Vakuutan teille, että teitä vedetään nenästä ihan koko rahan edestä!
Taikuri ja taskuvaras aloittaa maagisen trilogian täynnä silmänkääntötemppuja, juonittelua ja jännitystä. Se on tarina, jossa ihmeistä ja unista tulee totta.
Mina asuu kadulla ja varastelee henkensä pitimiksi. Tom on nuori keksijä ja taikuri, jonka Ihmeiden teatteri lumoaa yleisönsä ilta illan jälkeen. Mina ja Tom kohtaavat Helsingissä talvella 1890 ja Mina on pian osa show'ta, jossa mekaaniset koneet heräävät eloon, liikkumaan ja puhumaan.
Nuoret huomaavat olevansa toisilleen enemmän kuin ystävät, mutta kummankin menneisyydessä on pahoja, selvittämättömiä asioita. He joutuvat juonittelun pyörteeseen ja ajojahtiin, josta he voivat selviytyä vain rohkeutensa avulla - muutama taikatemppu hihassaan.
Trilogian toinen osa, Huijarin oppipoika, ilmestyy 2019.
Nyt tiedän, miksi tästä kirjasta on puhuttu niin paljon. Arvasin pari isoa juonenkäännettä ennakkoon, mutta onneksi se ei haitannut lukukokemusta. Mitä voikaan tapahtua 1800-luvun lopun Helsingissä, kun illuusioita esittävä mystinen mies kohtaa köyhän, orvoksi jääneen nuoren naisen. Aika täydellinen miljöö ja hahmogalleria. Ja mausteena vielä jotain odottamatonta. Pidin suuresti kirjan kielestä ja luen ehdottomasti sarjan muutkin osat.
4,5 tähteä. Tulipas ihan puskista tämä kirja, ei ollut mitään ennakko-odotuksia, mutta yllätyin erittäin positiivisesti. Aivan ihana maaginen tarina, jossa oli vähän kaikkea tuttua, mutta yhdisteltynä uusiksi todella mielenkiintoisella tavalla. Historiaa, steampunkia, menneiden aikojen taikuutta, scifiä ja satumaisia pop-kulttuuriviittauksia todella taidokkaasti kerrotussa ja mukaansatempaavassa paketissa. Tämä jos jokin suomalainen kirja ansaitsisi tulla käännetyksi ja saatetuksi suuremman yleisön tietoisuuteen. Onneksi seuraava osa luvattiin ilmestyväksi jo tämä kirjan takakannessa, maltan tuskin odottaa. :)
Jedna z najlepszych książek jakie ostatnio czytałam. Wartka fabuła. Na każdym kroku zaskakujące zwroty akcji. Radość, smutek, przyjaźń, miłość, nienawiść, intryga, zbrodnia, iluzja, realia życia w XIX wieku i nowoczesne wynalazki - wszystko to połączone ze sobą w nieoczywisty sposób, zwieńczone jeszcze bardziej nieoczywistym zakończeniem. Choć zabrzmi to nieprawdopodobnie, w pierwszej chwili zdawać się może, że zakończenie to jest aż nazbyt oderwane od rozwiniętej wcześniej fabuły, przenosząc nagle książkę z literatury młodzieżowej do science fiction, jednak równocześnie bardzo doceniam pomysłowość i nietuzinkowość autorki. Nie mogę się doczekać, aby sięgnąć po kolejne części.
Alku oli hieman jähmeä, mitä nyt uuden sarjan ensimmäiseltä osalta voi odottaakin. Kuitenkin tarina parani sivu sivulta ja huomasinkin olevani jo täysin uppoutunut ihanaan 1890-luvun Helsinkiin! Yleensä arvaan helposti, mitä käänteitä tarinassa tulee olemaan, mutta tämän kohdalla ne menivät pahan kerran pieleen. Pidin todella paljon tarinan juonesta ja yllätyksellisyydestä, sillä odotin vain perushyvää nuorten kirjaa. ...ja eikun odottelemaan seuraavaa osaa...
Todella viehättävää kerrontaa, elävää kieltä ja taitavasti kuvattu pääparin suhde. Olin ihan myyty jo kirjan alkumetreillä! Taikuri ja taskuvaras on mielenkiintoinen ja persoonallinen sekoitus eri genrejä, ja tykästyin etenkin romaanin historialliseen puoleen ja kieleen. Vahva suositus äikänopetukseen yläkouluihin!
