Varjostajat

by Maija Hurme, Anssi Hurme

Varjostajat on salaperäinen tarina lapsesta, jonka elämään ilmaantuu outo hahmo. Sitä ei näe kukaan muu, mutta se kulkee mukana kaikkialle. Se estää syömästä aamupalaa, leikkimästä kavereiden kanssa päiväkodissa ja pyytää lukemaan kaikkein pelottavimman iltasadun.
Hienostuneesti kuvitettu kertomus ei anna hahmolle nimeä, mutta sitä voisi kutsua suruksi, huoleksi tai kaipaukseksi. Alkuun hieman pelottava hahmo muuttuu vähitellen lempeämmäksi ja päästää lopulta otteensa.

Genres: Picture Books, Finnish Literature, Childrens

36 pages, Hardcover

First published April 1, 2018

Reviews

[Matti Karjalainen · Rating 3 out of 5]

Vuoden 2018 Finlandia Junior -ehdokkaana oleva kuvakirja kertoo lapsesta, jonka elämä muuttuu äidin poismenon jälkeen, kun salaperäiset varjostajat saapuvat sateenvarjoineen. Surutyötä ja kuolemaahan tässä käsitellään, kauniisti, vertauskuvallisesti ja hienovaraisesti.

[Magdalena Hai]

Tuntuisi oudolta tähdittää näitä kanssaehdokkaita Finlandia-skabassa, joten jätän tähdet pois. Mutta voi hyvänen aika, miten upea kirja. Harvemmin sitä aikuisena lukijana kyyneltyy lastenkirjan äärellä. Nyt kävi näin. Miten kaunis, rauhallinen, ihana tarina.

[Jenna · Rating 5 out of 5]

Maija Hurmeen Varjostajat kertoo visuaalisesti kaipuusta, ikävästä ja suru-työskentelystä. Ensiksi vain lapsi pystyy näkemään sen, varjostajan joka häntä hiljaa seuraa. Varjostaja kasvaa kasvamistaan, kunnes eräänä päivänä myös isä saa omansa. Missään vaiheessa varjostajalle ei anneta nimeä, mutta hienoisia vihjeitä on löydettävissä upeassa kuvituksessa.

Omat lapseni pitivät kuvitusta ahdistavana, kunnes minun oli kesken kirjan kerrottava mistä kirja kertoo. Tämän jälkeen jälkikasvuni hyväksyi mukisematta varjostajien ahdistavan ulkonäön, koska onhan äidin menettäminen ahdistava juttu.

[Skaitančios katės · Rating 4 out of 5]

Did not fascinate me as much as Under månen, however it does seem like a better tool for kids to deal with grief. It is however an interesting tendency that the children tend to "fix" the grieving adults in most of these childrens picture books about death.

[Heidi · Rating 4 out of 5]

4,5 tähteä

Varjostajat on kirja surusta. Kirjan tarina kertoo siitä, millaista on, kun suru (tai huoli) on kuin suuri varjo, tässä tapauksessa varjostaja, joka seuraa kaikkialle.

Tässä kirjassa lapsen suru äidin menettämisestä on saanut klovnimaisen ihmismuodon: omituinen varjostaja ilmestyy eräänä yönä lapsen hänen huoneeseen, istuu sängyn laidalle, seuraa aamupalalle ja päiväkotiin, kaikkialle. Lapsen on vaikea osallistua leikkihin, koska varjostaja pitää varjoaan hänen yllä. Kukaan muu ei näe sitä, ei edes aluksi isä, vaikka hänellä on sama suru: äiti on poissa. Kirjassa ei kerrota suoraan, onko äiti kuollut vai muuttanut pois, joten lukija saa sen itse päättää.

Tiesin, että se oli huoneessa jo ennen kuin avasin silmäni.

Pistin silmät kiinni ja teeskentelin, että nukuin.

Ehkä se lähtisi pois.

Mutta ei. Aamulla se oli kiivennyt sänkyyni.

-Kuka sinä olet? kysyin.

Se ei vastannut.

- Oletko sinä nähnyt äitiäni? kysyin.

Turhaan. Se pysyi vaiti.

Myöhemmin myös isä saa oman varjostajan. Nyt varjostajat sotkevat aamupalan ja hidastavat bussin kulkua. Ne kasvavat koko ajan suuremmiksi, pian ne eivät mahdu edes talon sisään. Isällä ja lapsella on yhteinen salaisuus, jota muut eivät tiedä. Heillä on yhteinen suru.

Kirjan värisävyt täydentävät lapsen ja isän surua: on harmaata, vihertävää, sinertävää. Kun kirjan lopussa varjostavat viimein poistuvat ja suru hälvenee, värejäkin tulee lisää kirjan sivuille. Kuvitus on mielestäni todella kaunista, harmonista, muttei synkkää.En tiedä, vetoaako tämä kuvitustyyli lapsiin, jotka ovat tottuneet räiskyvimpiin värisävyihin Disney-kirjojen tyyliin, mutta ainakin minun aikuisensilmiäni se hivelee.

