Bollywood on päätynyt Riikaan tekemään hanttihommia ja elämään muiden hyväntahtoisuuden varassa. Kaikki muuttuu, kun hän saa itseltään mystisen kirjeen, jonka kirjoittamisesta hänellä ei ole mitään muistikuvia. Kirjeessä häntä kehotetaan lähtemään välittömästi Pohjois-Irlantiin.
Irlannissa Bollywood tapaa katolista sisäoppilaitosta käyvän Kiurun, joka paljastaa, että on joutunut pyyhkimään kaikki edeltävään kesään liittyvät muistot Bollywoodin mielestä. Pian paikalle saapuvat myös Nelu ja Dai, alkujaan viisihenkisen ringin kaksi muuta elossa olevaa jäsentä. Nelu on hankkinut tietoja heidän yliluonnollisista voimistaan ja aikoo käyttää niitä. Kun myös Samuel yllättäen ilmestyy Irlantiin, ystävyyssuhteet ringissä ovat koetuksella.
Pikku hiljaa Kiuru onnistuu palauttamaan ystäviensä muistoja, ja edellisen kesän kipukohdat nousevat jälleen pintaan. Bollywoodin kohdalla se tarkoittaa myös aiempien vaiheiden käsittelyä: tapahtumaketjua, joka johti hänen karkaamiseensa.
Tämä on Bollywoodin kirja ja odotettavissa on: -Jeesus-vitsejä -Children of Bodomia -silmien pyörittelyä heteroille -menneisyyden kipuja yhdistettynä nykypäivän tuskiin -kapinaa -kova kuori, pehmeä sydän
Toka lukukerta 2020: Pidin tästä edelleen niin paljon.
Eka lukukerta 2018: Mä niin pidin tästä. Tietenkin B on mun lempparihahmoja ja oli hienoa kuulla sen ajatuksia ja nähdä sen näkökulmasta asioita enemmän. Juoni kulki eteenpäin hyvin, ihmissuhdeasiat ja väkiasiat ja Väki-asiat meni musta sopivasti toistensa lomassa.
Pidin erityisesti dialogista, musta B tulee parhaiten hahmona esiin, kun se puhuu muiden kanssa. Tietty siinä on sit se, että sen ajatukset antaa syvyyttä ja kontrastoi paljon sen puheen kanssa, minkä takia olikin hienoa, että tää kirja oli sen näkökulmasta. Mutta silti pidin myös siitä, että esimerkiksi B:n ja Kiurun välillä oli (mun tulkinnan mukaan) rehellisiä ja avoimia keskusteluja, joita sai lukea ihan sanasta sanaan. Ehkä tässä on myös vähän se, että luulen B:n arvomaailman olevan mulle aika tuttu, niin ne jutut jotka saattaa tulla vähän ehkä yllättävinä tms joillekin lukijoille, ei ehkä niin yllätä mua? Tää voi myös olla mun omaa samastumishalua hahmoon, joka on mun mielestä kiva. :D
Nostan spesifisti yhen lainauksen: "Et sinä voi tuomita minua asioista, joita ajattelen silloin kun minua vituttaa." Toi jotenkin pysähdytti, pitää miettiä varmaan miksi.
Oikein mainio toinen osa Väki-trilogialle! Ensimmäiseen osaan verrattuna tässä liikutaan paljon enemmän eri paikoissa, mikä teki lukukokemuksesta minulle hieman hajanaisen, mutta koukuttavan yhtä kaikki.
Aistienvartijassa oli mukavaa päästä tiiviimmin Bollywoodin pään sisään ja saada selville lisää tarinan taustoista. Tarina jäi myös aikamoiseen juoniroikottimeen, joten saisi jo tulla se kolmas osa!
Bollywood on kiehtova hahmo, ja oli mahtavaa päästä enemmän hänen päänsä sisään. Pidin myös tarinan sijoittamisesta osittain Irlannin ja Pohjois-Irlannin rajalle. Siellä vallitsevat jännitteet kuitataan usein suomalaisessa koulussa muutamalla lauseella historiallisesta konfliktista, kun taas tässä maalattiin kuvaa sukupolvesta toiseen periytyvistä ongelmista. Asetelmalla haastettiin myös turhan tavallista puhetapaa, jossa konfliktit ovat Euroopan ulkopuolella ja Euroopan sisällä ongelmia kansaryhmien välillä syntyy vain maahanmuuton myötä.
