What do you think?
Rate this book
Rouva C.
”Ehkä sellainen on avioliitto, Minna ajattelee, kahdella sanalla pikaisesti solmittu mutta hitaasti kasvava.”
Harjun juurella järvikaupungissa on harmaa talo, jossa on kahdeksan kamaria, kuusi lasta sekä lehtori ja hänen rouvansa. Rouvan sisällä myrsky katkoo oksia eikä hiljene. Keittiössä kakut palavat tai jäävät raaoiksi, eikä rouvalle vieläkään riitä se, mikä riittää muille. Hänessä on voima, joka etsii pääsyä ulos, kasvaa ja riepottelee, kyseenalaistaa luonnonlait ja saa välillä vaipumaan melankoliaan.
Rouva C. kuvaa erään avioliiton tarinan ja näyttää, millaisista silmuista puhkeaa se Minna Canth, jonka me tunnemme: esikuva, taistelija, patsas. Piian ja pumpulikauppiaan tytär päätyy naimisiin opettajansa kanssa ja huomaa olevansa aina raskaana. Perhe kasvaa, mutta samalla kasvaa halu tehdä kodin ulkopuolella paljon enemmän.
Rouva C. on rakkaustarina ja ystävyyden kuvaus. Vaikka aika on eri, kysymys on sama: missä kulkevat yksilön rajat? Romaani on myös voimakas, kaunokirjallinen kannanotto tyttöjen ja naisten oikeuksien puolesta.
Harjun juurella järvikaupungissa on harmaa talo, jossa on kahdeksan kamaria, kuusi lasta sekä lehtori ja hänen rouvansa. Rouvan sisällä myrsky katkoo oksia eikä hiljene. Keittiössä kakut palavat tai jäävät raaoiksi, eikä rouvalle vieläkään riitä se, mikä riittää muille. Hänessä on voima, joka etsii pääsyä ulos, kasvaa ja riepottelee, kyseenalaistaa luonnonlait ja saa välillä vaipumaan melankoliaan.
Rouva C. kuvaa erään avioliiton tarinan ja näyttää, millaisista silmuista puhkeaa se Minna Canth, jonka me tunnemme: esikuva, taistelija, patsas. Piian ja pumpulikauppiaan tytär päätyy naimisiin opettajansa kanssa ja huomaa olevansa aina raskaana. Perhe kasvaa, mutta samalla kasvaa halu tehdä kodin ulkopuolella paljon enemmän.
Rouva C. on rakkaustarina ja ystävyyden kuvaus. Vaikka aika on eri, kysymys on sama: missä kulkevat yksilön rajat? Romaani on myös voimakas, kaunokirjallinen kannanotto tyttöjen ja naisten oikeuksien puolesta.
367 pages, Hardcover
First published September 1, 2018
42 people are currently reading
910 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 170 reviews
January 6, 2019
Rouva C. oli ainoa kirja, jota toivoin joululahjaksi ja nyt se sai olla vuoden ensimmäinen luettu teos.
Lukukokemus oli hyvin ristiriitainen.
Koen aina vähän ongelmalliseksi teokset, joissa todellisesta henkilöstä tehdään fiktiivinen. Tämän kirjan kohdalla olin kuullut useamman pohtivan tätä ja sitä, miten Minna Canth esitetään kirjassa melko suppeasta kuvakulmasta - tyttärenä, vaimona, äitinä - suhteessa miehiin. Lähdin lukemaan kirjaa kovin kriittisesti juuri tästä näkökulmasta. Ja kyllähän se ärsytti.
Kirja on kuvitelma siitä, mitä Minna Canthin elämä tyttärenä, vaimona ja äitinä olisi voinut olla, on saattanut olla, mutta tuskin on, sillä tämä on kuitenkin kirjailijan keksimä tarina. Kirja on avioliittoromaani, kuten kirjan nimestä voi aavistella, ja siinä mielessä kai onnistunut, mutta hieman tylsä. Yksi merkittävä suomalainen nainen on typistetty tässä hyvin yksiulotteiseksi hahmoksi. Synnyttäväksi naiseksi. Kaikki muu tapahtuu taustalla, jos tapahtuu. Oikeastaan kirja päättyy siihen, kun vasta alkaa tapahtua.
Tarina on silti ihan mielenkiintoinenkin. Se on fiktiivinen, mutta kuitenkin johdatus Minna Canthiin. Se saa ajattelemaan mitä elämä on joskus ollut, saattanut olla. Se herättää pohtimaan naisen asemaa silloin ja nyt. Toisaalta juuri Minna Canth on se kiintopiste, jonka ansiosta kirjan jaksaa lukea. Vain historiallisena avioliittokertomuksena en olisi ehkä jaksanut alusta loppuun tätä.
Kieli on kaunista, kuvailevaa, elämänmakuistakin. Kirja on kaunis. Haikea ja surullinenkin.
Ensin luin kirjaa nopeasti, koska ajattelin, että jos en nyt vain lue, niin sitten kirja jää ikuisesti kesken. Lopulta luin kirjaa nopeasti, koska tarina kuitenkin jaksoi kantaa.
Mutta kyllähän tämä kokonaisuutena lievä pettymys oli. En ehkä olisi itse lähtenyt kuvailemaan näin mahtavaa henkilöä näin suppeasti, tällaisesta näkövinkkelistä. En olisi halunnut typistää Minna Canthia tähän rooliin, ilman, että hänen tuotantonsa, elämäntyönsä ja muukin tuotaisiin esille. Naisen asemaa ja se millaisia lasikattoja Canth on omana aikanaan rikkonut, jäi aika pliisuksi, muutamiin lauseisiin kätketyksi. Vähän sellaiseksi, että tämäkin piti sanoa, koska se oli merkittävää.
Toisaalta tästä ongelmasta olisi päästy, jos kirja olisi vain ollut haikean kaunis kertomus täynnä vain fiktiivisiä hahmoja. Ei mitään todellisia mukaan napattuna. Mutta kuten aiemmin totesin, sitten taas kirjaa ei ehkä olisi jaksanut lukea loppuun.
Jos haluat lukea kauniin historiallisen romaanin, niin tämä on hyvä. Mutta sitten Minna Canthista kannattaa lukea muutakin!
Lukukokemus oli hyvin ristiriitainen.
Koen aina vähän ongelmalliseksi teokset, joissa todellisesta henkilöstä tehdään fiktiivinen. Tämän kirjan kohdalla olin kuullut useamman pohtivan tätä ja sitä, miten Minna Canth esitetään kirjassa melko suppeasta kuvakulmasta - tyttärenä, vaimona, äitinä - suhteessa miehiin. Lähdin lukemaan kirjaa kovin kriittisesti juuri tästä näkökulmasta. Ja kyllähän se ärsytti.
