What do you think?
Rate this book
Aamen
Mestarillinen satiiri aikamme Suomesta ja niistä voimista, jotka moukaroivat ihmisiä täällä, tässä ja nyt.
Leo Maanvilja vaeltaa huhtikuisessa Helsingissä kuljettaen pomppulinnaa vikiseväpyöräisellä lavetilla mielenosoitukseen, isänmaan asialle. Lähes 80-vuotisen taivalluksensa päätteeksi hän aikoo viedä tänään alttarille nuoruudenrakkautensa, autuaan tietämättömänä siitä, että samaan aikaan poliisi etsii häntä rikoksesta epäiltynä. Aivoinfarktin kokeneen Leon jälkeen ääneen pääsevät 29 muuta kertojaa sekä sosiaalisen median kaikkitietävä kuoro.
Jari Tervon väkevä yhdenpäivänromaani avaa panoraaman suomalaiseen mielenmaisemaan, joka on arvaamaton kuin päivän sää.
Leo Maanvilja vaeltaa huhtikuisessa Helsingissä kuljettaen pomppulinnaa vikiseväpyöräisellä lavetilla mielenosoitukseen, isänmaan asialle. Lähes 80-vuotisen taivalluksensa päätteeksi hän aikoo viedä tänään alttarille nuoruudenrakkautensa, autuaan tietämättömänä siitä, että samaan aikaan poliisi etsii häntä rikoksesta epäiltynä. Aivoinfarktin kokeneen Leon jälkeen ääneen pääsevät 29 muuta kertojaa sekä sosiaalisen median kaikkitietävä kuoro.
Jari Tervon väkevä yhdenpäivänromaani avaa panoraaman suomalaiseen mielenmaisemaan, joka on arvaamaton kuin päivän sää.
327 pages, Hardcover
First published January 1, 2018
5 people are currently reading
40 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 8 of 8 reviews
August 27, 2018
Mitä mä just kuuntelin? O_o
Tervon uutuus on ihan kamala ja kamalan ihana satiiri. Nyky-Suomen menoa kuplissa ja hankausta niiden välissä Tervo kuvaa viiltävän terävästi ketään ja mitään säästelemättä. Moni tuohtuu varmasti. Jos haluaa loukkaantua niin syyt kyllä löytyvät. Alku oli hauska, mutta sitten päästään asiaan ja huumori jää sivu osaan. Henkilöhahmoja on paljon, samoin tapahtumia. Pysyin kuitenkin kärryillä loppuun. Vielä kun hengitys tasaantuisi. Luen tämän pian uudelleen, sillä jotain varmaan meni ohi kiihkeässä tykityksessä.
Tervon uutuus on ihan kamala ja kamalan ihana satiiri. Nyky-Suomen menoa kuplissa ja hankausta niiden välissä Tervo kuvaa viiltävän terävästi ketään ja mitään säästelemättä. Moni tuohtuu varmasti. Jos haluaa loukkaantua niin syyt kyllä löytyvät. Alku oli hauska, mutta sitten päästään asiaan ja huumori jää sivu osaan. Henkilöhahmoja on paljon, samoin tapahtumia. Pysyin kuitenkin kärryillä loppuun. Vielä kun hengitys tasaantuisi. Luen tämän pian uudelleen, sillä jotain varmaan meni ohi kiihkeässä tykityksessä.
November 11, 2018
Osittain niin raskas luettava, että meinasi jäädä jo kesken. Tarina itsessään varsin yllätyksellinen kuitenkin.
July 26, 2019
"Elämä on tragikoomista mutta nyt vasta perkele tiedän että niin on kuulkaa kuolemakin".
