Auroran elämä on muuttunut vuodessa radikaalisti. Vastuu pienen lapsen äitinä painaa. Hänen ahdistustaan lisää se, ettei Judaksesta ole havaintoja Amirin talon tapahtumien jälkeen. Myöskään vampyyrien elämässä vanhat säännöt eivät näytä pätevän. Bardiyan huomion vievät Carlon jälkeläiset, jotka haastavat Bardiyan ja Meirin verilinjoja. Kohtalo kuitenkin puuttuu tapahtumien kulkuun, ja sattuman kautta todellinen uhka saapuu muodossa, johon edes vanhimmat vampyyrit eivät ole osanneet varautua.
Aurora jää kahdestaan lapsensa kanssa ja joutuu pyytämään apua epätodennäköiseltä taholta. Alkaa taistelu vampyyrien olemassaolosta. Aurora on mahdottomalta tuntuvan haasteen edessä. Pystyykö hän pelastamaan perheensä ylivoimaiselta vaikuttavalta viholliselta? Tekeekö uusi vampyyrilaji lopun vuosituhansia kasvaneista verilinjoista?
Seireenit on Prinssi jolla ei ollut sydäntä -kirjan jatko-osa, joka kuljettaa Auroraa entistä lähemmäs hänen tarinansa päätepistettä.
Kuusenoksa osaa tehdä hahmoille mielenkiintoisia taustatarinoita - niitä olisin voinut lukea enemmänkin! Ainoa asia, joka jäi uupumaan, oli "Kallisto" ja selitys hänen yhtäkkiselle täyskäännökselle luonteessaan. Karoliina katosi *puff* savuna ilmaan, ja yhtäkkiä hän oli täysin eri henkilö. Lempeästä nuoresta tytöstä tuli vallanahne psykopaatti? Vaikka kirjassa toki tätä selitettiin, en kokenut tuota kovin uskottavana muutoksena. Tuntui, että kirjaan piti vain saada joku pahis, jonka voisi lopussa tuhota. 3/5
Kiinnostaa kyllä tietää, mitä Auroralle tapahtuu seuraavassa osassa.
2,5/5⭐️ En oikeen tiedä mitä ajatella tästä kirjasta. Oli kyllä ehkä vähän pettymys koska ensimmäinen osa oli mielestäni parempi mitä tämä. En tiiä johtuuko se motivaation puutteesta että en tykännyt tästä vai oliko vika oikeasti vain tarinassa. Silti oon jatkamassa sarjaa, koska loppu oli niin kysymyksiä herättävä, että luultavasti ole liian utelias lopettamaan rän sarjan lukemista.