Kirja on kuvitelma siitä, mitä Minna Canthin elämä tyttärenä, vaimona ja äitinä olisi voinut olla, on saattanut olla, mutta tuskin on, sillä tämä on kuitenkin kirjailijan keksimä tarina. Kirja on avioliittoromaani, kuten kirjan nimestä voi aavistella, ja siinä mielessä kai onnistunut, mutta hieman tylsä. Yksi merkittävä suomalainen nainen on typistetty tässä hyvin yksiulotteiseksi hahmoksi. Synnyttäväksi naiseksi. Kaikki muu tapahtuu taustalla, jos tapahtuu. Oikeastaan kirja päättyy siihen, kun vasta alkaa tapahtua.
Tarina on silti ihan mielenkiintoinenkin. Se on fiktiivinen, mutta kuitenkin johdatus Minna Canthiin. Se saa ajattelemaan mitä elämä on joskus ollut, saattanut olla. Se herättää pohtimaan naisen asemaa silloin ja nyt. Toisaalta juuri Minna Canth on se kiintopiste, jonka ansiosta kirjan jaksaa lukea. Vain historiallisena avioliittokertomuksena en olisi ehkä jaksanut alusta loppuun tätä.
Kieli on kaunista, kuvailevaa, elämänmakuistakin. Kirja on kaunis. Haikea ja surullinenkin.
Ensin luin kirjaa nopeasti, koska ajattelin, että jos en nyt vain lue, niin sitten kirja jää ikuisesti kesken. Lopulta luin kirjaa nopeasti, koska tarina kuitenkin jaksoi kantaa.
Mutta kyllähän tämä kokonaisuutena lievä pettymys oli. En ehkä olisi itse lähtenyt kuvailemaan näin mahtavaa henkilöä näin suppeasti, tällaisesta näkövinkkelistä. En olisi halunnut typistää Minna Canthia tähän rooliin, ilman, että hänen tuotantonsa, elämäntyönsä ja muukin tuotaisiin esille. Naisen asemaa ja se millaisia lasikattoja Canth on omana aikanaan rikkonut, jäi aika pliisuksi, muutamiin lauseisiin kätketyksi. Vähän sellaiseksi, että tämäkin piti sanoa, koska se oli merkittävää.
Toisaalta tästä ongelmasta olisi päästy, jos kirja olisi vain ollut haikean kaunis kertomus täynnä vain fiktiivisiä hahmoja. Ei mitään todellisia mukaan napattuna. Mutta kuten aiemmin totesin, sitten taas kirjaa ei ehkä olisi jaksanut lukea loppuun.
Jos haluat lukea kauniin historiallisen romaanin, niin tämä on hyvä. Mutta sitten Minna Canthista kannattaa lukea muutakin!
December 27, 2018
Sykähdyttävä lukukokemus! Luin kirjan lähes yhdeltä istumalta ja lukukertojen välissä fiilistelin entisaikojen Jyväskylää lakkaamatta. Rytisalon kieli on kaunista ja yllättävää ja kujeilee sopivasti. Kirjan loputtua ihan itketti, niin pakahduttava lukukokemus tämä oli. Nyt tekee mieli googlettaa kaikki Minna Canthin elämästä ja kenties tutustua hänen elämänkertaansa!
November 26, 2018
Kaunis, heleä ja hurjan kokonaiseksi mielukuvitus Minna Canthinsa taikova romaani, joka ei adjektiiveissa ja kielen kauneudessa säästellyt. Paikoin yltiökauneus ja huuruisen upea rakkaustarina oli vähän liiankin imelää, pientä rosoa kaipaavaa, mutta onneksi niistäkin edes joitain vilahduksia saatiin. Osiltaan olisin toivonut, että jos joku niin Minna Canth olisi uskallettu kirjoittaa jossain muussakin kuin näin rakkaussuhdenormatiivisessa viitekehyksessä eläväiseksi, ratkaisu tuntui vähän liian varmalta ja rakastettavaksi tehdyltä. Kokonaisuudessaan kirja oli silti äärimmäisen kaunis ja satumainen, hyvin fiktiiviseltä tuntuva tarina Minna Canthista. Soisi näistä kansakuntamme suurista naisista kirjoitettavan enemmänkin.
3,5 tähteä, ainakin näin ensituntumin.
3,5 tähteä, ainakin näin ensituntumin.
September 28, 2018
Sanani eivät riitä kuvailemaan tätä kirjaa. Olen vaikuttunut ja lasken teoksen käsistäni haikeudella. Paras kirja, jonka olen tänä vuonna lukenut.
October 7, 2018
Minna Rytisalon toinen teos kertoo hänen kirjailijakaimastaan Minna Canthista (1844-1897) tyttönimeltään Johnson. Teoksen nimi on kuvaavasti Rouva C. Teos on fiktiivinen, mutta kirjassa on myös faktaa. Fiktiivisyys on antanut kirjailijalle mahdollisuuden sekoittaa todellisuuden ääriviivoja, ja tehdä niistä herkullinen henkilökuvaus kirjailija Minna Canthista ja kuvata hänen avioliittoaan Ferdinand Canthin kanssa.
Tyttöjen opiskelu oli lastenkengissä vielä 1800-luvun loppupuoliskolla. Minnan isä olisi halunnut terävästä esikoistyttärestään kauppansa jatkajan, mutta Minna halusi opiskella opettajaksi Jyväskylän seminaarissa, jonka rehtorina toimi Uno Gygnaeus. Seminaarin lehtorina toimi Ferdinand Canth, joka melkein heti ihastui Minnaan ja aloitti hienovaraisen kosiskelun, johon Minna ei halunnut osallistua, sillä hän halusi elämältään muuta kuin olla miehen alamainen, kuten hänen oma äitinsä oli.
Lehtori Canth oli sinnikäs, joten Minnasta tuli kuitenkin kesken opintojensa rouva Canth, eikä hän halunnut osallistua enempää opintoihinsa. Minna masentui herkästi ja varsinkin lasten syntymät aiheuttivat masennusta. Elämä kuitenkin kannatteli ja kirjoittamisesta tuli hänelle intohimo ja tapa kirjoittaa ajatuksiaan ylös. Kirjan perustarina kulkee kuitenkin Canthien avioliitossa mukana ja muu siihen liittyvä ohitetaan nopeasti. Uskon, että kirjailija sai kuitenkin avioliitostaan, jota Minna Rytisalo kauniisti kuvaa, runsaasti ajatuksia ja materiaalia omalle kirjalliselle tuotannolleen.
Tyttöjen opiskelu oli lastenkengissä vielä 1800-luvun loppupuoliskolla. Minnan isä olisi halunnut terävästä esikoistyttärestään kauppansa jatkajan, mutta Minna halusi opiskella opettajaksi Jyväskylän seminaarissa, jonka rehtorina toimi Uno Gygnaeus. Seminaarin lehtorina toimi Ferdinand Canth, joka melkein heti ihastui Minnaan ja aloitti hienovaraisen kosiskelun, johon Minna ei halunnut osallistua, sillä hän halusi elämältään muuta kuin olla miehen alamainen, kuten hänen oma äitinsä oli.
