Nefrin tytär

Kaksosauringot #3

by Erika Vik

Kaksosauringot-trilogian fantastinen kertomus kahtia jakautuneesta maailmasta huipentuu kiihkeästi odotettuun, spektaakkelimaiseen päätösosaan.

Tulilinnut ja kartaagit ovat hyökänneet Seleesiaan, ja Klaani on kaapannut Aleian Thelluriaan. Corildon lähtee Seuran varjojen kanssa hänen peräänsä ja värvää mukaansa Mateon, joka osaa avata thellurialaisia lukkoja. Kun Aleia kohtaa viimein Thelluriassa etsijänsä, Klaanin värvänneen tahon, hän törmää toisenlaisiin totuuksiin, jotka pakottavat hänet kyseenalaistamaan kaiken seleesien keskuudessa kokemansa.

Kenen puoleen Aleian lojaliteetti kallistuu? Voiko hän hallita lumousta sisällään vai onko sillä oma tahtonsa? Entä miten käy Corildonin ja vainottujen seleesien?

Genres: Fantasy, Finnish Literature, Young Adult, Steampunk, Fiction, Speculative Fiction

560 pages, Hardcover

First published October 1, 2018

About the author

Erika Vik (b. 1982) is a graphic designer, illustrator, and entrepreneur with a Master of Arts degree. Vik provides her own singular take on traditional fantasy fiction, combining it with a bit of the Wild West, Victorian steampunk, and the Scandinavian feel for the magic within nature.

Reviews

[Marika Oksa · Rating 5 out of 5]

Huikean hyvä lopetus upealle Kaksoisauringot-trilogialle. <3 Sopivasti draamaa, jännitystä ja mahtipontisuutta. Kertakaikkisen hieno fantasiasarja!

[Mimi · Rating 4 out of 5]

Olipa kertakaikkisen laadukas kotimainen fantasiatrilogia tämä Kaksosauringot! Huh!

Tarina saatiin juuri sopivasti päätökseensä. Erityisesti pidin varjo-olennoista ja fennekeistä ym. otuksista, sekä Aleian ja Corildonin suhteesta, joka meni aivan ihon alle... ja jotenkin tuntuu, kuin koko kirjassa olisi käsitelty paljon enemmän kuin tajusikaan lukevansa. Lajillistaminen ja siihen perustuva sorto, nefrien ja tulilintujen laumat (niin samanlaisia ja niin erilaisia!), vallanhimo ja sodan mielettömyys, ja se miten pihalla kaikki väkivallan edessä ovat. Millaisen tyhjyyden se jättää. Ja kuitenkaan, pienestä ennalta-arvattavuudestaan huolimatta, loppu ei jättänyt sadunomaista onnentunnetta. Jäi haikeus, kysymyksiä, ja oikeasti ikäväkin.

Sanoinko jo, että huh.

[Emerch · Rating 4 out of 5]

Antaisin 3,5, jos voisin. Aiempiin osiin verrattuna Nefrin tytär on ajoittain sekava, mutta Vik tuo kyllä sarjan ihan hyvään päätökseen. Joskin olisin toivonut päähenkilöiden kohdalle hieman erilaista loppuratkaisua, koska heidän välisessään kemiassa oli potentiaalia muuhunkin, romantiikalla tai ilman.

[Jasmi · Rating 5 out of 5]

En muistanutkaan millaista on tuntea melkein fyysistä kipua sydämessä kirjan viimeisiä sivuja lukiessa. Kyyneleetkään eivät jostain kumman syystä ota loppuakseen.

[Mikko Saari · Rating 4 out of 5]

Hieno lopetus hyvälle ja omaperäiselle fantasiatrilogialle. Sen verran tiiviisti nämä tuli luettua, että aika hyvin muisti, mitä edellisissä osissa on tapahtunut. Se on ihan edistystä se. Hyvä sarja ja hyvä lopetus, oli mukava kuulla, mitä Aleialle oli todella tapahtunut ja miten Aleian mysteeri sai päätöksensä.

Fantasiatrilogioiden ystäville Kaksosaurinkoja voi suositella lämpimästi.