Juonellisesti kirja kärsi kuitenkin trilogian keskiosuudesta. Ensimmäisen osan esittelemää maailmaa syvennettiin ja seuraavaa osaa jäi odottamaan innokkaana, mutta itsenäisenä juonena tämä ei jotenkin tuntunut aivan kokonaiselta.
* 4,5 tähteä * En tiennyt sen olevan mahdollista, mutta Aistienvartija oli parempi kuin Muistojenlukija. Ahmaisin tämän kirjan päivässä. Aistienvartija on suurimmaksi osaksi Bollywoodin näkökulmasta kerrottu ja rakastin sitä - Bollywood on hahmona aivan huikea! Rouhiainen osaa todella maalata kaikista näistä hahmoista niin todellisen tuntuisia. Rakastan myös sitä kuinka tässä sarjassa käsitellään teemoja joita ei yleensä ainakaan YA-kirjoissa ole. En malta odottaa seuraavaa osaa 😍
Toinen lukukerta 11/4/2020: Edelleen niin hyvä että huh huh. Piti vaan pikaselata läpi, koska työjuttu, mutta aloin vahingossa lukea ja jäin sille tielleni. Tuhat tähteä.
Alkuperäinen arvio 7/10/2018: Ehkä jopa parempi kuin ensimmäinen osa. Bollywood päähenkilönä oli hyvä valinta -muutenkin rodullistettuja ja muunsukupuolisia päähenkilöitä kirjoissa ei kyllä voi olla liikaa (en keksi ketään toista vaikka varmasti niitä on, onhan?). En nyt jotenkin ehkä kykene mihinkään syväanalyysiin. Tässä on yksi niistä harvoista kirjoista, jossa minä ja moni ystäväni on olemassa. Erityisen tärkeää siitä tekee sen, että tämä on kotimainen kirja. Englanniksi löytyy vaikka mitä samastuttavaa, mutta on tärkeää, että sitä löytyy myös omilta nurkilta. Monella tapaa nostetaan esiin tällä hetkellä pinnalla olevia asioita ja maailmassa tapahtuvaa muutosta. Queer-maailmankuva esillä romaanissa sellaisella tavalla, mitä en suomeksi ole kyllä missään lukenut. Kiitos tästä kirjasta. <3
Aivan oivallinen jatko-osa Muistojenlukijalle. Tämä ehkä iski hieman vähemmän kovaa kuin sarjan aloitus, mutta hyvä kirja silti. Ajoittain yhteiskunnallisuus oli liiankin alleviivaavaa ja kirjan loppupuolella kävi mielessä, onko tämän kanssa tullut kiire toimituspuolella, kun silmä tökkäsi kielenhuollollisiin ongelmiin. Silti pidin nopeasti liikkuvasta tarinasta, joten nillityksen aiheet ovat varsin vähäisiä, ja nekin pitää asettaa keski-ikäistyvän lukijan kontekstiin. Nuorisolukijallehan tämä saattaa olla varsin osuva. Luen ehdottomasti päätösosankin (onks tää trilogia?)
Aistienvartijassa tarina jatkuu melkolailla siitä mihin Muistojenlukijassa jäätiin. Kiuru, Bollywood, Dai ja Nelu ovat hajallaan ympäri Eurooppaa. Pian porukka kokoontuu taas kasaan, mutta välit eivät ole entisellään. Pakka on sopivasti sekaisin ja draamaa sen osalta riittää. Kiuru tuntui kasvaneen hahmona ja vaikutti sisukkaammalta kuin aiemmin. Tästä kuitenkin hieman sellaisen täytekirjan fiilikset enkä oikein tiedä veikö tämä kakkososa riittävästi tarinaa eteenpäin. Ihan hyvä kokonaisuus kuitenkin!
3,5. Vaikka tässä oli monia asioita, joista pidin jo edellisessä osassa, ei tämä siltikään onnistunut samalla tavalla ihastuttamaan kuin Muistojenlukija. Bollywood on onneksi paljon mielenkiintoisempi ja vähemmän ärsyttävä näkökulmahenkilö kuin Kiuru, ja uudesta tuttavuudesta Sugarista pidin myös kovasti. Kuitenkin jälleen spefielementti jäi harmittavan pienelle käytölle. Ei ollut kirjan syy, että luin tätä monta kuukautta, mutta luulen, että se olisi ollut parempi lukukokemus ilman pitkiä taukoja.