Jari Tervon kirjallinen tyyli vaatii joka kerta hieman totuttautumista, mutta ensimmäisten sivujen tai lukujen jälkeen kerrontaan ja tarinaan pääsee jyvälle, ja lukemisesta tulee vaivattomampaa. Tervon kirjallista ja sanallista neroutta ei käy kiistäminen, mutta tarinallisessa mielessä on lukijan kannalta paikoitellen raskasta, kun kirjailija pyrkii lähes joka virkkeeseen sisällyttämään jonkin elämänviisauden, sanaleikin tai satiirisen huomion. Aamen-romaanissa (2018) oman haasteensa tuo lisäksi se, että kirjan jokaisessa hieman yli 30 luvussa on oma kertojansa, osa eläviä ja osa kuolleita, joiden tarinat limittyvät hiljalleen yhteen. Poikkeuksena mainittakoon, että tarinan ensimmäisen ja viimeisen puheenvuoron saa sama henkilö, ja some-kirjoittelua parodioiva "Kuoro" useamman luvun. Lukukokemusta saattaa myös hieman häiritä se, että jokainen kertoja iästä, sukupuolesta, yhteiskunnallisesta asemasta tai etnisestä alkuperästään huolimatta tuppaa puhumaan tai ajattelemaan samanlaisella tervomaisella satiiristen huomioiden, sanaleikkien ja pornahtavien väli-ilmausten kielellä. Maahanmuuttajanaisen pohdintoja: "Suomen kieli suhahtelee ja kohisee kuin lehtevä metsä, joka on täynnä eläimiä, joita ei näe, ellei pysy tunteja liikkumattomana, ja vaiti".
Tervon romaanit ovat taidokasta sanallista leikittelyä, mutta varsinkin myöhemmät kirjat sisältävät myös humaania, tarkkanäköistä yhteiskunnallista kritiikkiä. Aamen-romaanissa irvaillaan varsin osuvasti ja ajankohtaisesti rasismille, äärioikeistolaiselle liikehdinnälle ja vastuuttomalle some-kirjoittelulle.
Arvioni 3,8 tähteä viidestä.
Jari Tervon kirjallinen tyyli vaatii joka kerta hieman totuttautumista, mutta ensimmäisten sivujen tai lukujen jälkeen kerrontaan ja tarinaan pääsee jyvälle, ja lukemisesta tulee vaivattomampaa. Tervon kirjallista ja sanallista neroutta ei käy kiistäminen, mutta tarinallisessa mielessä on lukijan kannalta paikoitellen raskasta, kun kirjailija pyrkii lähes joka virkkeeseen sisällyttämään jonkin elämänviisauden, sanaleikin tai satiirisen huomion. Aamen-romaanissa (2018) oman haasteensa tuo lisäksi se, että kirjan jokaisessa hieman yli 30 luvussa on oma kertojansa, osa eläviä ja osa kuolleita, joiden tarinat limittyvät hiljalleen yhteen. Poikkeuksena mainittakoon, että tarinan ensimmäisen ja viimeisen puheenvuoron saa sama henkilö, ja some-kirjoittelua parodioiva "Kuoro" useamman luvun. Lukukokemusta saattaa myös hieman häiritä se, että jokainen kertoja iästä, sukupuolesta, yhteiskunnallisesta asemasta tai etnisestä alkuperästään huolimatta tuppaa puhumaan tai ajattelemaan samanlaisella tervomaisella satiiristen huomioiden, sanaleikkien ja pornahtavien väli-ilmausten kielellä. Maahanmuuttajanaisen pohdintoja: "Suomen kieli suhahtelee ja kohisee kuin lehtevä metsä, joka on täynnä eläimiä, joita ei näe, ellei pysy tunteja liikkumattomana, ja vaiti".
Tervon romaanit ovat taidokasta sanallista leikittelyä, mutta varsinkin myöhemmät kirjat sisältävät myös humaania, tarkkanäköistä yhteiskunnallista kritiikkiä. Aamen-romaanissa irvaillaan varsin osuvasti ja ajankohtaisesti rasismille, äärioikeistolaiselle liikehdinnälle ja vastuuttomalle some-kirjoittelulle.
Arvioni 3,8 tähteä viidestä.
May 14, 2019
Huh, olipa raskas ja pitkä luku-urakka. Ei todellakaan imaissut mukaansa, vaan harasi joka käänteessä vastaan. Juoni oli jokseenkin omituinen: ihme tyyppejä häröilemässä iltapäivälehtien kohu-uutisten raamittamassa ’realismissa’. Ei sytyttänyt. Tervo on suomen kielen kuningas, se pelasti. Sommiteltuja korulauseita oli onneksi sopivan vähän, ettei mennyt ihan teennäiseksi. Tässä pari suosikkiani:
”Kilahdin kun ovikello soi. Valkaisin rystyseni ja jäin odottamaan. Ovikelloa rämpytettiin kaksi kertaa peräkkäin, sen jälkeen huilattiin kahden silmäniskun ajan, lopuksi kilautettiin vielä kerran.”