[Heidi · Rating 3 out of 5]

Kaksosauringot-trilogia on tarjonnut tähän mennessä kahdella ensimmäisellä osallaan (Hän sanoi nimekseen Aleia ja Seleesian näkijä) minulle jotain ihan uutta, tavattoman kiehtovaa ja viihdyttävää kotimaista luettavaa, jossa Erika Vikin visualisoima fantasiamaailma steampunk-aineksineen ja erikoisine hahmoineen ja eläinlajeineen on imaissut minut täysin mukaansa. Tänä syksynä ilmestynyt trilogian päätösosa Nefrin tytär oli siis kovin odotettu. Se aiheutti minulle valitettavasti kuitenkin hienoisen pettymyksen, sillä kirjan juoni ja tarina ei jaksanut pitää minua niin hyvin imussaan kuin edellisissä osissa ja muuttui lopussa hämmentävän sekavaksi. Kirjan loppuratkaisu ei mennyt odottamiani polkuja pitkin enkä oikein päässyt kärryille, mitä ihmettä oikein loppumetreillä tapahtuikaan. En oikein saanut kirjasta kunnollista tunnetta, vaan se jätti melko kylmäksi.

****Arvioni sisältää jonkin tason juonipaljastuksia, joten jos et ole lukenut kirjaa, ei ehkä kannata lukea tästä eteenpäin!****

Kirjan keskeisin tarinalinja keskittyy Aleian löytymiseen, joka kaapattiin viime osan Seleesian näkijä lopussa. Corildonin mielen täyttää hirmuinen tuska, sillä hän tuntee erittäin syviä tunteita Aleiaa kohtaan. Mateolle, joka myös kaipaa Aleiaa, tarjotaan tilaisuutta lähteä etsintäpartion mukaan lukkojen tiirikoimistaitoineen. Toisaalla seurataan Aleian edesottamuksia kaappaajiensa kynsissä eräällä aluksella. Ry-niminen mies on saanut korkeamman tahon käskyn keisari Aleiksikselta ottaa Aleia kiinni ja viedä hänet palatsiin. Naisella näyttää olevan jokin hyvin tärkeä tehtävä, josta hänellä itsellään ei ole lumouksensa takia minkäänlaista hajua. Hän tuntee vain syvää vihaa kaappaajaansa kohtaan, jonka kuulee olevan ystäviensä surman takana.


Keisari Aleiksis tuntuu tuntevan Aleian, mikä hämmentää nuorta naista. Aleiksis, kartaagien julma kuningatar Solai ja hänen luotettunsa Ulrik kertovat Aleialle solairisten aaltojen tarpeellisuudesta, (joita seleesit kutsuvat huonoiksi tuuliksi ja jotka ovat aiheuttaneet seleeseille tuskia.) He vakuuttavat Aleiaa, että huonot tuulet eivät ole haitallisia seleeseille ja kertovat omia totuuksiaan tuosta ihmislajista, jota on totuttu pitämään heidän piireissään muita huonompana, sotaisana ja arvottomana. He uskottelevat, että seleesit ovat juuri vahingoittaneet Aleiaa ja ehkä myös lumonneet hänet. Aleia ei voi uskoa korviaan, eikä sitä, ettei Aleiksis voi millään tajuta huonojen tuulten vahingollisuutta, vaikka lähes kaikki kaupungin seleesit ovat sairastuneet ja kuolleet viime aikoina. Tuolla nuorella naisella on jotain, mitä hän tarvitsee, kuten myös julma ja kieroutunut kuningatar Solai, joka on aivopessyt Aleiksiksen seleesi-vihallaan. Huonot tuuletkin on nimetty Solain mukaan solairisiksi aalloiksi.

Kirjassa paljastetaan myös hitunen edellisessä osassa tutuksi tulleiden Tigranin ja Matiuksen vaiheista, mutta he ovat harmikseni muuten syrjässä juonenkulusta. Myöskään Esme ei enää esiinny tarinassa kuin kirjan alussa. Mukaan tulee kuitenkin pari uutta keskeistä henkilöä: seleesipariskunta Laureln ja Marjun, jotka ovat mukana Aleian etsintäoperaatiossa, ja joista jälkimmäiseen Corildon tuntee hämmentävän paljon veroa. Myös Sendalon ja Arata Erren ovat mukana sivuhenkilöinä. Uusiin henkilöhahmoihin en juurikaan saa kummempaa otetta, mutta onnekseni Corildon on oma hurmaava, määrätietoinen itsensä, joka hankkiutuu vaikeuksiin rakasta Aleiaa pelastaessaan keisarillisesta palatsista. Voi että, häneen ja Aleiaan uskoin niin viime osasta saakka, mutta...

