Vuonna 1898 Ida Eriksson pestataan lapsenpiiaksi Aino ja Jean Sibeliuksen perheeseen. Hän muuttaa maalta kivitaloon Helsinkiin ja kohtaa jälleen ensi-ihastuksensa Eliaksen.Ida myötäelää emäntänsä rinnalla Janneherran sävellystyön tuskat ja taiteelliset voitot mutta myös isännän viftireissut, muuton maalle Keravalle ja perheen osaksi tulevan suuren tragedian.Idan on aika varttua aikuiseksi naiseksi ja ottaa vastuu omasta elämästään.
Pidin kirjasta kuten edeltävästäkin osasta. Idan elämän seuraaminen on jännittävää, vaikkakin jotkut käänteet jäikin harmittamaan - tai siis ettei niistä tullutkaan mitään. Kirjailijan käyttämä kieli on hienoa ja luo mukavasti ajan kuvaa.
Taitavasti Mustonen kuvaa entisajan elämänmenoa. Kertomuksen draamankaari vaan tuntuu jäävän kovin köyhäksi, kirjassa ei oikeastaan tapahdu juuri mitään. Tuntuu melkein, että ne vähäisetkin tapahtumat on rakennettu niin, että saadaan tiettyjä vanhan ajan tapoja tai toimia tuotu esille. Yksittäisenä kirjana tylsä, mutta jotenkin taas jäin koukkuun niin että seuraavakin osa lienee pakko lukea. Historian kuvauksena hyvä.
Olihan tämä aikamoista hömppää, vähän kuin Tiina-kirjat, mutta aikuisille 😉 Paitsi ettei päähenkilö ole yhtä raivorehellinen ja suoraselkäinen kuin Tiina! Historiallinen konteksti pelasti kirjan ja teki siitä ihan mielenkiintoisen. On hauskaa kuulla vanhoista ajoista, Helsingin historiasta ja ihmisten elämästä silloin. Ehkäpä vielä jatkan seuraavaankin osaan.
Toisen kirjan luki jo nopeampaa tahtia, ja sitä huomasi monien muiden tapaan tutkivansa Idan isäntäperheen eli Sibeliuksen perheen vaiheita netistä samalla, kun luki kirjaa. Mukavan keveää luettavaa oli tämäkin ja hattua täytyy nostaa kirjailijan taustatyölle.
Juuri oikea kirja juuri oikeaan aikaan. Mustosen kirjoitustyyli ja hahmot tempasivat mukaan paremmin kuin ensimmäinen kirja ja nähtävissä on myös Iidan hahmon kehitystä ja kasvamista. Jatkan ehdottomasti tarinan seuraamista!
Tykkäsin, kerronnaltaan ja tapahtumakulultaan hyvin samanlainen kuin ensimmäinen osa. Oli mielestäni hyvin myös kertoja kasvanut ihmisenä, ei ollut enää lapsi vaan nuori aikuinen. En malta odottaa kuinka Ida taas kasvaa seuraavassa osassa ja kehittyy vielä pidemmälle työssään ja elämässään. Myös ajankuva edelleen mielenkiintoinen, vaikka odotan siinäkin tulevia muutoksia. Ensimmäisessä osassa Topeliuksista jäi hyvä kuva, tässä taas kuva Sibeliuksista tuli aika negatiiviseksi. Ei se tavallaan ongelma ole, mutta vaikea erottaa mikä kaikki on fiktiota ja mikä perustuu faktaan.
Tänään 9.12.2021 sain loppuun kirjan nimeltä Lapsenpiika. Lapsenpiika oli mielestäni hyvä, ihana, hauska, mukava, mielenkiintoinen ja koukuttava kirja. Idaa kohdeltiin mielestäni paremmin Sibeliuksilla kuin Topeliuksilla. Lukiessani kirjaa nimeltä Lapsenpiika minulle tuli sellainen tunne että Christian "Kitti" Sibelius olisi ollut ihastunut Idaan. Minulle tuli todella erittäin oikein hyvä mieli. 😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜
Hyvä jatko-osa Paimentytölle. Ihan yhtä hyvä tämä ei mielestäni ollut, eikä Sibeliusten elämä ollut aivan yhtä kiinnostavaa kuin Topeliusten. Mielenkiintoinen kirja kuitenkin ja entisaikojen elämästä on aina mukava lukea, varsinkin kun kirjailijalla on selvästi faktat hallussa.
3+ Nautiskelin taas Mustosen todentuntuisesta arkielämän kuvauksesta. Hän osaa kirjoittaa niin, että kaikenlaiset arkiaskareetkin tuntuvat kiinnostavilta. Kirjan surullisimmassa kohdassa hän osasi keventää tunnelmaa laittamalla lapsen sanomaan jotain sellaista vilpittömän hassua, että oli pakko naurahtaa ääneen. Isoja käänteitä juonessa ei erityisemmin ollut, mutta turha sellaisia on väkisin tunkeakaan romaaniin, jonka on pysyttävä myös todellisen Sibeliuksen perheen vaiheissa.