Keskivaiheilla ja loppua kohti tuntui, että tiivistämisen varaa olisi ollut reilusti, ja tietyn loppuun jätetyn yllätyksen arvasin jo aivan liian aikaisin etukäteen. Mutta näistä pienistä nipottamisen aiheista huolimatta nautin paljon Taikurin ja taskuvarkaan lukemisesta ja ihastuin sekä Minaan että Tomiin. Toivottavasti sarja tästä vielä napakoituu ja terävöityy edetessään, mutta säilyttää tämän mahtavan tunnelmansa. :)
Olen pyöritellyt tätä kauniskantista kirjaa käsissäni siitä asti, kun se vuosi sitten ilmestyi, mutten jostain syystä saanut luettua Anniina Mikaman Taikuri ja taskuvarasta kuin vasta nyt. Viime vuoden Hel-YA:n yleisöäänesyksessä kirjan päähenkilöt, Mina ja Tom, voittivat parhaan YA-kirjaparin palkinnon, samaten kun graafikko Sami Saramäen taiteilema kansi voitti samassa äänestyksessä parhaan YA-kirjakannen palkinnon. Lisäksi kirja voitti vuoden 2018 Topelius-palkinnon.
Kirjan päähenkilö, 16-vuotias Mina, on tottunut elämään köyhyydessä ja kurjuudessa sen jälkeen, kun hän menetti vanhempansa traagisessa onnettomuudessa. Mina elättää nyt itsensä taskuvarkaana, ja asuu vuotavassa ladossa 1800-luvun lopun Helsingissä. Kun Mina huomaa nuoren, komean miehen sujauttavan hienon kellon taskuunsa, Mina huomaa jälleen kerran tilaisuutensa koittaneen. Varkaus onnistuu loistavasti, mutta kotivajalleen päästyään Mina huomaa, ettei hänen varastamansa esine näytäkään kellolta. Ja sitten oven takana jo huhuileekin tuo sama nuorimies, joka pyytääkin poliisien kutsumisen sijaan Minan kahville kanssaan ja tekee ehdotuksen, joka muuttaa täysin Minan elämän. Näin Mina muuttaa Tomin hienoon kartanoon, alkaa pitää seuraa erityisen kärttyiselle ja hankalalle professorille. Lisäksi hän saa auttaa muissakin talon askareissa.
Se oli taidetta ja todellista magiaa, ja katsomon pimeydessä Mina tunsi, kuinka kaikki hänen ympärillään olivat unen kaltaisesssa tilassa, johon taikuri oli heidät vaivuttanut ja piti heitä nyt täysin vallassaan. (s. 117)
Tomasz Alexander on niin ammatiltaan kuin elämäntavaltaan taikuri, mutta myös keksijä. Hänen talonsa pursuaa hänen ihmeellisiä mekaanisia keksintöjä, jotka tuntuvat sen ajan ihmisiltä ihmeellisiltä. Aidon oloiset lentävät linnut, ihmeellinen sisälle rakennettu puutarha eläimineen ja ihmeelliset illuusioshowt hämmästyttävät ihmisiä. Mina katselee lumoutuneena, kuinka Tom osaa flirttailla yleisölle ja tietysti ihastuu nuoreen mieheen välittömästi. Vapaa-ajalla Tom käyttäytyy kuitenkin oudon muodollisesti ja kohteliaasti. Yksi Tomin ihmeellisimmistä keksinnöistä on tismalleen Tomilta näyttävä humanoidirobotti, jota kutsutaan Sotamieheksi. Sotamiehen aivot koostuvat ihmeellisistä virtapiireistä, ja robotti onkin hyvin oppivainen ja eläväisen oloinen ihme. Mutta mitä ihmettä Tom tuntuu koko ajan salailevan menneisyydestään, ja miksei hän voi osoittaa Minaa kohtaan kiintymyksen merkkejä, vaikka selvästi pitää tästä kovasti. Professori väittää löytäneensä Tomin aikoinaan tajuttomana kadulta.