Lehtori Canth oli sinnikäs, joten Minnasta tuli kuitenkin kesken opintojensa rouva Canth, eikä hän halunnut osallistua enempää opintoihinsa. Minna masentui herkästi ja varsinkin lasten syntymät aiheuttivat masennusta. Elämä kuitenkin kannatteli ja kirjoittamisesta tuli hänelle intohimo ja tapa kirjoittaa ajatuksiaan ylös. Kirjan perustarina kulkee kuitenkin Canthien avioliitossa mukana ja muu siihen liittyvä ohitetaan nopeasti. Uskon, että kirjailija sai kuitenkin avioliitostaan, jota Minna Rytisalo kauniisti kuvaa, runsaasti ajatuksia ja materiaalia omalle kirjalliselle tuotannolleen.
January 8, 2019
Ah! Huikean hieno kirja avioliitosta, rakkaudesta, ystävyydestä, vanhemmuudesta, mielenterveydestä, alkoholismista, köyhyydestä, normien rikkomisesta, naisen asemasta yhteiskunnassa. Riipaisevan surullisia ihmiskohtaloita, kiehtovaa faktan ja fiktion sekoittamista, pitkiä virkkeitä ja kauniisti soljuvaa kieltä. Ihastuin, vaikka kirjaa lukiessani itketti luvattoman monta kertaa - tai ehkä juuri siksi?
Pakko lisätä lukulistalle Rytisalon Lempi ja Minna Canthin elämäkerta Herkkä, hellä, hehkuvainen: Minna Canth. Ja varmaankin pitäisi myös Minnan itsensä tuotantoon tutustua jossakin vaiheessa. Suosituksia?
Pakko lisätä lukulistalle Rytisalon Lempi ja Minna Canthin elämäkerta Herkkä, hellä, hehkuvainen: Minna Canth. Ja varmaankin pitäisi myös Minnan itsensä tuotantoon tutustua jossakin vaiheessa. Suosituksia?
March 14, 2019
Upea kirja!
"mietitkö koskaan, Minna kysyi varovasti, että tässäkö kaikki?
"mietitkö koskaan, Minna kysyi varovasti, että tässäkö kaikki?
December 30, 2018
Rouva C. on kyllä sievä tarina. Se kertoo Canthista tarinan, josta ei usein puhuta hänen yhteydessään. Rytisalon teos on kaunokirjallinen kuvaus Minnan ja Ferdinandin, edellisen opettajan, välisestä suhteesta ja avioliitosta, rakkaudesta ja ajalleen epätyypillisen tasa-arvoisesta parisuhteesta. Se on Lempin tapaan kauniisti kirjoitettu, runollisuutta etsivä teos, jossa on lukijalle tarpeeksi tuttua mutta kielellisesti paljon uutta.
Canth tunnetaan Suomessa erityisesti naisasianaisena, feministinä, ensimmäisenä suomenkielisenä naisjournalistina ja naiskirjailijana. Hän on yksi harvoista naisista, jotka tunnetaan Suomessa ja maailmalla siitä, mitä hän on työurallaan tehnyt. Onkin mielestäni kyseenalaista kirjoittaa Canthista romaani, jossa hänet sokeroidaan rakastuneeksi nuoreksi, miehensä kautta määrittyväksi naiseksi, vaimoksi, äidiksi. Canthin elämässä olennaisinta ei mielestäni ole se, että hän löysi kenties sopivan, hyväksyvä puolison itselleen, vaan ennemminkin se, miten hän, kaikesta kärsimyksestään ja seitsemästä lapsestaan huolimatta, pystyi menestymään työurallaan, olemaan poliittinen tai ainakin mielipidevaikuttaja, ajamaan naisasiaa ja kirjoittamaan useita kantaaottavia, yhteiskunnallisia teoksia. Tämän teoksen kohdalla jäinkin suremaan sitä, että Minna määrittyy perheensä kautta ja että tämän oma ura ja aatteellisuus jäävät taustalle. Niihin asioihin, jotka minua eniten Canthin elämässä kiehtovat, en löytänyt tästä teoksesta tulkintaa tai kaunokirjallista vastausta.
Canth tunnetaan Suomessa erityisesti naisasianaisena, feministinä, ensimmäisenä suomenkielisenä naisjournalistina ja naiskirjailijana. Hän on yksi harvoista naisista, jotka tunnetaan Suomessa ja maailmalla siitä, mitä hän on työurallaan tehnyt. Onkin mielestäni kyseenalaista kirjoittaa Canthista romaani, jossa hänet sokeroidaan rakastuneeksi nuoreksi, miehensä kautta määrittyväksi naiseksi, vaimoksi, äidiksi. Canthin elämässä olennaisinta ei mielestäni ole se, että hän löysi kenties sopivan, hyväksyvä puolison itselleen, vaan ennemminkin se, miten hän, kaikesta kärsimyksestään ja seitsemästä lapsestaan huolimatta, pystyi menestymään työurallaan, olemaan poliittinen tai ainakin mielipidevaikuttaja, ajamaan naisasiaa ja kirjoittamaan useita kantaaottavia, yhteiskunnallisia teoksia. Tämän teoksen kohdalla jäinkin suremaan sitä, että Minna määrittyy perheensä kautta ja että tämän oma ura ja aatteellisuus jäävät taustalle. Niihin asioihin, jotka minua eniten Canthin elämässä kiehtovat, en löytänyt tästä teoksesta tulkintaa tai kaunokirjallista vastausta.
September 19, 2018
Kaunis ja koskettava kuvaus Minna ja Ferdinand Canthin avioliitosta. Rytisalo pyörittelee taitavasti tiedonmurusista fiktiota ja uppouduin tarinaan niin, etten olisi halunnut sen vielä loppuvan. Minna kuroutuu kirjassa hitaasti kohti sitä kirjailijaa, jonka jälkipolvet tuntevat, ja tämä fantasia hänen tuntemattomammasta puolestaan on kovin kiehtova.
Kirjaa kuitenkin vaivaa adjektiivipöhö (koko ajan arvostan enemmän kaunokirjallisuutta, jossa adjektiiveja käytetään niukasti), ja fokalisaation pomppiminen hämmensi ja häiritsikin. Syventyminen ja yhden fokalisoijan kautta toistenkin henkilöiden tarkasteleminen miellyttää tällaista sirpaleista ratkaisua enemmän.
Välillä kaipasin myös rauhallisempaa tahtia, kun tuntui, että vuodet vierivät hurjalla vauhdilla eteenpäin ja mihinkään ei keskitytty kunnolla. En kuitenkaan tiedä, mitkä vuodet ottaisin kirjasta pois: juuri nämä muodostivat perustellun kokonaisuuden kuvatessaan Minnan elämää Jyväskylässä.
Kaikkein eniten kuitenkin kummastutti tapa, jolla Uno Cygnaeus kuvattiin. Todellisen henkilön esittäminen näin inhottavassa valossa heppoiselta vaikuttavin perustein on vähintäänkin kyseenalaista.