Voi että kuinka nautinkaan näistä Mustosen historiallisista romaaneista! Tässä kirjassa Ida Eriksson työskentelee Aino ja Jean Sibeliuksen piikatyttönä ja lastenkaitsijana. Plussaa siitäkin, että Ainon sukua asuu Lohjalla ja Virkkalassa, eli omassa kotikylässänikin liikutaan! Elämän iloa ja surua mahtuu tähänkin kirjaan, ja tietenkin se uskottava ja ahh-niin ihastuttava vanhanajan tunnelma.:)
Kotiorjan tarina jatkuu.. Oletettavasti herrasväki pystyi takapuolensa pyyhkimään itse. Toinen valvoo vauvan kanssa ja aamusta herää passaamaan isäntäväkeä. Emäntä nukkuupi, kun on niin väsynyt passattavana olemisesta. Eipä tuota kirjaa(tai tablettia) malttanut käsistään laskea. Vieläkö tarina jatkuu? "Työn orjat sorron yöstä nouskaa, maan ääriin kuuluu kutsumus...." soi jostain syystä päässä.
”Täytyy vain ajatella että se mikä tapahtuu sen pitääkin tapahtua ... Suru tulee vain siitä harhaluulosta, että ihmiset kuvittelevat epäonnistuneensa, kun eivät pysty hallitsemaan elämää sen enempää kuin kuolemaakaan. ”
Tämä kirja oli useastakin syystä pettymys. Monet tapahtumat, kuten Kirsti-vauvan kuolema ja se että Elias lähti Amerikkaan toisen naisen kanssa, tehtiin erittäin ennalta-arvattaviksi. Sarjan ensimmäisessä osassa dramaattiset tapahtumat oli kuvattu niin hyvin että oli itsekin ihan sydän kurkussa, ja odotin että tuo vahva linja olisi jatkunut, mutta ei. Lisäksi se että Iidan uusi pesti ja koti oli sattumalta samassa korttelissa Eliaksen kanssa ei ollut lainkaan uskottavaa. Viimeisenä risuna se, että kirjassa oli jonkin verran virheitä - esim. kun kerrottiin jonkin tapahtuneen Kaivopuistossa, seuraavassa lauseessa sitä nimitettiinkin Kaisaniemeksi.
Tähtiarviota kuitenkin nostaa huomattavasti se, miten upeasti esim. Eliaksen ja Iidan välinen rakkaus ja Iidan tuntemukset oli kuvattu. Suorastaan vavisuttavaa! Lisäksi myös siitä plussaa, ettei Iida suostunut Teutorin vaimoksi.
Voi olla, että pidän muutaman kirjan taukoa tästä sarjasta, ennen kuin kokeilen seuraavaa eli kolmatta kirjaa.
This entire review has been hidden because of spoilers.
The second book in the series follows Ida's day to day life as a nanny / maid in Sibelius's household. First they live in Helsinki but finally they move to countryside. Ida is the hardworking and sensible main character and it's easy to like her.
It was interesting to see the differences in living in a city or countryside. The book taught me what life was like in 1890's. I feel like I can now understand better how much hard work it took my great grandparents and later on grandparents to live back in the day.
I liked the second book better because the new family was better introduced and the overall atmosphere of the book wasn't as heavy as in the first one. I also enjoyed getting to know the Sibelius family and their family dynamics. I can't say how realistic the descriptions were but it seemed to me that the author had done her homework.
I love when book teaches me something new about history and helps me to understand people better. This book did both so I'm extremely content and ready to pick up the third book in the series.
Aloitin kesällä tämän kirjasarjan ja se imaisi minut heti mukaansa, mukavasti kerrottu fiktiivinen sarja, joka vilisee tunnettuja suomalaisia henkilöitä ja tuttuja paikkoja. Kirjasarjan myötä innostuin näkemään kirjoissa mainittuja tapahtumapaikkoja ja kävin kesällä muun muassa Porvoossa Edelfeltin ateljee museossa ja Zacharias Topeliuksen kotimuseossa Uusikaarlypyyssä. Mustosen kirjoja elävöittää mukavasti tuon ajan historialliset tapahtuma. Kirjasarjassa kerrotaan Ida Erikssonin elämänvaiheista, 1 on sarjan ensimmäinen kirja, jossa 13-vuotias Ida on juuri jäänyt orvoksi. Lapsenpiika on sarjan toinen osa, sarjassa on yhteensä kahdeksan kirjaa.
Helmet 4/2020 Kirjan kannessa tai kuvauksessa on monta ihmistä => 🎧 Mustonen Enni, Syrjästäkatsojan tarinoita 2: Lapsenpiika (2015) 👍 🎧 2020 Äänikirja
Olipa kiva päästä tutustumaan seuraavan historiallisesti merkittävän perheen elämään, vaikkakin fiktiota tähänkin punottu. Tässä osassa kun oltiin Sibeliuksilla pestissä, kiinnostuin tarinasta enemmän kuin edellisessä osassa, sillä Ida on kasvanut ja tietynlainen naiivius on karissut. Toisaalta Sibeliusten elämästä kirjoitettiin hivenen kiinnostavammin kuin Topeliuksista, ja huomasin haluavani tietää enemmänkin Järnefelteistä. Tarinassa parasta oli sen lämminhenkisyys ja todellinen side perheen, erityisesti sen lasten kanssa, vaikka lopussa taas kävikin niin, että Ida vaihtaa paikkaa - josta oletan sarjan nimenkin tulevan, eli siirtymiä luvassa. Miellyttävä kasvutarina, vaikka romanssikuviot aluksi turhauttivatkin.