- Miksi valitsit juuri minut? hän kysyi. - Kuinka niin? kysyi Tom. - Minä kun luulin, että sinä valitsit minut. - Sinä olit vain...väärässä paikassa väärään aikaan. - Oletko varma? Ehkäpä minä olinkin oikeassa paikassa oikeaan aikaan? - En tiedä. - Ei se mitään. Entä voisitko uskoa, että jokainen on ansainnut uuden tilaisuuden,vaikka olisikin tehnyt jotakin väärin? Mina nyökkäsi hitaasti. - Siihen minä voisin uskoa, hän sanoi. (s.56)
Kirjan juoni kietoutuu jännittäväksi vyyhdeksi, kun rikas herra Morton kutsuu Tomin esiintymään suuren tavaratalonsa avajaisiin, ja vanhan miehen nuori rouva Cecilia ihastuu Tomiin kovasti. Mina joutuu todistamaan kauheuksia vakoillessan epäilyttävän naisen touhuja, ja pääsee myös vihille siitä, mitä hänen vanhemmilleen mahdollisesti on tapahtunut.
Minulla oli hyvin toisenlainen käsitys kirjasta etukäteen. Odotin todella hykerryttävää romantiikkaa - sitä ei ollut. Odotin enemmän magiaa ja taikuutta - se jäi muutamaan esitykseen. Olin koko kirjan ajan ihmeissään sen kohderyhmästä: Minan näkökulmakerronta on kovin lapsekasta ja kirjan romanttinen osuuskin jää niin kesyksi, että kirja olisi mielestäni enemmän jo varhaisnuorille sopivaa, kun taas jotkut juonikuviot menevät melko raadollisiksi. Tomin jäyhyyteen annetaan loppuvaiheilla selitys, joka mullistaa koko kirjan, mutta olisin kaivannut silti jotain hieman enemmän. Tunnetta, kuohua. Mina on jotenkin turhan laimea henkilöhahmo. Tomin luona asuvan 14-vuotiaan Joelin ja Minan ystävyys ja siitä syvenevä Joelin ihastuminen jää myös melko turhaksi ja laimeaksi tapahtumaksi muun myllerryksen keskellä.
- Siinä on jotakin peräti luonnonvastaista, mies sanoi. -Sanalla sanoen kammottavaa. Ajatelkaa, jos tuon kaltaisia olisi enemmän, ja eräänä päivänä ne päättäisivät hyökätä ihmisten kimppuun. (s. 206)
Kirjassa parasta on steampunk-henkisyys, Tomin mekaaniset keksinnöt ja yllättävä, scifihenkinen käänne kirjan lopulla. Minun suuria lempielokuvia on Terminator 2 - Tuomion päivä, jossa koneet ottavat vallan ja Terminator-niminen androidi lähetetään tulevaisuudesta pelastamaan Sarah Connor ja hänen poikansa. Kirjassa on hiukan samaa henkeä. Pidän muös kovasti viittauksista satuun Vakaa tinasotamies, joka on yksi lempisaduistani. Kirjan kansikin tuo mieleen kovasti sadun.
Kirjan seuraava osa, Huijarin oppipoika, odotteleekin minulla jo lukemistaan.
Taikuri ja taskuvaras on varsin sekalainen lukukokemus. Tuntui kuin kirjailija ei olisi aivan tiennyt, millaiseksi olisi päähenkilönsä rakentanut, ja lopulta toisilleen ristiriitaiset piirteet jäävät puolivillaisiksi ja ohuiksi - kirjan sankaritar ei koskaan saavuttanut oikein minkäänlaista syvyyttä, ja monet henkilöhahmot edustavat nekin lähinnä kliseisiä karikatyyrejä siitä, millainen vaikka tarinoiden vihollinen tai unelmien prinssi on. Samalla kirjan pääjuoni on yhtä hajanainen: Mikamalla oli monta hyvää ja hedelmällistä ideaa, joiden kaikkien käyttäminen samassa kirjassa saa ne lopulta lässähtämään. Kirjan kerrontaa värittää myös jatkuva, turhanpäiväinen taivastelu ("Voi miten kamalaa se olikaan!" "Miten ihanalta se tuntuisikaan!"), joka tyylillisenä piirteenä ärsyttää itseäni loputtomiin.
Lopun juonenkäänne oli mielenkiintoisen riemastuttava, mutta tuli aivan liian myöhään. Kaiken kaikkiaan hieman puolivillainen kokemus, joka olisi voinut hyötyä tiukemmasta ediittorista ja juonen turhan rönsyilyn karsimisesta.
Ihastuin jo alkumetreillä kirjan tunnelmaan ja kerrontaan, joka onnistui herättämään tarinan henkiin, aivan kuten Tom herättää mekaaniset laitteensa. Taikuri ja taskuvaras on kirja, jossa on yhdistelty taitavasti eri genrejä aina historiallisesta romaanista fantasiaan ja spefiin. Yllättävä trilogian aloitusosa, vaikka loppuhuipennuksen terminaattori vibat saivat minut aluksi hämmentymään. Mutta enpä voi sanoa koskaan lukeneeni mitään vastaavaa. Kaiken kaikkiaan pidin valtavasti tästä kirjasta!
