Oulun yliopiston ylioppilaskunta on ollut keskeinen osa yliopistonsa akateemista yhteisöä, edustanut oululaisia opiskelijoita ja korostanut pohjoissuomalaisuutta. Se perustettiin syksyllä 1959 vaalimaan ylioppilaiden henkisiä ja taloudellisia harrastuksia sekä edistämään ” sivistystä, siveellisyyttä ja hyvää järjestystä”. Ylioppilaskunnalla oli monenlaista toimintaa tilaisuuksien järjestäjänä, opiskelijan arkisista asioista huolehtijana ja opiskelija-asuntojen rakentajana.
Ylioppilaskunnasta tuli jopa Oulun suurin ravintoloitsija, sillä rakentamista rahoitettiin liiketoiminnalla. Lopulta liike- ja rakennustoiminta kasvoi niin suureksi, että se eriytettiin 1970-luvun alussa Pohjois-Suomen opiskelija-asuntosäätiölle ja Oulun Ylioppilasapu ry:lle. Samalla elettiin voimakkaan poliittisen kuohunnan kautta. Poliittisen kipinän saaneet opiskelija-aktiivit kiistelivät Oulun ylioppilaslehdessä ja jakoivat tärkeimpiä vallankäytön paikkoja keskinäisillä sopimuksilla. Professorikuntaa kritisoitiin toisinaan jyrkin sanankääntein, ja pahimmillaan sen ajateltiin edustavan taantumusta ja suurpääoman etuja. Poliittisen palon laannuttua riviopiskelijat alkoivat vaatia järjestöltään käytännönläheistä toimintaa arjen ongelmien kohentamiseksi.
Ylioppilaskunta toimii edelleen monin tavoin jäsentensä hyväksi, vaikka nykyopiskelijan suhde ylioppilaskuntaan ei useinkaan ole yhtä tiivis kuin yliopiston alkuaikoina. Viime vuosikymmeninä etujärjestötyö on ammattimaistunut, ja ylioppilaskunnalla on ollut paikkansa myös oman yliopiston neuvottelupöydissä.