Minusta kiehtovinta koko sarjassa on ollut seleesien kuiskausluu, joka sijaitsee niskassa ja on heille yhtä aikaa seksuaalinen että perhesidettä korostava kohta, josta tunteen jokaisen seleesin henkilökohtaisen pulssin, eräänlaisen erikoisvoiman.

Kaikki mitä kuningatar oli sanonut kieppui Corildonin mielessä, mutta mistään siitä hän ei saanut otetta. Corildon alkoi vapista holtittomasti eikä voinut enää pidätellä nyyhkäyksiään. Itkien hän hivutti kummatkin kätensä niskaan, suojasi herkän kohdan ja tunsi haavan poltteen ihollaan. (s. 370)

Toki kaikista tärkein kysymys on ollut koko kirjasarjan alusta saakka, mikä on Aleian lopullinen tarina. Miksi hänet on lumottu, kuka hänet lumosi, miksi hän ajautui susiturkki päällään tuona talvisena päivänä Corildonin mökille? Tähän kaikkeen saadaan onnekseni vastaus, ja paljon enempäänkin. Kirjan loppu menee jopa hyvin korkealentoisen sekavaksi, kun Aleia valjastaa todellisen sisältänsä kumpuvan voiman ja astuu eri todellisuuteen, jossa hän kohtaa vanhoja tuttujaan. Aleia löytää myös itselleen hyvin rakkaan henkilön, joka on seurannut häntä fennekin kanssa koko ajan. Kuten aiemmin sanoin, kirjan lopun sekavuus etäännytti minut ja sai minut selaamaan loppusivut pikavauhtia, sillä en vain enää jaksanut keskittyä. Suorastaan juoksin tarinan loppuun.

***

Kaksosauringot-trilogia on kokonaisuutena kiehtova fantasiatarina, jonka päähenkilöt Corildon ja Aleia ovat mielenkiintoisia, voimakkaita ja rohkeita, mutta myös tunteikkaita. Vaikka tämä trilogian päätös ei yllä lempparikseni, kannustan lukemaan koko sarjan. Kaksosauringot-trilogia sopii niin aikuisille kuin nuorille aikuisille, varsinkin jos haluaa kevyen tutustumisen fantasiakirjallisuuteen.

[Catti · Rating 5 out of 5]

Olipa huikea seikkailu! Tästä huomaa, että kirjasarjaa on työstetty kauan. Kaikki tuntuu oikealta ja sopivalta, ehkä ne on mietitty uudelleen sen verran hyvin? Tässä on kyllä sellainen trilogia, jota suosittelisin kenelle vain, melkein unohdin, että tämä on fantasiaa. Todella nopea lukea, vaikka teksti ei olekaan yksinkertaista, juoni vain vetää.

[Lala · Rating 4 out of 5]

3.5 tähteä. On ollut mahtavaa sukeltaa uuteen fantasiamaailmaan, jota on kehitetty mukavasti tarinan edetessä. Myös sodan alkua eri kansojen välille sekä seleesien syrjintää ja rotusortoa maailmassa on kehitetty hienosti ja aidontuntuisesti. Henkilöhahmot sen sijaan jäävät kaikki vähän kaukaisiksi. Aleia on lähes koko sarjan ajan lähinnä syrjästä seuraaja ja hän ehkä olisi kaivannut jollakin tapaa aktiivisempaa roolia juonen kannalta. Aleian ja Mateon suhde ei jaksa tässä vikassa osassa kiinnostaa sitten yhtään, kun heitä ei ole nähty yhdessä enää aikoihin. Edellisissä osissa esitellään paljon hahmoja, jotka kuitenkin ikään kuin unohtuvat tässä osassa. Tässä tulee paljon uusia hahmoja, mutta aika ei riitä heidän syvempään kehittämiseen. Kaikki paljastukset oli jätetty tähän vikaan osaan, ja kirja joutui juoksemaan niiden läpi ja osa mysteereistä jäi auki. Kokonaisuudessaan sarjasta jäi kuitenkin lämmin ja hyvä mieli pienistä marmatuksen aiheista huolimatta.