Tämä kirja ehdottomasti ansaitsee vuoden suurimman yllättäjän tittelin. Miten kiinnostava juoni ja monimutkaiset kuviot. Hahmot olivat aivan ihania ja persoonallisia. Tätä kirjaa ei todellakaan tehnyt mieli jättää kesken, vaan halusin ahmia sen mahdollisimman nopeasti. Todella korkealaatuinen kotimainen nuortenkirja!
1800 luvun lopun Helsinkiin sijoittuva steampunk-henkinen tarina orpouden myötä kurjuuteen ja näpistelyyn vajonneesta älykkäästä porvaristytöstä ja salaperäisestä nuoresta taikurista, joka pystyy luomaan lähes elävän oloisia mekaanisia olentoja. Perinteisen taskuvarkausepisodin jälkeen komea taikuri palkkaa näppäräsormisen tytön apurikseen ja vähitellen kohtalon kolhima tyttö löytää paikkansa taikurin eriskummallisessa pöytäkunnassa, eikä romanttisilta tunteiltakaan voida kokonaan välttyä. Hyvinvointi nostaa tytön tarmon ja taistelutahdon ja hän päättää viimeinkin selvittää, mitä hänen kolkattuna merestä löytyneelle isälleen ihan oikeasti tapahtui. Arvoituksen selvittely nostaa esiin synkkiä salaisuuksia ja osoittautuu pian myös hengenvaaralliseksi.
Seikkailu vei ihanasti mennessään ja onnistui jopa hiukan yllättämään tarinan loppupuolella. Vihjeitä ja vinkkejä oli toki ripoteltu pitkin matkaa, mutta ihan kaikkea en sittenkään ollut huomannut yhdistellä. Mielenkiinnolla odotan, että mihin suuntaan kirjailija seuraavassa osassa lähtee juonta kuljettamaan.
Tummasävyinen kansi näyttää valitettavasti ensi alkuun tylsältä, mutta osoittautuu tarkemmin tarkasteltuna varsin viehättäväksi. Kannesta johtuen kirja ei ehkä tartu käteen kovin helposti, mutta uskon että tämän saa kyllä myytyä vinkkaamalla. Hyvän vinkin kehittelyyn menee tosin tovi, sillä ihan heti en tiedä mistä päästä vinkkauksen aloittaisin.
Tämä oli niitä kirjoja, joiden kerronta on jollain tavalla niin visuaalista, että se heräsi heti mielessäni kuviksi. Tästä kirjasta jos jostain, saisi tehtyä aivan upean elokuvan! (Ja minä voisin tietysti oitis liittyä tuotannon puvustus- ja tarpeistotiimiin... vaikka vain ihan palkattomaksi orjaksi)
Hauska sekoitus steampunkia ja mysteeriä. Pidin kirjasta kokonaisuudessaan erittäin paljon, mutta en aivan täysin ihastunut romanssipuoleen, vaikka siinä oli kyllä hurjasti potentiaalia ja jatko-osissa se varmasti nousee uudelle tasolle. Parasta tässä oli mukaansatempaava, kiinnostava maailma ja loppua kohden langat kietoutuvat sopivasti yhteen.
Vitsi tää oli hyvä! Todella loistavaa kerrontaa ja ihanan maaginen tunnelma. Loppu sisälsi mun makuun liikaa toimintaa, mutta se oli vaan pieni miinus muuten niin upeassa kokonaisuudessa.
"Nagle nad głowami publiczności rozbłysło nocne niebo, jakby sufit gdzieś uleciał, i wszyscy wyraźnie zobaczyli przecinającą je spadającą gwiazdę. A spadła wprost na scenę, rozświetlając salę w błysku eksplozji, i z fontanny trzaskających iskier wyłonił się nagle magik, jak gdyby przyleciał na swojej gwieździe z głębin kosmosu."
nie mam pojęcia, czego się spodziewałem zaczynając tę książkę, ale zdecydowanie nie tego, co otrzymałem (w pozytywnym sensie). a z drugiej strony było to właśnie to co zapowiadał opis: końcówka XIX wieku, młoda złodziejka zostaje zatrudniona jako osoba do opiekowania się starszym Profesorem, a tajemniczy magik urządza naprawdę wspaniałe przedstawienia. jednak zdecydowanie nie oddaje to całej fabuły.