Vahvana jatkuu Väki-trilogia. Toisessa osassa meitä johdattaa tarinaan rakastettava, herkkä ja röyhkeä Bollywood, joka naulitsee lukijan tekstiin niin, että kirjaa ei voi päästää käsistään. Nyt pitäisi sitten jaksaa odottaa vielä sitä kolmatta osaa... ps. kirjan kansikuva on jälleen upea.
Ooh, tämä oli hurmaava! Parempi kuin eka osa, oltiin enemmän ytimessä ja tietysti hahmojen tuttuus veti puoleensa. Vähän olisin kaivannut kertausta voimista ja niiden nimistä, mutta kyllä ne sitten palautuivat mieleen.
Rakastan Bollywoodia! Ihanaa, että hän pääsi tässä osassa niin paljon esille, räväyttämään. Täytyy erikseen kehua myös kieltä, varsinkin Bollywoodin ja Kiurun keskustelut olivat ihailtavan aitoja ja luontevia.
Eurooppalaisuus tuntui myös viehättävältä piirteeltä, historian ja nykyhetken limittyminen ja ihmisoikeuksia jatkuvasti puolustava asenne linkittyivät hienosti miljööseen. Pisteistä ylipäätänsä syrjivien rakenteiden nimeämisestä, tuomitsemisesta ja rakenteelliseen muutokseen pyrkimisestä.
Ihan en vielä osaa sanoa, tykkäsinkö yhtä paljon kuin Muistojenlukijasta, vai vähemmän, vai ehkä sittenkin enemmän. Koska tykkäsin kyllä. Ihanaa, että Suomessa julkaistaan tällaista.
Hämmentävän hatarilla muistikuvilla aloin lukea tätä kirjaa, mutta onneksi ekan osan tapahtumat palasi aika nopeasti mieleen. Tämä osa on pääosin kerrottu Bollywoodin näkökulmasta, ja koska kyseessä melkoisen herkullinen hahmo, nautin lukemisesta. Bollywood on suurin piirtein kaikkea mitä itse en ole ja oli uskomattoman virkistävää seikkailla sellaisen hahmon kanssa ja silti pystyä samaistumaan tiettyihin juttuihin. Erityisen mahtavaa on myös, että moni, joka ei aikaisemmin ole itseään (suomalaisesta) kirjallisuudesta löytänyt, voi toivottavasti Bollywoodissa nähdä ainakin osan itseään. Hienoa myös, että yhden hahmon kautta voi käsitellä todella montaa asiaa - Rouhiaisen hahmoja ylipäätään ei voi moittia yksiulotteisiksi.
Vaikka kirjan keskikohta ilmeisesti on se tärkein osa, ajoittain tuntui, että ihan hiukan olisi voinut karsia. Tai ehkä olen itse vaan auttamattomasti liian vanha lukemaan teinien bileistä ja kouluongelmista, oli ne kuinka hyvin tahansa kirjoitettu. Pienoinen parisuhdedraama myös hintsusti kyllästytti loppua kohden, vaikka olikin perusteltua. Juoni sinänsä on todella suoraviivainen huolimatta kaikista sivupoluista ja se on ihan ok, koska se toimii, turha lähteä rönsyilemään rönsyilemisen vuoksi.
Parasta tässä ehdottomasti on hahmot ja heidän välinen huumorinsa, mutta myös se kaikki vaikeuksien ja pelkojen jakaminen. Tässä kirjassa on paljon vitsejä, mutta todella paljon myös syvällistä pohdintaa - representaatiosta, oikeuksista, kuulumisen tunteesta, historian painolastista, tulevaisuudesta. Ja kyllä, lopun cliffhanger saa janoamaan lisää nyt heti. Eihän kirjaa voi päättää noin!
(Hauskaa oli myös muistella sitä ainoaa kertaa, kun olen itse nähnyt Bodomin keikan. Ihan yhtä huonosti se ei päättynyt kuin tässä tarinassa, mutta erinäisistä syistä muistikuvia on suurin piirtein yhtä paljon kuin tarinan kuuntelijoilla.)