[Suketus]

Erika Vikin Kaksosauringot-trilogia on ollut minulle suurta lukemisen iloa ja viihdykettä. Vaikka viimeinen osa ilmestyi jo 2018, luin sen "vasta" nyt - ja oikeastaan tuntuu, että todella kannatti odottaa. Tarina on ehtinyt mielessäni kasvaa suuriin mittoihin, se edustaa tarinankerrontaa, raikasta fantasiaa ja kiehtovia henkilöitä parhaimmillaan. Vikin luoma maailma on eheä ja looginen, trilogian tarinassa on vertailtavaa todelliseen maailmaan ja samalla ihastuttavan perinteisiä ja silti omaäänisiä fantasiaelementtejä.

En voi kuin suositella koko trilogiaa, tässäpä lähes 2000 sivua lukuiloa!

[Hanna-Anneli Belt · Rating 5 out of 5]

Erilaisuutta on monenlaista ja sen hyväksyminen vaativaa, mikä aiheuttaa ennakkoluuloja, pelkoa, erimielisyyksiä, väärinkäsityksiä ja jopa sotia. Itsekkyys, vallantavoittelu ja muut inhimilliset heikkoudet pahentavat tilannetta varsinkin hallitsijoissa. Niiden voittaminen ja oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon puolustaminen vaativat rohkeutta ja uhrauksia, mutta se luo toivoa paremmasta tulevaisuudesta ja onnesta.

Syvästi inhimillinen kasvutarina ja tarina itsensä löytämisestä ja voittamisesta ja toivosta ja urheudesta sekä lujasta ystävyydestä ja rakkaudesta.

[Miia · Rating 5 out of 5]

Loved the whole series, just fantastic characters, story and well written. Really is a shame it's not been translated to english yet, it would do well on international market

[Henna | j a t k a l u k e m i s t a]

En kyllä nyt yhtään tiedä että montako tähteä tälle antaisi. Jotenkin jäi etäiseksi

[Sini Helminen · Rating 5 out of 5]

Erika Vikin Hän sanoi nimekseen Aleia aloitti Kaksosauringot-trilogian, joka nosti kotimaisen eeppisen fantasian nousuun. Vik yhdistelee trilogiassa steampunk-elementtejä viehättävän omintakeiseen fantasiamaailmaan. Vaikka kirja on kaksoisluokituksessa myös YA:ta, se on esimerkiksi meillä kirjastoissa aikuisten osastolla ja löytänyt suuremman aikuisyleisön. Trilogian toisessa osassa Seleesian näkijä Vik laajensi maailmaansa ja kovensi panoksia. Nefrin tytär saattaa sarjan komeaan päätökseen juuri niin eeppisellä tavalla kuin edelliset osat lupailevat ja koko trilogian ajan lukijan uteliaisuutta piinaavat salaisuudet viimein paljastuvat.

Muistinsa menettänyt Aleia ja hänen matkakumppanikseen osunut seleesiherrasmies Corildon matkustivat edellisessä osassa Seleesiaan, taikavoimakykyisten, hieman haltiamaisten olentojen valtakuntaan, jossa Aleia yritti etsiä vastauksia kätkettyyn menneisyyteensä. Edellinen osa (älä lue pidemmälle, jos pelkäät spoilereita) päättyi pahaan cliffhangeriin, kun Aleia siepattiin. Nefrin tytär alkaa luonnollisesti siitä, että Corildon etsii Aleiaa ja yrittää pelastaa hänet. Mukaan pelastusretkelle otetaan myös Matteo, Aleian mielitietty ja entinen varas. Mitä sieppaajat haluavat Aleiasta ja mikä on hänen kantamansa omituisen kiven salaisuus?

Aleian sieppausdraaman lisäksi tarina pääsee tällä kertaa suurempiin ja vakavampiin mittasuhteisiin. Corildonin suvun kautta näemme sodan kolkuttelevan Seleesian ovilla eikä ihmisten maailma suostu ottamaan turviinsa seleesipakolaisia. Seleesien vanhat viholliset tulilinnut ovat löytäneet uusia liittolaisia ja maaginen sodankäynti alkaa riehua hyvin aitona ja väkivaltaisena. Samalla käsitellään myös itselleni aina niin herkullisia ihmissuhdejännitteitä (vai pitäisikö sanoa seleesisuhdejännitteitä?) sekä Corildonin perheen salaisuuksien että Corildonin itsensä kohdalla. Rasismi on myös Nefrin tyttäressä jälleen tärkeä teema.

