Varisto

by Susinukke Kosola

Varisto - tutkielma tyhjyydestä hyllyjen takana

Varisto on lumileopardin 3d-malli first person shootterissa.

Varisto on tunne asian haluamisesta, koska asiassa on ominaisuuksia, joita ei ole muilla asioilla.

Varisto on kymmenestuhannes pieruvitsi, josta on taas tullut hauska, koska se on jo niin pitkään ollut ihan paska. *tirsk*

Varisto on kieleen puettu loputon datavirta ja se, joka kulkee lihassa etälamauttimen piikkien väliä.

Varisto on aika hauska.

Varisto on loputon loputon loputon ristiviittausten solmu. Mutta mikä ei olisi.

Varisto on kaikenkokoinen virasto, kaikenkattava varasto, ja se raakuu ja rääkyy.

Varisto on ahdistunut kaiho, joka tulee vuosientakaisten Youtube-hitin katsomisesta.

Varisto on antifasismia ilmentävä tarra, jossa on käytetty Angry Birds -kuvastoa.

Varisto on ne taloudet, joka tyydyttävät jonkin muun perustarpeita kuin ihmisen.

Varisto on ironisen lainausmerkin haamu, joka kummittelee jokaisessa sydämestä ulos pyrkivässä lauseessa.

Varisto on todellinen, uniikki ja pantava identiteetti toteuttamassa olemustaan työhaastattelussa tai berliiniläisen fetissiklubin orgioissa.

Varisto on dokumenttielokuva pingviinien suhteesta kiviin.

Varisto on tuote, joka yrittää olla mitä tahansa muuta, mutta sijaitsee ajassa, jossa ei ole muita asioita kuin tuotteita.

Varisto on meissä kaikissa.

Varisto on halu pois.

Varisto on halu pois itsestään.

Varisto on halu pois.

Varisto on jne.

jne.

(tms.)

Genres: Poetry, Finnish Literature

111 pages, Paperback

First published January 1, 2018

About the author

Oikea nimi Daniil Kozlov

Reviews

[Laura · Rating 5 out of 5]

♥

(okei en tän jälkeen vain enää ole muita sanoja)

[Ella]

Koin lukiessa suurta riemua ja helpotusta, en odottanut tältä runokirjalta mitään, koska petyin Susinuken edelliseen loistavan tik.in jälkeen. Nyt tuntui taas löytyneen se maaginen ääni, lavarunon rytmi ja palo, joka sai kananlihalle.

ESS:n arvio kirjasta oli hieno, en ryhdy siteeraamaan tähän, mutta hyvin samoja mietteitä heräsi.

Lainasin kirjan kirjastosta, mutta nyt on pakko hankkia se myös omaksi. Halusin sen niin kovasti omaksi, että suunnittelin jo salaa kopiovani sen töissä, kunnes sain tietää, että teosta onkin vielä saatavilla. Tämä omistamisen halu herättää minussa kaikenlaisia kysymyksiä. Koko teoshan pohtii omistamista, materialismia, identiteettiä. Miksi haluan omistaa kirjan? Miksi lainaaminen ei riitä?

[Katri]

tää on niin omassa sfäärissään, että viisiportainen tähtiasteikko ei vaan tunnu tarpeeksi todelliselta, uniikilta tai pantavalta.

[Jaana V · Rating 4 out of 5]

Susinukke Kosola kirjoittaa Varisto -kokoelmassaan (ironialla mutta myös ymmärryksellä) sellaisesta maailmasta, identiteeteistä, vallasta ja ajasta, josta tunnistan ja tunnustan paljon. Kokemus ja elämys!

[iltatee · Rating 5 out of 5]

En osaa oikein arvostella tätä. Jäin miettimään asioita itsestäni ja minuudesta ja luulen, että eri lukukerroilla tästä saa irti tosi eri asioita.

//Toinen lukukerta oli kanssa hieno, vaikken ehkä ollut yhtä vastaanottavainen tällaiselle kirjallisuudelle. Mut haluan lisäääääää!

[Mimi · Rating 4 out of 5]

"Loputon loputon loputon ristiviittausten solmu. Mutta mikä ei olisi."

Niinpä.

Tunnustin Variston omakseni Teos & Tulenkantajat -kirjakaupasta ja kyllä kannatti.

[Salla Erho · Rating 5 out of 5]

Tunnistettavaa, tunnistamatonta, samaistuttavaa ja käsittämätöntä.
Vaikuttava kokonaisuus, myös typografisesti.

