Saamelaiskirjailija palaa novellikokoelmassaan Aigi-kirjojen mytologiamaailmaan. Kirja esittelee lukijalle ylimaallisia hahmoja, kuten stallun, vuovrun ja guovdin. Tarinat tutustuttavat ihmisiin, jotka joutuvat tahtomattaan ongelmiin, hakeutuvat julmuuden kuristusotteeseen tai päätyvät ratkomaan pulmia noituuden voimalla. Hyvä ja paha tukeutuvat toisiinsa tavalla, joka tekee niiden tunnistamisesta kiusallisen työlästä.
Stallun pata on lukukokemuksena virkistävän tuore, vaikka pysytteleekin uskollisena vanhalle saamelaiselle tarustolle. Kokoelman kuusi itsenäistä kertomusta henkivät kateutta, pelkoa ja mielen kärsimystä, mutta myös onnea, neuvokkuutta ja helpotuksen riemua. Lyhyet tarinat sopivat niin saamelaisesta luonnosta ja mystiikasta kiinnostuneille kuin kaikille fantasianlukijoille.
Ante Aikio on kirjailija, taitava joikaaja ja saamelaisen kulttuurin sanansaattaja. Hänen Jänkäjärven syöverit -esikoisromaaninsa saamennos ilmestyi syksyllä 2017.
Stallun padan kuusi novellia ammentavat saamelaisten mytologiasta ja tuovat esiin pelkoja ja uhkia, joita kuolevainen kohtaa vahingossa tai tahallaan. Pohjoinen miljöö, kieli ja kokemusmaailma kiehtovat, ja vaikka pidin kansantarumaisesta tyylistä, olisin kaivannut novelleihin hieman lisää tasoja.
Mielenkiintoista tutustua saamelaiseen spefiin. Kauhua tuntureilla, noitia ja kuolemaa. Monessa tarinassa oli kiinnostava idea ja alku, mutta jostain syystä loppuratkaisut tulivat usein liian vauhdikkaasti ja kunnolla perustelematta, ja tuottivat pienoisen pettymyksen. Joka tapauksessa jännittävän erilainen lukukokemus.
Kuten Artemis Kelosaari blogissaan sanoi: "Tällainen maailmankuva tuo mieleen kauhuklassikko H.P. Lovecraftin ..." Viiden tähden kirja! Hieno tunnelma! Ante Aikio on jälleen nostanut rimaa. Jännittävää luettavaa joka vie mukanaan. Tuli mieleeni että kirjan tarinoista saisi kovan leffan aikaiseksi.
Kiehtovia saamelaisesta mytologiasta ammentavia novelleja. Tykkäsin välisivujen saamenkielisistä sitaateista. Vaikka viihdyin novellien tarjoamissa maisemissa hyvin, jäi tarinoissa jokin häiritsemään mua. Lopetukset tuntuivat aika töksähteleviltä, aivan kuin kirjailijalle olisi tullut kiire.