Väki-trilogian keskimmäinen osa oli yhtä nopea ja helppo kirja kuin ensimmäinenkin. Aikuislukijan kannalta päähenkilön vaihto oli ehdoton bonus: aromanttinen Bollywood keskeisimpänä näkökulmahahmona siirtää ihmissuhdekuvioiden tarkastelun mukavasti Muistojenlukijan teinidraaman ulkopuolelle. Samalla on ratkaistu myös muita itseäni eniten ensimmäisessä osassa häirinneitä asioita, kuten pitkien (sinänsä kyllä arvokkaat) yhteiskunnallisten keskustelujen, jotka eivät tuntuneet istuvan hahmojen suihin, sisällön siirtäminen Bollywoodin blogimerkintöihin.
Kerronta on perussujuvaa, mukavasti yhden askelen päässä aidosta tiiviistä kolmannesta, mikä on nyky-YA:ssa oikeastaan virkistävää vaihtelua. Sisällöllisesti onnistuneinta oli sisäoppilaitokseen sopeutumisen ja moninaisen hahmokastin arjen kuvaus; spekulatiivinen elementti jäi edelleen vähän alikäytetyksi ja Väen osuuksien 'ahne salainen järjestö junailee kulisseissa'-kuvaukset olivat melko kliseisiä ja varsinkin Suomeen sijoitettuina jopa hiukan absurdeja. Juonellisesti tässä nyt vähän kaikki yrittivät peitellä jotain ja huijata toisiaan, mutta tilanteen täyttä potentiaalia ei oikein lunastettu ja osa huiputuksista tuntui vähän väkinäisiltä. Mutta immersiivinen hahmokuvaus vie niin hyvin mukanaan, etteivät muut ongelmat oikeastaan häiritse. Eli henkilökohtaisesta nipotuksestani huolimatta tämä on hyvä kirja, joka kannattaa lukea, ja luen kyllä itsekin kolmannen osan, kunhan se ilmestyy.
Pakko sanoa, että kaikki hype tämän trilogian ympärillä on ehdottomasti ansaittua! Kaikki hahmot on ihanan moniulotteisia, juoni on kiinnostava ja taikasysteemi on erikoinen. Tässä kirjassa käsitellään tosi paljon tosi tärkeitä aiheita; rasismia, seksuaalisuutta, syrjintää, köyhyyttä yms. Usein huomaan, että etenkin nuorten kirjoissa tällaisista aiheista puhuminen voi tuntua tosi päälle liimatulta, mutta tässä aiheisiin on oikeasti paneuduttu ja ne on tiiviisti kytköksissä juoneen. Mikään ei tunnu irralliselta eikä typerältä. Tässä osassa päästään syventymään paremmin siihen, kuka Bollywood on, mikä oli ihan huippua!
Todella hyvä, enkä malta odottaa että pääsen viimeisen osan pariin!!!
On ehkä vähän outoa tykätä trilogian toisesta osasta enemmän kuin ensimmäisestä, mutta nyt tämä todella vasta pääsi vauhtiin. Draaman kaari oli selväpiirteisempi ja hahmoissa oli syvyyttä - ehkä ilmeistäkin, olihan heidän matkassaan kuljettu jo yksi kirja. Ekassa osassa kirjan perusidea avautui hiukan kömpelösti, mutta tässä uusi tieto valui tarinasta mielenkiintoisesti pitkin matkaa. Teini-ikäisten täysi irrallisuus arjesta ja perheistään oli tietysti aika epäuskottavaa, mutta tämän tyyppisessä kirjassa se lienee osa fantasiaa, siis nuoren lukijakunnan fantasia, ja lisäämässä kirjan viehätystä.
Mulla on tunne, että Aistienvartijan hienous aukeaa mulle syvemmin vasta seuraavalla lukukerralla. Nyt ensimmäisellä kerralla kaikki tämä mahtava moninaisuus jää sen alle, että ei ehdi jäädä fiilistelemään ja pohtimaan, kun haluaa yksinkertaisesti tietää heti mitä seuraavaksi tapahtuu. Bollywood on kuitenkin sellainen hahmo, jonka olemisesta ja elämisestä löytyy ihan varmasti uutta oivallettavaa useille lukukerroille.
Olen ehkä hieman hämmentynyt Nelun ja Dain etäisyydestä tässä kirjassa, mutta silti niin onnellinen tästä trilogiasta. Kolmannen osan odotus tulee olemaan pitkä!
Nopealukuinen, mutta ei yhtä hyvä kuin eka osa. Bollywood oli parasta tässä kirjassa.
