What do you think?
Rate this book
Helsinkiin: Beginner. An easy-to-read classical novel to practice and improve your Finnish
Helsinkiin is a short novel by Juhani Aho initially published in 1889.
This edition, part of the Finnish Easy Reading series, is written in simplified Finnish, level A, suitable for readers with beginner to intermediate Finnish language skills. The book contains also vocabulary footnotes and a practice section with questions and vocabulary exercises.
High-school graduate Antti Ljungberg travels from Kuopio to Helsinki, by boat to Lappeenranta and from there by train, to start his student life in the capital.
This edition, part of the Finnish Easy Reading series, is written in simplified Finnish, level A, suitable for readers with beginner to intermediate Finnish language skills. The book contains also vocabulary footnotes and a practice section with questions and vocabulary exercises.
High-school graduate Antti Ljungberg travels from Kuopio to Helsinki, by boat to Lappeenranta and from there by train, to start his student life in the capital.
75 pages, Kindle Edition
First published January 1, 1889
10 people are currently reading
53 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 14 of 14 reviews
January 18, 2020
Pretty complicated vocabulary for a selkokirja, incredibly boring to read.
May 24, 2022
Jotkut asiat eivät muutu: junalla pääsee helsinkiin, ja laivareissu päättyy huonoon oloon - ja nämä tosiseikat tunsi opiskelija jo 1800-luvulla. Kevyt matkakertomus ylioppilaan matkasta Kuopiosta päänsä sisään ja lopulta Helsinkiin. Ahoa, muttei nykylukijalle välttämättä sen kummempaa. Aikansa kontekstiin asetettuna paljastava ja hauska kuvaus ”ilettävästä opiskelijaelämästä.”
June 1, 2015
Kuopion satamassa vilisee. On se aika vuodesta, jolloin tuoreet ylioppilaat lähtevät kohti uusia seikkailuja, ja Antti Ljunberg on yksi heistä. Hössöttävä äiti yrittää parhaansa mukaan huolehtia vielä viimeisen kerran pojastaan ja tämän vaatetuksesta, mutta sillä hetkellä kun Antti astuu laivaan alkaa uudenlainen elämä.
Aho kuvaa vähäeleisesti mutta tehokkaasti humalaista välietappia, joka lipuu kodin ja Helsingin opiskelijaelämän välillä. Antti uhkuu nuoruudenintoa, mutta itsevarmuus osoittautuu laadultaan pinnalliseksi, kun isän mielipide maakauppiaista on otettu kritiikittömästi vastaan ja laivalla mallia yritetään ottaa milloin kenestäkin Antin mielestä tyylikkäästä herrasmiehestä, koska "hän tahtoo näyttää, ettei hän ole nuori eikä kokematon". Naistenkaan kanssa Antti ei tule toimeen ihan niin kuin oli ajatellut, vaikka lapsellisesti kuvitteleekin itsensä Don Juaniksi. Entisestä elämästä on vakaa halu irroittautua, mutta jostain syvältä kumpuaa toisinaan ajatus siitä, mitä perhe kotipuolessa mahtaakaan juuri sillä hetkellä tehdä.
Antin vastakohdaksi päätyy Pekka, joka viinan sijaan juo maitoa ja on muutenkin hyvin pragmaattisen sekä varovaisen lukutoukan oloinen. Pekka hoivaa krapulaista Anttia, mutta Pekan kunnollisuus selvästi tuntuu Antista ainoastaan painolta, joka raahautuu uusista kokemuksista innostuneen nuoren perässä. Leppoisa ja helppo elämäkin vaikuttaa olevan Antin mieleen: "[h]äneen olisi tehnyt vastenmielisen vaikutuksen, jos sohva ei olisi ollut näin siististä sametista ja joka messinkiesine noin kirkkaaksi kiilloitettu". Horisontissa siintävät lokoisat kesälomat hienossa kartanossa. Antin yritykset esittää jotain muuta on ajoittain epämiellyttävää, mutta antaa romaanille monikerroksisemmat puitteet.
Siinä missä Yksin (1890) -romaanissa Aho kuvasi herkästi erään nuorukaisen kulkua Pariisissa, Helsinkiin tuntuu ehkä vieläkin modernimmalta. Ruotsalaisten ja suomalaisten erot ovat tapetilla laivan pöydän ääressä (esim. suomalaisten soveltumattomuus virkamiesaloille), josta päästään siihen, miten ylioppilaiden velkaantuminen ja höllä moraali puhuttavat, ja miten Suomessa pitäisi opiskella enemmän käytännön miehiksi kuin virkamiehiksi. Opintolainat, juhliminen, ja ylikouluttautuminen. Kuulostaako tutulta?
