Helsingin pimeä puoli – Rikoskävelyllä Helsingin keskustassa

by Jarkko Sipilä

Helsingin synkät tositarinat

Kaupunki on vallattu, poltettu ja pommitettu. Ihmisiä on tapettu, huijattu ja paleltunut pakkaseen. MTV:n rikostoimittajan ja dekkarikirjailija Jarkko Sipilän kirjoittama kirja kertoo kaupungin pimeän puolen tarinat: rikoksista keskustassa, kaksoismurhasta 1800-luvun Katajanokan slummissa, blineillä ja kaviaarilla herkuttelusta helsinkiläishotelleissa, kun muu kaupunki näki nälkää. Rikostarinat ruotivat myös 2000-luvun henkirikoksia ja muun muassa sitä, mikä sai suojelupoliisin salaamaan ranskalaisterroristin pidätyksen vuonna 1981. Sata pahaa paikkaa on sijoitettu kaupungin kartalle.

Jarkko Sipilä (s. 1964) on dekkarikirjailija ja rikostoimittaja.

Genres: Nonfiction, True Crime, History, Finnish Literature, Crime, Audiobook

240 pages, Paperback

First published April 1, 2018

About the author

Finnish author and journalist.

Reviews

[Ronja · Rating 3 out of 5]

Teoksen aihe eli sata rikosta tai muuten ”pimeää” tapahtumaa Helsingissä on kiinnostava. Kirjailija kuljettaa lukijaa läpi kaupungin ja erikoisten tapahtumien. Teos on pituutensa ja tapausten määrän vuoksi aika luettelonomainen.

Kerronta etenee kaupungin kolkasta toiseen pysyen näin maantieteellisesti johdonmukaisena. Ajallisesti teos on hajanaisempi, todennäköisesti muun loogisuuden kustannuksella. Kaikki esitellyt tapaukset eivät ole ollenkaan varsinaisia rikoksia, vaan kirjailija kertoo jopa siitä, millaisia reaktioita Havis Amanda -patsas sai aikaan paljastamisvuonnaan.

[Perttu · Rating 2 out of 5]

2,5 tähteä. Nopealukuinen ja paikoin mielenkiintoinen vilkaisu Helsingin historiaan. Mukana on hieman outo sekoitus tuttua rikoshistoriaa (Bobrikovin murha, Tillanderin ryöstö, Rööperin rikokset) ja muuta sälää - esimerkiksi Finlandia-talon marmorilaattojen huono kestävyys Suomen säässä ei tunnu kuuluvan "Helsingin pimeään puoleen".

Kirjan jaksoi ainakin lukea loppuun ja pisteitä nostaa kertomus siitä missä hotelleissa ja huoneissa Lee Harvey Oswald yöpyi Helsingissä. Tämä on kuriositeetti kaupungin historiassa, jota itse pidän suunnattoman mielenkiintoisena, mutta joka ei tunnu kiinnostavan juuri ketään muuta.

[Olli-pekka Aaltonen · Rating 3 out of 5]

Pätevä siihen, minkä alaotsikko kertoo eli matkakumppaniksi Helsingin kantakaupungin alueille elävöittämään rakennusten, katujen ja puistojen historiaa.
Kirjallisena tuotoksena kolmekin tähteä on likaa.

[Timo Klimoff · Rating 2 out of 5]

Rikostoimittaja Jarkko Sipilä on kirjoittanut kirjan, jossa käydään 100 erilaista tapausta Helsingistä. Tarinoille on annettu osoitteet ja mukana on kartat - ajatuksena olisi kait kiertää Helsinkiä jalan kirjan mukaisesti. Kirjan etu- ja takakansi antavat turhan raflaavan kuvan sisällöstä: kaikki sata tarinaa eivät suinkaan ole rikostapauksia eikä ihan kaikkia voi ehkä luonnehtia edes "synkiksi". Osassa kyse ei ole edes mistään yksittäisestä tapahtumasta.

Jokaisesta murhasta, ryöstöstä tahi muusta tapahtumasta Sipilä kertoo parin kolmen sivun lyhyen version. Lukijalle joka on rikostapauksista kiinnostunut ne ovat enemmän tai vähemmän ennestään tuttuja. Historiallisista kertomuksista ainakin minä löysin uuttakin. Helppolukuista, sujuvaa tekstiä, mutta lopulta kovin vähän uutta ja jännittävää.

