Tuomas Liuksen Haka on on lojunut kirjahyllyssä varmaankin lähemmäs kymmenen vuotta (vaimoni lienee kirjan joskus ostanut), mutta en ole siihen tarttunut. Typerähkö kansikuva, joka toimii huonosti yhteen fonttien kanssa, on saattanut vaikuttaa tähän. En yleensä kansista piittaa, mutta jostain syystä tämän kirjan kohdalla olen usein miettinyt ulkoasun olevan harvinaisen epäonnistuneen.
Kaverin suosituksesta kuitenkin tartuin kirjaan ja annoin sille mahdollisuuden. Täytyy myöntää, että yllätyin positiivisesti. Remesmäisen kiihkeästi etenevä trilleri osoittautui toimivaksi, päähenkilöiden ollessa jopa useita esikuvan (kenties?) kyhäelmiä parempia. Elämässään kolhuja saanut duunari, Marko Pippurinen, oli toimiva antisankari perinteisemmän valinnan eli vahvan poliisinaisen rinnalle. Muutoin juoni on perustrilleri, jossa metsästetään järveen uponnutta, natsisaksan aikaista esinettä. Korruptoitunut poliisi, karskit norjalaiset kommandohenkiset sotilaat ja maailmaa (no, ainakin Suomea) herättelevää iskua suunnitteleva lahko. Niistä on Haka tehty.
Lius tarjoilee viihdyttävää, helppolukuista ja menevää tekstiä. Nousee tusinatrillereitä paremmaksi. Pyöristyköön 3,5 tähteä tänään neljäksi.