Epävarmuus, vapaudenkaipuu, "merenkäyntiä tyynessä vedessä"... Ahon tarkkanäköisyys ja taito päästä nuoren ylioppilaan nahkoihin on ihailtavaa. Joihinkin asioihin voi samaistua itsekin, kuten siihen miten ylioppilaaksi pääsy oli erään vaiheen päätös, mutta konkreettisesti olo ei tuntunut erikoisemmalta kuin muutoinkaan, eikä kukaan (onneksi) kohdellut jotenkin parempana ihmisenä. Antin kova hinku itsenäistyä on ymmärrettävää, koska onhan siinä oma hohtonsa kun pääsee lapsuudenkodista aloittamaan uudenlaista vaihetta elämässä.
Romaanin huumaava tunnelma on tarttuvaa. Antin saavutettua vihdoin Helsingin punaiset lyhdyt ja juhlien jatkuttua yömyöhään, jää viimeisistä sanoista haikea mieli. Miten meidän nuorelle ylioppilaallemme käy? Saavuttaako hän kaiken haluamansa vai sekoittavatko kaupungin huvitukset pään?
"Poskia lämmitti, ja jäsenet kävivät suloisen raukeiksi. Oli mahdottoman mukavaa tällä tavalla puhallella hienoa sikarinsavua ylös kattoon ja katsella, kuinka sen sitten avonainen ikkuna yhdellä henkäyksellä riipaisi pyöreään kitaansa...
...Hän on merenkulkija maailman aavalla valtamerellä. Hän on ja elää, nauttii nuoruudestaan eikä mistään huoli. Ei sillä väliä, mihin laiva laskee. Aina niitä on keulan edessä päinvänpaisteisia rantoja. Ja vähät siitä, vaikka karillekin kurahtaisi ja laiva hajoaisi pieniksi pirstaleiksi. Tottahan löytyisi joku tyhjä tynnyri hänellekin, jonka päällä kulkea kelluttelisi, mihin myötäinen tuuli puhaltelisi. Ihmisten pitäisi jo nuorina antautua onnensa ohjattaviksi! Mennä vain! Huilata huolimatta mistään!—"
Aho kuvaa vähäeleisesti mutta tehokkaasti humalaista välietappia, joka lipuu kodin ja Helsingin opiskelijaelämän välillä. Antti uhkuu nuoruudenintoa, mutta itsevarmuus osoittautuu laadultaan pinnalliseksi, kun isän mielipide maakauppiaista on otettu kritiikittömästi vastaan ja laivalla mallia yritetään ottaa milloin kenestäkin Antin mielestä tyylikkäästä herrasmiehestä, koska "hän tahtoo näyttää, ettei hän ole nuori eikä kokematon". Naistenkaan kanssa Antti ei tule toimeen ihan niin kuin oli ajatellut, vaikka lapsellisesti kuvitteleekin itsensä Don Juaniksi. Entisestä elämästä on vakaa halu irroittautua, mutta jostain syvältä kumpuaa toisinaan ajatus siitä, mitä perhe kotipuolessa mahtaakaan juuri sillä hetkellä tehdä.
Antin vastakohdaksi päätyy Pekka, joka viinan sijaan juo maitoa ja on muutenkin hyvin pragmaattisen sekä varovaisen lukutoukan oloinen. Pekka hoivaa krapulaista Anttia, mutta Pekan kunnollisuus selvästi tuntuu Antista ainoastaan painolta, joka raahautuu uusista kokemuksista innostuneen nuoren perässä. Leppoisa ja helppo elämäkin vaikuttaa olevan Antin mieleen: "[h]äneen olisi tehnyt vastenmielisen vaikutuksen, jos sohva ei olisi ollut näin siististä sametista ja joka messinkiesine noin kirkkaaksi kiilloitettu". Horisontissa siintävät lokoisat kesälomat hienossa kartanossa. Antin yritykset esittää jotain muuta on ajoittain epämiellyttävää, mutta antaa romaanille monikerroksisemmat puitteet.
Siinä missä Yksin (1890) -romaanissa Aho kuvasi herkästi erään nuorukaisen kulkua Pariisissa, Helsinkiin tuntuu ehkä vieläkin modernimmalta. Ruotsalaisten ja suomalaisten erot ovat tapetilla laivan pöydän ääressä (esim. suomalaisten soveltumattomuus virkamiesaloille), josta päästään siihen, miten ylioppilaiden velkaantuminen ja höllä moraali puhuttavat, ja miten Suomessa pitäisi opiskella enemmän käytännön miehiksi kuin virkamiehiksi. Opintolainat, juhliminen, ja ylikouluttautuminen. Kuulostaako tutulta?