witamy w Teatrze Cudów Tomasza Alexandra! można tu znaleźć: - skrzypiącą atmosferę starego, ogromnego budynku - gderliwego Profesora, jednak jak bardzo gderliwego, to już trzeba się samemu przekonać - sporo sztuczek magicznych, które aż chciałoby się zobaczyć na własne oczy - Cynowego Żołnierzyka :) - przeróżnych widzów spektakli, miłych lub niezbyt - kule rewolwerowe, z różnych powodów przecinające powietrze - i wiele innych!
niewiele więcej mogę o tej książce powiedzieć, bo po prostu najlepiej ona działa gdy czyta się ją bez wiedzy o tym co się wydarzy. powiem jednak, że niektóre wydarzenia sprawiły, że specjalnie wracałem przeczytać całe sceny z poprzednich rozdziałów, by zobaczyć, że faktycznie jest tak jak powiedziano.
część wątków podobała mi się naprawdę OGROMNIE, szczególnie że niektóre z nich trafiły idealnie w jedne z moich ulubionych tropów, plus całość była napisana naprawdę ciekawie (chociaż niektóre zdania brzmiały dość... interesująco, ale to pewnie w sporej części przez tłumaczenie), a momentami naprawdę ciężko mi było ją odłożyć. na początku bardzo kojarzyła mi się z książkami napisanymi właśnie mniej-więcej w czasach w których się ona dzieje, zarówno stylem pisania jak i ogólnie atmosferą, potem - razem z rozwijającą się fabułą - to wrażenie trochę wygasło, ale wciąż pozostał pewien specyficzny klimat.
a co do narzekania to ostrzegam że mogą się w nim znaleźć niewielkie spoilery, jednak raczej dość przewidywalne let's go;
no więc nie do końca zaś trafił do mnie wątek... w sumie nie wiem jak go określić, bo nie był on nawet całkiem romantyczny, ale rozwaliła mnie mała hipokryzja Miny, gdy najpierw podbijała do dość starszego od siebie Toma, co samo w sobie było trochę ehh, ale no dobra jednak to nadal inne czasy, plus come on komu nigdy się nie podobał ktoś od nas starszy, a za Tomem ciężko jest nie przepadać (i on sam raczej traktował Minę po prostu jak dobrą przyjaciółkę) ALE potem Mina odrzuciła Joela m.in. właśnie z powodu, że ten był od niej dwa lata młodszy, plus nie czuła do niego tego samego. a potem wracała do bycia złą na Toma z dokładnie takiego powodu. no okej, you do you. jednak ostatecznie mam wrażenie że w porządku się to wszystko rozwiązało, więc super.
także tak. na pewno przeczytam to kiedyś jeszcze przynajmniej raz, ponieważ o panie, to było coś
Anniina Mikaman Taikuri ja taskuvaras on jotakin uutta ja lumoavaa kotimaisen nuortenspefin kentällä. Jos se olisi elokuva, sanoisin sitä Terminaattorin ja Silmänkääntäjän romanttiseksi mashupiksi. Lähimpänä kirjallisuusgenreistä Mikaman trilogian avausosa on steampunkia, sillä se on 1800-luvulle sijoittuvaa scifiä, vaikka höyrypunkin sijaan koneet käyvät myös sähköllä. Taikurien silmänkääntötemput ja 1800-luvun Helsingin miljöö tuovat teokseen omalaatuista hohtoa ja ihmeen tuntua.
Päähenkilö Mina on naiivi 16-vuotias porvaristyttö, joka on orvoksi jouduttuaan päätynyt taskuvarkaaksi Helsingin kaduille. Kerran hän seuraa komeaa nuorta miestä kellosepänliikkeeseen ja varastaa oudon kojeen tämän taskusta. Koje ei kuitenkaan ole kello, eikä nuori komistus Tom mikään tavallinen yläluokkainen vetelehtijä. Poliisille ilmiantamisen sijaan Tom palkkaa Minan äreän vanhan Professorin avustajaksi ja ottaa mukaansa ihmeelliseen taloon. Tom on taikuri ja hänen ja Professorin koti puoleksi teatteri ja mitä maagisempien koneolentojen taikametsä.