Arvosana: 3,5 tähteä
Kirjaa kuitenkin vaivaa adjektiivipöhö (koko ajan arvostan enemmän kaunokirjallisuutta, jossa adjektiiveja käytetään niukasti), ja fokalisaation pomppiminen hämmensi ja häiritsikin. Syventyminen ja yhden fokalisoijan kautta toistenkin henkilöiden tarkasteleminen miellyttää tällaista sirpaleista ratkaisua enemmän.
Välillä kaipasin myös rauhallisempaa tahtia, kun tuntui, että vuodet vierivät hurjalla vauhdilla eteenpäin ja mihinkään ei keskitytty kunnolla. En kuitenkaan tiedä, mitkä vuodet ottaisin kirjasta pois: juuri nämä muodostivat perustellun kokonaisuuden kuvatessaan Minnan elämää Jyväskylässä.
Kaikkein eniten kuitenkin kummastutti tapa, jolla Uno Cygnaeus kuvattiin. Todellisen henkilön esittäminen näin inhottavassa valossa heppoiselta vaikuttavin perustein on vähintäänkin kyseenalaista.
Arvosana: 3,5 tähteä
This entire review has been hidden because of spoilers.
July 26, 2019
Lempi jo vakuutti, mutta Rouva C. teki Minna Rytisalosta yhden mun suosikkikirjailijoista.
Hänen tyylinsä on niin keveä, helppo ja hellä, että alkoi (positiivisesti) itkettää pelkästään sen takia.
Minna Canth fiktiivisenä hahmona on mielestäni erinomainen ratkaisu, ja suomalaisen kirjallisuuden uranuurtajasta kuoriutui muutakin kuin yhteiskunnallinen perintö.
Olisinpa lukenut tämän aiemmin.
Kaiken lisäksi täytyi heti etsiä käsiin Canthin kakun resepti, jota jo maaliskuussa hehkutettiin Iltasanomissa!
Hänen tyylinsä on niin keveä, helppo ja hellä, että alkoi (positiivisesti) itkettää pelkästään sen takia.
Minna Canth fiktiivisenä hahmona on mielestäni erinomainen ratkaisu, ja suomalaisen kirjallisuuden uranuurtajasta kuoriutui muutakin kuin yhteiskunnallinen perintö.
Olisinpa lukenut tämän aiemmin.
Kaiken lisäksi täytyi heti etsiä käsiin Canthin kakun resepti, jota jo maaliskuussa hehkutettiin Iltasanomissa!
September 23, 2018
Minna Rytisalon esikoisromaani Lempi sai pari vuotta sitten häikäisevän vastaanoton, mutta itselläni oli menossa jonkinasteinen suomalaisen kirjallisuuden välttelykausi, joten en siihen tarttunut. Nyt olen sen sijaan paljon innostuneempi kotimaisesta tuotannosta ja saatuani tietää Rouva C:stä, Minna Canthin avioliittovuosiin keskittyvästä romaanista, halusin antaa sille mahdollisuuden. Canthia on tullut luettua äidinkielen tunneille jonkin verran ja nainen teosten takana on aina kiehtonut.
Rouva C:n tarina alkaa Minnan ensihetkistä seminaarissa ja se veti minut mukanaan läpi avioliiton ja lapsikatraan – lukemista oli vaikea lopettaa. Kerronnassa tapahtuvat hyppäykset ajanjaksojen ja kertojien välillä tuntuivat tosin vähän yhtäkkisiltä. Kaunis, kuvaileva proosa onneksi paikkaili näitä pieniä epäkohtia. Kirjan myötä arvostukseni tätä uraa uurtanutta naista kohtaan vain kasvoi, samoin kuin haluni lukea lisää niin Rytisaloa kuin itse Canthiakin.
On aina pieni riski kirjoittaa aidosta edesmenneestä henkilöstä, mutta Rytisalo tekee selväksi kyseessä olevan fiktiivinen kuvaus, eikä totuudesta poikkeaminen häirinnyt minua. En tietenkään tiedä millainen henkilö Minna Canth todellisesti oli, mutta Rytisalo maalaa hänestä hyvin uskottavan kuvan – inhimillisen ja rohkean. Kyseessä onkin tarkoituksessaan onnistunut teos, joka myös nostaa nykyhetkeen menneisyyden ongelmia, joita ei ole vieläkään ratkaistu aivan loppuun asti.
*saatu arvostelukappaleena
Rouva C:n tarina alkaa Minnan ensihetkistä seminaarissa ja se veti minut mukanaan läpi avioliiton ja lapsikatraan – lukemista oli vaikea lopettaa. Kerronnassa tapahtuvat hyppäykset ajanjaksojen ja kertojien välillä tuntuivat tosin vähän yhtäkkisiltä. Kaunis, kuvaileva proosa onneksi paikkaili näitä pieniä epäkohtia. Kirjan myötä arvostukseni tätä uraa uurtanutta naista kohtaan vain kasvoi, samoin kuin haluni lukea lisää niin Rytisaloa kuin itse Canthiakin.
On aina pieni riski kirjoittaa aidosta edesmenneestä henkilöstä, mutta Rytisalo tekee selväksi kyseessä olevan fiktiivinen kuvaus, eikä totuudesta poikkeaminen häirinnyt minua. En tietenkään tiedä millainen henkilö Minna Canth todellisesti oli, mutta Rytisalo maalaa hänestä hyvin uskottavan kuvan – inhimillisen ja rohkean. Kyseessä onkin tarkoituksessaan onnistunut teos, joka myös nostaa nykyhetkeen menneisyyden ongelmia, joita ei ole vieläkään ratkaistu aivan loppuun asti.
*saatu arvostelukappaleena
August 25, 2019
Rytisalon tapa kirjoittaa on äärimmäisen kaunis ja vaikuttava. Hän kuvaa tunteita osuvasti, luo uskottavia ajatuskulkuja. Näkökuulma vaihtelee sujuvasti, se on välillä Minnan, välillä Ferdinandin, välillä kotiapulaisen.
Luultavasti pitäisin tätä kirjaa täydellisenä, jos en kokisi niin vastenmieliseksi todellisen, tunnetun henkilön käyttämistä fiktion päähenkilönä. Tiedän hyvin, että se on yleinen tapa ja monet pitävät sitä harmittomana, mutta minä en osaa. Minusta se on kiusallista. Tämäkin kirja olisi pärjännyt hienosti omillaan, ilman kuuluisan henkilön nimeä.
Luultavasti pitäisin tätä kirjaa täydellisenä, jos en kokisi niin vastenmieliseksi todellisen, tunnetun henkilön käyttämistä fiktion päähenkilönä. Tiedän hyvin, että se on yleinen tapa ja monet pitävät sitä harmittomana, mutta minä en osaa. Minusta se on kiusallista. Tämäkin kirja olisi pärjännyt hienosti omillaan, ilman kuuluisan henkilön nimeä.
