Kirja esittelee Pohjolan suuret erämaat ankarana, ei kuitenkaan kohtuuttoman kovana isäntänä, joka asettaa rajansa tulijan toiveille karkottaen ylimieliset mutta palkiten tositarkoituksella saapuneet. Kirjoittaja on retkeillyt erämaan ehdoilla jo vuosikymmeniä. Tarinat vievätkin lukijan erämaaelämysten syntysijoille: avoimen taivaan alle, hiljaiseen kairaan ja tuuliseen tunturiin, eri puolille Villiä Pohjolaa eri vuoden-aikoina. Teos on tarkoitettu niille, joiden henki on altis erämaan kutsulle.
Tämä kirja ei oikein itseeni uponnut vaikka vaeltamista rakastankin ja kirjaa lukiessa tuli skipattua monta tarinaa kokonaan. En sanoisi kirjaa huonoksi, siinä on kuitenkin vetoa erämaan suuntaan ja epäilemättä hyödyllistä tietoa ihmiselle joka ei ole koskaan vaeltanut. Itsellä sitä vaelluskokemusta on mutta ajatukset on aika erilaiset kirjoittajan kanssa monen asian suhteen. Ehkä kyseessä on jonkinlainen kuilu sukupolvien välillä ja se sallittakoon.