Epävarmuus, vapaudenkaipuu, "merenkäyntiä tyynessä vedessä"... Ahon tarkkanäköisyys ja taito päästä nuoren ylioppilaan nahkoihin on ihailtavaa. Joihinkin asioihin voi samaistua itsekin, kuten siihen miten ylioppilaaksi pääsy oli erään vaiheen päätös, mutta konkreettisesti olo ei tuntunut erikoisemmalta kuin muutoinkaan, eikä kukaan (onneksi) kohdellut jotenkin parempana ihmisenä. Antin kova hinku itsenäistyä on ymmärrettävää, koska onhan siinä oma hohtonsa kun pääsee lapsuudenkodista aloittamaan uudenlaista vaihetta elämässä.
Romaanin huumaava tunnelma on tarttuvaa. Antin saavutettua vihdoin Helsingin punaiset lyhdyt ja juhlien jatkuttua yömyöhään, jää viimeisistä sanoista haikea mieli. Miten meidän nuorelle ylioppilaallemme käy? Saavuttaako hän kaiken haluamansa vai sekoittavatko kaupungin huvitukset pään?
"Poskia lämmitti, ja jäsenet kävivät suloisen raukeiksi. Oli mahdottoman mukavaa tällä tavalla puhallella hienoa sikarinsavua ylös kattoon ja katsella, kuinka sen sitten avonainen ikkuna yhdellä henkäyksellä riipaisi pyöreään kitaansa...
...Hän on merenkulkija maailman aavalla valtamerellä. Hän on ja elää, nauttii nuoruudestaan eikä mistään huoli. Ei sillä väliä, mihin laiva laskee. Aina niitä on keulan edessä päinvänpaisteisia rantoja. Ja vähät siitä, vaikka karillekin kurahtaisi ja laiva hajoaisi pieniksi pirstaleiksi. Tottahan löytyisi joku tyhjä tynnyri hänellekin, jonka päällä kulkea kelluttelisi, mihin myötäinen tuuli puhaltelisi. Ihmisten pitäisi jo nuorina antautua onnensa ohjattaviksi! Mennä vain! Huilata huolimatta mistään!—"
May 10, 2020
Matka Kuopiosta Helsinkiin on kestänyt 1800-luvun lopulla kolme päivää. Sinä aikana ehtii viattomuus tärveltyä nuoresta ylioppilaasta. Mielenkiintoista ajankuvausta! Aika vähän on maailma loppujen lopuksi muuttunut reilussa sadassa vuodessa. Tuolloin kauhisteltiin sitä, että ylioppilaita on kohta ihan liikaa, kun suomenkielisten talonpoikain lapsetkin opiskelevat ylioppilaiksi ja siitä eteenpäinkin. Eihän siinä nyt ole mitään järkeä: velkaantuvat vain pahasti eivätkä kuitenkaan saa korkeita virkoja, kun ne menevät itseoikeutetusti ruotsinkielisille rikkaitten sukujen pojille. Tytöistä ei paljon puhuttu, nehän nyt pääsevät vain toivottavasti naimisiin, piikomaan jne.
Read
May 24, 2024Parasta oli hyvin todentuntuinen kuvaus nuoren ylioppilaan krapulasta
April 28, 2020
Hellyyttävä ja koominen! Ihanaa suomea, kauniisti kuvattuja yksityiskohtia!! Ihan kamalan uskottava kuvaus darrasta, tuli niin hyvä mieli siitä että ite voin just nyt hyvin...
Näyttää PARHAALLA TAVALLA,, eli toiminnan ja pienempien yksityiskohtien kautta mielenkiintosia juttuja aikansa yhteiskunnasta, esim. ”suomalaisten” ja ”ruotsalaisten” ylioppilaiden statuserot, kielikysymykset, modernin ja perinteisen, nautinnon ja hyveellisyyden kamppailun.
Matleena suositteli tätä ja pisti miettimään myös omaa muuttoa Helsinkiin yliopistoon!! :’) Jää mieleen tähän aikaan kuuluvana kirjana johon samaistuu jollain tavalla, en osaa vielä sanoa miten ja kuinka kovaa!
Näyttää PARHAALLA TAVALLA,, eli toiminnan ja pienempien yksityiskohtien kautta mielenkiintosia juttuja aikansa yhteiskunnasta, esim. ”suomalaisten” ja ”ruotsalaisten” ylioppilaiden statuserot, kielikysymykset, modernin ja perinteisen, nautinnon ja hyveellisyyden kamppailun.