Nefrin tytär antaa trilogialle ansaitsemansa räjähtävän lopetuksen. Kaikeksi onneksi, vaikka joudummekin heittämään Corildonille ja Aleialle hyvästit, Vikiltä huhutaan olevan tulossa vielä lisää samaan maailmaan sijoittuvaa fantasiaa. Toivottavasti tulevissa kirjoissa tulemme kohtaamaan yhtä vetovoimaisia sankareita ja sankarittaria.

Arvio löytyy myös blogista Siniset helmet: https://sinisethelmet.wordpress.com/2...

[Paula Silvonen · Rating 3 out of 5]

Kelpo päätösosa trilogialle. Pidin mutten ihan ihastunut, mikä johtuu varmaan enimmäkseen siitä etten missään vaiheessa lämmennyt päähenkilöille. Kiinnostava maailma joka tapauksessa!

[Joni Kettunen · Rating 4 out of 5]

Trilogian päätösosassa juonikuviot nivoutuivat mukavasti yhteen. Edelleen omaa lukukokemustani häiritsi useamman henkilöhahmon kautta kerrottu tarina. Neljän tai viiden hengen näkökulmat tuntuivat paikoitellen jarruttavan tarinankerrontaa, vaikkakin se laajensi fantasiamaailman ymmärtämistä.

Olisin varmaan nauttinut enemmän kapeammasta yhdestä tarinasta ja maailman laajentamiseksi voisi olla muiden sankarien elämästä tai yleensä seleesien elämästä kertovia tarinoita.

Erinomainen maailma, aivan uskomattoman laadukasta tekstiä ja mielenkiintoisia kohtaamisia eri henkilöiden kesken.

[Kristian · Rating 4 out of 5]

Jännittävä ja hieno päätös kirjasarjalle!

[Martta · Rating 4 out of 5]

Kaksosauringot-sarja on mielestäni ihana ja kotimaisen fantasiakirjallisuuden ehdotonta huippua! Sarja kesti erinomaisesti toisenkin lukemisen ja sain siitä ehkäpä jopa enemmän irti. Välillä fantasiamaailma ja kirjasarjan ajoittainen sekavuus pyyhkäisi reilusti käsityskykyni ylitse, mutta lopulta kaikki asettui aloilleen ja järjestykseen (jopa pienessä sekavassa päässäni.)

Tästä eteenpäin juonipaljastuksia, ei välttämättä kannata lukea, mikäli kirjoja ei ole lukenut.

Ainoa asia joka ärsytti minua suunnattomasti oli Corildonin ja Aleian suhteen jääminen tavallaan kesken. Näin heidän välillään potentiaalia romanttiseen suhteeseen tai vähintäänkin läheisempään suhteeseen kuin mitä kirjan loppu antoi tulevaisuudesta ymmärtää.
Erityisesti jälkinäytös ja siinä Corildonin ja Aleian läheisyys (jota oltiin pohjustettu jo kolme kirjaa eli tuhansia sivuja) tuntui enemmän romanttiselta kuin sisarelliselta. On toki mahdollista, että näin asian tällä tavoin, koska toivoin sen olevan totta. Minun täytynee siis siirtyä etsimään fanifiktiota näistä kahdesta (jota kuulemma on paljon tarjolla jos Vikin facebook-sivuja on uskominen) ja löytää sitä kautta haluamani lopetus muuten erinomaiselle sarjalle!

[Oona · Rating 4 out of 5]

En tiedä antaisiko 3 vai 4, ehkä 3,5? 4-? Kokonaisuudessaan viihdyttävä kirjasarja.

Kiinnostava ja uniikki maailma ja juoni, tärkeitä teemoja, mutta ehkä turhankin paljon erillisiä "polkuja" ja hahmoja joihin ei sitten lopussa enää palattu. Jotkut juonikäänteet tuntuivat hätiköidyiltä ja kuitattiin turhan nopeasti alta pois. Se vähän häiritsi ja teki tarinasta sekavan oloisen. Hahmot jäi musta myös hieman kaksiulotteisiksi. Tykkäsin Corista ja Aleiasta yhdessä, hehe😘

[Sini · Rating 4 out of 5]

Kaipasin Aleian ja Corildonin yhteyttä. Nefreistä en oikein saanut otetta.
Kuitenkin hyvä lopetus ansiokkaalle kirjasarjalle. Kiehtova maailma ja moniulotteiset hahmot oli ehdottomasti vahvuuksia.

Edit. Sen verran mukaansatempaava kirjasarja oli, että ihan heti perään ei voi aloittaa uutta.
Aleiaa ja erityisesti Corildonia jäi jopa vähän ikävä.