[Ansa · Rating 5 out of 5]

Tässä oli runoutta kerrassaan. Huomio kiinnittyi itsellä pieniin yksityiskohtiin: punaisilla kysymysmerkeillä rikottuihin säkeisiin, käsin kirjoittamisen kirjaimien muutoksiin, kun rytmi visuaalisesti kiihtyy viivojen horjuessa kunnes kauno rauhoittaa ja muuttaa koko teoksen rytmin. Visuaalisesti tämä olisi voinut olla 13-vuotiaan itseni päiväkirjasta.

Säkeistä poimin pohtimista olemista, identiteettejä, ihmistä kielellä toimimista ja sitä miten ilmentää tyhjyyttä tekstin ja runouden keinoin. Runoihin vuotaa ajatuksia kapistalismista, jostakin joka tarkkailee lukijaa ja puhujaa koko ajan ja tuo ilmi vaatimuksen autenttisuudesta. Täytyy olla uniikki, todellinen ja pantava. Ihmisten sijasta identiteetit ovat toimijoita.

En osaa valita tähän sitaatteja, kun tekisi mieli kopioida koko kirja. Itselle tuli ihanan viisas olo, kun ainakin olin tunnistavinani tästä substanssikysymyksiä:

"Pienet patsastelevat ihmisten siluetit
hämmennyksissään sojottavat
nuppineuloina
neulatyynyksi kesytetystä olemisesta"

[Kirja Vieköön! · Rating 3 out of 5]

Infoähky, yhteiskunnan monimutkaisuus ja etenkin sen meistä keräämä tieto, jota Kosola nimittää 'datamaatuskoiksi'. Datamaatuskat ovat jo aikoja sitten ohittaneet sairaalloisen lihavuuden BMI:n. Emme edes tiedä mitkä kaikki tahot keräävät meistä joka sekunti tietoa rekistereihinsä; täytämme loputtomasti kaavakkeita ja kulutuskäyttäytymisemme tallentuu ostokuitteihin ja palveluntarjoajien tietokoneille.
Pyristelemme ja sinnittelemme massana tässä mielettömässä koneiden ja datan hallitsemassa maailmassa, mutta silti me haluamme erottua, olla UNIIKKEJA, TODELLISIA JA PANTAVIA. Meillä ihmispoloilla, identiteeteillä, on muitakin, keskenään ristiriitaisia haluja. Haluamme esim. olla rakastettuja mutta riippumattomia, vakavasti otettavia mutta hauskoja, vastuullisia mutta spontaaneja. Haluamme olla AUTENTTISIA. Haluamme olla...

Eipä muuta.

[Malla · Rating 5 out of 5]

Uniikki, loppumakuna pyöristyy sarjassaan ehkä 5/5. Välillä en älynnyt mitään, mut kun kelasin taaksepäin jatkaessani taas lukemista ja pääsin takaisin liikuttamaan silmiä säännöllisemmin, alkoi tuntua siltä, kuin Susinukke Kosola olisi kehittänyt tähän kirjaan jonkun oman kielensä (jota sitten alko pikku hiljaa taas tavallaan tajuumaan).

Avasi välähdyksiä identiteeteistä ja siitä, minkä päälle sitä nyky-yhteiskunnassa rakentaa, käsityksiä autenttisuudesta ja satunnaisia osoittavia jäseniä kohti kapitalismia + ”tultuaan joksikin ei voi muuta kuin tulla joksikin muuksi / mikään ei voi ikinä pysähtyä / yrityksenä palata taaksepäin joku keksii / posthumanismin ja menee eteenpäin / ihmisen jälkeen on jälki edellisestä / — — / kaikki liikkuu kohti käsitystään tasapainosta / mikään ei voi ikinä pysähtyä” paitsi loppuun taas koneellisuuden tuho! jee

[Tanja · Rating 4 out of 5]

Runokirjoja on vaikea arvioida. Varsinkin, jos niitä ei lue usein. Uskon kuitenkin että runojen lukeminenkin kannattaa. Ainakin välillä.

[Aarne Pohjois-Koivisto · Rating 5 out of 5]

Susinuken ilmaisu on muuttunut astetta kansantajuisemmaksi sitten viime kirjan. Se on kuitenkin toteutettu tavalla, joka ei ole heikentänyt sisältörikkautta. Tämä on sellainen kirja/teos, joka on pakko lukea vielä toistamiseen, jos haluaa syventyä tekstin eri sopukoihin. Valtavasti eri tasoja, eri näkökulmia, mutta kerronnan rytmitys oli toimivaa. Runojen elementeiksi on otettu pop-kulttuurin osasia, henkilöitä ja ilmiöitä, aika paljonkin; niistä sekoitetaan inhoromanttinen filosofinen soppa, joka onnistuu päräyttämään. Kirjassa oli muutama ns. heikompi osuus, mutta joudun antamaan kokonaisuudelle kuitenkin täydet viisi pojoa, koska runoilija oli toteuttanut tehtävänsä: kirjoittanut itsestään sydänverellä jotain riipaisevaa.

