli
poskea vasten.

* * *

Minua hämmästytti
tämä jo lapsena,
hypin, loikin, juoksin
koko päivän
pärskyttäen vedenrajaa.

Noustuani silkinsileys.

* * *

Saman tien
kun valkeat hiutaleet ympäriltä sulavat
alkavat terälehdet
lumena kummitella.

* * *

Kahlata nurmen
pudonneita lehtiä,
kirkasta virtaa
marraskuinen pimeä
edessä ja takana.

* * *

Kuin ristinmerkki
valaistuneen otsalla
korennon siunaus.

Tyyntä, hiljaisuus
kastekoruaaria
metsän pohjassa.

Kun kuu on kypsä.
Nauttikaamme, sitä ei
poimita hetkeen.

* * *

Hitaita asioita,
luoda runo, kolata polku
portille saakka.

Mitä tahansa
saa aikaan
tulee sisältä lämmin.

Seuraavaan lumisateeseen
maailma on
kätteni jäljet.

* * *

Jotkut runot
ovat näennäisesti harmittomia,
mutta narauttavat
silti auki, leikkaavat
suoraan rintalastaan.

Sanat, vain
sanoja, tikittävät silti
oikean kombinaation.

Mielen kaappi aukeaa.
Kuin olisin tihentynyt tähän
vain lukeakseni tämän.

* * *

Löydän menneestä
myös lohdun siemeniä.
Tässäkin, missä
nyt seison, ovat joskus
humisseet tuuli, männyt.

* * *

Kuka nyt moittisi ryhdistä.
Kun toinen on pää syliin kääntyneenä
löytänyt tarinan, joka imee sivuihin kiinni,
- -
tikan innolla
lapsi nokkaa kirjaimia,

minä tunnen
hänen puolestaan suurta onnea,
tämä on vasta metsänreuna,
ensimmäinen runko.

[Miss K · Rating 4 out of 5]

Todella ihastuttavia runoja. Paljon tuokiokuvia luonnosta ja elämästä, osa myös pohdiskelevampia - ja tietysti runo voi olla myös kumpaakin yhtä aikaa. Monet haiku- tai tankamittaisia, mutta on muunkinlaisia.

[Akseli Koskela · Rating 4 out of 5]

inspiroiva, kuitenkin teemoiltaan turhan tavanomainen.