Tämä tuntui tosi paljon sarjan keskiosalta: tapahtumia oli yllättävän vähän ottaen huomioon kirjan pituuden, ja kaikki jäi vähän kesken. Plus: cliffhanger-lopetus, aaagh!
Opittiin toki uusia asioita Väestä ja mierojen voimista, mutta olisin kaivannut enemmän juonta tähän. Nyt juoni oli lähinnä Väeltä pakenemista. Ja hahmoihin oli vaikeaa päästä kunnolla kiinni kerronnan takia: vähän liikaa näkökulmasta toiseen hyppimistä.
2,5 tähteä, tämä ei oikein lähtenyt. Jotenkin mikään ei oikein edennyt ja tapahtumat tuntuivat hirveän irrallisilta, osa jopa tosi turhilta. Pyöristän ylöspäin kolmeen siksi, että Bollywoodin hahmo on niin upea ja mielenkiintoinen ja Kiuru kasvoi ihanasti. Harmi, että Dain hahmo siinä samalla jotenkin haalistui siitä, mitä se oli ensimmäisessä osassa.
Jäi aika cliffhangeriin, mutta en tällä hetkellä silti ole ihan innostunut lukemaan trilogiaa loppuun. Ehkä pitää lukea jotain muuta tässä välissä.
Aah: ihana. Jotenkin eri tunnelmainen kuin ensimmäinen osa, mutta omanlaisenaan ihan yhtä ihana. Edelleen hurjan virkistävän moninaiset henkilöt, jotka on ainakin näin enimmäkseen enemmistöihin kuuluvan näkökulmasta hienosti ja aidosti kuvattu ja kerrottu. Juonen ohessa puhutaan monesta tärkeästä asiasta, mutta se ei tunnu päälleliimatulta vaan siltä, millaista nuorten elämä on. Tulispa jo pian kolmaskin osa!
Tässä sarjassa on niin paljon tärkeitä asioita, ja se on ihanaa että ne asiat (vähemmistöt, syrjintä, konfliktit jne.) on yhdistetty fantasiakirjaan eikä ns. tavalliseen kirjallisuuteen. Aistienvartija oli jotenkin eheämpi kokonaisuus kuin Muistojenlukija. Bollywood oli paljon kiinnostavampi päähenkilö kuin Kiuru, ja loppukohtaus jätti ison odotuksen kolmoskirjaa kohtaan.
Vähän arvoin kolmen ja neljän tähden välillä. Kirjoitustyyli oli hyvä ja juoni mielenkiintoinen, ehkä oisin toivonut syvempää näkökulmaa esimerkiksi romaneihin. Mutta loppu oli kyllä jännittävä, haluan tietää miten tarina jatkuu!
Aistienvartija jatkaa Muistojenlukijan tarinaa. Rouhiainen upottaa tarinaan taitavasti Pohjois-Irlannin historiaa ja yhteiskunnallisia kysymyksiä, jotka koskettavat niin Irlantia kuin Suomeakin. Rasismi, vähemmistöjen asema, syrjintä, köyhyys ja sukupuoli-identeetti pohdituttavat henkilöhahmoja. Ringin toiminta muuttuu saumattomammaksi.
Rakastuin totaalisesti Rouhiaisen Väki-sarjan avausosaan Muistojenlukija, joten olen odottanut toista osaa Aistienvartija ihan täpinöissäni. Täpinäni kuitenkin laantuu lukemisen myötä hyväksyväksi muminaksi, mutta innostusta ei valitettavasti ollut tällä kertaa niin paljoa mukana kuin edellistä osaa lukiessani. En voi silti tuomita kirjaa ihan sudeksi, sillä se on hyvin jäsennelty, kirjoitettu ja ajateltu jatko-osa. Tällä kertaa kirja vain ei toimi niin hyvin minun kohdallani, ja minulle tunneperusta arviota tehdessä on suuressa roolissa.
