Koutamäen noita

Koutamäen noita #1

by Seita Rönkä

Lone on omalaatuinen tyttö, jolla on kaksi äitiä, yksi isä ja hevoshullu pikkusisko. Lone asuu Koutamäen kylässä, jossa kaikki tuntevat kaikki ja juorut ravaavat nopeammin kuin sysimusta arabialaisori.

Kun Koutamäelle muuttaa upporikas kaunotar, kylän juorupata porisee yli. Kuka on neiti Bergström? Mistä hän tuli ja miksi? Onko hän tavallinen nainen vai noita?

Lonen kesästä tulee vähintäänkin epätavallinen. Päänvaivaa tuottaa neiti Von Noidan omituisen älykäs hevonen ja naapuriin kesätöihin rantautunut Oliver, joka tuntuu kummallisen tutulta.

Mikä on hevosen arvoitus? Mitä uusi asukas salailee? Ja miksi ihmeessä rauhaa rakastava Lone on yhtäkkiä korviaan myöten sekaantunut tähän outoon soppaan?

Juhannustaikojen aikaan tyynyn alle nakatun kukkakimpun nahistuminen enteilee vaaraa, jota kohti Lone on kulkemassa. Täyttä laukkaa.

Hetken näytti siltä, että koko hevonen oli mustakiteisessä huurteessa, sen ääriviivat väreilivät. Sitten illuusio katosi.

Seita Rönkä on taikuudesta, noituudesta ja erilaisuuden voimasta ammentava tarinankertoja, joka löytää aina eläinystäviä sekä salaisia metsäpolkuja, joita muut eivät ole huomanneet.

Genres: Fantasy, Animals

223 pages, Paperback

First published March 1, 2018

Reviews

[Heidi]

3+ tähteä

Aloittelin tämän kirjan pääsiäisen aikaan, johon tämä sopiikin noitamaiselta teemaltaan kuin nakutettu. Kirjassa ei kuitenkaan vilisemällä vilise noitia, vaikka nimestä voisi päätellä. Se on enimmäkseen jännityksen- ja lievän kauhunsekainen tarina introvertistä Lone-tytöstä, joka asuu yhdessä kahden äitinsä ja pikkusiskonsa kanssa. Naapuriin muuttanut hienosteleva, syrjäänvetäytyvä Katariina Bergström kiehtoo Lonea, eikä sitä vähennä kyläläisten juoruilut, joiden mukaan tämä olisi noita. Lone tutustuu Katariinan mustaan hevoseen, jonka kanssa tälle kehittyy erikoislaatuinen ystävyys - he voivat jopa keskustella keskenään. Musta vie Lonen selässään erikoiseen paikkaan, jonne Lone ei löydä omin päin.

Lonessa ja neiti Bergströmissä on oikeastaan paljon yhteistä - kumpikaan ei ole järin seurankipeitä - joten Bergström pyytää yllättäin Lonelta apua eläinten hoitamisessa, kun tämä on asioillaan. Työsuhde vaatii kuitenkin ehdotonta vaito-olovelvollisuutta. Lone tulee huomaamaan, että Bergströmin talossa tapahtuu paljon outoa, eikä kaikkien ovien taakse hänellä ole pääsyä. Musta-hevosen hoidosta Lone nauttii kovasti, ja myös lähistön kanalassa työskentelevä Oliver alkaa kiehtoa jännällä tavalla. Mutta sitten Lone mokaa pahasti, suututtaa neiti Bergströmin, sairastuu ja löytää itsensä hyvon oudosta tilanteesta.

Kauhu täytti sydämeni, sillä olin varma siitä, että Mustalle oli tapahtunut jotakin. (s. 150)

Minun oli hiukan hankala päästä kirjassa alkuun, pidin juonta alussa hiukan tylsähkönäkin, mutta loppua kohti viihdyin jo tarinan parissa paremmin. Moni asia jäi kuitenkin melko harmillisesti kesken ja epämääräiseksi. Olisin kaivannut Lonen ja Oliverin suhteen etenemistä hiukan pidemmälle ja myös Musta-hevosen arvoitus selitettiin turhan yksioikoisesti. Lonen kahden äidin perhe rikkoo hienosti perinteistä nuortenkirjojen perhestereotypiaa, mutta perhesuhteita ei olisi tarvinnut minusta selitellä ja perustella niin paljon, saati Lonen introverttiyttäkään. Ne olisivat tulleet ilmankin lukijan tietoisuuteen tarinan edetessä. Minua myös hiukan ihmetytti Musta-hevosen elimen kuvaukset kirjassa, tämä taisi toistua parikin kertaa. Varsinkin kun lopussa paljastuu totuus hevosesta.

Koutamäen noita on napakka, 200-sivuinen lukupaketti noin yläasteikäiselle nuorelle, joka haluaa kirjassa olevan hiukan fantasiaa, muttei liikaa, vähän mystiikkaa ja kauhumaista jännitystä ja ripauksen romantiikkaa.