Matleena suositteli tätä ja pisti miettimään myös omaa muuttoa Helsinkiin yliopistoon!! :’) Jää mieleen tähän aikaan kuuluvana kirjana johon samaistuu jollain tavalla, en osaa vielä sanoa miten ja kuinka kovaa!
May 23, 2019
Juhani Ahon pienoisromaanissa ylioppilas Antti Ljunberg matkustaa Kuopiosta Helsinkiin. Edessä on opiskelut pääkaupungissa ja oman elämän alku. Aikuistuminen, vapaus, ympäristön muutos ja vanhasta irtautuminen ovat keskeisiä teemoja.
Matkaa taitetaan ensin laivalla ja sitten junalla. Keskusteluissa ja tapahtumissa pyörivät Antin omat kuvitelmat, toiveet ja käsitykset maailmasta sekä vuoden 1889 ajankohtaiset kysymykset - suomenkielisten ylioppilaiden lisääntyvä määrä ja siitä seuraava köyhemmän kansanosan sosiaalinen nousu sekä tapoihin ja moraalikäsityksiin hiipivät muutokset kiertyvät Antin matkan tapahtumiin. Siinä missä ruotsinkielisestä perheestä oleva Antti pääsee laivan salonkiin syömään ja totia maistelemaan, joutuu siskonsa sulhanen ja köyhästä suomenkielisestä perheestä oleva Pekka syö eväitä, juo vettä ja on raivoraitis.
Köyhän on luettava kurinalaisesti, vauhdilla ja siltikin velaksi mutta varakas voi kaikessa rauhassa antautua maailman ja Helsingin vietäväksi. Suomi 130 vuotta sitten on maa ilman niitä turvaverkkoja, joita ollaan nyt totuttu pitämään itsestäänselvinä (jopa niin itsestäänselvinä, että niitä on ruvettu purkamaan).
Antti on lopulta vähän mulkku, sellainen nyt mitä epävarmat mutta ”hyvissä perheissä” kasvaneet nuorukaiset nyt tuppaavat olemaan - Pekan apu kelpaa, kun on tullut riipaistua sen verran juotavaa, että oma hytti ei meinaa löytyä mutta seuraavana päivänä ei kuulu kiitosta vaan halveksivia katseita.
Tämä ei ole yhtä hyvä kuin Rautatie, lähinnä varmaan kun päähenkilöinä ei ole läheskään yhtä samaistuttavia tai ilahduttavia henkilöitä. Antin epävarmuuden terästämä kaipuu ”miehekkyyteen” on usein nolostuttavaa, Pekka on ylen hurskas ja moralisoiva ja Antin uudet tuttavuudet kliseisiä hulivilipoikia.
Eli: Nurmion Punainen Planeetta mutta ei oikeastaan yhtä hauska. Ja kirja.
Matkaa taitetaan ensin laivalla ja sitten junalla. Keskusteluissa ja tapahtumissa pyörivät Antin omat kuvitelmat, toiveet ja käsitykset maailmasta sekä vuoden 1889 ajankohtaiset kysymykset - suomenkielisten ylioppilaiden lisääntyvä määrä ja siitä seuraava köyhemmän kansanosan sosiaalinen nousu sekä tapoihin ja moraalikäsityksiin hiipivät muutokset kiertyvät Antin matkan tapahtumiin. Siinä missä ruotsinkielisestä perheestä oleva Antti pääsee laivan salonkiin syömään ja totia maistelemaan, joutuu siskonsa sulhanen ja köyhästä suomenkielisestä perheestä oleva Pekka syö eväitä, juo vettä ja on raivoraitis.
Köyhän on luettava kurinalaisesti, vauhdilla ja siltikin velaksi mutta varakas voi kaikessa rauhassa antautua maailman ja Helsingin vietäväksi. Suomi 130 vuotta sitten on maa ilman niitä turvaverkkoja, joita ollaan nyt totuttu pitämään itsestäänselvinä (jopa niin itsestäänselvinä, että niitä on ruvettu purkamaan).
Antti on lopulta vähän mulkku, sellainen nyt mitä epävarmat mutta ”hyvissä perheissä” kasvaneet nuorukaiset nyt tuppaavat olemaan - Pekan apu kelpaa, kun on tullut riipaistua sen verran juotavaa, että oma hytti ei meinaa löytyä mutta seuraavana päivänä ei kuulu kiitosta vaan halveksivia katseita.