"Hän ei koskaan tule merkitsemään sinulle yhtä paljon kuin minulle." (s. 329)
Muistojenlukija jäi hyvin jännittävään kohtaan, kun Kiuru päättää jättää Dain ja muut ystävänsä muistamattomina taakseen ja matkustaa muualle. Näin hän tekee suojellakseen tärkeimpiään Väeltä. Nyt Aistienvartijassa seurataan Kiurun edesottamuksia tuolla muualla, Pohjois-Irlannissa, jossa hän on katolisen tyttökoulun oppilaana, olettaen olevansa turvassa. Kiuru on saanut uusia ystäviä kapinallisista Ciarasta, Briannasta ja Shannonista. Kaikki tuntuu olevan tasapainossa, kunnes Kiuru näkee yhtäkkiä kaupungilla hyvin tutun henkilön menneisyydestään. Riikassa majaillut Bollywood ei ole saanut muistiaan takaisin, eikä muista, kuka Kiuru on, mutta hän on lukenut viestin, jota hänen on toteltava ja etsittävä tyttö käsiinsä. Pian muutkin Shangri Lan tyypit ovat taas koolla, eli Dai ja Nelukin saapuvat Irlantiin.
Dai ei pystynyt vastaamaan. Ääni hänen päässään sanoi: ei. Se jatkoi puhumista, voimistui kerta kerralta: ei, ei, ei. Kaikki oli väärin. Hän huomasi liikuttelevansa päätään puolelta toiselle. Tämä oli väärä tyttö. (s. 64)
Kiurun ja Dain välit ovat hyvin hämmentyneet, vaivaantuneet ja oudot. Kiuru tietää, että kun Dai alkaa muistaa hänet ja aiemmat tapahtumat, tämä tulee vihaamaan häntä. Sen verran pahan pettymyksen Kiuru pojalle aiheutti. Bollywood, joka on tässä osassa paljon enemmän esillä, alkaa saada muutamia muistojaan takaisin. Kiurun ja Bollywoodin välillä tapahtuu erityistä lähentymistä. Tämä aiheuttaa lisää kitkaa Dain ja Kiurun välille. Myös Samuel ilmestyy mukaan kuvioihin, ja Daita ärsyttää se, miten Kiuru tuntuu luottavan tähän tyyppiin, joka viimeksi petti luottamuksen totaalisesti ja liittyi Punaisen joukkoon.
Aistienvartija on hyvin dynaamisesti etenevä, varsinkin siitä lähtien, kun nelikko löytää erään ratkaisevan henkilön, Sugarin. He lähtevät porukalla pakomatkalle kohti Suomea Sugarin vanhalla asuntovaunulla. Heillä on jatkuvasti pelko ahterissa, saako Punainen kumppaneineen heidät kiinni. Monia uhkaavia läheltä-piti-tilanteita tuleekin. Paras kohtaus on mielestäni Children of Bodomin keikka Saksassa, jonka näen hyvin visuaalisesti silmieni edessä.
"Nämä ihmiset eivät piittaa ihmishengistä", Nelu sanoi. "He pitävät itseään parempina kuin muut. He luulevat, että kaikki kuuluu heille, ja ottavat mitä haluavat. Eivätkä he tunne häpeää." (s. 258)
Kirjassa on hyvin paljon yhteiskunnallista pohdintaa, kun Pohjois-Irlannin sisällä kuohuttaa. Minä en ole erityisen innostunut pohtimaan tällaisia asioita fiktiivisen kirjallisuuden sisällä, joten voi olla, että tämä lannisti hieman innokkuuttani tarinan suhteen. Lisäksi minulla oli pieni salainen ajatus ja toive siitä, että lempihahmoni Dai olisi saanut tässä osassa enemmän tilaa. Paljon äänessä oleva Bollywood on toki mielenkiintoinen henkilö, mutta minusta tuntuu, etten oikein pääse hänestä selville. Aromanttisuus on minulle myöskin hyvin vieras ja hankalasti ymmärrettävä ominaisuus. Mistä kukaan voi tietää, ettei ikinä voisi rakastua romanttisesti keneenkään, missään olosuhteissa, jos ei ole tavannut kaikkia maailman ihmisiä? Voiko se olla joku lukittu ominaisuus ihmisessä, kun rakastuminen on kuitenkin tosi monien tekijöiden summa.
HeSeta ry:n sivuilla valistetaan näin: "Aivan kuten ihmiset voivat olla tuntematta seksuaalista vetovoimaa muihin, ihmiset voivat olla tuntematta myös romanttista vetovoimaa. Sellaisia ihmisiä kutsutaan aromanttisiksi. Aseksuaalisuus ja aromanttisuus eivät ole toisiinsa linkittyviä asioita, vaan esimerkiksi myös heteroseksuaaliksi itsensä määrittelevä henkilö voi olla aromanttinen."