Pidän kovasti Marjo Nygårdin tunnelmaan sopivasta kannesta, sille erityismaininta.

[Sini Helminen]

Seita Rönkän varhaisnuorille sopiva Koutamäen noita edustaa harvinaisempaa lajityyppiä eli hevosfantasiaa. Se sekoittaa nuorten hevoskirjallisuutta ja kotimaisen mytologian fantasiaelementtejä. Erityisen ilahtunut olin siitä, että samaaniperinteen lisäksi Rönkä mainitsee nykyään harvinaiset kuolemaperinteet kalmanväestä ja lujaverisistä.

Päähenkilö Lone viihtyy omissa oloissaan, vaikka hänen kaksi äitiään ja pikkusiskonsa ovat paljon sosiaalisempia. Kun paikkakunnan pitkään tyhjillään olleeseen taloon muuttaa tuntematon kaunis nainen, joka torjuu naapurien tutustumisyritykset, häntä aletaan nimittää Koutamäen noidaksi. Villit huhut saavat lisää pontta, kun tulokas Katarina Bergström tuo mukanaan kaksi susimaista koiraa ja kieltää rakennustyömiehiä paljastamasta yksityiskohtia talon korjauksista.

Muut kyläläiset juoruilevat Katarinasta ilkeästi, mutta Lone on lumoutunut Katarinan mustasta hevosesta, jonka kanssa Lone salaa metsässä ystävystyy. Mutta onko Katarinaa koskevissa kamalissa puheissa jotakin perää? Juhannusyön maaginen aika on lähestymässä, eikä Lone tiedä, mitä varoa.

Koutamäen noita tuo mukavasti ratsastus- ja hevosintoilua ja kotimaisten myyttien taikuutta yhteen. Jännitystä on sopivasti etenkin viides- ja kuudesluokkalaisten makuun ja hevoset toiminevat heppahulluille, joihin en itse valitettavasti lukeudu. Haamu-kirjojen pokkarimuoto on kevyen oloinen, mutta saattaa karkoittaa perinteisempiä lukijoita. Koutamäen noita on toimiva ja omaperäinen nuortenkirja, joka sopivasti laajentaa kotimaista tarjontaa.

Arvio löytyy myös blogista Siniset helmet: https://sinisethelmet.wordpress.com/2...

[Satu Ylävaara]

Seita Rönkä: Koutamäen noita, Haamu 2018. Eilen 19.05.2021. Tämä on nuorten kirja ja sateenkaarikirja. Päähenkilö, joka ei kerro oikeata nimeään, koska se on niin kamala. Hän on Lone, introvertti, helposti samaistuttava ihminen, nuori. Muistin yht äkkiä kuinka naapurin hevoset karkasivat pihalle. Tässä kirjassa on yksi hevonen, korskea arabialaisori Musta. Lone ei ole entinen heppahullu, mutta hänestä taitaa tulla sellainen. Tutustuminen herkkävastoiseen luonnonkappaleeseen, joka ei ehkä puhu sinun kieltäsi ihmisten kieltäsi, mutta kuitenkin voi kommunikoida. Hevosen omistaa tyly ja kopea, kylään vasta muuttanut nainen, Katariina kalliissa jakkupuvussaan. Häntä sanotaan noidaksi. Maalaismiljöö on nostalginen, idyllinen, mutta myös salaperäinen, ehkä yliluonnollinen. Osa kyläläisistä ei ole ollenkaan avoinna muutoksille ja moninaisuuksille, osa taas on. Lonella on kaksi äitiä. Maaseudulla on verkkainen tahti, lehti ja kirjeet saapuvat vasta iltapäivällä. Toisaalta, on puhdasta ilmaa. Kirjailija leikittelee lukijan uteliaisuuden ja mielikuvituksen kanssa, onko oviaan tiukasti lukussa pitävä pisnesnainen noita. Mitä hän puuhaa remontoidessaan talliin. Miksi jeyään kyläläistä ei kutsuta sisään. Toisaalta tabletit ja puhelimet toimii.

84. tämä vuonna lukemani kirja.

[Marianne]

Mielenkiintoinen ja hieman poikkeava normaalista nuorten fantasiasta. Alku oli jotenkin pitkästyttävä ja lopulta kaikki salaisuudetkin paljastui vasta viimeisillä sivuilla. Siitä huolimatta se piti mukanaan ja teki mieli jatkaa lukemista loppuun asti.

[Anne]

Noin 2/3 kirjasta on aika hidastempoista, mutta loppu on hyvä.

[Silvereyedlynx]

Todella hyvää kerrontaa, vaikka tapahtumia näennäisesti vähän mutta tarina pitää tiukasti otteessaan. Tämä oli pakko lukea nopeasti 😁

[Viivi Kämäräinen]

Tosi hyvä kirja<3