[Petri Volanen · Rating 3 out of 5]

Tavallaan mielenkiintoinenkin katsaus Helsingissä tapahtuneisiin... tai miten sen nyt sanoisi. Kirjan kannessa kun todetaan että "100 karua tapausta", mikä pääosin pitääkin paikkaansa mutta toisaalta sekaan mahtuu myös esimerkiksi pääkaupungin ensimmäinen sisävessoilla varustettu kerrostalo, jota toki terveyssyistä vastustettiin mutten siltikään osaa tuota niin kovin "karuna tapauksena" pitää. Toinen, hieman hämmentävä seikka on se että tuoreimmat tapaukset ovat ihan viime vuosilta, mikä tuntuu jotenkin... hämmentävältä.

Mutta että osuessaan kirja kyllä tarjoilee lyhyitä katsauksia outoihin ja synkkiin tapauksiin pääkaupunkimme historiasta.

[Sanna-Mari · Rating 3 out of 5]

Kirja on kuin kokoelma Wikipedia-artikkeleita Helsingissä tapahtuneista rikoksista, joista lukeminen on yhtäaikaa sairaalloisen kiinnostavaa ja noloa. Ulkopaikkakuntalainen lukee kirjaa enemmän kokoelmana ihmiskohtaloita, kuin kertomuksena Helsingin ydinkeskustan vaiheista.

Sipilä kirjoittaaa sujuvasti, jopa hieman liian yksinkertaisesti. Osaa juttuja vain hipaistaan tiedottamisen vuoksi kun taas toisiin keskitytään enemmän. Olisiko 50 paikkaa/tarinaa riittänyt? Hurjia tarinoita ammuskeluista, sairauksista, väkivallasta, sodista ja viinasta.

[Irina Söderholm · Rating 2 out of 5]

Pääosassa erilaiset tapaukset 1800-luvulta 1900-luvun puoliväliin. Tapaukset nykyajalta olivat vähemmistössä. Sinänsä ihan mielenkiintoista, mutta aivan ei historialliset tarinat jaksaneet sitten kuitenkaan vetää. Kirjan idea kuitenkin hyvä, ehkä jotain samantapaista tuoreemmista tapauksista ja vaikkapa ympäri Helsinkiä, pk-seutua tai jopa Suomea.

[Terhi Naukkarinen · Rating 3 out of 5]

Murhia, tappoja, itsemurhia, onnettomuuksia jne. Helsingin historiasta löytyy paljon järkyttäviä kohtaloita. Näppärä kokoelma pieniä tarinoita aiheesta. Osa tarinoista jäi todella pinnallisiksi, osa meni syvemmälle. Nyt jäi anti vähän kevyeksi, mutta ei siinä mitään: ihan ok välipalakirja.

[Olli-Pekka · Rating 3 out of 5]

Monta monta lyhehköä ja mielenkiintoista tarinaa erilaisista Helsingissä tehdyistä rikoksista. Aina 1800-luvulta nykypäivään asti. Skaala on laaja. Pidän Jarkko Sipilän tyylistä. Pitäis varmaan mennä joskus niille "rikoskävelyille" joita järjestää.

[Kaisa Luukinen · Rating 4 out of 5]

Todella mielenkiintoinen. Kirjan ansiosta tuli pari uutta kirjaa lukulistalle.

[Jyrki Makkonen · Rating 3 out of 5]

Lyhyitä erillisiä tarinoita Helsingin historian synkemmältä puolelta.

[Juissi · Rating 4 out of 5]

Sopivan lyhyitä tarinoita. Lukijana Pertti Koivula onnistuu hyvin.

[Tuukka Hahl · Rating 3 out of 5]

Mielenkiintoista tietoa pääkaupungin rikospaikoilta aina 1800-luvulta tähän päivään. Kelpo ja nopealukuinen kirja.

[Anneli Renfors · Rating 4 out of 5]

Edit: kuuntelin tämän tällä kertaa. Luettu siis toistamiseen. Mielenkiintoisia tarinoita suosikkikaupungistani Helsingistä karttojen kera. Rikokset olivat tässä kirjassa sivuasia. Täydellistä junalukemista, kun jokainen juttu oli max viisi sivua pitkä, ei haitannut, vaikka nukahteli välillä. Opin mm., että vielä 1940-luvulla Esplanadille ei tavalliset naiset menneet, koska siellä nähtiin vsin prostituoituja kävelemässä ja 30-luvulla kieltolain aikaan tapettiin Suomessa paljon poliiseja.