Mina tietysti rakastuu päätä pahkaa Tomiin, joka ei vaikuta antavan vastakaikua. Hitaasti auki keräytyvä juoni tihenee ja vaarat, petokset ja salaisuudet alkavat lopulta paljastua. Miksi jokainen talon henkilökunnasta kertoo Minalle eri kertomuksen siitä, miten pyörätuolilla kulkeva professori on saanut vammansa? Entä oliko Minan isän kuolema todella murha, niin kuin hänen äitinsä aina epäili? Myös Tomin seuraa hanakasti hakevalla rikkaalla rouva Mortonilla on Minasta selvästi jotain hämärää tekeillä.
Taikuri ja taskuvaras on herkullinen lukukokemus ja kotimaisuus näkyy hyvässä ja pahassa siinä niin vähän, että sillä on mielestäni mainiot mahdollisuudet maailmanvalloitukseen. Juonenkäänteet ja intoutunut miljöökuvaus kulkevat sopusointuisesti käsi kädessä, henkilöhahmot ovat sympaattisia ja harvinaisempi spefiromantiikka iski heti sydämeeni. Kadulla pari vuotta opetusta saaneeksi päähenkilö on hieman epäuskottavan naiivi ja koska tarinaa kerrotaan hänen kauttaan, jotakin tästä naiiviudesta liukenee mukaan myös kerrontaan. Lukijasta riippuu, lisääkö vai vähentääkö se Mikaman luoman ihmemaailman viehätystä.
Tässä kirjasarjassa on paljon potenttiaalia, mutta kuten jotkut muut ovat sanoneet, tässä kirjassa olisi voinut olla vähän enemmän juonta ja tapahtumaa. Kirja on hyvin kirjoitettu, mistä ilahduin erityisesti, sillä minusta tuntuu että on nykyään vaikea löytää aidosti hyvin kirjoitettua tekstiä. Tekstin osalta lukukokemus oli siis mieluisa, mutta juonta ja tapahtumaa olisi saanut olla vähän enemmän.
Kirjan alku alkaa lupaavasti ja houkuttelevasti, mutta kun siitä päästään eteenpäin, ei tapahdu kovin paljon mitään erityistä. Suuri osa keskivaiheesta on vain arkista elämän kuvausta maustettuna pienellä romanssilla, mikä ei kylläkään itseeni ihan iskenyt. En havainnut päähenkilöiden välillä mainittavaa romantiikkaa, vaikka he ilmeisesti ovat ihastuneita toisiinsa. En nyt haluaisi sanoa niinkään, että heillä ei olisi kemiaa, mutta tarinassa vain ei yksinkertaisesti tapahtunut mitään sellaista, mikä olisi luonut näiden välille jännitettä. Molemmat kohtelevat toisiaan hyvin kaverillisesti ajatuksistaan ja tunteistaan huolimatta, jolloin romanssi jää aika ohueksi.
Lopussa tarina paranee ainakin siinä määrin, että päätin antaa sarjalle toisen mahdollisuuden ja jatkaa toiseen osaan. Toivon kuitenkin että jatko-osa olisi vähän jännittävämpi. Mutta kuten sanoin, sarja vaikuttaa lupaavalta ja koska kirja yksinkertaisesti on kirjoitettu paremmin kuin iso osa muista tapaamistani, aion jäädä seuraamaan jatkoa jo ihan siitä ilosta. Hahmot ovat myös kivoja, mikä on plussaa.
Enpä ole pitkään aikaan lukenut fantasiaa/steampunkia, joka oikeasti olisi ollut hyvää. Onneksi päädyin lukemaan tämän kirjan, sillä olipa hyvä lukukokemus. En ehkä ole kohderyhmää, mutta siitä huolimatta nautin tarinasta. Toki paikoitellen tarina lähti vähän yliampuvaksi ja sfääreihin, mutta ei niin, että lopputulos olisi ollut totaalisen epäuskottava. Pieniä ilahduttavia yksityiskohtia oli vaikka millä mitalla ja erityisesti nautin kaupunkikuvauksista (ja saatoin päätyä tutkimaan mm. helsinkiläisiä tavarataloja), ehdottomasti yksi tämän kirjan vahvuuksista. Hahmotkin olivat mielenkiintoisia ja mukavan moniulotteisia enkä ainakaan minä heti tajunnut lopun isoa paljastusta. Luen varmasti seuraavankin osan.