Tämä ei ole yhtä hyvä kuin Rautatie, lähinnä varmaan kun päähenkilöinä ei ole läheskään yhtä samaistuttavia tai ilahduttavia henkilöitä. Antin epävarmuuden terästämä kaipuu ”miehekkyyteen” on usein nolostuttavaa, Pekka on ylen hurskas ja moralisoiva ja Antin uudet tuttavuudet kliseisiä hulivilipoikia.
Eli: Nurmion Punainen Planeetta mutta ei oikeastaan yhtä hauska. Ja kirja.
December 16, 2022
The story was amusing, because it was written about 130 years ago, and yet the relationships seemed so like today. A teenage boy is going off to college, embarrassed by his mother's affection in public. (Never mind that the costumes and means of transportation are different, teenage boys haven't changed.) After he leaves his embarrassingly affectionate family, he goes to the ship's restaurant for breakfast. There, he starts his day with a shot of alcohol and a cigar. (Has nothing changed in 130 years?) I kept hoping Antti would shape up and make better choices.
The Finnish used was way above my level, but I finally read and translated the whole thing with a lot of help from Google and from my study group. This edition was supposed to be limited to 800 words, but if that is true, the editor chose 750 that I didn't know. The grammar was also way above my level. The feeling of accomplishment is satisfying, though I will admit that I never would have gotten to the end without my study group. I must learn more grammar and try to make the new vocabulary a permanent and accessible part of my gray matter.
The Finnish used was way above my level, but I finally read and translated the whole thing with a lot of help from Google and from my study group. This edition was supposed to be limited to 800 words, but if that is true, the editor chose 750 that I didn't know. The grammar was also way above my level. The feeling of accomplishment is satisfying, though I will admit that I never would have gotten to the end without my study group. I must learn more grammar and try to make the new vocabulary a permanent and accessible part of my gray matter.
January 18, 2020
Fin berättelse om att resa.
March 24, 2021
The best of the books I've read for a while. Tells a beautiful story. You'd like to read further. As innocent as the country of Finland was.
December 15, 2023
Tämän kirjan hulvattomaan ja taitavaan kulkuun verrattuna Rautatie on jopa yliarvostettu. Aho kuvaa nuoren ylioppilaan itsevarmuuden (-keskeisyyden?) törmäilyjä yhä uusiin pettymyksiin tarkasti.
Read
November 15, 2025🎧 Aho Juhani, Helsinkiin 8/22
🎧 8/2022 Äänikirja
🎧 8/2022 Äänikirja
March 5, 2013
Suomalaisuuden nousun ajan kirja suomalaisen kirjallisuuden arvostetulta kirjoittajalta.
Kirja kuvaa Pohjois-Savon yläluokkaa edustavan tuoreen, Helsingin yliopistoon hyväksytyn ylioppilaan humalaisen menomatkan Kuopiosta Helsinkiin höyrylaivalla ja junalla, päätyen Esplanadilla olevaan Kappeli-ravintolaan.
Romanttinen tarina kuvaa lähinnä nuoren miehen ajatuksia ja toiveita tuolla matkalla.
Kirjassa lukijan huomio kiinnittyy täsmälliseen ja säästeliäiseen lauseen käyttöön nuorukaisen haaveiden kuvausten lisäksi.
Kirja kuvaa Pohjois-Savon yläluokkaa edustavan tuoreen, Helsingin yliopistoon hyväksytyn ylioppilaan humalaisen menomatkan Kuopiosta Helsinkiin höyrylaivalla ja junalla, päätyen Esplanadilla olevaan Kappeli-ravintolaan.
Romanttinen tarina kuvaa lähinnä nuoren miehen ajatuksia ja toiveita tuolla matkalla.
Kirjassa lukijan huomio kiinnittyy täsmälliseen ja säästeliäiseen lauseen käyttöön nuorukaisen haaveiden kuvausten lisäksi.
January 5, 2018
Ahon pienoisromaani kertoo matkasta. Nuori ylioppilas Antti lähtee Kuopiosta laivalla Lappeenrantaan ja jatkaa junalla Helsinkiin. Siellä kutsuvat opintojen lisäksi opiskelutoverit sekä kaupunkielämä. Antti muuttuu jo matkan aikana toiseksi mieheksi kuin kotoa lähtiessään oli, ja rappion merkit ovat nähtävillä. Ahon teksti on hienoa. Se etenee luontevasti ja erityisesti otteessaan pitävät viihdyttävät ajan termit ja sanonnat. Kertomuksen keskivaiheilla on mielestäni liian pamflettimainen osuus fennomaniaa, mutta onneksi lopussa itse tarina on taas voimissaan.
Displaying 1 - 14 of 14 reviews