July 26, 2020
Kirja oli jännä lukukokemus. En oikein tiedä pidinkö kirjasta vai en. Toisaalta kirja oli ihan hyvä ja piti otteessaan mutta toisaalta kieli oli jokseenkin liian runomaista ja hienostelevaa itselle. Tarina oli mielenkiintoinen mutta harmittavan fiktiivinen. Keskittyminen kotioloihin oli toki hyvä asia mutta toisaalta olisin halunnut isomman maistiaisen julkisesta Canthista myös. Välillä tuli tunne että joitain tapahtumia kerrottiin liian tarkasti kun taas toisissa kohdissa oiottiin eikä kerrottu tarpeeksi. Ja mielestäni juuri ne kohdat oli kerrottu hätäisesti joihin itse olisin kiinnittänyt enemmän huomiota. Olisi ollut myös hienoa lukea kauppiasajasta Kuopiossa, ihan kuin hänen elämänsä olisi loppunut miehen kuolemaan vaikka kirjassa Kuopioon muuttamisesta kerrottiinkin. Takakansiteksti sanoo että tämä olisi kaunokirjallinen kannanotto naisten oikeuksien puolesta mutta en kyllä sellaiseksi tätä kokenut. Toki sitäkin oli, halua kohentaa naisen asemaa mutta aika sivurooliin se tässä jäi, oikeastaan sivusivusivurooliin. En ole ennen lukenut paljoakaan Canthin elämästä mitään, taidan seuraavaksi lukaista jonkin toisen elämänkerran.
February 9, 2020
Upea kuvaus elämästä, ihmisistä ja rakkaudesta. Rytisalo kuvaa kirjassaan uskomattoman samaistuttavasti Minna Canthin nuoruus- ja aikuisvuosia Jyväskylässä mäntyharjun kupeessa ja Kuopiossa isän kangaskaupalla.
Romaanin kieli on hengittävää, runokasta ja yhtenä parvena liitelevää: ajatukset sulautuvat ääniin ja ympäristöön, suhteet paikkoihin ja luonnonilmiöihin. Lukeminen oli kevyttä lyhyiden lukujen ansiosta.
1800-luvun elämä Suomessa ja Jyväskylän tutuissa paikoissa kiehtoi minua loputtomiin. Seminaari, Canthin tuotokset ja faktat, jotka olivat yhtäkkiä totta - puhumattakaan Minnan ihmissuhteista ja erityisesti Ferdinandista! Tämä kirja sai minut hidastelemaan lukemista, ettei se vain loppuisi kesken. Loistava teos!
Hatunnosto ja pala mehevää kakkua kerman kera, Rytisalo!
Romaanin kieli on hengittävää, runokasta ja yhtenä parvena liitelevää: ajatukset sulautuvat ääniin ja ympäristöön, suhteet paikkoihin ja luonnonilmiöihin. Lukeminen oli kevyttä lyhyiden lukujen ansiosta.
1800-luvun elämä Suomessa ja Jyväskylän tutuissa paikoissa kiehtoi minua loputtomiin. Seminaari, Canthin tuotokset ja faktat, jotka olivat yhtäkkiä totta - puhumattakaan Minnan ihmissuhteista ja erityisesti Ferdinandista! Tämä kirja sai minut hidastelemaan lukemista, ettei se vain loppuisi kesken. Loistava teos!
Hatunnosto ja pala mehevää kakkua kerman kera, Rytisalo!
December 26, 2018
Upea kirja! Hieman haparoivan alun jälkeen tarina imaisi mukaansa. Erityisesti koskettivat nuoren äidin kokemukset ensimmäisestä synnytyksestä ja epävarmuus vastasyntyneen vuoteen äärellä. Tutulta tuntuivat myös Minnan mietteet siitä, miksi perinteinen vaimon ja äidin rooli ei tunnu riittävän. Kiitos minnojen nykynaisilla on vaihtoehtoja! Herkullisesti tarinaan oli myös upotettu kohtauksia, joista olisi voinut myöhemmin syntyä Canthin kuuluisia näytelmiä.
September 9, 2019
Soljuvaa, sievää, melodista kerrontaa. Melkein kuulin Rytisalon itsensä lukevan teosta ääneen, rätisevän takkatulen ääressä punaiseen samettinojatuoliin uppoutuneena. Pidin erityisesti teoksen rytmistä. Miten välillä jäimme viipyilemään johonkin erityiseen hetkeen, kun taas välillä loikimme pitkienkin ajanjaksojen yli.
September 19, 2020
Olen aloittanut tämän romaanin monesti. Ja aina lopettanut, sillä Minnan tyttömäisyys ja helehtivä kerronta eivät ole sopineet minun kuvaani Canthista ja kysymys, miksi eläneellä henkilöllä näin nyt ratsastetaan, on noussut lukemisen jatkamista isommaksi. Onneksi sitkolla vedin nyt yhden kummun yli: sain lukea kauniin rakkaustarinan. Keksityn sellaisen, mutta feminististä luentaakin tukevan. Hämmentävää kyllä, tuntuu tärkeältä saada lukea esikuvanaisesta, jolla on hyvä mies. Usein miehet -faktassa ja fiktiossa- ovat hankalia ja toimivat siten moottoreina tasa-arvotyölle. Haluan ajatella -ja uskon kirjan ehdottavan myös niin-, että toisiamme lähisuhteissa tukien, tiestä tulee kaikille yhtä tasainen.
Muistan lukeneeni, että Rouva C.:tä on moitittu -Ferranten tavoin- naisten ystävyyden leimaamisesta vaikeaksi. Nähdäkseni se oli yksi Canthin teosten teemoista ja näin ollen hyvä ja oleellinen asia tässä hänen tekstiviittauksistaan runsaassa romaanissa. Teosta on myös moitittu siitä, että se typistäisi Minna Canthin vain äidiksi ja vaimoksi ja tyttäreksi, mutta minusta teoksen rajaus, teini-iästä nuoreksi leskeksi suurperheessä, oli oikein hyvä. Joku muu teos voi kuvitella muut vaiheet, ne tunnetummat ehkä. Ja osittain se minusta alleviivaa myös aikaansa, jolloin naiset olivat aina suhteessa muihin. Myös toisiin naisiin.
Paikoin lyyriseksi äityvä kieli ei ollut minun makuuni, mutta makuasiat on makuasioita.
Muistan lukeneeni, että Rouva C.:tä on moitittu -Ferranten tavoin- naisten ystävyyden leimaamisesta vaikeaksi. Nähdäkseni se oli yksi Canthin teosten teemoista ja näin ollen hyvä ja oleellinen asia tässä hänen tekstiviittauksistaan runsaassa romaanissa. Teosta on myös moitittu siitä, että se typistäisi Minna Canthin vain äidiksi ja vaimoksi ja tyttäreksi, mutta minusta teoksen rajaus, teini-iästä nuoreksi leskeksi suurperheessä, oli oikein hyvä. Joku muu teos voi kuvitella muut vaiheet, ne tunnetummat ehkä. Ja osittain se minusta alleviivaa myös aikaansa, jolloin naiset olivat aina suhteessa muihin. Myös toisiin naisiin.