Takakannen kuvaus Ihmeiden teattereineen ja henkiin heräävine koneineen nosti odotukset korkealle, tämä kuulosti aivan minun kirjaltani. En tainnut olla sitten kuitenkaan ihan kohderyhmää. Pidin kyllä kovasti 1890-luvun Helsingin ajankuvasta ja steampunk maittaa aina, mutta jotenkin vain kerronta ei silti imaissut mukaansa. Uskoisin että yläasteikäiset tykkäävät tästä minua enemmän.
Steampunkkia, salaisuuksia, show-meininkiä ja sydänsuruja vaihtoehtoisessa 1800-luvun lopun Siltasaaressa.
Syyskuun lukupiirikirja. Tän maailmaan kesti hetken aikaa päästä mukaan, mutta lopulta reilu 400 sivua tulikin luettua hyvin nopeasti.
Mina on orvoksi jäänyt pikkurikollinen, joka asuu puoliksi romahtaneessa halkovajassa ja varastelee henkensä pitimiksi. Pieleen mennyt taskuvarkaus johtaa yllättäen poliisin hoiviin päätymisen sijasta tarjoukseen uudesta työpaikasta ja kokonaan uuteen elämään hyvin erikoisen porukan erikoisessa kartanossa.
Kartanossa elelevät pyörätuolissa istuva Professori ja tämän suojatti, keksijä ja taikuri Tom, ja tämän maaginen metsä ja ihmeiden teatteri, jossa mekaaniset linnut ja ihmisen kaltainen tinasotilas viihdyttävät seurapiirejä ilta toisensa jälkeen.
Minan elämä muuttuu kertaheitolla, mutta isän hämärä kuolema ja kesken jääneet välienselvittelyt paikallisen tavaratalopatruunan kanssa eivät jätä rauhaan. Omat salaisuutensa on myös Tomilla ja Professorilla, ja joidenkin salaisuuksien paljastuminen on hengenvaarallista.
Vaihtoehtohistoriallinen Helsinki on oikein toimiva ja uskottavasti kuvattu ympäristö maagisille tapahtumille ja seikkailuille taikuuden, illuusioiden ja silmänkääntötemppujen kultaisella aikakaudella.
Hahmot on eläviä ja heidän tarinansa sellaisia, joista haluaa tietää lisää. Tässä kuvataan kivasti ja lämpimästi muitakin kun romanttisia ihmissuhteita, vaikkei ihastumisilta, mustasukkaisuudelta ja särkyneiltä sydämiltä vältytäkään.
Uskomattomien taikatemppujen lomassa käsitellään eriarvoisuutta, vaurauden suomaa turvaa ja sitä miten pienestä on kiinni kuka kerjää tai varastelee henkensä pitimiksi, kuka jää yksin kuolemaan katuojaan, ja kuka taas elää vallan mukavaa elämää rikkaan ja arvovaltaisen herran suojattina.
Tää on vähän Blade Runneria, vähän Oliver Twistia, vähän Prestigea pienillä Terminator ja H. C. Andersen -viboilla, ja persoonallinen genrejen sekasoppa kyllä vaan toimii.
Główna bohaterka ma 15 lat, ale zaznała w swoim życiu wiele bólu i cierpienia, a życie co krok stawiało przed nią trudne wyzwania. Osobiście obdarzyłam swoją sympatią każdego pozytywnego bohatera tej historii. Każda kolejna kartka książki to nowa tajemnica i zagadki, które tylko czekają aż Czytelnik je rozwiąże. Historia ma w sobie elementy fantastyki, ale nie jest to dominujący element. Można odnaleźć tutaj również elementy powieści detektywistycznej, co bardzo przypadło mi do gustu ale nie chcę dużo zdradzić. Autorka zawarła w swoim dziele wiele wartościowych treści, dzięki czemu opowieść o Minie jest bogata nie tylko w akcję. Jest to książka pełna emocji - Czytelnik dryfuje pomiędzy miłością, poświęceniem, stratą, gniewem. Ogromnie podobało mi się nawiązanie do słynnej baśni "Dzielny ołowiany żołnierz" oraz użycie motywów iluzji, magików, wynalazków i wiktoriańskiego steampunku. To niezwykła historia, która będzie cię zwodzić, wprawiać w zachwyt i zdumienie, aż się w niej zakochasz i przepadniesz do ostatniej strony. Płakałam jak bóbr na ostatnim rozdziale i mam nadzieję, że będzie drugi tom! Ogromnie polecam ją każdemu, kto ma ochotę odwiedzić Helsinki pełne niekonwencjonalnej magii.