[Revy · Rating 4 out of 5]

odotan innolla uudelleenlukemista.

oon edelleen kyl ihan törkeän suolainen että sekä Corildonille että Aleialle nykäistiin love interestit takavasemmalta... kun niiden välinen kemia ja suhde on koko trilogian kantava voima - ja oli monta, monta, MONTA hetkeä kun olisin voinut vaikka vannoa että suhde kehkeytyisi kunnon romanssiksi.

smh.

[Siina · Rating 4 out of 5]

Viimeisessä osassa saatiin sitä kauan odotettua toimintaa joka unohtui toisessa osassa komeroon.

Ja siis ihanaa, kerrankin kirja joka antaa vastaukset kaikkiin ja vielä useampaan mieltä askarruttaneeseen kysymykseen! Vähän meni nefri-olennot ohi, se osuus olisi voinut alkaa aikaisemmin kirjassa (eikä viimesillä 100 sivulla!!) niin olisin ehtinyt sisäistää asian paremmin.

Corildon on paras ja piste, sydän sulaaaaAAAA ;-; Saisinko kokonaan Corista kertovan kirjan kiitoos xD Mutta siis lopetus, aivan ihana!!!!!! Sieluni löysi rauhan

[Krista · Rating 4 out of 5]

Hyvä lopetus kirjasarjalle. Alkuun tuntui, etten jaksaisi aloittaa, koska edellinen osa junnasi hieman paikoillaan, mutta tämä päätösosa lähtikin hyvin vauhtiin ja avasi hyvin keskeneräisiä asioita. Edelleen välillä oli hankaluuksia nimissä, jotka oli toki hienosti keksittyjä ja kauniita, mutta kun henkilöistä käytetään välillä oikeita ja välillä lempinimiä, menee vähän sekaisin, kuka kukin taas olikaan.

[Celestine · Rating 4 out of 5]

3,5. Odotukseni eivät edellisen osan jälkeen olleet kovin korkealla, mutta yllätyin positiivisesti. Toki tämä kärsi jonkin verran edellisten osien ongelmista (esimerkiksi liikaa nimiä, tärkeitä asioita jätettiin selittämättä), mutta tällä kertaa hahmojen kohtalot kiinnostivat kunnolla ja juonikin oli alun jälkeen vetävä. Viimeisen osan ansiosta sarja on parempi kuin alunperin ajattelin, mutta ei mikään suosikki edelleenkään.

[Katja · Rating 4 out of 5]

Oli luvattoman pitkä tauko toisen osan ja tämän viimeisen lukemisen välillä, noin neljä vuotta. Mutta vähitellen hahmot, tapahtumat ja maailma muistuivat mieleen ja tarina kiehtoi minua edelleen. Kirja piti mukavasti otteessaan eikä tuntunut yhtään raskaalta lukea, vaikka sivuja oli pitkästi yli 500. Mielestäni tämä oli todella hyvä päätösosa sarjalle, kysymyksiin saatiin vastauksia ja tapahtumat nätisti päätökseen.

[Kerttu · Rating 4 out of 5]

It was good and I absolutely loved it... until the ending. The ending was kind of too perfect? All was well, no one wanted to kill each other anymore and they all lived happily ever after?? It just all felt too unnatural.

[Essi · Rating 3 out of 5]

Kirja tuntui jotenkin jähmeältä lukukokemukselta, varsinkin kahden ensimmäisen osan jälkeen. Liikaa uusia hahmoja tuli tarinaan mukaan ja sekoitti aiempien osien tunnelmaa. Hienoa oli kuitenkin saada tietää Aleian alkuperä. Tarinan loppu oli ehkä turhan siirappinen makuuni.

[Tuatara · Rating 4 out of 5]

Ansiokas päätös sarjalle. Näkökulmia tuntui kyllä olevan paljon, mutta koko juonikuvion hahmottamiseksi ihan toimiva ratkaisu. Maailma oli kyllä kiehtova.

[Anna · Rating 3 out of 5]

AAAAAARGGHHH tää loppu kamoooonnn

[vilma multisilta · Rating 3 out of 5]

oho unohin arvostella tän

tykkäsinnnnn yhä tää maailma ja kaikki, piti mukana hmm joitai juttui joist olin vähä sillee🤨🤨🤨

[Aliisa · Rating 5 out of 5]

Niin hyvä lopetus, että jäi tyhjä olo sen jälkeen.