Paikoin lyyriseksi äityvä kieli ei ollut minun makuuni, mutta makuasiat on makuasioita.
October 3, 2018
Olihan tämä hienosti kirjoitettu ja täytti sille asetetut melko kovat odotukset. Idea on aivan loistava ja mielenkiintoista pohtia, mikä oli kirjailijan kynästä lähtöisin ja mikä on oikeasti tapahtunut. Minna Canth on henkilönä todella kiinnostava ja itse ainakin tiesin hänestä aivan liian vähän, joten tuo vääryys on ainakin osittain korjattu. (Seuraavaksi sitten ehkä joku elämäkerta jotta saa faktoihin pohjaavan ja kattavamman käsityksen Canthista.) Täytyy sanoa, että samaan kiinnitin huomiota kuin Hesarin arvioija: Ferdinand Canth vaikutti aikamoiselta unelmamieheltä joka tuon ajan huomioon ottaen ei tuntunut ihan realistiselta kuvaukselta. En sano, että hänen olisi pitänyt olla sovinistisika, mutta jonkinlainen roso olisi tehnyt hyvää. Tai ehkä kirjailija oli ajatellut, että nuoren opiskelijanaisen jahtaaminen riitti heikkoudeksi. Minnan hahmo oli hienosti rakennettu, moniulotteinen ja samaistuttava. Myös ajankuva oli upea kaikkine kauheuksineen ja hienouksineen. Oli jännä pohtia tuon ajan Jyväskylää sen perusteella miltä kaupunki nyt näyttää. Siitä siis täydet pisteet. Muutenkin varsinkin alku ja keskikohta tempasivat mukaan ja lukeminen oli nopeaa vaikka tarinassakin tapahtui paljon. Loppu sekä vähän junnasi että kiiti liikaa hyppien monta vuotta parin sivun aikana.
Loistavasti kirjoitettu, aihetta oivaltavasti käsitellen mutta pieniä epätasaisuuksia jonka vuoksi en voi sanoa ihan täydelliseksi kirjaksi. Ehdoton lukunautinto kuitenkin eikä Finlandia-ehdokkuus olisi vääryys. Suurempi vääryys varmaan olisi, jos ehdokkuutta ei tule.
Loistavasti kirjoitettu, aihetta oivaltavasti käsitellen mutta pieniä epätasaisuuksia jonka vuoksi en voi sanoa ihan täydelliseksi kirjaksi. Ehdoton lukunautinto kuitenkin eikä Finlandia-ehdokkuus olisi vääryys. Suurempi vääryys varmaan olisi, jos ehdokkuutta ei tule.
December 27, 2018
Upea, eheä, monipuolinen romaani Minna Canthista. Näkökulmien vaihtelu kasvattaa tarinan kokonaisuudeksi, jonka mukana tuntuu hyvältä kulkea. Todellisten ihmisten muuttaminen fiktioksi on aina haaste, mutta Rytisalo antaa kuvitteelliselle Minnalleen mahdollisuuden kasvaa romaanihenkilöksi ilman elämäkerrallisuuden painoa. Kieli hyväilee, monta lausetta haluan ottaa talteen.
September 19, 2023
Joskus jalkakäytävien saa ottaa -laatikoista löytyy lukuelämyksiä. Kaunis biofiktio, josta piti alleviivata monta puhuttelevaa virkettä.
January 5, 2022
Miten iloinen olen tästä etuoikeudesta, että pääsin tutustumaan ihailemaani tyyppiin fiktiivisen elämäkerran kautta. Mikä taistelija. Hengästyttävä kokemus. Kaikki ne tiedonpalaset, joita Canthista entuudestaan oli, heräsivät eloon. Saattoi kuvitella, mistä mikäkin teksti tai näytelmähahmo olisi alunperin voinut saada inspiraationsa. Kokonaisuus on kaunis, mutta lukija voi silti hyvin kuvitella millaisia yksityisiä tragedioita tällaiset sankaritarinat edellyttävät.
July 4, 2025
biofiktio on aika vaikea genre, enkä ole varma mitä mieltä olen siitä että rytisalo on luonut oman minnansa. pidin kuitenkin rauhallisesta kirjasta pääosin. toisaalta taas rauhallisuutta kaipasin lisääkin, olisi ollut esimerkiksi kiinnostavaa tuntea paremmin minnan lapset, vuodet vierivät todella vauhdilla. menee kategoriaan hyvä, kiva että luin, mutta en usko lukevani uudelleen.
April 2, 2022
3,5 tähteä pyöristyköön neljään.
Kaunista kieltä, sujuvaa tekstiä ja ihanaa ajatuksen virtaa - mutta pitkäveteinen. Paikoin ikävystyttävä ja paikallaan junnaava. Pidin kuitenkin tarinasta.
Kaunista kieltä, sujuvaa tekstiä ja ihanaa ajatuksen virtaa - mutta pitkäveteinen. Paikoin ikävystyttävä ja paikallaan junnaava. Pidin kuitenkin tarinasta.
March 14, 2019
Miellyttävä ja hiukan romantisoitu versio Canthien avioliittoelämästä, jossa esiintyy kuitenkin realistisen oloinen Minna Canth. Faktan raamit on täytetty kiinnostavalla ja autentisen oloisella fiktiolla ja lopputulos on loistava sukellus menneisyyteen ja aikakauteen, jolloin käsitys tasa-arvosta vasta nosti päätään ja Minnan ajatukset yhteiskunnasta ja kirjoittamisesta vasta heräilivät.
”Kohtu ei ole kohtalo”
Pelkäsin että fiktio sekoittuu liiaksi faktaan ja lopputulos olisi hämmentävä, mutta tämä tipahti jotenkin loistavasti sellaiseen hämärässä pysyneeseen ajanjaksoon, etten häiriintynyt lainkaan. Hyvin vakuuttava ja ihastuttava Minna, jonka ajoittaiset masennusjaksot vain lisäsivät mielikuvaa hänen inhimillisyydestään ja taistelutahdostaan.
Minnan fiktiivinen ystävätär Flora oli viihdyttävä lisämauste, jota ilman juoni olisi ajautunut pelkäksi arkipäiväiseksi avioliittoromaaniksi. Tutut naisten väliset ystävyyden ongelmat toimivat myös Minnan aikaisessa maailmassa. Ei ole helppoa löytää sydänystävää kun omat ajatukset eriävät valtavirrasta.
Taitavasti punottu teos, joka tuntui lähentävän lukijan ja historiallisissa kuvissa pönäkästi istuvan Minna Canthin.
”Kohtu ei ole kohtalo”
Pelkäsin että fiktio sekoittuu liiaksi faktaan ja lopputulos olisi hämmentävä, mutta tämä tipahti jotenkin loistavasti sellaiseen hämärässä pysyneeseen ajanjaksoon, etten häiriintynyt lainkaan. Hyvin vakuuttava ja ihastuttava Minna, jonka ajoittaiset masennusjaksot vain lisäsivät mielikuvaa hänen inhimillisyydestään ja taistelutahdostaan.