Teos ei todellakaan jättänyt kylmäksi. Sen ns. heikot kohdatkin vain täydensivät kokonaisuutta, joten oikeastaan ne eivät olleetkaan heikkouksia vaan vahvuuksia (esim. pari sivua keskivaiheilla, joilla oli tosi tiiviisti tekstiä ja puhuttiin lenkkimakkarasta ja silmään menevästä sinapista).

Kirja ei ole myynnissä, vaan sen sai itselleen kirjoittamalla runoilijalle tunnustuksen. Lukijan kokemukseen tämä ulottuvuus loi uuden yllättävän kulman. Teoksessa parasta oli sen tavat havainnoida todellisuutta samalla tieteelliskyynisesti atomikasan silmin sekä kuitenkin helläkätisesti ja rakkautta haikaillen. Susinukke kuljettaa lukijan syvälle kyyniseen syöveriin ja nostaa yllättäen takaisin valoon jollain yllätävällä näkökulmalla. Ja ai niin, myös omin käsin tekstattu kirjoitus toimi hyvin.

[Taava Saukkonen · Rating 4 out of 5]

todellinen, uniikki ja pantava kirja

Ensin en tajunnut mitään ja mietin, että kaipa tämäkin lasketaan lukemiseksi, kun sanat menee silmien kautta aivoihin, vaikken tajua mistään mitään. Kunnes yhtenä päivänä jatkoin lukemista, ja yhtäkkiä ymmärsinkin. Luin kirjan loppuun, ja palasin lukemaan uudelleen kaikki luvut ennen ahaa-elämystäni. En tiedä miksi teksti yhtäkkiä alkoi aueta sivun 35 paikkeilla, mutta saatuani sen kerran auki, auki se pysyi.

[Saga · Rating 5 out of 5]

Tärkeä ja lukemisen arvoinen kirja. Paljonkaan en ymmärtänyt, mutta harvoinpa sitä runoutta ymmärtää. Itselleni kolahti erityisesti kirjan osio 2: A Machinen valokuva-albumi. Kirjaa lukiessa kuulin monet runot päässäni Kosolan lukemina, mikä oli hauskaa. Näissä runoissa on aivan omanlaisensa rytmi ja sommittelu.

[Aada Sevón · Rating 5 out of 5]

Huhheijjaa, mikä teos. Susinukke ei petä. Pidin älyttömän paljon tekstistä, kehitystä .tik.:istä on tullut huomattavasti. Voimakkaita runoja, jotka kyllä jättivät syvän jäljen. Tarkkaa havainnointia kapitalismista, oikein samaistuttavaa. Osittain punainen teksti todella vaikuttava tehokeino! Pitää tämä lukea kyllä uudestaankin vielä.

[Alina Saari · Rating 4 out of 5]

Mielenkiintoinen, hauska, yllättävä ja ajatuksia herättävä runokokoelma. Oman lisänsä kokoelmaan tuo salaisuuden/yksityisyyden aspekti, sillä kokoelman sai kirjoittajalta kertomalla salaisuuden (sitä ei voinut siis ollenkaan ostaa). Kiinnostava taiteellinen & kenties kantaaottavakin ratkaisu, joka saa lukijan entistäkin kiinnostuneemmaksi siitä tyhjyydestä, joka löytyy hyllyjen takaa.

[A · Rating 3 out of 5]

Idea runokokokoelman luovuttamisesta lukijalle tunnustusta vastaan 5/5, yksittäiset sivut niin ikään 5/5, lukukokemus kokonaisuutena kuitenkin 3/5.

[MARgOT]

1119/1500

[Nelli Heinimo · Rating 5 out of 5]

Samastuttava, teeskentelemätön, auki. Hieno ja ajatteleva. Tietokone tai hakukone on tässä kuin vaivannuttava naapuri, jonka persoonan kaikki tietävät mutta silti se osaa yllättää.

[Arja-täti · Rating 2 out of 5]

Ei uponnut minuun. Yritän joskus uudelleen.

[Marjo Hietikko · Rating 5 out of 5]

Tyhjyydelle kiitos tästä teoksesta! Mutta... Toisaalta... Niin... Ehkä nyt ymmärrän maksutavan.

Lähes pelottava kosketus. Ovatko suodattimet kuitenkin tarpeellisia taiteessa, ja ihmisten välissä?

Kiitos Susinukke Kosola! Kiitos teoksen tuottamasta poukkoilevasta pohdinnasta!