Alussa huoneeseen ilmestyvä varjostaja ihmetyttää kirjan lasta, hiukan pelottaa, mutta myös turhauttaa, koska varjostaja ei osaa sanoa, milloin äiti palaa. Sitten se tulee tutummaksi, viimein se hellittää ja jää taustalle, mutta seuraa toki sivummalta. Ihan kuten surukin. Lopulta varjostajat tempautuvat tuulen mukaan ja häviävät, mutta tyttö tietää, että hän tulee vielä kohtaamaan ne.Suru ei koskaan häviä, se jää vain taaemmas.

Samassa tuuli tarttui niiden valtaviin varjoihin.

Tuuli tempaisi varjostajat mukaansa. Juoksin perässä niin kauan kuin jaksoin.

-Hei sitten! Huusin.

Tiesin, että näkisimme taas.

Varjostajat kuvastaa todella kauniilla ja herkällä tavalla lapsen (miksei aikuisenkin) surua ja kaipausta. Kirja tuo lohtua, sillä sen loppu on hyvin vapauttava. Monet ovat sanoneet kirjaa hieman pelottavaksi klovnihahmoineen, mutta toisaalta: suru voi olla pelottavakin seuralainen.

[Mikko Saari · Rating 4 out of 5]

Varjostajat kertoo isästä ja lapsesta, joiden elämään tulee varjostajia. Lapsi huomaa ensimmäisen huoneessaan: se on pieni hahmo sateenvarjon kanssa. “Pistin silmät kiinni ja teeskentelin, että nukuin. Ehkä se lähtisi pois.” Mutta ei se lähde, hiljainen hahmo vain palloilee ympäriinsä, avaa varjonsa ja peittää lapsen pehmeään hämärään. Hahmo seuraa aamupalallekin, jolloin puuro jää syömättä.

Varjosta seuraa lasta kaikkialle, eikä tämä päiväkodissakaan pääse muiden leikkeihin mukaan. Varjostaja kasvaa koko ajan suuremmaksi ja lapsi tuntee, miten bussi nitisee ja natisee katolla istuvan valtavan varjostajan painon alla. Seuraavana aamuna varjostajia on kaksi, isäkin on saanut omansa. Kaikki tuntuu menevän pieleen varjostajien vuoksi.

Tarina tarjoaa monenlaisia tulkintamahdollisuuksia, mutta helppoa on lukea varjostajat surun, alakulon ja suoranaisen masennuksen edustajina. Kirjassa painaa raskaana äidin poissaolo: äidistä puhutaan ja äitiä kaivataan; isä nukkuu parisängyssä, jonka toinen puoli on tyhjä.

Varjostajien kuvitus on vähän ankean harmaata, mutta sehän istuu synkkään aiheeseen hyvin. Kirja on tyylikäs ja tunnelmallinen tapaus ja koska se ei ole liian suoraviivainen aiheensa kanssa, se soveltuu monenlaisten surun ja apeuden kokemusten käsittelemisen tueksi.

[Sanna-Mari · Rating 4 out of 5]

Tummasävyinen kirja surusta, joka varjostaa isää ja lasta äidin poismenon jälkeen. Kirja on ovela tavassaan esittää raskasta, kasvavaa masennusta ja paineen tuntua. Kirja on tämän hiipivän ahdistuksen vuoksi myös hieman vaikea. Se pitää lukea moneen kertaan, jotta kaikki lyhyiden lauseiden hienoudet avautuvat parhaiten. Yhdessäluettavaksi. Kuolemasta ei suoraan puhuta ja äidin menetys voisi kaiketi olla myös jotain muuta.

Hienoa kuvakirjassa on se, että se ei tarjoa ratkaisua varjostajien välttelyyn muutakuin eläminen ja yhdessä oleminen. Hieno, vaikuttava kuvakirja.

[Niina · Rating 5 out of 5]

Muistan selanneeni tämän ohimennen läpi ja miettineeni että olipa outo ja tylsä kirja. Sitten luinkin finkkujunkku-perusteluista että kirja käsittelee surua ja menetystä, ja luin kirjan tänään töissä uusin, kohta jo kyynelehtivin silmin.
Suru on kuvattu todella oivaltavasti isona tyyppinä, jonka sateenvarjo luo lapsen ylle surun varjon. Tyyppi ilmestyy lapsen elämään Totoron tavoin, outona mutta lohduttavana ja turvallisena.

[Kamila Zikmundová · Rating 4 out of 5]

Velmi zvláštní knížka pro děti od ?6 let? Ilustrace jsou docela strašidelné a osobně se mi vůbec nelíbí. Smutku/Stínidla bych se totiž opravdu dost bála. Příběh o smutku (Stínidle) ze smrti maminky a manželky. Smutek bolí, ale zároveň i chrání, jen je potřeba ho nechat ve správnou chvíli odejít.

[Neo · Rating 3 out of 5]

Tulkinnoille avoin, paikoin painajaisiin tuleva kuvakirja lapsesta, isästä ja olennoista maailmassa, josta puuttuu värejä.

[Lucie · Rating 2 out of 5]

Kniha mě moc neoslovila. Pokud neznáte popisek knihy, nerozumíte příběhu, který je velmi jednoduchý až skoro žádný. Dávam hvězdu navíc za ilustrace, které nejsou špatné.