Minnan fiktiivinen ystävätär Flora oli viihdyttävä lisämauste, jota ilman juoni olisi ajautunut pelkäksi arkipäiväiseksi avioliittoromaaniksi. Tutut naisten väliset ystävyyden ongelmat toimivat myös Minnan aikaisessa maailmassa. Ei ole helppoa löytää sydänystävää kun omat ajatukset eriävät valtavirrasta.
Taitavasti punottu teos, joka tuntui lähentävän lukijan ja historiallisissa kuvissa pönäkästi istuvan Minna Canthin.
July 3, 2022
Kuuntelin kirjan jotenkin velvollisuudentunnosta loppuun. Ehkä omien savolaisten juurien tai tärkeän tasa-arvoa ajaneen naisen takia. Kirja oli kuitenkin tasapaksu. Kuuntelin kirjaa ristiriitaisesti aina silittäessä, tiskatessa tai pakatessa, jolloin mieleen tuli aina Minna Canthin lause: ”Kaikkea muuta, kunhan ei vaan nukkuvaa, puolikuollutta elämää.” :)
March 31, 2019
Olisin pitänyt kirjasta enemmän, jos se ei olisi kertonut Minna Canthista vaan jostakin täysin fiktiivisestä tuon ajan itsenäisestä ja rohkeasta naisesta. Kirja on hurjan kaunis ja kieli upeaa, avioliittoromaanina tämä oli aika täydellinen, mutta muuten mielestäni melko ongelmallinen.
Fiktio oikeasti eläneistä ihmisistä on aina vaarallista ja erityisen vaarallista se on silloin, kun henkilö on näin merkittävä. Kaikesta huolimatta lukukokemus oli nautinnollinen, Rytisalo on lempeän ja runollisen kielen mestari.
Fiktio oikeasti eläneistä ihmisistä on aina vaarallista ja erityisen vaarallista se on silloin, kun henkilö on näin merkittävä. Kaikesta huolimatta lukukokemus oli nautinnollinen, Rytisalo on lempeän ja runollisen kielen mestari.
June 18, 2020
Elegantti ja nautinnollinen romaani! 1800-luvun tukahduttava ilmapiiri tulee vahvasti esiin ja Rytisalon tulkinta Minna Canthin persoonasta on kovin elävä ja innostava. Suosittelen lämpimästi.
September 14, 2023
Minna Rytisalon kirjoittamassa romaanissa keskitytään suomalaisen kirjallisuuden legendan Minna Canthin vaiheisiin kouluajoista seitsemännen lapsen syntymään saakka. Kirja onnistuu ja epäonnistuu. Jos on kiinnostunut romantiikkaa ja melodraamaa tihkuvasta historiallisesta romaanista, joka sijoittuu 1800-luvun loppupuolelle, valinta on oiva, ja lukija pääsee tutustumaan, millaista oli porvarillisen suurperheen elämä järvikaupunki Jyväskylässä. Toisaalta Canthin teoksiin ja hänen historiaansa perehtyneet eivät saa oikein käsitystä, milloin ja miten ja miksi Canthista tuli tai oli tulossa yksi merkittävimmistä 1880-luvun suomalaisista realisteista kirjallisuuden saralla.
Päähenkilö Minna esitetään nokkelana seminaarilaisena, joka isän vastusteluista huolimatta sai luvan opintielle, jotta mahdollisuudet porvarin rouvaksi aukeaisivat paremmin. Muuan 28-vuotias luonnontieteen lehtori Ferdinand Canth ihastuu näsäviisaaseen neiti Johnsoniin, ja kuhertelua riittää melkein parisataa sivua. Siinä ohessa tapahtuu ihan tavallisia koulujuttuja Minnan ystävän Floran kanssa. Näkökulmaa vaihdetaan Minnan ja Ferdinandin välillä, ja jälkimmäisestä saa aika kummallisen kuvan: välivuoden aikana mies käväisee Saksassa opiskelemassa ja rentoutumassa paikallisten ilotyttöjen seurassa, ja niistä hän tapaa valita jotenkin Minnaa muistuttavia. Sitten myöhemmin avioiduttuaan Minna ihmettelee, miten se Ferdinand on sängyssä hätäinen ja kiihkeä, vaikka kateederilla oli ollut ihan toisenlainen. Skandaalihan siitä syntyi, kun opettaja nai oppilaansa, ja häissä ei ollut tarjolla muuta kuin savukalaa ja karjalanpaistia. Äitinä ollessaan Minna tuntuu olevan aika lailla hukassa lasten kanssa kuin joku teiniäiti nykyään.
Kerronta on aika toteavaa ja yksitasoista, ja se rakentuu pitkälti pinnalliseen sisäiseen monologiin, vaikka käytetäänkin kolmatta persoonaa. Keskiössä ovat ihmissuhteet ja lähinnä Minnan suhde muihin romaanihenkilöihin, erityisesti hänen ystäväänsä Floraan, josta toinen lehtori kitkee kaiken entisen avioitumisen jälkeen. Minnan sukulaisista, sisaruksista ja vanhemmista ei saa sen syvällisempää käsitystä eikä myöskään sen aikaisesta miljööstä, joka jää ikään kuin kulissikokoelmaksi, vaikka rakennetaan omaa taloa ja käydään teatterissa. Muutoinkin historiallisten romaanien uskottavuuteen vaikuttaa paljon, pystyykö lukija kuvittelemaan ikään kuin tapahtumien olevan aikaan ja paikkaan sijoittuneita kuin jossain Mika Waltarin, Kaari Utrion tai Hannu Mäkelän menneeseen aikaan sijoittuvissa tarinoissa.
Mitä pidemmälle luin kirjaa, sitä enemmän odottelin, koska se yhteiskunnallinen ja kulttuurinen herääminen oikeastaan alkaa. Sitä ei varsinaisesti tullut ollenkaan, vaikka muutaman lehtijutun Minna sai aikaiseksi. Sen enempää novelleja kuin draamakäsikirjoituksiakaan ei kirjoiteltu, eikä oikeastaan luettukaan oikein mitään. Toki viinanpaheita kauhistellaan, ja Kauppa-Lopon oloinen nainen vilahtaa tekstin loppupuolella, mutta juuri mitään feminismiin tai kirkolliskritiikkiin viittaavia ajatuksia päähenkilölle ei mieleen juuri pulpahtele.
Suurperheen äidillä toki oli kotona hommia, mutta niitä helpottivat palvelijat ja imettäjät. Siihen melodraamaan viittaa vuosia kestänyt Ferdinandin riutuminen ennenaikaisesti. Rahaa paloi ja terveys petti, kun piti ylläpitää vararehtorin, oppikirjailijan ja kunnon paikallispoliitikon tason mukaisia kulisseja pystyssä.
Romaani päättyykin siihen, kun seitsemäs lapsi on tulossa ja ollaan lähdössä takaisin Kuopioon pelastamaan hunningolle joutunutta isävainaan sekatavarakauppaa.