"Kävikö sinulla koskaan mielessä, että min�� kenties rakastuin sinuun koska sinä olet sinä? (s. 242)
Kirjassa on myös muutamia henkilöitä, jotka jäävät hyvin vieraiksi, kuten mukaan tuleva ylimeikattu, kiertolaiselämää viettänyt nuori nainen Sugar ja Kiurun Pohjois-Irlannin ystävät. Dain isoveli Nelukin jää tällä kertaa minulle hyvin vieraaksi suunnitelmineen. Lopussa Nelu aiheuttaa suurta järkystystä ja surua muille päätöksellään. Kiuru on edelleen Dain ohella kirjan mielenkiintoisin hahmo, mutta harmikseni hänen muistojenlukijan kykynsä ei pääse tässä osassa niin kovin suureen rooliin. Linnut muistoina kun ovat minusta tässä sarjassa kiehtovinta, ja niistä haluan lukea lisää. Luotan siihen, että Aistienvartija kärsii nyt tyypillisestä trilogian väliosan syndroomasta ja kolmas osa Unienpunoja saa minut taas innostuneemmaksi. Ainakin kirjan loppu on minusta onnistunut ja antaa viitteitä mielenkiintoisesta jatko-osasta.
Trilogian toinen osa oli minulle hieman vaisumpi kokemus ja se tuntui muuttuvan oikeasti mielenkiintoiseksi vasta kirjan loppupuolella. En osaa sanoa, johtuiko se osittain siitä, että tapahtumat eivät enää sijoittuneet Suomeen. Välillä tuntui kuin kirjassa olisi ”hukattu” aikaa tekemällä ja oppimalla asioita, joilla ei tuntunut olevan suoraa yhteyttä tarinan päähenkilöihin. Lukiessa tuli välillä olo, että alkaisipa tarina jo kunnolla. Kirjan ehdottomasti parasta antia oli se, että se keskittyi niin voimakkaasti kertomaan asiat muunsukupuolisen hahmon, Bollywoodin, näkökulmasta. Toivoisin näkeväni mielenkiintoisia muunsukupuolisia päähenkilöitä paljon enemmän!
Mistä pidin: - Bollywoodin hahmo ja häneen keskittyminen - Muunsukupuolisen ei-valkoisen henkilön näkökulma - Aromanttisuuden käsitteleminen - Etuoikeuksista puhuminen ja niiden yhteiskunnallinen tarkastelu läpi kirjan. Tämä on ollut vahva teema ensimmäisestä osasta lähtien ja on ehdottomasti trilogian tärkein teema. - Kiertolaishahmojen tarinat ja ylipäätään se, että heidät esitetään positiivisina ja pidettävinä hahmoina. - Sugar - Väestä oppiminen ja siihen liittyvät mysteerit - Kiuru oli kiinnostavampi hahmo toisen hahmon silmin katsottuna. Oli virkistävää, kun näkökulma siirtyi välillä kauemmas hänestä.
Mikä ei toiminut minulle: - Kirjan pääasiallinen, Pohjois-Irlannissa sijaitseva tapahtumaympäristö jäi yhtäaikaa vieraaksi ja tylsäksi. - Tapahtumapaikan poliittiset ongelmat tuntuivat irrallisilta asioilta ja turhauttivat minua, koska olisin halunnut keskittyä enemmän päähahmojen välisiin asioihin ja heidän käsillä oleviin ongelmiinsa. Uskon, että alueen poliittiset haasteet olisivat kiinnostava ja tärkeä asia tutustua itsessään mutta tähän tarinaan ne eivät joko sopineet tai sitten yhteys oli esitetty epäselvästi. - Nelun hahmo on minulle edelleen vieras ja etäinen. - Dai jäi myös etäiseksi. Trilogian seuraava osa keskittyy ilmeisesti häneen ja odotan sitä innolla. Tuntui harmilliselta, että Dain hahmokehitys jäi taka-alalle tässä osassa.
Jos piti trilogian ykkösosasta, pitää todennäköisesti myös tästä. Kaiken kaikkiaan oli mukava päästä seuraamaan tuttujen hahmojen tarinaa uudelleen. Jännittävää nähdä, miten trilogia päättyy! Kirja loppui melkoiseen cliffhangeriin.