”Käsiä en siinä toisten edessä kehdannut ristiä. Ei se mikään suuntanumero ole.”
Paras kaikista: ”Suomen kieli suhahtelee ja kohisee kuin lehtevä metsä, joka on täynnä eläimiä, joita ei näe, ellei pysy tunteja liikkumattomana, ja vaiti.”
”Kilahdin kun ovikello soi. Valkaisin rystyseni ja jäin odottamaan. Ovikelloa rämpytettiin kaksi kertaa peräkkäin, sen jälkeen huilattiin kahden silmäniskun ajan, lopuksi kilautettiin vielä kerran.”
”Käsiä en siinä toisten edessä kehdannut ristiä. Ei se mikään suuntanumero ole.”
Paras kaikista: ”Suomen kieli suhahtelee ja kohisee kuin lehtevä metsä, joka on täynnä eläimiä, joita ei näe, ellei pysy tunteja liikkumattomana, ja vaiti.”
February 25, 2019
Tää arvostelu ei nyt ehkä täytä tutkintoni ja työni edellyttämiä laatuvaatimuksia, mutta... Tylsä kirja. Nukahdin neljään otteeseen kun yritin tahkota loppuun lukupiiriä varten. Ei tässä varmaan mitään vikaa ollut, Laylasta kuitenkin muistaakseni tykkäsin. Kun joka luvussa vaihtuu kertoja, tulee kirjailijalle melkoinen haaste pystyä aina luomaan eheä henkilöhahmo ja sille uskottava ääni. Musta Tervo ei siihen ihan pystynyt. Naurahdin mä pari kertaa, mut ihan se ei nyt riittänyt. Toisaalta oonkin aika hedonistinen lukija, että ehkä lukupiirissä keskustellessa löydän tästä vaikka mitä aarteita.
July 1, 2024
Aamen oli ensimmäinen kosketukseni Jari Tervon kirjoihin ja kyllä oli tuskaa päästä loppuun, eikä luonto sallinut luovuttaa.
Asiasanoja kuvaamaan teosta: sekava, raskas, sovinistinen, hämmentävä, hidas, inhimmillinen.
Itse tarina useiden hahmojen, polveilevien sukutarinoiden ja henkilösuhteiden suossa oli tavallaan mielenkiintoinen. Toteutus ei vaan imaissut mukaansa sitten yhtään. Välillä tuli vetävää tekstiä muutama sivu ja sitten tarvottiin taas epämääräisessä sisäisessä monologissa. Ei jatkoon. En tiedä mitä Tervoa sitä uskaltaisi nyt kokeilla.
Asiasanoja kuvaamaan teosta: sekava, raskas, sovinistinen, hämmentävä, hidas, inhimmillinen.
Itse tarina useiden hahmojen, polveilevien sukutarinoiden ja henkilösuhteiden suossa oli tavallaan mielenkiintoinen. Toteutus ei vaan imaissut mukaansa sitten yhtään. Välillä tuli vetävää tekstiä muutama sivu ja sitten tarvottiin taas epämääräisessä sisäisessä monologissa. Ei jatkoon. En tiedä mitä Tervoa sitä uskaltaisi nyt kokeilla.
June 22, 2020
Yhdenpäivän romaani monipuolisella henkilögallerialla, miten väärinkäsityksistä tulee oikeita ja toisinpäin.
7. Kirjassa rikotaan lakia
24. Kirja kirjailijalta, joka on kirjoittanut yli 20 kirjaa
30. Kirjassa pelastetaan ihminen
35. Kirjassa käytetään sosiaalista mediaa
42. Kirjassa on isovanhempia
7. Kirjassa rikotaan lakia
24. Kirja kirjailijalta, joka on kirjoittanut yli 20 kirjaa
30. Kirjassa pelastetaan ihminen
35. Kirjassa käytetään sosiaalista mediaa
42. Kirjassa on isovanhempia
October 20, 2019
Vuosi vuodelta Tervojen lukeminen on enemmän tervan juontia. Paikoitellen kulki sivun kaksi, sitten taas jumitettiin psykedeliassa. Saisinko samat lääkkeet kuin Tervolla.
Displaying 1 - 8 of 8 reviews