Päähenkilö Minna esitetään nokkelana seminaarilaisena, joka isän vastusteluista huolimatta sai luvan opintielle, jotta mahdollisuudet porvarin rouvaksi aukeaisivat paremmin. Muuan 28-vuotias luonnontieteen lehtori Ferdinand Canth ihastuu näsäviisaaseen neiti Johnsoniin, ja kuhertelua riittää melkein parisataa sivua. Siinä ohessa tapahtuu ihan tavallisia koulujuttuja Minnan ystävän Floran kanssa. Näkökulmaa vaihdetaan Minnan ja Ferdinandin välillä, ja jälkimmäisestä saa aika kummallisen kuvan: välivuoden aikana mies käväisee Saksassa opiskelemassa ja rentoutumassa paikallisten ilotyttöjen seurassa, ja niistä hän tapaa valita jotenkin Minnaa muistuttavia. Sitten myöhemmin avioiduttuaan Minna ihmettelee, miten se Ferdinand on sängyssä hätäinen ja kiihkeä, vaikka kateederilla oli ollut ihan toisenlainen. Skandaalihan siitä syntyi, kun opettaja nai oppilaansa, ja häissä ei ollut tarjolla muuta kuin savukalaa ja karjalanpaistia. Äitinä ollessaan Minna tuntuu olevan aika lailla hukassa lasten kanssa kuin joku teiniäiti nykyään.
Kerronta on aika toteavaa ja yksitasoista, ja se rakentuu pitkälti pinnalliseen sisäiseen monologiin, vaikka käytetäänkin kolmatta persoonaa. Keskiössä ovat ihmissuhteet ja lähinnä Minnan suhde muihin romaanihenkilöihin, erityisesti hänen ystäväänsä Floraan, josta toinen lehtori kitkee kaiken entisen avioitumisen jälkeen. Minnan sukulaisista, sisaruksista ja vanhemmista ei saa sen syvällisempää käsitystä eikä myöskään sen aikaisesta miljööstä, joka jää ikään kuin kulissikokoelmaksi, vaikka rakennetaan omaa taloa ja käydään teatterissa. Muutoinkin historiallisten romaanien uskottavuuteen vaikuttaa paljon, pystyykö lukija kuvittelemaan ikään kuin tapahtumien olevan aikaan ja paikkaan sijoittuneita kuin jossain Mika Waltarin, Kaari Utrion tai Hannu Mäkelän menneeseen aikaan sijoittuvissa tarinoissa.
Mitä pidemmälle luin kirjaa, sitä enemmän odottelin, koska se yhteiskunnallinen ja kulttuurinen herääminen oikeastaan alkaa. Sitä ei varsinaisesti tullut ollenkaan, vaikka muutaman lehtijutun Minna sai aikaiseksi. Sen enempää novelleja kuin draamakäsikirjoituksiakaan ei kirjoiteltu, eikä oikeastaan luettukaan oikein mitään. Toki viinanpaheita kauhistellaan, ja Kauppa-Lopon oloinen nainen vilahtaa tekstin loppupuolella, mutta juuri mitään feminismiin tai kirkolliskritiikkiin viittaavia ajatuksia päähenkilölle ei mieleen juuri pulpahtele.
Suurperheen äidillä toki oli kotona hommia, mutta niitä helpottivat palvelijat ja imettäjät. Siihen melodraamaan viittaa vuosia kestänyt Ferdinandin riutuminen ennenaikaisesti. Rahaa paloi ja terveys petti, kun piti ylläpitää vararehtorin, oppikirjailijan ja kunnon paikallispoliitikon tason mukaisia kulisseja pystyssä.
Romaani päättyykin siihen, kun seitsemäs lapsi on tulossa ja ollaan lähdössä takaisin Kuopioon pelastamaan hunningolle joutunutta isävainaan sekatavarakauppaa.
April 20, 2022
Yllätyin siitä, kuinka vastenmielistä kirjaa oli lukea. Olen kyllä jo tottunut ajatukseen, että makuni nykyromaanien suhteen on hyvin erilainen kuin suuren yleisön, mutta yllätys tämä vahva tunne kuitenkin oli.
Takakannen teksti jo vähän säikäytti, mutta ajattelin, että ainahan ne ovat tyhjänpäiväistä höpinää. Ryhdyin lukemaan. Puolenvälin tienoilla kuitenkin luovutin. Tyhjänpäiväistä tekstikikkailua, järjetöntä lauseilla ja virkkeillä tunnelmointia. Vihasin tekstiä, sen piti kai olla soljuvaa, tärkeitä lauseita täynnä. Olen lukenut tyhjänpäiväisiä, tylsiä, huonosti suomennettuja ja suorastaan huonoja kirjoja. Tämä Rouva C herätti kuitenkin niin suuria vastenmielisyyden ja inhon tunteita, etten voi uskoa sitä itsekään. Mieleni kiehui koko ajan: miksi hemmetissä tätäkään asiaa ei voi sanoa suoraan? Että mennään naimisiin, perkele. Ja siinä se. Tehdään niin kuin parhaimmaksi nähdään, kerrotaan niistä täsmällisesti eikä muotoilla niistä mitään omituisia tunnelmallisia lausehimmeleitä.
Takakannen teksti jo vähän säikäytti, mutta ajattelin, että ainahan ne ovat tyhjänpäiväistä höpinää. Ryhdyin lukemaan. Puolenvälin tienoilla kuitenkin luovutin. Tyhjänpäiväistä tekstikikkailua, järjetöntä lauseilla ja virkkeillä tunnelmointia. Vihasin tekstiä, sen piti kai olla soljuvaa, tärkeitä lauseita täynnä. Olen lukenut tyhjänpäiväisiä, tylsiä, huonosti suomennettuja ja suorastaan huonoja kirjoja. Tämä Rouva C herätti kuitenkin niin suuria vastenmielisyyden ja inhon tunteita, etten voi uskoa sitä itsekään. Mieleni kiehui koko ajan: miksi hemmetissä tätäkään asiaa ei voi sanoa suoraan? Että mennään naimisiin, perkele. Ja siinä se. Tehdään niin kuin parhaimmaksi nähdään, kerrotaan niistä täsmällisesti eikä muotoilla niistä mitään omituisia tunnelmallisia lausehimmeleitä.
January 7, 2019
Ei tätä kirjaa ole turhaan kehuttu, mielenkiintoinen sukellus suomalaiseen historiaan ja erityisesti naisen asemaan 1800-luvun lopulla. Hieman minua tosin häiritsi se, etten tiennyt lukiessani, mikä osa kirjasta on fiktiota ja mikä faktaa Minna Canthin elämästä. Tämä kirja herätti kiinnostuksen perehtyä Minna Canthin henkilöhistoriaan faktapohjaltakin. Rytisalon Lempi-kirjan jälkeen osasin odottaa kaunista kieltä ja kerrontaa, enkä odotuksissani pettynyt.
Displaying 1 - 30 of 170 reviews