Varsin hurmaavaa vanhan ajan tarinankerrontaa. Välillä on ollut keskustelua onko YA suunnattu liikaa aikuisille ja tämän kirjan ansio onkin se että se edustaa selvästi nuorempaa päätä. Itselleni parasta oli menneen Helsingin kuvaus.
Ympäristö oli kaikistq viihdyttävintä 😍 Päähenkilöistä en hirveästi välittänyt, mutta lopun tapahtumien vuoksi kiinnostuin Tomista paljon enemmän ja mielenkiinnolla jatkan seuraavaan osaan.
Alku oli hyvä ja ihanan taianomainen, varmasti olisin arvostanut tätä paljon enemmän nuorempana. Pystyin kuitenkin arvaamaan aika helpostikin pari isompaa juonenkäännettä ja kirjan keskivaiheilla en nauttinut lukemastani ollenkaan. Teksti tuntui tökkivän ja juonen kulku oli todella väkinäistä ja turhan nopeaa.
En tiedä onko 2½ tähden arvioni liian rankka, mutta siihen nähden miten paljon vihasin tätä kirjaa puolivälin tienoilla, en voi antaa enempää. 🤪
On kuitenkin monia asioita joista pidin tässä kirjassa, ja aion ehdottomasti lukea myös seuraavat osat.
"Było raz dwudziestu pięciu żołnierzy cynowych, braci rodzonych, gdyż ulano ich z jednakowej cynowej łyżki. "
Kiedy trafiasz na ulicę, musisz znaleźć w sobie siły do przetrwania. Szesnastoletnia Mina nie ma wyboru, zostaje złodziejką. Czy dziewczyna z dobrego domu poradzi sobie z perspektywą nędznego życia?
Młody magik, iluzjonista i inżynier. Tom tworzy najrozmaitsze machiny i zachwyca wszystkich swoją pomysłowością. Mimo dobrego serca, wielokrotnie powtarza, że nie jest dobrym człowiekiem. Czyżby skrywał jakąś tajemnicę?
Pewnego dnia, kiedy Mina postanawia okraść przystojnego młodzieńca z (jak jej się zdaje) zegarka, ich losy się splatają. Ku wielkiemu zdziwieniu dziewczyny, Tom (gdybyście mieli jeszcze jakieś wątpliwości, to właśnie jego okrada nastolatka!) proponuje jej posadę opiekunki starszego już profesora. Od tej pory życie Miny zmienia się o 180 stopni i już nigdy nie będzie takie samo.
Zanim zaczęłam moją przygodę z "Magikiem i złodziejką", sądziłam, że okażę się zbyt "stara" na tą książkę. Mimo tego, że byłam jej ciekawa, myślałam również, że będzie ona nudna, przewidywalna i infantylna. Dopiero później zrozumiałam, że głęboko się myliłam. I nadal bardzo tego żałuję. Już pierwszy rozdział sprawił, że byłam urzeczona, a z kolejnymi stronami, coraz bardziej zaciekawiona, chłonęłam każde słowo. Tajemnice, intrygi i sekrety z przeszłości. Oryginalny, świetny pomysł na fabułę i jeszcze lepsza realizacja. Do tego cudowny klimat XIX-wiecznych Helsinek. Czego chcieć więcej? Ciekawych i barwnych postaci. I takie tu dostajemy. Oprócz dwójki głównych bohaterów, o których wspomniałam już wcześniej, mamy okazję poznać kapryśnego Profesora o skrytym, ale dobrym i troskliwym sercu, opiekuńczą gospodynię Matyldę i jej syna, niesfornego Joela. Oprócz tego spotykamy jeszcze Cynowego Żołnierzyka. Kto to taki? Tego już musicie się dowiedzieć sami! Autorka wspaniale kreuje "Teatr Cudów Tomasza Aleksandra", knuje intrygi i powoli przeprowadza nas przez historię, pełną magicznych sztuczek, iluzji i smaczków historycznych. Nieraz zdołała mnie zaskoczyć, wbrew temu, co wcześniej sądziłam. Przez ostatnie 100 stron, sama nie wiedziałam, co jest prawdą, a co fałszem! "Magik i złodziejka" to książka, która jest kolejnym przykładem na to, że literatura dziecięca spodoba się nie tylko młodym czytelnikom. Zdecydowanie ją Wam polecam i z niecierpliwością czekam na drugi tom!