Tämä oli vielä parempi kuin ensimmäinen osa. Kirja suorastaan imaisi mukaansa. Nuoren piikatyttö Idan elämä jatkuu Sibeliusten palvelijana ja työtä riittää enemmän kuin tarpeeksi. Merkittäviä juonenkäänteitä tarinassa ei juurikaan ole, vaan Idan arki jatkaa tasaista kulkuaan. Hieman tulee mukaan romantiikkaa, mutta suuremmat käänteet antavat vielä odottaa itseään. Siitä huolimatta kirja oli koukuttavaa luettavaa. Mustosen kerronnalla jopa arkiset askareet talon lämmityksestä kasvimaan kasteluun saavat lukijan koukkuun eikä kirjaa malta päästää käsistään. Mielenkiintoista on myös seurata herrasväki Sibeliuksen elämää piikatytön näkökulmasta.
Syrjästäkatsojan tarinoiden toinen osa oli paljon parempi kuin ensimmäinen. Tarinaan jäi vähän niin kuin koukkuun ja oli pakko päästä lukemaan lisää ja lisää, jotta tietää mitä Ida elämässään valitsee tai mitä hänen puolestaan valitaan. Pienenä Sibelius-fanina oli myös mielenkiintoista saada erilainen perspektiivi mestari-säveltäjän luonteenlaatuun, perhe-elämään ja taloudelliseen tilanteeseen. Itse en ollut tyytyväinen Idan valintoihin ja siksi jäikin yty lukea seuraava osa, jotta näkisin, minne elämä Idaa kuljettaa!
Lapsenpiika-äänikirja tuli kuunneltavaksi Aamulehden tilaajalahjana. Pidin kovasti sarjan ensimmäisestä osasta, mutta lukunautinto tyssäsi valitettavasti kakkoseen. Päähenkilö on Sibeliuksen lapsenpiikana, mutta säveltäjän elämästä kirja ei anna pienintäkään kuvaa. Vissiin se Janne oli aika äkkipikainen kiukkupussi. Parisuhdekuviot alkoivat muistuttaa hömppää ja en päässyt enää 1800-luvun fiilikseenkään. Harmi.
Ymmärrän että kirjallisilta ansioiltaan tämä ei ole maailman hienoin teos, mutta Keravalla kasvaneena, keski-uusimaalaiset juuret omaavana tämä on tärkeä kirja. Pidän tavasta jolla kirjailija kuvaa aikakautta. Juonenkuljetus on heppoisempaa, mutta silti täysin ok ja riittävän uskottavaa. Nautinnollinen kirjallinen välipala.
Olipa mukava jatkaa Idan elämän seuraamista. Mutta kovaa on ollut, ei juuri ole vapaa-aikaa tunnettu... Helmet: 47 (kaksi kirjaa, jotka kertovat samasta asiasta) (tulossa, toivottavasti, Aino Sibelius toiseksi) Popsugar: 37 (you think your best friend would like) Pohjoinen: 10 (muusikosta kertova) Kouluhaaste: 25 (tapahtumapaikkana koulu; Aino Sibelius "pitää koulua" kotona Evalle)
Helppo ja kevyt lukea. Ensimmäinen osa oli huomattavasti kiinnostavampi. Tässä osassa kulttuurihenkilö jäi enemmänbtaustalle, ja tuli mieleen jossain vaiheessa, että luenko tässä Harlekiini-kirjojen suomalaista versiota. 🤪😂
Sarjan ensimmäinen osa imaisi mukaansa, mutta ’Lapsenpiika’ täytyi lähes väkisin taistella läpi. Idan viattomuus sattuu sieluun, vaikka kyllä se taisi hänenlaiselleen tytölle olla 1900-luvun vaihteessa tyypillistä.
Tämä toinen osa oli selvästi eheämpi kokonaisuus kuin edeltävä. Ida on jo hieman vanhempi ja osaa pitää puoliansa. Sibeliuksista mielikuva muuttui aika paljon, vaikka toki fiktiivisestä tekstistä on kyse. Seuraava osa onkin jo lainattuna.
Sarjan toinen osa. Iidasta on kasvanut nuori nainen, joka alkaa löytää oman äänensä ja oman polkunsa. Kirjassa keskityttiin paljon Iidan isäntäväen, Sibeliusten, elämään. Mutta myös Iidan omassa elämässä tapahtuu isoja asioita. Kokonaisuudessaan miellyttävä lukukokemus.
Ida on Sibeliuksen perheen lastenpiikana ja seuraa sivusta taiteilijaperheen elämää ja vastoinkäymisiä. Kiinnostava kuvaus tunnettujen suomalaistaiteilijoiden elämästä piikatytön silmin.